31. maaliskuuta 2013

Pellon kisat

Pitkäperjantaina käytiin päiväretkellä Pellossa.
 

Jaffalla on kevättä rinnassa, kun se jaksaa mennä sekaisin kaikista pissoista, ei syö kunnolla, ja nylkyttää jalkaa jos siihen satut koskemaan. Luojan kiitos se ei enää valvo öitä ja huuda ovella. Tästä syystä oli vähän epävarma olo lähteä sen kanssa kisaamaan.

Sitten, Niilon kontaktit on kesken, joten eihän se raukka tienny mitä siellä pitäis tehdä. Päätin että juoksutan puomin, mutta pyydän aalla on/off. Toisella radalla suunnitelma muuttui ja pyysin molemmilla pysähtymään. En siis tiennyt yhtään mitä koira tulee konakteilla tekemään.

Tuomarina Anne Viitanen

A-RATA agility

Heti alkuun tosi kinkkinen rata. kokoajan sai varoa ettei koira mene väärälle esteelle. Rimat olivat myös tapissa. Niilon kohdalla päällejuoksu ei onnistunut hypylle, joten otettiin tästä vitonen. Puomin alastulolta myös vitonen, koska annoin koiran vaan juosta (lue edellinen postaus). Aan tuli myös läpi, eli ei pysähtynyt.
Tulos 10.

Jaffalla oli jälleen vaikeuksia rauhoittua. Lähdössä tuomarin ilme oli ollut kuulemma ihana kun mulla niin kesti saada koira aisoihin. Ja kun se vihdoin jaksoi keskittyä nii sitte mentiin. Yks nima oli mun moka, kun kompastuin hyppyesteen tukipilareihin, jolloin siivekkeen horjahdus tiputti sen. Aa oli aika yllätys (joka mielestäni oli jyrkempi kuin kassin aa), sillä tuli sen läpi, mutta en jaksanut korjata. Puomille sentään pysähty, mutta kun päästiin radan luppuosuudelle mentiinkin ohi hypyistä, joten tulos HYL.

B-RATA agility

Tällä kertaa rata oli käänteinen, mutta lisänä oli keinu. Rimoja tuomari pudotti pykälän alaspäin.
Niilon radalla suunnitelma kontakteilla tosiaan muuttui, kun en enää sitä vitosta halunnut. Tällä kertaa käskyt olivat velä muistissa, ja pysähtyi kontaktille. Meillä meni rata melko hyvin, vaikkei se loogisimmasta päästä ollutkaan, ja meno oli sen mukaista (koirasta kiinni pitämistä) mutta nolla sieltä tuli. Vasta medien rataantutustumisessa sain tietää oliko aika alittunut, ja olihan se! -3,jotain ja se oli minien ainoa nolla, joka tiesi ykköspallia, sekä agisertiä!!! Osallistujia oli 30 joten taakse jäi mm. Karoliina Pellikka & Kerttu.

Jaffan kanssa kokeilin olla ulkona mahdollisimman pitkään, ja kun vuoro oli niin suoraan radalle. Se taisi vähän tepsiäkin. Sama kaava kuin Niilolla, eli nolla! Sama aikakin oli suurimpiirtein, mutta tällä kertaa se riitti vain 3 sijaan. Jaffan isä Pntus oli heti toisena. Mutta ei haittaa, kisakirjassa jälleen yksi nolla lisää.


Tämä oli niilon toinen agiserti, joten viimeisen se saa ottaa vastaan vasta syksyllä.
Meiltä tosiaan puuttuu enää tuplanollat SM-kisoja varten, ja siihen kyllä vaaditaan 3 startia kisapäivään, ainakin Jaffalle. Katsotaan mihin sitä pitää lähteä reissuun jos ei tuplat lähiaikoina irtoa.

26. maaliskuuta 2013

Ravuriko

Viimeviikolla meillä kävi uusi hieroja, siis minulle uusi. Johanna Hurskainen Koirasi ilonasta. Ajattelin että nyt olisi taas hyvä aika tsekata koiruudet läpi, varsinkin Jaffa joka makasi 5 päivää Liettuan reissun aikana. Eipäs sieltä sitten kuitenkaan löytynyt mitään ihmeempää. Perus kireyttä, ja alaselän kohdalla nosteltiin päätä. Hyvä rentoutusharjoitus taas Jaffalle, kun se ei aina malta asettua.

Niilo sitten olikin aivan eri maata. Se nimittäin huusi! Oli raukka niin jumissa, niiiin jumissa. Johanna vain totesi että nyt pitäisi pojan päästä ravaamaan. Se nimittäin peitsaa, ja vapaana ollessaan laukkaa, joten eipä ihme että selkä menee lukkoon. Tiesinhän minä sen, ja viime päivinä olenkin kauhistellut tuon koiran liikkumista. On se sen verran eri maata mitä Jaffa, joka ei oo koskaan edes peitsiä nähnytkään. Tämä oli nyt se viimeinen herätys minulle, kun tuomio annettiin. Parin viikon päästä mennään uudestaan avaamaan viimeisetkin kireydet.

Hieronnasta noin kolme päivää varasin ajan Hundspahan, jossa tarkoitus oli juokumatolla saada kunnon ravi. No, lähinnä tämä eka kerta meni laitteeseen tutustuessa, koska meitä vähän jännitti. Niilo ei oikein osannut rentoutua, ja namitkaan ei jokavälissä kelvannu (ihme). Mutta heti kun minä otin narusta kiinni ja naksuttelin vähän niin johan saatiin mattoon lisää spiidiä. Kunnon ravia tehtiin reilu 5min. Kokonaisuudessaan matolla oltiin vartti. Sitten heti ulkona vähän jäähdyteltiin ja jatkettiin ravaamista. Tarkoitus olisi aloittaa ravikuuri nyt kun lumet ovat sulaneet. Saan pyörällä paremmin tasaisen vauhdin ja edelleen jatketaan juoksumatolla käymistä. Jaffakin pääsee mukaan kokeilemaan seuravalla kerralla.

Oli virhe ilmoittaa Niilo pääsiäiseksi Pelloon kisaamaan, koska nyt ei päästä edes kunnolla treenaamaan, ja kontaktit on kesken. Yritän nyt kovasti saada raviaraviaravia.

Lauantaina otin hieman laatuaikaa Jaffalle ja lähdin sen kanssa kahdestaan OKK:n epiksiin. Sain rauhassa keskittyä sen käytökseen hallissa, ja hallintaan muutenkin. Mentiin vain kisaavien rata jossa tarkoituksena oli rauhoittaa koira lähdössä, ja ohjata mahdollisimman rauhallisesti ja selkeästi. Tavoitteena oli myös kunnolliset kontaktit, mutta melko paha maku jäi näistä. Olin silti vähän hermona, koska en yhtään tiennyt miten koira käyttäytyisi, joten ohjaus oli lopulta vähän hosuvaa, ja lopun valssikin oli rumarumaruma.

Kuitenkin, sij.1/15 (-11,00)



Niilo has some prolems with his movement. Always on a leash he is pacing, and free he gallops (?).
Last time when Niilo was on a massage, he had so thigt mucsles that he cried. Now we hawe been ones on a treadmill, and whenever bossible I try to get him to trot.
It was mistake to inform Niilo to Pello because of movements, and also our contact are unfinished.


22. maaliskuuta 2013

Juoksarit?

Ihan ekaksi ilmoittelen harmillisia uutisia kennelliitolta. Eivät laita Jaffan CIB anomusta menemään kun 3-sukupolvesta löytyy ER-rekisteröity koira. Turhauttavaa kyllä, mutta eipä tuo nyt haittaa yks titteli, kun arvo on kuitenkin olemassa. Siispä aijon silti shoppailla showlinkiltä ison CIB ruusukkeen seinälleni pölyttymään.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------

Niilo, tuo pieni ärsyttävä ärrierini. Eräänä päivänä se keksi ettei kontaktille tarviikaan pysähtyä, ja sitte haukutaan päin naamaa että miksen käskytä. Siitä se idea sitten lähti. Aloinki palkkaamaan moisesta typeryydestä, ja johan oli poika hiljaa. Ihmetteli vaan että mikäs tää tämmönen juttu on.

Nyt työn alla on siis kontakteille juoksarit. Tämä on vain kokeilu, koska meillä on monta vuotta tahkottu pysähtymisiä aivan priima kuntoon, joten tuo koira ei kyllä mene rikki vaikka ohjaaja vähän sekoilisikin. Tämähän nyt vaan vaatii toistoja, ja alkuun tarkoitus on vaan juoksuttaa läpi niin, että juoksu on rentoa ja katse eteenpäin. Toistot tehdään täysillä, hullun kiilto silmissä ja itsenäisesti.

