26. joulukuuta 2013

Hyvää joulua!


Oikein ihanaa joulunaikaa kaikille nelijalkaisille ja tietysti myös hihnanpäille!



Haastamme kaikki joulun piparihaasteella!


16. joulukuuta 2013

Vuoden viimeinen

Messari ohi! 3 päivää katsella kun koirat pyörii ympyrää... nyt tiedän ettei ole aivan mun juttu. Mutta kehiksenä oleminen on ihan kivaa, etenkin näijn isossa tapahtumassa. Lähti nimittäin jo ilmot maailmanvoittajaan...

Shoppailtua tuli yli odotusten. 2 nahkahihnaa, 3 takkia, palkkauspatukka, nännikumi, agikirja ja Dobo.
Kaikki nämä 78e. Lisäksi kennelliitto antoi lahjaksi 4 Iittalan viinilasia. Nyt mulla on jo 8 nuita laseja, ja mietin joka vuosi että mitähän minä näilläkin teen kun en viiniä edes juo.

On aika tarkastella mitä vuosi 2013 piti sisällään...

Jaffa 6v kävi yhteensä kolmessa näyttelyssä. Tammikussa kajaanista oli PU3, jonka seurauksena uskaltauduin lähtemään Liettuan voittajanäyttelyyn. Siellä Jafu oli kahtana päivänä ROP, ja kauan haaveiltu Kansainvälinen muotovalio- ja Liettuan muotovalio-tittelit lunastettiin sieltä. Saihan tuo myös LTV-13 tittelin, mutta en ole vieläkäänjaksanut sitä anoa...

Agilityssä yritettiin saada nollia SM-kisoihin, mutta tupla jäi saamatta. Oltiin kuitenkin joukkueessa ja tehtiin siellä nolla. 29 starttia, 11 nollaa. Ehdottomasti huigein nolla ikinä oli piirimestaruus joukkueradalla. Meidän yhteistyö oli lyömätöntä, ja Jaffa oli siinä kaatosateessa uskomattomassa iskussa ♥

Maaliskuu 2013 - Tuore C.I.B.
Niilo 3-4v täräytti kauden ekoissa kisoissa Pellossa ottamalla voittonollan ja agisertin. Saatiin SM ja MM-karsintanollat kasaan joten reissuja piisasi. SM-kisoja vaan häiritsi tassuongelma, mutta karinnoissa tehtiin tuplat! Valitettavasti lauantaina oltiin ensimmäisiä jotka eivät sunnuntaille päässeet. Mutta erittäin ylpeä olen pienestä mangustistani ♥ 25 starttia ja 8 nollaa.


30. marraskuuta 2013

Ehkä, ehkä ei...

Hui kamala! kohta on jo joulukuu. Täällä Kuopiossa on jo lunta ihan kinoksiksi asti. Harmi vain, että en saanut kokea ensillumen riemua Niilon kanssa :( Se kun on jo pari viikkoa vietellyt joululomaa isänsä seurana Oulussa. Syy miksi olen koiraton, johtuu siitä että saisin reissata rauhassa.


Nyt kun minulla on luppoaikaa, voisin hieman kertoa nykyisistä pentusuunnitelmistani. Olen sitä mieltä että kukaan ei nykyään kerro pentusuunnitelmistaan. Ollaan ihan hiljaa, tai kerrotaan vain että koira on tulossa, ei muuta. Sitten vasta kun penneli on kotona, kerrotan uutiset. Liittyykö se jotenkin siihen että pelätään toisten mielipiteitä? En minä vaan pysty olemaan hiljaa, olen niiiin tohkeissani tällaisista asiaoista! :D

Pentua olen suunnitellut oikeastaan siitä saakka kun tiesin minne lähden opiskelemaan, eli kesäkuun alusta (?). Sitä ennen olen vain haaveillut. Yksi haaveilun kohde liittyi paimeniin. Rakenne, luonne, miellyttämisen halu ja tekemisen meininki. Parisen postauksen päässä kerroinkin jo rotuhaaveista, ja itseasiassa olen aina ihaillut mudeja. Se piti vain tajuta, koska niitä ei pääse livenä näkemään kovin usein. Sitten kun sen vihdoin tajuaa, et pääse yli ajatuksesta, ihka omasta mudista.

