One mind

Niilon kanssa ollaan nyt vihdoin ja viimein vakituisessa treeniryhmässä KASsilla. Kouluttaja on ulkopuolinen, Heidi-Maria Puolakka. Heti ekoissa treeneissä oli vain yksi ajatus, saada koira kulkemaan ja miten pystyn siihen vaikuttamaan. Eli maxilinjoja ja kovasti koiran odottelua. Niistä taitaa olla seuraavatkin treenit tehty.

Mato 10kk

4.10. Oli Activella ohjaustekniikkakurssi, joka perustui One Mind Dogsin ajatusmaailmaan. Kouluttajina Mikko ja Mari.

Matosella oli aluksi vaikeuksia keskittyä uudessa hallissa, ja tietysti remmirähjääjänä kun koiria vilisi ympärillä. No, oli se välillä hiljaakin, mutta kyllä sai taas hävetä sen käytöstä. Onneksi sentään keskittyi aina kun piti tehdä, vaikka treenit oli toteutettu niin että kaksi on yhtäaikaa kentällä ja lennosta vaihdot. Vaan heti kun silmä vältti se otti liikkuvan kohteen ja lähti ajamaan pois. Onneksi loppuakohden alkoi jo ymmärtää ettei se räyhääminen edistä mitään. Väsykin jo painoi pitkien treenien takia, ja jätinkin osan harjoituksista tekemättä, kun raasu nukahti kekselle treenikenttää.

Mutta olipa suorastaan virkistävää lähteä agilityssä taas sieltä ihan perusasioista, ja opettaa koiralle alusta alkaen kaikki perusteellisesti. Mudi oli oikein pätevä, ja suoriutui uusistakin asioista paremmin kuin kokeneet kisaajat. Se sai paljon kehuja koutseilta, kuinka fiksu eläin onkaan. Ääripäänä se kun otin ensmmäistä kertaa riman käyttöön, kun treenattiin niistoja. Siinä sitten pysähdyin leikittämään koiraa ja yks vaan tarjoaa on/offia rimalle. No eihän ne tassut kovin siinä pysyny, niin Matonen kokeili vielä josko äiti haluaisikin ne takajalat siivekkeelle. Kurssia on jäljellä vielä 3 kertaa, mutta viimeinen on vasta maaliskuussa. Seuraava joulukuussa, enkä malttais odottaa!!

Tässä videota kotiläksyistä. Paljon on vielä tekemättä..

Eilen sitten tuli korjattua se syntysyys jota olen potenut viimeisen vuoden ajan, eli Kataisen Harrsin treeneissä käyminen. Kuinka olenkin osannut olla menemättä Kuopion aikana hänen treeneihin? Olen menettänyt aika paljon ja ihan liikaa asioita.

Piti mennä Niilolla mutta ajattelin että eniten on opittavaa Jaffan kassa. Meillä meni tosi hyvin. Vähän liiankin, kun olin ohjauksellisesti kokoajan 6m edellä. Osoittain mun koirat on jo tottunu siihen, mutta toisaalta Jaffa ei edelleenkään lue kunnolla persjättöjä, vaan ohjautuu väärille esteille. Keskityttiin sitten vain siihen että liikun oikealla nopeudella ja edelleenkin odotan sitä koiraa. Yhdessä välissä Jafu keksi että takaakiertoon ei voi mennä. Uskomatonta kuinka se aina keksii näitä. Harrikin yritti sitä ohjata, mutta ei onnistunut. Siitä siis kotiläksy. Päästiin 33 esteen radalla (huom! meidän halli on 1/3 osa kisakentästä) loppuun asti, ja teemana oli toisaan ne persjätöt. Ihana Jaffa-pappa ♥

Nyt sitten yritän opetaa Jaffan juoksu A:n Harrin menetelmällä. Palaan siis asiaan.