Heeei kuuraparta!

Meidän lauma toivottaa kaikille ihanaa joulunaikaa! Ouluun saatiin vihdoin kunnolla lunta, ja pakkasta sen verran että tänään tehtiin eka takkilenkki.

Välipäivinä olisi tarkoitus vielä treenata aksaa, mutta tässä matskua viimepäivien treeneistä.
Takaaleikkauksia, irtoamista ja esteille fokusointia. Viimeisintä ollaan treenattu lähinnä puilla, ja siellä homma sujuu millä eteisyydellä ja kulmalla tahansa. On se pätevä eläin!

Messarissa

Itsenäisyyspäivä tuli vieteetyä Helsingissä. Perjantaina Norjalaisin siivin lennettiin, eli Mato pääsi kokemaan ruumassa matkaamisen. Onhan se 10-viikoisena lentänyt matkustamossa, mutta nyt jännitti selvästi kun sain sen matkatavara-aulaan hesassa. Läähätti kovasti, vaikkei se mitään itkenyt kun koppiin laitoin. Tasisi minua kuitenki jännittää enemmän. Sunnuntaina oltiin avain viimetipassa lentokentällä. Juuri ja juuri sain koiran vielä koneeseen.

Lauantaina Salla oli aamupäivän Matosen kanssa. Itsehän siis olin molempina päivinä töissä kehässä, mutta onneksi tuomari oli hitaamaan puoleinen niin pääsin anatamaan viimehetken neuvot. Salla handlasi Madon Katrin sijasta, mutta kai se meni hyvin kun ei väistellyt tai mitään. Sitähän minä pelkäsinkin, että Mato syö tuomarin tms. Mutta ilmeisesti se tekee hölmöyksiä vaan minun kanssa.

Tuomari Juha Putkonen (mudeja ilmoitettu 17, joista 4 jun-urosta)
Hyvä koko. Erinomaiset mittasuhteet. Lupaava pää. Hyvät korvat. Silmät saisi olla tummemmat. Hyvä purenta. Hyvä rintakehä. Hyvä väri ja krav. Tasapainoiset kulmaukset. Saisi liikkua vapautuneemmin. Saisi nostaa häntäänsä paremmin.
JUN ERI 4

Tämä oli jo lottovoitto! Vaikka hävisikin kanssakilpailijoille niin olen eritäin ylpeä siitä että Mato sai suomalaiselta mies tuomarilta erin.

Sunnuntaina handlerina toimi minulle ja koiralle ennestään tuntematon tyttö, mutta hyvin niillä synkkas. Mato ei räyhännyt koko messariviikonloppuna juuri kenellekään koiralle. Odotustilanteissa ja muutenkin silloin kun oli minun kanssa niin isommat piti häätää pois. Helpotti siis huomattavasti handlerin työtä.

Tuomari Elina Haapaniemi (mudeja 22, joista 4 jun-urosta)
12kk vanha. Kovin hento kokonaisuus ja luonteeltaan liian varautunut sekä hankalasti käyttäytyvä. Keskiruskeat silmät. Oikea purenta. Liian hento luusto. Vielä kovin kaita runko. Heikko takaosa. Ylälinjan tulisi olla tyypillisempi. Heikot liikkeet. Tarvii paljon enemmän aikaa kehittyäkseen ja luonteen täytyy parantua.
JUN T (tyydyttävä)

Sanotaanko että oli ihan odotettavissakin. Se miten handleri on handlannut tai tuomari on käyttäytynyt/ennakkoluulot rotua kohtaan, ei juuri aja alas sitä tosiasiaa että Mato on kehittymätön, karvaton, pieni ja laiha. Kaikenlisäksi se halutessaan väistää jos sitä ei nosteta pöydälle, niinkuin nyt kävi. Arvostelussa ei kuitenkaan ole sivussa raksia vihaisesta tai väistävästä koirasta, vaan on rodunomainen lähestyttäessä. No, tiukka tuomarihan se Elina on, ja me jäädään nyt kasvamaan aikuisisksi ;)

Tässä vielä muutama kuva tiistailta.

Yksvee

Tähän on tultu. Mato vietti 28.11. ensimmäisiä synttäreitään, ja mamma vaan ihmettelee mihin tämä aika on oikein kadonnut? Jotain aikuistumisen merkkejä on jo havaittavissa. Lenkillä se haistelee pissoja ja merkkaa reviiriään. Joskus tarpeiden teko pitää tehdä kuin tytöt, ja joskus jos mamma ei jaksa herätä aamulla kukopnlaulun aikaan saattaa kylpyhuoneessa olla lammikko.

Mato, Manman, Mandels Miumau, Mamu (heh) osaa olla myös ihanan helppo kotikoira, vaikka välillä pitääkin asentaa yhtäsun toista paikkaa. Poitsu luulee että hänestä tulee isona sähköasentaja, sisustusssuunnittelija tai anorektikko, koska ruoka ei tahdo ajoittain maistua.

Mato on siis messarissa vuoden ja yhden viikon. Tällähetkellä eritäin karvaton, vaikka bioiinia ja sinkkiä olen tuputtanut urakalla. No, se taitaa olla huolista pienin sillä en itse pääse esittämään joten Katri on Matoa treenaillut. Eiköhän se hyvin mene, ellei sitten syö Putkosta siltä seisomalta.

Mato 12kk

Yksvee pääsi eilen aksaamaan One Mind Dogsin ohjaustekniikkakurssille. Tämä oli kurssin toinen osa neljästä. Tehtiin Kaplaksen kanssa poispäinkääntöä ja fokusointia esteille. Aaltosen kanssa persjättöjä ja saksalaisia. Muutaman kerran kävi kertomassa ohjuksille mielipiteensä radalla seisoskelusta, mutta ei ei yhtään niin pahasti mitä alkuaikoina. Kunhans aadaan paikallaolo ja estehakuisuus paremmaksi niin palaset olis kohillaan treenata näitä tekniikoita radalla. Kotiläksyjä jäi taas niin paljon että hengästyttä jo valmiiksi.

Vuoden viimeiset kisat

Ja niin on saatu päätökseen vuoden viimeiset aksakisat. Nämä pidetiin Oulun koirakerhon uudenkarheassa hallissa, Animagi areenalla. Pohja oli vähän vieras, hiekkatekonurmi, joten ainakin Jaffan käännöksissä tuntui mieni epäröinti. Otin molemmille kaksi starttia, agiradat.

Päivä alkoi Jaffan kanssa vähän huonolla menestyksellä, kun putki-aa erottelu ei toiminut (tälläkään kertaa). Itseasiassa näin siitä unta, mutta en kuitenkaan tajunnut sulloa putkeen kunnolla. Poispäinkääntöä 180 astetta pitäs treenata enemmän myös. No otti sentään kontaktin (epävarmasti).

Toisella radalla ei juhlittu kontakteilla. Typerä minä kun annan sen perseillä! Varasti sekä puomin että aan. Nyt kaivattais kunnon kisanomaisia treenejä näihin, koska treeneissä tulee lujaa mutta pysähtyy, ainakin 80%:sti ;) Vitonen puomin alastulolta.

Niilon radat oli huomattavasti hauskempia profiililtaan. Rallattelu moodi oli vähän hassu, kun en saanut kunnon rytmityksiä aikaiseksi. No puomilla sentään mentiin lujaa, vähän liiankin, kun unohtui ihan käskyt seuraavalle esteelle. Toisella radalla N meni renkaan kehikosta, vaikka kyseinen rengas on samanlainen kuin kassilla. What??

Mato täyttää viikon päästä vuoden, ja kovasti se on tiputellut karvaa. Messari on parin viikon päästä, ja kovasti olen handleria etsiskellyt. Yksi jo kokeili kisapaikalla, vaan voi mahoton kuinka lapsi onkaan äitin perrään. Toivottavasti siitä jotaki tullee, eikä söis tuomaria elävältä. Näyttelytreeneissä ollaan ravattu kyllä, ja lentokentälläkin piipahdettiin kun piti hakureissu tehdä. Mato tärisi ku haavanlehti kun ihmisiä alkoi tulla lennolta. Pelkäsi että joku tulee ja koskee, huoh.

Agilityä ollaan tehty myös, peräti yksissä ohjatuissa käyty, kun Matosella tahtoo olla hyökkimisongelaa paikallaanseisovia ihmisiä kohtaan. Irtoamista ja valseeja, niistä on treenit tehty.

http://instagram.com/p/vjdwk0C5xL/?modal=true

Triplat

Olin mukana järjestämässä KASsin kisoja 8.-9.11. Haukiputaalla Active Dogin hallilla. Totesin jo viime kisojen jälkeen että en talkoile yhtään, koska se vie veronsa omasta suorituksesta radalla. Suunnitelma toimi, sillä kävin vain perjantaina pystyttämässä kisapaikalla, lauantaina olin oikeissa töissä ja sunnuntaina nukuin pitkään. Onhan se kuusi starttia pitkän kisatauon jälkeen paljon, mutta kokemuksen kautta niistä selvittiin, ja osasin hyvin rytmittää kisapäivän myös koirille sopivan stressittömäksi. Molempien työmotivaatioon olen tyytyväinen, ja meillä oli oikeasti hauskaa kisaradalla. Näköjään treenaaminen ohjatuissa auttaa asiaan, ja eikös se ole aika hyvä onnistumisprosentti, jos tekee neljä nollaa kuudesta? ;)

Jaffan kanssa päästiin aloittamaan radat, joten Niilon kanssa oli helppo mennä "uusimaan", kun toisella oli jo tehnyt virheet. Jafulle kohtaloksi koitui kontaktit, koska niitä on treenattu ihan liian vähän. Kuitenkin sain väkisellä väännettyä sille kontaktit kuosiin vikalle radalle. Muutama ohjausmokakin eksyi matkalle.

Niilon kanssa homma kulki, ja ai etä sitä tunnetta kun saan tosissaan juosta koiraa kiinni puomin aikana. Niilolle on tullut rutkasti itsevarmuutta suorittaa esteitä, ja nykkyään joudunkin miettimään tarkasti miten sitä ohjaan, ettei se ehtisi käyttämään omaa päätänsä liikaa. Triplanolla sieltä sitten tuli, ja samalla SM-nollat kasassa :)

Jaffa
C HYL
B HYL
A (-2,66) 4/21

Niilo
C 0 (-1,48) 13/26
B 0 (-3,18) 11/29
A 0 (-3,56) 6/27

Syysmasennusta

Pahoittelut! Lupasin kertoa Kataisen juoksu A kokemuksista, mutta koska ei olla treenattu sitä, postaus jääköön seuraavaan kertaan. jaffa nimittäin satutti tassunsa metsälenkillä. Anturaan tuli haava, ja on ontunut sitä nyt reilun viikon. Onneksi meillä on kokemusta näistä tassuäksidenteistä, niin tykötarpeita kyllä löytyy millä se saadaan hoidettua. Katsotaan nyt miten kassin kisojen käy kun ei pystytä treenaamaan.

Viime viikonloppuna (25.-26.10.) oli Pete Huotarin agilitykoulutus. Lauantaina olin Niilon kanssa.
Teemana tietysti koiraan vauhtia, ja kai sitä vähän saatiinkin. Olennaisena Pete piti sitä että hartiat ovat kokoajan avoimet koiralle. Tämä näkyi sitten valsseissa joihin en ollut tottunut, mutta kai sekin saatiin kaaliin iskostettua. Videolla näytän aivan dorgalta, kankikaikkonen. Estekäskyjäkin pitäis vissiin alkaa sanomaan, mutta miten sen oppii yhtäkkiä kin en ole koskaan sanonut?

Sunnuntai oli todellinen fiasko. Matosen aknssa tehtiin kolmea hyppyä, joista viimeiseen olisi pitänyt keretä valssaamaan. Niin, olisi pitänyt, mutta yhtään kunnon valssia en saanut aikaiseksi. Turhauduin koska niin monta toistoa meni mönkään, enkä yhtään tiennyt minkälaista ohjausta Pete olisi toivonut. Mielestäni totetutin kaiken mitä hän halusi, mutta palaute oli aina negatiivista. Koirakin on vielä niin kokematon että se hankaloitti tilannetta. Toisella puoliajalla sitten vähän rallateltiin. Siinäkin sitten tuli kommenttia minun ohjaustyylistä, jossa pyrin olemaan koiran edelleä. Eli jalat pitäisi saada kuriin ja antaakoiran irrota. Matonen oli niin pätevä että ihan harmitti se säätäminen. Halusin kuitenki osallistua sen takia, että Pete on kokenut bortsuohjaaja, ja haluan oppia tuon paimenohjauksen salat. Mieltä kuitenkin lämmitti se että Pete totesi lopussa Pitävänsä Madosta, ja että siitä kuullaan vielä.

Treeneistä jäi paha mieli senkin takia, että Mato ei jättänyt Peteä rauhaan koko 20min treenien aikana. Ei olla ennen oltu ohjatuissa treeneissä, joissa vieras ihminen, saatika mies seisoo vieressä. Vähän väliä kävi härppimässä lahkeissa, ja kerran nipsaisi Peteä pohkeesta ajakseen sen pois. Ärsyttävää!! Tätä esiintyy aina silloin kun olen palkannut koiran, ja keskustelen koutsin kanssa. Vieran ihmisen kosketus on yhä enemmän epämukavaa Madolle. Se saatta ihan vaan ohikävelevää imistä näykätä. Nameja syö mielellään toisilta, ja kosketustilanteet saadaan onnistumaan vain jos laitan sen näyttelyasentoon, eli persutan tilanteen näyttelytreeneissä tehtyyn harjoitukseen jossa palkka odottaa edellä. korvat on silti luimussa ja huomaan kuinka epävarma se on tilanteesta. Ohikulkijat eivät onneksi ole enää ongema, mutta vastaantulevat koirat kyllä. Remmiräyhääjänä vetää kierrokset tappiin, mutta jos on vapaana, ei koirassa ole juuri ongelmaa.

Tässä videota Peten treeneistä, ja samalla se ääliö-Mato.

Mato 11kk

One mind

Niilon kanssa ollaan nyt vihdoin ja viimein vakituisessa treeniryhmässä KASsilla. Kouluttaja on ulkopuolinen, Heidi-Maria Puolakka. Heti ekoissa treeneissä oli vain yksi ajatus, saada koira kulkemaan ja miten pystyn siihen vaikuttamaan. Eli maxilinjoja ja kovasti koiran odottelua. Niistä taitaa olla seuraavatkin treenit tehty.

Mato 10kk

4.10. Oli Activella ohjaustekniikkakurssi, joka perustui One Mind Dogsin ajatusmaailmaan. Kouluttajina Mikko ja Mari.

Matosella oli aluksi vaikeuksia keskittyä uudessa hallissa, ja tietysti remmirähjääjänä kun koiria vilisi ympärillä. No, oli se välillä hiljaakin, mutta kyllä sai taas hävetä sen käytöstä. Onneksi sentään keskittyi aina kun piti tehdä, vaikka treenit oli toteutettu niin että kaksi on yhtäaikaa kentällä ja lennosta vaihdot. Vaan heti kun silmä vältti se otti liikkuvan kohteen ja lähti ajamaan pois. Onneksi loppuakohden alkoi jo ymmärtää ettei se räyhääminen edistä mitään. Väsykin jo painoi pitkien treenien takia, ja jätinkin osan harjoituksista tekemättä, kun raasu nukahti kekselle treenikenttää.

Mutta olipa suorastaan virkistävää lähteä agilityssä taas sieltä ihan perusasioista, ja opettaa koiralle alusta alkaen kaikki perusteellisesti. Mudi oli oikein pätevä, ja suoriutui uusistakin asioista paremmin kuin kokeneet kisaajat. Se sai paljon kehuja koutseilta, kuinka fiksu eläin onkaan. Ääripäänä se kun otin ensmmäistä kertaa riman käyttöön, kun treenattiin niistoja. Siinä sitten pysähdyin leikittämään koiraa ja yks vaan tarjoaa on/offia rimalle. No eihän ne tassut kovin siinä pysyny, niin Matonen kokeili vielä josko äiti haluaisikin ne takajalat siivekkeelle. Kurssia on jäljellä vielä 3 kertaa, mutta viimeinen on vasta maaliskuussa. Seuraava joulukuussa, enkä malttais odottaa!!

Tässä videota kotiläksyistä. Paljon on vielä tekemättä..

Eilen sitten tuli korjattua se syntysyys jota olen potenut viimeisen vuoden ajan, eli Kataisen Harrsin treeneissä käyminen. Kuinka olenkin osannut olla menemättä Kuopion aikana hänen treeneihin? Olen menettänyt aika paljon ja ihan liikaa asioita.

Piti mennä Niilolla mutta ajattelin että eniten on opittavaa Jaffan kassa. Meillä meni tosi hyvin. Vähän liiankin, kun olin ohjauksellisesti kokoajan 6m edellä. Osoittain mun koirat on jo tottunu siihen, mutta toisaalta Jaffa ei edelleenkään lue kunnolla persjättöjä, vaan ohjautuu väärille esteille. Keskityttiin sitten vain siihen että liikun oikealla nopeudella ja edelleenkin odotan sitä koiraa. Yhdessä välissä Jafu keksi että takaakiertoon ei voi mennä. Uskomatonta kuinka se aina keksii näitä. Harrikin yritti sitä ohjata, mutta ei onnistunut. Siitä siis kotiläksy. Päästiin 33 esteen radalla (huom! meidän halli on 1/3 osa kisakentästä) loppuun asti, ja teemana oli toisaan ne persjätöt. Ihana Jaffa-pappa ♥

Nyt sitten yritän opetaa Jaffan juoksu A:n Harrin menetelmällä. Palaan siis asiaan.

Liero 10kk

Mudieläin jo 10 kuukautta! Tässäpä hieman videomateriaalia meidän puuhailuista. Olen siis keksinyt miten lähden etenemään kontaktitreenissä. Palattiin takaisin perusasoihin, ja opetin etupalkan erillä tavalla. Vielä ei oikein kestä lähetellä kovassa vireessä, mutta kokoajan enemmän ja enemmän keksittyy kiihkeänäkin.

Mulla on ollut yksi vapaa viikonloppu tänä syksynä, ja sen päätin viettää mökillä Louejoella.

Mietintämyssyä kiristää

Living for Agility

Ensimmäistä kertaa agilitykoiran kanssa tulee tällaista kriisiä kuin nyt Matosen kohdalla. Vaikka koira on vielä nuori  - 9,5kk - haluaisin olla varma siitä mitä rupean sen kanssa touhuamaan, ja miten.

Erityisesti ahdistaa kun voisin jo alkaa tekemään sen kanssa kontaktireenejä. Niitä ollaankin jo aloitettu, mutta edistystä ei ole tapahtunut juurikaan. Tai lähinnä tuntuu etten osaa opetta, tai mitä jos tekniikka on väärä? Ajatus siitä että teen jotain ratkaisevan väärin jo nyt alkuvaiheessa, joka siis vikuttaisi lopulliseen kontaktisuoritukseen tulevaisuudessa. Ohjatuissa treeneissä pitäisi päästä käymään Activella, mutta matka ja yksittäisen treenin saaminen on tällä hetkellä vaikeaa. Heidi-Maria Puolakan treenit alkaa loppukuusta Niilon kanssa, mutta ilmeisesti pitää uhrata treenikerrat kontakteista höpöyyämiseen. Siitä on neljä vuotta kun olen Niilolle pysäytyskontaktit opettanut, joten hiukan on taidot päässeet ruostumaan. Aasta sen verran että se tulee olemaan juoksu, mutta KAS ei saa hankittya matalaa aata, niin pitäisi sekin opettaa activella. No, onneksi se taitaa olla esteistä viimeisin opetulistalla.

Sitten kepit. Kassilta löytyy tähän ongelmaan kahdenlaisia menetelmiä. Kujakepit kymmenellä kepillä, tai kisakepit joihin tungetaan ohjurit tai verkot. Niilolle opetin kujalla, mutta sillä haitarimallilla, Haitari oli selvästi parempi, koska aina kun sitä lähti venyttämään kapeammaksi, myös välit kasvoivat. Eli näin pennun näkökulmasta tiheä keppiväli olisi parempi jottei vahinkoja sattuisi. Olen siis juoksuttanut matoa nyt yhden keran kujan läpi. Eupalkalla ja tosi leveällä kujalla. Sitten kun ranka saa alkaa taivuttelemaan, voisin kokeilla activella vinokeppejä verkkojen kanssa. Itsenäisyys on tässäkin se juttu.

Ruskaralli

Ilmoitin parsonit Tornioon kisaamaan 7.9. Koska tarvitsemme vain aginollia, otin vain A ja C radan, eli aamu- ja iltapäivän ihan tietoisesti. En kuitenkaan arvannut että päivästä olisi tulossa 9 tuntinen + matkat päälle. Sehän olis selvää ettei nuilla kestä vire viimeiseen saakka. Päätin siis nukkua pitkään ja ajelin vain yhdelle radalle.

Rauno Virran rata oli yllättään kiva. Aa tehtiin kolme kertaa, ja tunteet oli hieman ristiriitaiset. Olin nimittäin koko viikon treenannut aata Jaffalle (neljänä aamuna), ja tosi kivasti teki siellä. Nyt kuitenkin roiskittiin kaksi niistä. Harmi kun kamera ei kahta saanut talteen, mutta ekasta jo näkee kuinka päällejuksu oli liikaa.



Niilo meni paremmin, mutta välistäveto kusi, kun ohjaus jäi vajaaksi.

Jaffa @ 10 (-6,16) sij, 11/25 (kaksi aan alastuloa)
Niilo @ HYL

Matosen kanssa ollaan pähkäilty kontakteja, ja jotain pientä energianpurkaustreenejäkin ollaan tehty.
Madosta kun oikeasti huomaa ettei se ole mikään tokokoira. Se tykkää riehua ja tekee just niinku tykkää, eikä viilaile pilkkua.

Limingan ryhmänäyttely

Mato täytti 28.8. 9kk! Eli virallisesti junnu. Se pääsi juuri ja juuri ensimmäiseen näyttelyynsä Limingan ryhmikseen 30.8.

Mudeja oli ilmoitettu kaksi, joista toinen oli myöskin junnu-uros, Matoa 4kk vanhempi.
Esiintyminen meni hyvin harjoituksiin nähden. Oltiin jo hyvissäajoin paikalla ja treenailtiin kovasti. Hieman vaan meinas herran käytös olla suht. noloa, kun jokaiselle koiralle piti vetää raivarit. Loppua kohden alkoi jo väsyttämään (huom. tavoite!) joten ainoa jolle piti aukoa päät oli vastustaja.

Pöydällä Mato murahti vaimeasti tuomarille, kun aikoi hampaat tarkastaa. Onneksi tuomari ei säikähtänyt vaan jatkoi kopelointia, ja Matokin oli ihan ok siinävaiheessa, mitä nyt vähän luimisteli. Liikkeet meni aivan nappiin mutta seisomeinen takkuili. Loppuvaiheessa päätti ottaa taas jonku koiran kohteeksi ja rages viereisen kehän sakuille. Niimpä tuomarin piti mainita arvosteluun myös luonteesta.

Erinomainen sieltä kuitenkin tuli, ja kakkoseksi jäätiin. Ei SA:ta luonteen takia, joka on ihan ymmärrettävää.
Kokeilemaan me vaan lähdettiin ja onhan se selvää että kehitys on vielä kovasti päällänsä. Arvostelu on juuri sitä mitä minä itsekin tuossa koirassa näen.

Livija Zizenske, liettua
"Good formal. Good bone and size. Good propotions in head. Little light eyes. A bit low set ears. Good set neck. Little soft topline. At this moment good chest. Lose elbows. Narrow rear. Excelent movement. A little proplem with temperament." ERI JUK2

Maailman kauneimmat

Sehän pukkaa jo syksyä! Pipot ja tuulitakit odottavat valmiina eteisessä pitkiä lenkkejä. Me niin tykätään kun säät viilenee! Elokuun ainoissa kisoissakin oli oikein mukava sää aksata, kun ei ollut liian kuuma eikä liika kylmä :)

Työvuorot antoi myöden vain lauantain kisailuille. Onneksi, sillä 15h kisapaikalla touhuamista oli hiukan liikaa tälle tytölle. Sunnuntain työnteosta ei oikein tullut mitään, mutta jostain sain virtaa lähteä iltapäiväksi vielä talkoilemaan ja purkamaan kisat.

Niilo
A agi @ 0 (-8,90) sij. 8/34 etenemä 4,26m/s
- Tässä radassa oli sitä kauan kaivattua poveria! Ihan mieletön fiilis radan jälkeen, kun koira antoi kaikkensa.
B hyppy @ 0 (-8,58) sij. 10/35 etenemä 4,30m/s
- Hieman laiskempi suoritus, mutta käytin maxilinjat hyväksi ja se toimi. Loppusuoralla haki askellusta taas.

Pohjois-Pohjanmaan piirinmestaruus sija 6! Olen niin ylpeä :-----)

Jaffa
A agi @ 5 (-8,47) sij. 6/35 etenemä 4,21m/s
- Puomin alastulo mätti. Oma moka kun en vaatinut kunnollista. Katoin kyllä että hidasti, mutta kai se sen sitte hyppäsi. Tästä oli serti irronnu! Mutta meillä onki aina ollut Virpiniemen sertikirous.
B hyppy @ HYL
- Muuten hyvä mutta yks liian loiva välistäveto meni kielloksi, ja kun tokavika hyppy meni ohi niin annoin olla.

Hyvin meni siihen nähden että ei oltu treenattu YHTÄÄN. Mutta pitäisi kyllä jättää nuo talkoilut ja jäjestelyvastuus ihan kokonaan toiselle päivälle jos aikoo kisata. Ihan varmasti vaikutti suorituskykyyn.

Sain uuden lelun tilattua vihdoin ja viimein! Eli siis objektiivin. Ei mikään huippu mutta ompahan nyt lyhyt. Mä kun tykkään näistä kiinteistä manuaaleista. 35mm/2.8

Iso koila jo 8,5kk

Tässä näkyy hyvin miten meillä lähdetään tolpan kiertoon...

Äiti, sain uuden ystävän!

Otsikkoon viitaten arvatkaa missä olin töissä? No maailmanvoittajassa! Kolme päivää mahtavia koiria, mahtavia ihmisiä jajaja mun ainoa kesälomareissu ässämmien jälkeen :D Koirat jäi kotia. Mato li muutaman viikon liian nuori junnuihin.

Kehätyöskentely sujui oikein hyvin, vaikka enkuksi vedin. Tabletti hoiti homman kotiin, kun eihän ne säännöt tahtonu oikeen meikäläiseen upota. Lauantaina 98 pitkäkarvaista kääpiömäyräkoiraa, lauantaina 103 parsonia, ja sunnuntaina ihanan keveä 56 punaista irlanninsetterinarttua.

Ainoa työtoiveeni oli saada mudit, mutta en saanut. Sain parsonit. Tosi kiva oli seurata kehää kun oli paljon tuttuja läheltä ja kaukaa. Tuomarikin oli koko kolme päivää sama, samoin kirjuru, joten oikein leppoisa viikonloppu siis. Kaikista mukavinta oli saada kehän laidalta kehuja työskentelystä ventovierailta ihmisiltä. Kaikkeni annoin ja ihana kun se myös huomattiin :)

Lauantain parhat kasvikset. Salukit voitti.

Viereisen kehän valiourokset. Roppi heti etualalla ykköspallilla :)

Myrskyn jälkeen on poutasää

OKK:n iltakisat 31.7. Tuomari Salme Mujunen
Hetken mietin ennen kotoa lähtöä että onko tuonne ulos mitään järkeä lähteä, kun vettä tulee kuin saavista kaatais, ja ukkosmyräkkä oli melkoinen. No ei muuta ku kolmikko autoon ja sadevaatetta päälle. Kisapaikalla parsonit aloitti tärräämisen heti kun oven aukaisin. Neliveto oli päällä koko lämppälenkin, ja jos vähänkään jyrähti niin helvetti oli irti. Matonen ei tunetusti ollut moksiskaan.

Onneksi ukkonen loppui juuri minien rataantutustumiseen, mutta olihan Niilo vielä epävarmalla päällä. Käytin reilusti aikaa sen vireen nostattamiseen ja itsevarmuuden takaisin tuomiseen mm. viemällä sen radan reunalle, vaan ei auttanu. Sitten aloitin pallolla leikkimisen niin johan se alkoi syttyä, ja juuri ennen rataa lähti räksytys päälle. Jaffa olu helpompi tapaus, kun se kuumuu enemmän muiden tekemisistä. Molemmille nollat, mutta neljä putkea peräkäin oli vähän liikaa vireelle. Nuo mun koirat kuin ei kiihdytä putkista, paitsi Niilo suoralla.

Toisella radalla vesi oli jo tehnyt tehtävänsä niin kentälle kuin vaatteillekin. Lompsis vaan vesi loiskui Salomoneissa, vaan niin me tehtiin nollat! Jaffalle piti vielä aata varmistella rytmittämällä, kun ei olla koommin sitä treenattu ilman ponnareita. Ihme, Niilo oli nopeempi!

C hyppy
N 0 (-11,04) sij. 12
J 0 (-11,92) sij. 12

D agility
N 0 (-11,11) sij. 14
J 0 (-10,23) sij. 8

Tykkään kyllä kovasti Salmen radoista. Suomalaiset 3-luokan radat ovat menneet liian vaikeiksi, ja jopa vaarallisiksi tiukkoine käännöksineen, jotka tappavat vauhdin. Eikö voittajaa voida ratkaista nopeuden perusteella? Näillä radoilla rimatkin oli 25 ja 35, eikä ekalla radalla ollut keppejä, johtuen siis sääolosuhteista. Kiva myös ettei ihannetta ole laitettu liian tiukaksi. Nyt on arvokisoihin tuplat takataskussa!

Mato on 8kk! Hieman on jo havaittavissa taka-ahtauden häviämistä. Me on treenattu lähinnä näyttelyjuttuja sosialistamismielessä, sekä pysäytyskontakteja etupalkalla. Mittasin sen, ja hyvin jäi vielä tilaa medimitan alle.

Mikä kesä!

Huh hellettä! Me ollaan asetuttu elämään Toppilaan, ja koska netin saaminen sinne on ollut vähän hankalaa, nin siksipä ei oo päivityksiä kuulunu. Meitä ympäröi ihanat lenkkimaastot, ja lämppälenkin päässä on kassin treenihalli. Hallilla ollaan käyty aika vähän, mutta tässä muutamaa treenivideota.

Jaffa on treenaillu aata, ja Niilo nyt vaan roikkuu mukana. Mato opettelee estehakuisuutta ja puommin alastuloa. Eli kyllä, olen jo alkanut riehumaan Matosen kanssa kentällä (7kk). Se kuumuu todella paljon kentän reunalla, nostaa kierokset putkissa. Palkkautuu tosi hyvin lelulle, mutta edelleen tulee hyvin helposti reisille.

Arvatkaa kuka on onnellinen kun Mato on alkanut tosissana uimaan! Olis ees jotain toivoa saada kinnerahtaus normaaliski, huoh...

Lelun noudon voi myös ulkoistaa.

Dino on mukava uintikamu.

Joskus ei huvita hukkua.

Käytiinhan me Kemissä yks ilta kisaamassa 4 starttia Moilasen radoilla.
Jaffalle tarttui yksi nolla sij.3, ja yksi aan alastulovitonen. Niilolle yliaikanolla ja hylky.

Agility SM 2014

Piti lähtiä autolla, mutta huomasinkin olevani junan kyydissä kahden koiran kanssa. Onneksi on ihania ihmisiä jotka vie teltan ja häkin mennessään. Tampereen päässä pääsi onneksi helposti bussilla kulkemaan, ja Haapalinnan Kuopion vahvistukset kuskasi myös, kiitos siitä!

Tekasin kassin joukkuelaisille uniikit paidat. Virallinen kisapaita jäi siis ostamatta.

Lauantai oli joukkuepäivä, ja Jaffa kassin medijoukkueesta heti 8:00 startissa. Ilma oli todella kylmä ja senkään takia ei paljoo jännittänyt tai yleensäkään kutkutellut mennä radalle. Jaffa oli kuitenkin hyvällä tuulella ja joksenkin skarppina vaikka sitä sai aamulla repiä perässä. Rimat oli 45 joten huomasin vauhdista kuinka se vaikutti. Kolmosesteen niistosta kielto, ja muurin palikat alas. Muuten tehtiin nättiä rataa. Tulos 10. Muita joukkueen tuloksia 5,5 ja 0. Sij. 35. Videolla se mitä videolle sai.



Ei muuta ku hotlalle nukkumaan muutamaksi tunniksi ja sitte Niilon kanssa kisapaikalle. Tarkoitus oli pyörähtää Särkässä mutta se nyt jäi sään takia. Niilo oli kasin minijoukkueen ankkuri niin siinä ehti mukavasti seurata joukkueen menoa etänä, ja harmitukseksi pari koiraa teki hylyn ja yksi nollan. Onneksi näin sillä sain rennot fiilikset radalle.

Alun kolme ekaa estettä ois voinu juosta, kun tuntu tosi nahkeelta kutsua koiraa suoralla. Tehtiin kuitenki hienot kontaktit erityisesti puomilla. Tulos nolla -2,50 eli joukkueen paras suoritus :)

LIVELÄHETYKSEN RATA



Onnittelut Oululaisille hienosta menestyksestä! Shelttijoukkueelle medeissä hopeaa jossa kisasi ex koulutettava ja matkaseuralainen takaisin Ouluun. Oulun Koirakerhon minit otti myös hopeaa, samoin Kiimingin koiraharrastajat kultaa. Kassin maxijoukkue ylsi hienosti sijalle 5!

Sunnuntaina yksilöt Niilon kanssa. Tällä kertaa sää suosi vähän paremmin kuin edellispäivänä. Minien hyppyrata näytti oikein kivalle, mutta kepit kosahti aloituksessa. Olis vaan pitäny lähettää se... Videolla näkyy ihan selvä kämmi jossa koira menee väärään väliin ja korjaan sen oikein, mutta kaippa tuomari ei sitä nähnyt, taikka sitte sihteeri ei ollu hereillä. Tulokseksi merkattiin nolla, mutta yliaikaa 4,24 joten sillä sijoitus 86 ja heippa finaali.



Onneksi päästiin aikaisin kuuden tunnin kotimatkalle. Kiitos Maiju ja Speedy seurasta!

Kisoja

OKK 2.6. Mika Moilanen

Jaffan kanssa 10kk kisatauon jälkeen piipahdettiin yhdellä agiradalla.
Rata oli kiva mutta ei oikein kulkenut. Toinen este oli rengas niin tuli kehikosta (OKK:n rengas on aika ilmava). Jatkoa seurasi puomin alastulon hyppääminen ja muutaman hypyn ohitus. Jaffa oli kuitenkin kuulolla ja keskittyi.

KAS 7.6. Eeva-Liisa Pohjanen

A-rata oli seuramestaruusrata. Niilo teki 15 virhettä; tiputti ekan riman, kieltäytyi pimeästä putkenpäästä ja kolmatta en muista. Oli se kuitenki ainoa kassilainen joka teki tuloksen joten siitä irtosi seuramestaruus!
Jaffa hyllytti kun ei tullut välistävetoon. Ainiin! Niilolla sama virhe, mutta sen sain sentään korjattua, ihme kyllä.

B-rata oli hypäri. Niilolle vitonen renkaan rikkomisesta. Muuten kulki loistavasti. Luulen että se taas haki ponnistuspaikkaa kun oli pitkä suora, ja siksi rengas meni rikki. Jaffalle nolla ja eka merkintä kisakirjaan ensivuoden arvokisoja varten!

KAS 8.6. Eeva-Liisa Pohjanen






Tällä kertaa vain Jaffa matkassa.
C-agility. Aikalailla katasrtofi, kun jo kolmannella esteellä hylky omasta ohjausvirheestä. Muutenkin persjätöt ei onnistunut kun koira ohitteli esteitä.






D-agility. Tällä kertaa ajattelin että näytetäänpä kädestäpitäen missä ne esteet on ja kerron mitä sen pitää tehdä, kun aikalailla olen äänetöntä ohjausta käyttänyt. NOLLA! Sij.3



Kontaktithan ne vaatii vielä viilausta, mutta kyllä tuo Jafu vaan osasi yllättää. Mutta osansa vaikutti rapiat 24h talkoilua joten oma kuntokin kesti aika hyvin ;)

Tykkää

Käytiin studiokuvauksissa Kuopion eläinlääkärikseskuksella Jaffan ja Matosen kanssa.
Sateinen keli ei tehnyt hyvää karvalle, ja Jaffalla oli hieman keskittymisohgelmia kun kissat oli vuorossa juuri ennen meitä :D Nyt äänestetään parasta kuvaa!

Tykkäämään Jaffasta pääset tästä.

Ja Matosesta tästä.

 KIITOS!

Kesä tuli!

Hurraaa! Satuin eilen ihan vaan vahingossa tunnustelemaan Matosen jalkoväliä, ja yllätyin, kun tunsin yhden lisäksi kaksi palluraista! En voinut uskoa sitä todeksi, koska sen toisen piti olla mahassa, ja nyt 6kk ikäisenä se vihdoin tuli. Kasvattaja oli oikeassa, kun sanoi että johtuu nopeasta kasvusa kun se sillätavalla karkasi. HUH! Melkein pitää se ilmoittaa pentunäyttelyyn :') Onhan se sentään maailman komein mutiainen.

5,5kk

Jokuaika sitten lenkkeiltiin Sira springerin kanssa, joka oli Matoselle hyvää terapiaa. Jaffa juoksutti tapansa mukaan kaikkia. Olihan tuo innoissaan kun pitkästä aikaa pääsee pois kotoa ja vieläpä koirapiireihin. Kuvat on siis ottanut Marjo Pitkänen, kiitos!

Eilen käytiin kauan odotetulla fyssarikäynnillä Susanna Vartiaisella. Hyppykurssilla Niilo hyppi suorat hypyt vinoon, joten halusin käyttää sen tarkastuksessa. Eipä se ole aijemmin fyssarilla käynytkään.

Heti ensimmäisenä Susanna huomasi koiran nojaavan oikealle puolelle, ja sitten selvisi että vasemmassa jalassa on lihaskato. Ei mitään merkitävää eroa mutta juuri sen verran että selvästi vasen on jäänyt heikommalle käytölle. Siinä selvisi se miksi ponnistuspaikat on joksu shakusessa, kun herra haluaisi hypätä mieluummin vahvempaa jalkaa käyttäen. I-S vaihdoissa ensin nosti itsensä ylös vahvemmalla jalalla ja muutenkin seisoo oudosti. Nyt vaan jumppaamaan ja käydään ne pakolliset kisat eli ässämmit, jonka jälkeen taas tauolle.

Jaffa kävi Kuopion vierailullaan Anna Strömin valmennuksessa. Vähän oli kankeaa menoa, vaikka olihan tuo innoissaan, ja jaksoi yllättävänkin kauan treenata. Leikkaus on tehnyt tehtävänsä kun hajut ei enää vie mennessään. Myös Oulussa käytiin SM-porukan kanssa kahtena iltana treenaamssa, kun olin Oulu KV:ssa töissä viikonlopun.

Mato on innostunut vedestä ihan urakalla. Suu käy ja riemu raikaa kun veteen pääsee. Muutama uintivetokin on jo otettu, mutta liivit pitäs melkeen hankkia jos sattuu että takapakkia tulee.

IHANAA KUN KESÄ TULEE!