Sitten kun sattumalta huomaat että rakastut yhdistelmään, jolle odotetaan pentuja, et voi olla ottamatta yhteyttä kasvattajaan. Vaikka yhteyden otto ei liittyisi millään tavalla pennun hankintaan kyseisestä yhdistelmäsä, huomaat muutaman päivän viestittelyn jälkeen että olet varannut jälkeläisen. Yhdistelmästä sen enmpää arvostelematta varasin pennun sen takia, että jos sieltä sattuisi rakkauspakkaus tulemaan. Alustavasti toiveissa oli narttu, mutta en syrji uroksiakaan, sillä kasattajilla on erittäin vaikeaa nykyään saada uroksia myytäväksi. Jos uroksen haluaa, sen pitää olla erittäin pientä sorttia, kun nartustahan saa paremmalla todennäköisyydellä medin. Ennen kaikkea pennun tulee olla sopiva luonteeltaan. Mikään muu ei toimi jos koira ei toimi kotona. Lisäksi sen pitää sopia lauman muihin koiriin, eli tässä tapauksessa Niilolle. Niilohan ei voi sietää pentuja. Se kyllä tykkää juosta kilpaa metsässä, mutta jos joku yrittää haastaa sitä leikkiin, se jättää noteraamatta tai ajaa pois. Siinä yksi syy miksi Niilolle pitäisi saada melko nopealla aikataululla seuraa, koska muuten siitä tulee mökkihöperö ja epäsosiaalinen kusipää.

Ennen kuin menin katsomaan pentuja, halusin että ne ovat sopivan ikäsiä, eli mahdollisimman aktiivisia. Siitä ei kyllä ollut pulaa, kun 6 viikkoiset riiviöt jo testailivat hampaitaan aivan kaikkeen. Odotin tuota päivää yli 2 kuukautta! Ja olinkin haljeta onnesta kun pääsin vihdoin pentulaatikolle. Valitettavasti nartut olivat turhan isoja omiin tarpeisiini, eikä välttämättä luonteeltaan sitä mitä halusin. Vaihtoehdot rajautuivat kahteen urokseen, joista toinen oli ihannekokoinen. Tämän uroksen luonne ei kuitenkaan ollut meidän laumaan sopiva. Toinen uros oli niin ihana luonteeltaan että rakastuin totaalisesti. Valitettavasti koko oli niin riskirajoilla, että tunsin sen suhteen pientä ahdistusta. Rakenne oli Tällä isommalla kohdallaan, kuin pieni nallekarhu.

Menetin monet yöunet kun vain mietin päätöksen tekoa. Rakastuin totaalisesti koiraan (sekä tietysti kasvattajaa, ja koiran emään), mutta jokin sanoi että miksi haluaisin ottaa riksin koon suhteen. Nykyäänhan ei tee mitään maxikokoisella mudilla, jos yhtään haluaa päästä pidemmälle agilityssä. Todella vaikea oli saada ajatuksia kasaan. Toisaalta päätöksen tekoa hankaloitti se että minulal ei ole sellaista ystäväpiiriä mitä parsoneitten kanssa harrastaessa on tullut. Ainoa henkilö joilta pystyin kysymään järkeviä neuvoa oli kasvattaja.

Pari päivää mietin asiaa ja päädyin siihen, etten ottaisi tästä yhdistelmästä pentua. Heti kun olin päätöksen tehny, tuntui kaikki huomattavasti selkeämmältä, ja olo helpottuneelta. Päätin että vielä pitäisi oppia rodusta lisää, ja hankkia sitä edellä mainitua verkostoa. Tämä kyseinen uros kaipaa nyt siis harrastavaa kotia. Laita minulle viestiä jos kiinnostuit tästä hurmurista!

