29. lokakuuta 2014

Syysmasennusta

Pahoittelut! Lupasin kertoa Kataisen juoksu A kokemuksista, mutta koska ei olla treenattu sitä, postaus jääköön seuraavaan kertaan. jaffa nimittäin satutti tassunsa metsälenkillä. Anturaan tuli haava, ja on ontunut sitä nyt reilun viikon. Onneksi meillä on kokemusta näistä tassuäksidenteistä, niin tykötarpeita kyllä löytyy millä se saadaan hoidettua. Katsotaan nyt miten kassin kisojen käy kun ei pystytä treenaamaan.

Viime viikonloppuna (25.-26.10.) oli Pete Huotarin agilitykoulutus. Lauantaina olin Niilon kanssa.
Teemana tietysti koiraan vauhtia, ja kai sitä vähän saatiinkin. Olennaisena Pete piti sitä että hartiat ovat kokoajan avoimet koiralle. Tämä näkyi sitten valsseissa joihin en ollut tottunut, mutta kai sekin saatiin kaaliin iskostettua. Videolla näytän aivan dorgalta, kankikaikkonen. Estekäskyjäkin pitäis vissiin alkaa sanomaan, mutta miten sen oppii yhtäkkiä kin en ole koskaan sanonut?

Sunnuntai oli todellinen fiasko. Matosen aknssa tehtiin kolmea hyppyä, joista viimeiseen olisi pitänyt keretä valssaamaan. Niin, olisi pitänyt, mutta yhtään kunnon valssia en saanut aikaiseksi. Turhauduin koska niin monta toistoa meni mönkään, enkä yhtään tiennyt minkälaista ohjausta Pete olisi toivonut. Mielestäni totetutin kaiken mitä hän halusi, mutta palaute oli aina negatiivista. Koirakin on vielä niin kokematon että se hankaloitti tilannetta. Toisella puoliajalla sitten vähän rallateltiin. Siinäkin sitten tuli kommenttia minun ohjaustyylistä, jossa pyrin olemaan koiran edelleä. Eli jalat pitäisi saada kuriin ja antaakoiran irrota. Matonen oli niin pätevä että ihan harmitti se säätäminen. Halusin kuitenki osallistua sen takia, että Pete on kokenut bortsuohjaaja, ja haluan oppia tuon paimenohjauksen salat. Mieltä kuitenkin lämmitti se että Pete totesi lopussa Pitävänsä Madosta, ja että siitä kuullaan vielä.

Treeneistä jäi paha mieli senkin takia, että Mato ei jättänyt Peteä rauhaan koko 20min treenien aikana. Ei olla ennen oltu ohjatuissa treeneissä, joissa vieras ihminen, saatika mies seisoo vieressä. Vähän väliä kävi härppimässä lahkeissa, ja kerran nipsaisi Peteä pohkeesta ajakseen sen pois. Ärsyttävää!! Tätä esiintyy aina silloin kun olen palkannut koiran, ja keskustelen koutsin kanssa. Vieran ihmisen kosketus on yhä enemmän epämukavaa Madolle. Se saatta ihan vaan ohikävelevää imistä näykätä. Nameja syö mielellään toisilta, ja kosketustilanteet saadaan onnistumaan vain jos laitan sen näyttelyasentoon, eli persutan tilanteen näyttelytreeneissä tehtyyn harjoitukseen jossa palkka odottaa edellä. korvat on silti luimussa ja huomaan kuinka epävarma se on tilanteesta. Ohikulkijat eivät onneksi ole enää ongema, mutta vastaantulevat koirat kyllä. Remmiräyhääjänä vetää kierrokset tappiin, mutta jos on vapaana, ei koirassa ole juuri ongelmaa.

Tässä videota Peten treeneistä, ja samalla se ääliö-Mato.






Mato 11kk

12. lokakuuta 2014

One mind

Niilon kanssa ollaan nyt vihdoin ja viimein vakituisessa treeniryhmässä KASsilla. Kouluttaja on ulkopuolinen, Heidi-Maria Puolakka. Heti ekoissa treeneissä oli vain yksi ajatus, saada koira kulkemaan ja miten pystyn siihen vaikuttamaan. Eli maxilinjoja ja kovasti koiran odottelua. Niistä taitaa olla seuraavatkin treenit tehty.

Mato 10kk

4.10. Oli Activella ohjaustekniikkakurssi, joka perustui One Mind Dogsin ajatusmaailmaan. Kouluttajina Mikko ja Mari.

Matosella oli aluksi vaikeuksia keskittyä uudessa hallissa, ja tietysti remmirähjääjänä kun koiria vilisi ympärillä. No, oli se välillä hiljaakin, mutta kyllä sai taas hävetä sen käytöstä. Onneksi sentään keskittyi aina kun piti tehdä, vaikka treenit oli toteutettu niin että kaksi on yhtäaikaa kentällä ja lennosta vaihdot. Vaan heti kun silmä vältti se otti liikkuvan kohteen ja lähti ajamaan pois. Onneksi loppuakohden alkoi jo ymmärtää ettei se räyhääminen edistä mitään. Väsykin jo painoi pitkien treenien takia, ja jätinkin osan harjoituksista tekemättä, kun raasu nukahti kekselle treenikenttää.

Mutta olipa suorastaan virkistävää lähteä agilityssä taas sieltä ihan perusasioista, ja opettaa koiralle alusta alkaen kaikki perusteellisesti. Mudi oli oikein pätevä, ja suoriutui uusistakin asioista paremmin kuin kokeneet kisaajat. Se sai paljon kehuja koutseilta, kuinka fiksu eläin onkaan. Ääripäänä se kun otin ensmmäistä kertaa riman käyttöön, kun treenattiin niistoja. Siinä sitten pysähdyin leikittämään koiraa ja yks vaan tarjoaa on/offia rimalle. No eihän ne tassut kovin siinä pysyny, niin Matonen kokeili vielä josko äiti haluaisikin ne takajalat siivekkeelle. Kurssia on jäljellä vielä 3 kertaa, mutta viimeinen on vasta maaliskuussa. Seuraava joulukuussa, enkä malttais odottaa!!

Tässä videota kotiläksyistä. Paljon on vielä tekemättä..


Eilen sitten tuli korjattua se syntysyys jota olen potenut viimeisen vuoden ajan, eli Kataisen Harrsin treeneissä käyminen. Kuinka olenkin osannut olla menemättä Kuopion aikana hänen treeneihin? Olen menettänyt aika paljon ja ihan liikaa asioita.

Piti mennä Niilolla mutta ajattelin että eniten on opittavaa Jaffan kassa. Meillä meni tosi hyvin. Vähän liiankin, kun olin ohjauksellisesti kokoajan 6m edellä. Osoittain mun koirat on jo tottunu siihen, mutta toisaalta Jaffa ei edelleenkään lue kunnolla persjättöjä, vaan ohjautuu väärille esteille. Keskityttiin sitten vain siihen että liikun oikealla nopeudella ja edelleenkin odotan sitä koiraa. Yhdessä välissä Jafu keksi että takaakiertoon ei voi mennä. Uskomatonta kuinka se aina keksii näitä. Harrikin yritti sitä ohjata, mutta ei onnistunut. Siitä siis kotiläksy. Päästiin 33 esteen radalla (huom! meidän halli on 1/3 osa kisakentästä) loppuun asti, ja teemana oli toisaan ne persjätöt. Ihana Jaffa-pappa 

Nyt sitten yritän opetaa Jaffan juoksu A:n Harrin menetelmällä. Palaan siis asiaan.