Eilen otin sitten naksuttimen käteen, ja jokaisesta hyvästä alastulosta naks. En tiedä auttaako mitään kun koira on pallonkiiltosilmissä ryntäämässä alas, mutta ainakin vielä se on puhdasta ja nättiä menoa.

Maanantaina kävin activella treenaamsaa. Sopivasti sitten oli tekniikkareenit, ja Mari halusi paneutua puomin kontakteihin. Minä sitten menin sanomaan että aijon kokeilla juoksareita. Kauhean myönteistä ei palaute ollut mutta totesi sitten että Niilolta se voisikin onnistua, kun askel on melko lyhyttä, ja koira kropaltaan muutenkin lyhyt. Aata kokeiltiin muutaman kerran, ja läpi tuli vaikka vähän oltiin epävarmoja moisesta.

MIKSI? no siksi että me voitais joskus päästä ihanneaikaan vähän reilummin kuin 2 sekuntia. Minua vain pelottaa se kuinka saan ohjaukseni kuntoon kun radalla ei pysähdytäkään edes puoleksi sekunniksi. Mitä käy  kontaktein jälkeiselle valssille tai onnistunko tekemään treeneissä jotain väärin?

Minulla ei juoksareista kokemusta ole muuta kuin se että ovat hemmetin epävarma juttu. Lähinnä nyt vaan testaan että osaisinko sellaiset Niilolle opettaa, ja mitä niistä tulee.

Iltalukemista Silvia Trkmanin kontaktien opetuksesta.

Käppänä on varmasti aika hyvä esimerkki tuosta Niilon rakenteesta.
Masentaa katsoa kontaktivideoita bortsuista, ja varmaan vääristää muutenkin sitä todellisuutta mitä Niilon kanssa tulee olemaan jo askelluksenki osalta. Harmi kun en löytänyt yhtään hyvää videota parsoneiden juoksareista. Suomessa en ole nähnyt vielä yhtään täydellistä.

10. maaliskuuta 2013

Champion international de beaute

Lähdin sitten reissuun. Aika extemporee, kun viikkoa ennen ilmojen päättymistä huomasin että eräs bussi etsii matkaan lähtijöitä. Suuntana siis Liettua, ja Vilna, koirista mukana vain Jaffa.

28.2. kello 13 Lähti juna Oulusta, joka kesti 8h. Helsingissä hyppäsin ratikkaan, ja Katajanokan terminaalissa tapasin muut matkustajat, jotka olivat tulleet Raisiosta. Samantien siis koira bussiin ja immeiset Viikkarin kyytiin. Koirista mukana oli 2 tibbeä, 2 farkkua, 2 pemua, cardi, jöötti ja whippet. Matkan järjesti Riitta Kokkonen, jolla selvästi oli kokemusta näyttelyreissusta. Kaikki meni aivan mallikkaasti, joten ekaksi bussireissukseni mieletön kokemus, Suosittelen!

Puoliltaöin olimme Tallinnassa, josta auto-matka jatkui Viron läpi Latvian rajalle. Jaffa siis pääsi ekaa kertaa kunnolla jaloittelemaan 15h matkustamisen jälkeen. On se vaan reipas reissaaja.

Liettuan rajalle päästiin aamutuimaan, jossa taas pissitauko. Vilnassa perillä perjantaina puoliltapäivin, eli 24h voisin sanoa että kesti matkanteko.

Illalla vielä piipahdus Akropolis-ostoskeskuksessa, ja hotellilla trimmasin Jaffan loppuun.

2.3. Koitti näyttelypäivä, joka oli siis Liettuan voittajanäyttely. Kehän luota bongasin parsoneista yhden suomalaisen, joka oli kyllä koko reissun piristys.

Kehiä ehdittiin jännittämään viitisen tuntia ennen H-hetkeä. Parsoneita oli siis ilmoitettu 4, joista 2 uroksia ja 2 narttua. Uroksissa Jaffaa ennen kilpaili AVO-uros Liettuasta. Tälle Eri. Jaffa oli sitten valioissa. Vaan kylläpä oli hetkinen kehä, kun en saanut koiraa edes kunnolla seisotettua, kun arvostelu oli jo tehty. PU-kehässä kierros ympäri ja tuomari osoitti minut cacibin kohdalle. Tässä vaiheessa Jaffasta tuli siis inttivalio, Liettan muotovalio ja Liettuan voittaja-13.
Nartuissa junnu oli poissa, joten suomalainen oli paras narttu. Koitti roppi kehä, ja tuomari valitsi Jaffan voittoon. Oli kyllä kuin kirsikka kakun päälle tuo voitto, en osannut yhtään odottaa. Tosin tämä voitto tuntui niin helpolta, että en osaa kyllä arvostaa. Nyt tiedän että nämä litilati tilltelit on okeasti melko arvottomia.


Tuomari Ludmila Tsistjakova ROP LtV-13 LT-MVA C.I.B arvostelsta ei saa mitään selvää.
VSP Danscan's Frederika & ROP Tallitontun Yvo
(c) Minna Teerijoki
Tässä vaiheessa voidaan siis siirtyä siihen mitä lähdin Liettuasta hakemaan. Eri oli jo kova sana kun karva ei ollut kuosissa. Pitkä pohjavilla tiesi pigmentin liikanäkymistä, joten lyhyt karva oli tökerön näköinen. Lisäksi Jaffa samastui hieman jackrusseleihin, kun venäläiset puunasi ne pieniksi nallekarhuiksi. Jaffalla kun oli jalkakarvat aika pitkänä. Toisekseen luulin että voittajanäyttelyyn tulisi enemmän koiria. Tosiasiassa me lähdettiin vaan lomalle, ja katsomaan mitä Balttian näyttelyt on olevinaan. Hieno paikkahan Litexpo olikin, ja paljon hienoja suomalaisa koiria!

Päästiimpä meidän ekaan ryhmäkehäänkin, vaan läpijuoksuhan se oli. Tuomarina toimi meidän huominen tuomari, ja taas sunnuntaina ryhmätuomarina olisi tämän päivän tuomari.

Tässä vielä kuv RC:n kuvauspisteeltä jonne roppi pääsi. Ei ollu oikein aikaa seisottaa koiraa :/



3.3. Sunnuntaina väsytti niiin paljon, että teki kyllä mieli jäädä nukkumaan, vaan kun 55e maksaa yhdestä kehästä, niin mehän kisataan sitte koko rahan edestä!

Tällä kertaa molemmat Liettualaiset koirat (uros ja narttu) olivat poissa, jotenka Suomalaisten juhlaa oli tämä parson-kehä. Tuomari Robert Kanas. Terrierispesialisti mitä ilmeisimmin, kun russeleissakin EH heilui, ja arvostelu oli muutenkin tarkempaa mitä ed. päivänä. Pöydällä jopa spannasi Jaffan jne.
Valitettavasti tänään narttu sai EH:n, joten Jaffa oli automaattisesti ROP, harmitti kyllä kun ei yhtään kilapilua saatu aikaiseksi, ja vähän jo sovittiin että jos tänään sattuisi toisippäin :(

Exelent type, very good size. Korrect body type. Very nice head, good boans. w.x behing. good coat quality but too short trimming today. moves a bit close behind. Lopuista en saa selvää.
ROP ja joku ihmeen Vilnius cup winner 2013


Ja ei muutako uusiin kuviin ja ryhmäkehiin, joka oli taas läpijuoksu :)
Älkää katsoko mun hiuksia, tiedän että ne on kamalat.





Illalla lähdettiinkin paluumatkalle hirvittävässä myrskyssä Latvian pottupeltoteitä. Onneksi Jaffa nukkui paremmin kuin minä sinä yönä.

4.3. Maanantaina 11 aikaan olin takaisin helsingissä, jossa oli määrä tavata naapuri ja shoppailla hieman. Vaan sepä muuttui sitten mnun ja Jaffan keskinäiseksi shoppailuksi Kampissa, jossa poika oli kyllä tosi hienosti. Oikea citybuudeli! Nyt se rakastaa rullaportaita enmmän kuin hissejä :D


Jaffa on nyt vhdoin ja viimein Kansainvälinen muotovalio! Arvatkaa vaan nähdäänkö meitä enää näyttelyissä? EI IKINÄ! Olis vaan pitänyt uskaltaa lähteä aikaisemmin reissuun, mutta ehkä tämmönen yksi CACIB/vuosi on ihan hyvä tahti?