Nyt tekee vähän pahaa sanoa mutta sukelsin heti uuteen soppaan. Unkariin syntyi pari päivää sitten erittäin ihastuttavasta yhdistelmästä pentue. Tällä kertaa olen iskenyt silmäni urokseen. Uros on jotenkin tuttu ja turvallinen, ja pentulaatikolla vierailun jälkeen päätös uroksesta vahvistui. onnekseni Unkariin synyi 5 urosta, ja 3 narttua. Olen varannut sieltä pennun erään suomalaisen kasvattajan kanssa, ja nyt jännityksellä odotamme minkälaisia tulevaisuuden lupauksia sieltä kasvaa. Lähtökohdat saada pieni uros on melko hyvät, mutta en vielä toivo liikoja, jotta odotukset eivät nouse ytä suureksi kuin ensimmäisen kohdalla.

Niinkuin alussa mainitsin, uroksia on vaikeaa saada kaupaksi. Jos joku on halukas ottamaan mudiuroksen unkarista, minuun voi ottaa yhteyttä niin kerron lisää tästä ihanasta yhdistelmästä, sekä kasvattajasta :)

Kyllä mulle pentu vielä tulee, se on varma!

11. marraskuuta 2013

Katki, poikki ja tauolle mars!

Nyt on hyvä hetki viettää tauko agilitystä. Niilo lähtee viikon päästä kotikonnuille, ja palaa taas tammikuussa toivottavasti hieman solakampana ja tarmokkaampana.

Eilen käytiin kisaamassa vuoden viimeiset startit. Meininki radalla oli parasta pitkään aikaan.

HU-PU Rauno Virta 10.11.

Ekasta radasta ei ole videota mutta hyllytettiin heti ekalla esteellä. Ensimmäinen hyppy oli ns. väärinpäin, eli seinää kohti. No, N haki sen takaakiertona. Mentiin rata kuitenkin läpi ja aika kivoja kohtia saatiin aikaiseski, ja taisi se nolla olla :D No, sehän on tullut selväksi ettei Niilo halua meidän tekevän tuplaa.

Toinen rata oli sujuvampi, mutta A on aika karmeeta katseltavaa. Sitä kun ei olla alettu vielä reenaamaan, joten koira tulee sen alas niinkuin parhaaksi näkee. Puomit sentään suju loistavasti, mutta ilman kunnon laukkaa.

Tulin radalta pois kuin se olisi ollut nolla, ja luulin melko pitkään näin. Lähdin jäähdyttelemään koiran viemällä sen kotiin. Virkistävä suihku ja lähdin takaisin hallille kuvailemaan. Järkyttyneenä katselin tuloksia ja siellä mollotti vitonen meidän kohdalla. Epäselväksi jäi jopa videolta katsottuna mistä se olisi voinut tulla. Lopulta selvisi että pituuden palikka heilahti.... mälsää. Mutta olisihan se ollut noloa ottaa kontaktivirhe. Ei Niilo tee sellaisia ikinä.

27. lokakuuta 2013

Juostaan!

Mut trimmattiin!
Me on vaan juostu, juostu ja juostu. Boxiin nimittäin. Alussa oli omat vaikeutensa mutta nyt osuu kuin rasvattu kovillakin kierroksilla. Nyt kun pitäsi alkaa hivuttelemaan boxia puomille, meinaa mennä hermot!
Tajusin onneksi että se ei tajua (vanhasta tottumuksesta) jos sen vain asettaa puomin päähän, vaan pitää aloittaa takaperiinketjuttamalla. Pelkkä alastulo-osuus maassa on aivan liian helppo, vaikka sitäkin on tehty.

Videoita katsellessa huomasin että koiran näkemys boxista (erityisesti puomilla) on varmasti se että se näkee vain ensimmäisen eteen tulevan sivun. Se siis hahmottaa askeleensa niin että pääsee siitä hyppäämään yli. Mikäs siinä, se tietää vain enenmmän treeniä.



Kajaanin kisat 26.10.
Tuomari Timo Vertanen

B-hyppy
Oikein kiva rata! Vähän oli ohjauskuviot hakusessa kun väsytti aikainen startti. Unohdin tehdä viimeiselle hypylle takaaleikkauksen joten koira tuli siitä ohi. Sij. 5/17. Niilo se taistelee viimeseen asti ettei vaan tulis tuplaa...



A-agility
Vähän kinkkisempi. Erityisesti alku hirvitti mutta kattokaa noi meidän hienot takaakiertopersjätöt! Hieman hidasta menoa mutta varmempaa kuin edellisellä. Ennen puomia tosin unohdin lähteä persjättöön mutta onneksi kontaktit imee koiraa hyvin. Kepit oli hitaat koska Kajaanissa on tunnetusti paksut kepit, joten keppiväli on aavistuksen lyhyempi. Nollana maaliin ja peräti -6,62! Paremmat meni kuitenki edelle sillä rimat oli kerrankin 25cm molemmilla radoilla Sij.6/17



Niin ja pentukuumetta alkaa olla ilmassa. Asiasta lisää tulevaisuudessa ;)

6. lokakuuta 2013

Kontaktit uusiksi

Eilen 5.10. käytiin varkaudessa kisaamassa. Tuomarina Elina Hannikainen, jonka radat olivat oikein kivoja, ja aikoihin pääsi hyvin. Hyppyradalla (jota ei menty) oli rimat 25cm!! Kyllä harmitti, kun muut radat oli sitten 30cm. Mentiin siis kaksi agirataa valioitumisen toivossa.

Eka rata oli muuten kiva mutta harmillisesti yksi rima tippui. Niilohan ei ole koskaan tiputtanut rimaa! Nyt kun katselee videota niin havaittavissa on varjo, joka saattoi hämätä? Etenemä oli huimat 3,9m/s ja aika alittui 4,55, jee! sij.6/27



Toinen rata oli parempi, mutta huomasin kuinka koiraa jo väsytti. Puomi oli kuitenkin aika nopsa, sitä onkin reenattu. Tästä nolla (-2,77) sij.3/24. Serti meni kakkoselle, joka oli 2,54 nopeampi.



Nämä oli nyt toiset kisat uusilla kengillä. Salomon Speedcross 3 SC W, eli vedenpitävä malli.
Lenkillä erinomaiset. Aksakentälle vielä totutteleminen. Hieman jäykät omaan makuun, mutta näin ulkokisoissa kyllä voittavat nuo punaiset Inovit, jotka on tarkoitettu sisä-aksaan.





Ajan kuluksi ajattelin aloittaa kontaktit kokonaan alusta. nyt kun ne on juoksarit, haluan niistä nopeammat.
Tässä hieman esimakua siitä miltä ne näyttävät nyt. Kun ohjaan koiraa kontaktilla, se on itsevarmempi. itsenäisesti se vaan juoksee namille, ei tietoa muusta suorittamisesta. Jos heitän lelu, roikasee ihan varmasti.





Aalla otin videota siksi että näen alastulon, joka on hieman huolestuttanut viimeaikoina. näyttää ottavan melko pahasti etuosaan jos tulee huonosti alas. Tähdätään siis siihen että askel suuntautuisi keskelle alastulokontaktia, ei sen yläreunaan.

Lähden siis opettamaan neliöön juoksun, ja ehkä hieman ponnareita apuna käyttäen. Videosaastetta siis luvassa!

26. syyskuuta 2013

Kisakausi lopuillaan

Niilo on kotiutunut Kuopioon erinomaisesti. lenkkipolut ovat aivan mahtavat, ja treenaamsassakin ollaan hallissa käyty muutman kerran. Niilohan on erittäin helppo koira. Se ei vaadi ihmeitä, nukkuisi kaiket päivät jos haluaisi. Lenkillä se kuitenkin riehaantuu ja tunkee päänsä jokaiseen koloon, järsii keppejä ja kiipeilee tässä ihmeellisessä mäkimaastossa, jota ei Oulun merenrannassa ole.


KAS kisat 15.9.2013

Valitettavasti 8:sta startista toteutui vain 2. Seuramestaruudetkin jäivät väliin :(
Molempien kanssa siis juostiin yksi agirata, harjoittelija Hilpi Ylijaskarin käsialaa.

Niilon rata meni aivan perseelleen. Tajusin että mulla on sille liian iso palkka, joten kävin viemässä sen maalin tutunmaan. Eihän koira sitten muuta tehnytkään kuin ennakoinut palkalle menoa. Muuten tehtiin puhdasta rataa, mutta kieltoja tuli loppusuoralla niin että lopulta vaan juostiin palkalle. Eihän koiralta voi vaatia jotain sellasita jota ei olla juurikaan reenattu. Tuota tapaa joskus yritin ottaa ihan rutiiniksi asti, mutta koirasta tuli hidas.

Jaffan rata oli huomattavasti parempi. Rontti vaan teki saman kuin elokuussa Virpiniemessä - A:sta ohi!  Ja se oli vielä ihan suoraan mentävissä. Liilen että se inhoaa sitä suorittaa, vaikkei koskaan ole sitä erityisemmin hidastellut, tai muuten kieltäytynyt tekemästä.



Kuva: Pirkko Riekki (nuccalagotto.1g.fi)

OKK kisat 21.-22.9.2013

Niilon kanssa piipahdettiin Oulussa kisaamassa. Pitihän se lähteä yrittämään josko se viimeinen serti napsahtaisi. nimittäin tasan vuosi sitten samaisissa OKK:n kisoissa 22.9.2012 Niilo sai sen ensimmäisensä. No, ei ihan onnannu. Valitettavasti koira ei liikkunut aivan halutulla tavalla. Parannettiin raivoa sunnuntaille kuitenkin.

A-agility Minna Väyrynen 0 (-3,jotain) sij.4/33
B-agility Minna Väyrynen HYL
C-agility Minna Räsänen 0 (+0,83) sij.4/28
D-hyppy Minna Räsänen 0 (+3,38) sij.8







B-radalla sähläsin pahasti, sillä olin avain liian edellä A:n jälkeen. Koira luuli että teen poispäinkännöstä.
C-rata oli erittäin mystinen, sillä siellä oli kaksikin aivan selvää kiellon paikkaa. Ärsyttää kun ei menty täysiä maaliin. Hypäri oli viikonlopun paras rata. Lujempaa ei oltas päästy.



11. syyskuuta 2013

Uusi sivu aukaistu

Terveisiä Kuopiosta! Kyllä vain, pääsin opiskelemaan Kuopion muotoiluakatemiaan, ja kohta kaksi viikkoa eleillyt pienessä solussani. Jos hyvin käy niin 4 vuotta elellään täällä kaavalla.
Tarkoituksena on hieman pohtia tässä postauksessa tätä päivää, tulevaisuutta, ja erityisesti sitä miten saan koirat upotettua tähän kaikkeen.

Kuopiolaiset tietää Neulamäen ihanuuden - piiitkä ylämäki. Mutta nyt kun täällä on vähän pyörinyt ei se ole yhtään haitaksi, koheneepa kunto ;) Lenkkipolut on ihan vieressä, rauhallinen alue ja mikä parasta, Hukka-Putken halli heti mäen alapuolella. Ja asuupas samassa taloyhtiössä nuori parsonuroskin. Heti tuli omia ikävä kun pääsis sitä rapsuttelemaan. Toisaalta kerrankin riittää aikaa johonkin muuhun kuin että pitäsi olla kokoajan lenkillä!

Hupulaisuus on alkanut oikeen kivasti, kun ekat reenitkin on takana. Sain kuusi kisavalmista koirakkoa, joissa kieltämättä riittää työtä kolmosluokkalaisiin verrattuna. Viikonloppuna asennettiin uusi kumirouhematto halliin, jota en malta päästä testaamaan!

Koirat ovat tällä hetkellä Oulussa porukoiden luona. Viikonloppuna piipahdan kotona, ja siinä samassa pitäisi yrittää järjestä kisat, kisata ja juhlia häiden merkeissä. Sunnuntai-iltana otan sitten Niilon tänne ainakin viikoksi kokeiluun. Niilo kun sopeutuu uuteen ympäristöön huomattavasti paremmin kuin Jaffa, joka usein ressaa. Solussa kun on se ongelma että joudun pitämään koiraa (ainakin aluksi) pienessä huoneessani, joten pitkät koulupäivät Niilo kestää paremmin.

Nyt kun treenihalli on lähellä, tarkoitus olisi päästä treenaamaan itsenäisesti. Talven projeksti taitaa olla keppien tekninen vahvistaminen/kestävyys, sekä opettaa koira eri ohjaustekniikoihin. Erityisesti minua kiinnostaisi lähteä ACE.lle treenimään, mutta kukkaro/treenimatka autottomana hieman rajoittaa. Niilon kynsi on nyt tosiaan parantunut siihen kuntoon että siellä voi treenata/kisata. Meidän kisakausi on kuitenkin mennyt sen verran mönkään sairastelujen takia että tekisi mieli jatkaa sitä talveen saakka. Saas nähdä. Jaffan olen jättämässä pikkuhiljaa eläkkeelle kisamisesta.

Pitkään vannoin että tässä tulee nyt taukoa treenaamisesta/kisaamisesta sekä seuraavasta koirasta. Nyt kun olen päässyt koulun makuun ja kuviot on selvillä, en aijo poissulkea ajatusta uudesta projektista. Huomioiden ikäni ohjaajana, kuinka paljon on lajista vielä opittavaa, ja jos joskus aijon päästä huipulle, vaatii se paljon työtä. Työ vaatii paimenen, joka minua opettaisi, sillä on todettu että ainoa rotu jolla pääsee huipulle on bordercollie. Muissa roduissa se on sattumanvarassa, saako superhyvän yksilön. Bortsussa voit saada superhyvän tai semihyvän, mutta semilläkin pääsee jo eteenpäin.

Jos kuitenkin ajatellaan että haluaisinkin maxin, niin mikä voisi olla sellainen paimen joka maxi-luokkaan sopisi ilman että se menisi rikki tai pärjäisi ajoille ylipäänsä? Mieleen tulee vain belgialaiset ja hollantilaiset, mutta valitettavasti niiden rakenne ei miellytä, tai sitten vika on luonteissa. Ainoa rotu joka pärjää maxeissa on bortsu, ja se vain on valitettava tosiasia. kelpie tulee hyvänä kakkosena, mutta on valitettavasti liian pieni, ja liian hallitsematon. Kelpie (käyttölinjainen) on tosin rotu joka fysiikalta on täydellinen. Jos joku pyytäisi minua piirtämään koiran, se muistuttaisi hyvin pitkälti kepoa.

ESIMERKKI 1
ESIMERKKI 2

Kuitenkin koen että bortsu on minulle vielä aivan liian vaativa. En ole koskaan omistanut paimenta, enkä ohjannut maxia. Ennen bortsua haluan hieman helpomman paimenen. Paimenen joka on kuitenkin sopiva fysiikaltaan agilityyn, luonteeltaan sellainen joka sopii jo olemassaolevaan ajatusmaailmaani (terrieri), ja rodun joka ei ole ylijalostettu tai sairas. Olen siis tullut siihen tulokseen että mudi voisi olla se mitä haen, etenkin jos haluaa nartun. Mudilla en kuitenkaan kisaisi jos se olisi maxi. Medi sen olla pitää, ja nartusta saa aika hyvin sellaisen.

Mielenkiinto heräsi Joensuussa jossa olin kehätoimitsijana elokuussa. Mudit tuli vuoroon ja katselin niitä "silläsilmällä". Kovin montaa ehdokasta ei ollut mutta yksi narttu pisti silmään. Myöhemmin menein jututtamaan omistajaa ja hän kertoi koiran emän olevan sheltin ja kelpien risteytys, joka sittemmin on otettu rotuun. Ilmankos siis kiinnosti. