Syysmasennusta

Pahoittelut! Lupasin kertoa Kataisen juoksu A kokemuksista, mutta koska ei olla treenattu sitä, postaus jääköön seuraavaan kertaan. jaffa nimittäin satutti tassunsa metsälenkillä. Anturaan tuli haava, ja on ontunut sitä nyt reilun viikon. Onneksi meillä on kokemusta näistä tassuäksidenteistä, niin tykötarpeita kyllä löytyy millä se saadaan hoidettua. Katsotaan nyt miten kassin kisojen käy kun ei pystytä treenaamaan.

Viime viikonloppuna (25.-26.10.) oli Pete Huotarin agilitykoulutus. Lauantaina olin Niilon kanssa.
Teemana tietysti koiraan vauhtia, ja kai sitä vähän saatiinkin. Olennaisena Pete piti sitä että hartiat ovat kokoajan avoimet koiralle. Tämä näkyi sitten valsseissa joihin en ollut tottunut, mutta kai sekin saatiin kaaliin iskostettua. Videolla näytän aivan dorgalta, kankikaikkonen. Estekäskyjäkin pitäis vissiin alkaa sanomaan, mutta miten sen oppii yhtäkkiä kin en ole koskaan sanonut?

Sunnuntai oli todellinen fiasko. Matosen aknssa tehtiin kolmea hyppyä, joista viimeiseen olisi pitänyt keretä valssaamaan. Niin, olisi pitänyt, mutta yhtään kunnon valssia en saanut aikaiseksi. Turhauduin koska niin monta toistoa meni mönkään, enkä yhtään tiennyt minkälaista ohjausta Pete olisi toivonut. Mielestäni totetutin kaiken mitä hän halusi, mutta palaute oli aina negatiivista. Koirakin on vielä niin kokematon että se hankaloitti tilannetta. Toisella puoliajalla sitten vähän rallateltiin. Siinäkin sitten tuli kommenttia minun ohjaustyylistä, jossa pyrin olemaan koiran edelleä. Eli jalat pitäisi saada kuriin ja antaakoiran irrota. Matonen oli niin pätevä että ihan harmitti se säätäminen. Halusin kuitenki osallistua sen takia, että Pete on kokenut bortsuohjaaja, ja haluan oppia tuon paimenohjauksen salat. Mieltä kuitenkin lämmitti se että Pete totesi lopussa Pitävänsä Madosta, ja että siitä kuullaan vielä.

Treeneistä jäi paha mieli senkin takia, että Mato ei jättänyt Peteä rauhaan koko 20min treenien aikana. Ei olla ennen oltu ohjatuissa treeneissä, joissa vieras ihminen, saatika mies seisoo vieressä. Vähän väliä kävi härppimässä lahkeissa, ja kerran nipsaisi Peteä pohkeesta ajakseen sen pois. Ärsyttävää!! Tätä esiintyy aina silloin kun olen palkannut koiran, ja keskustelen koutsin kanssa. Vieran ihmisen kosketus on yhä enemmän epämukavaa Madolle. Se saatta ihan vaan ohikävelevää imistä näykätä. Nameja syö mielellään toisilta, ja kosketustilanteet saadaan onnistumaan vain jos laitan sen näyttelyasentoon, eli persutan tilanteen näyttelytreeneissä tehtyyn harjoitukseen jossa palkka odottaa edellä. korvat on silti luimussa ja huomaan kuinka epävarma se on tilanteesta. Ohikulkijat eivät onneksi ole enää ongema, mutta vastaantulevat koirat kyllä. Remmiräyhääjänä vetää kierrokset tappiin, mutta jos on vapaana, ei koirassa ole juuri ongelmaa.

Tässä videota Peten treeneistä, ja samalla se ääliö-Mato.

Mato 11kk