30. marraskuuta 2014

Yksvee


Tähän on tultu. Mato vietti 28.11. ensimmäisiä synttäreitään, ja mamma vaan ihmettelee mihin tämä aika on oikein kadonnut? Jotain aikuistumisen merkkejä on jo havaittavissa. Lenkillä se haistelee pissoja ja merkkaa reviiriään. Joskus tarpeiden teko pitää tehdä kuin tytöt, ja joskus jos mamma ei jaksa herätä aamulla kukopnlaulun aikaan saattaa kylpyhuoneessa olla lammikko.

Mato, Manman, Mandels Miumau, Mamu (heh) osaa olla myös ihanan helppo kotikoira, vaikka välillä pitääkin asentaa yhtäsun toista paikkaa. Poitsu luulee että hänestä tulee isona sähköasentaja, sisustusssuunnittelija tai anorektikko, koska ruoka ei tahdo ajoittain maistua.

Mato on siis messarissa vuoden ja yhden viikon. Tällähetkellä eritäin karvaton, vaikka bioiinia ja sinkkiä olen tuputtanut urakalla. No, se taitaa olla huolista pienin sillä en itse pääse esittämään joten Katri on Matoa treenaillut. Eiköhän se hyvin mene, ellei sitten syö Putkosta siltä seisomalta.

Mato 12kk
Yksvee pääsi eilen aksaamaan One Mind Dogsin ohjaustekniikkakurssille. Tämä oli kurssin toinen osa neljästä. Tehtiin Kaplaksen kanssa poispäinkääntöä ja fokusointia esteille. Aaltosen kanssa persjättöjä ja saksalaisia. Muutaman kerran kävi kertomassa ohjuksille mielipiteensä radalla seisoskelusta, mutta ei ei yhtään niin pahasti mitä alkuaikoina. Kunhans aadaan paikallaolo ja estehakuisuus paremmaksi niin palaset olis kohillaan treenata näitä tekniikoita radalla. Kotiläksyjä jäi taas niin paljon että hengästyttä jo valmiiksi.

23. marraskuuta 2014

Vuoden viimeiset kisat

Ja niin on saatu päätökseen vuoden viimeiset aksakisat. Nämä pidetiin Oulun koirakerhon uudenkarheassa hallissa, Animagi areenalla. Pohja oli vähän vieras, hiekkatekonurmi, joten ainakin Jaffan käännöksissä tuntui mieni epäröinti. Otin molemmille kaksi starttia, agiradat.

Päivä alkoi Jaffan kanssa vähän huonolla menestyksellä, kun putki-aa erottelu ei toiminut (tälläkään kertaa). Itseasiassa näin siitä unta, mutta en kuitenkaan tajunnut sulloa putkeen kunnolla. Poispäinkääntöä 180 astetta pitäs treenata enemmän myös. No otti sentään kontaktin (epävarmasti).

Toisella radalla ei juhlittu kontakteilla. Typerä minä kun annan sen perseillä! Varasti sekä puomin että aan. Nyt kaivattais kunnon kisanomaisia treenejä näihin, koska treeneissä tulee lujaa mutta pysähtyy, ainakin 80%:sti ;) Vitonen puomin alastulolta.

Niilon radat oli huomattavasti hauskempia profiililtaan. Rallattelu moodi oli vähän hassu, kun en saanut kunnon rytmityksiä aikaiseksi. No puomilla sentään mentiin lujaa, vähän liiankin, kun unohtui ihan käskyt seuraavalle esteelle. Toisella radalla N meni renkaan kehikosta, vaikka kyseinen rengas on samanlainen kuin kassilla. What??

Mato täyttää viikon päästä vuoden, ja kovasti se on tiputellut karvaa. Messari on parin viikon päästä, ja kovasti olen handleria etsiskellyt. Yksi jo kokeili kisapaikalla, vaan voi mahoton kuinka lapsi onkaan äitin perrään. Toivottavasti siitä jotaki tullee, eikä söis tuomaria elävältä. Näyttelytreeneissä ollaan ravattu kyllä, ja lentokentälläkin piipahdettiin kun piti hakureissu tehdä. Mato tärisi ku haavanlehti kun ihmisiä alkoi tulla lennolta. Pelkäsi että joku tulee ja koskee, huoh.

Agilityä ollaan tehty myös, peräti yksissä ohjatuissa käyty, kun Matosella tahtoo olla hyökkimisongelaa paikallaanseisovia ihmisiä kohtaan. Irtoamista ja valseeja, niistä on treenit tehty.

http://instagram.com/p/vjdwk0C5xL/?modal=true


10. marraskuuta 2014

Triplat

Olin mukana järjestämässä KASsin kisoja 8.-9.11. Haukiputaalla Active Dogin hallilla. Totesin jo viime kisojen jälkeen että en talkoile yhtään, koska se vie veronsa omasta suorituksesta radalla. Suunnitelma toimi, sillä kävin vain perjantaina pystyttämässä kisapaikalla, lauantaina olin oikeissa töissä ja sunnuntaina nukuin pitkään. Onhan se kuusi starttia pitkän kisatauon jälkeen paljon, mutta kokemuksen kautta niistä selvittiin, ja osasin hyvin rytmittää kisapäivän myös koirille sopivan stressittömäksi. Molempien työmotivaatioon olen tyytyväinen, ja meillä oli oikeasti hauskaa kisaradalla. Näköjään treenaaminen ohjatuissa auttaa asiaan, ja eikös se ole aika hyvä onnistumisprosentti, jos tekee neljä nollaa kuudesta? ;)

Jaffan kanssa päästiin aloittamaan radat, joten Niilon kanssa oli helppo mennä "uusimaan", kun toisella oli jo tehnyt virheet. Jafulle kohtaloksi koitui kontaktit, koska niitä on treenattu ihan liian vähän. Kuitenkin sain väkisellä väännettyä sille kontaktit kuosiin vikalle radalle. Muutama ohjausmokakin eksyi matkalle.

Niilon kanssa homma kulki, ja ai etä sitä tunnetta kun saan tosissaan juosta koiraa kiinni puomin aikana. Niilolle on tullut rutkasti itsevarmuutta suorittaa esteitä, ja nykkyään joudunkin miettimään tarkasti miten sitä ohjaan, ettei se ehtisi käyttämään omaa päätänsä liikaa. Triplanolla sieltä sitten tuli, ja samalla SM-nollat kasassa :)

Jaffa
C HYL
B HYL
A (-2,66) 4/21

Niilo
C 0 (-1,48) 13/26
B 0 (-3,18) 11/29
A 0 (-3,56) 6/27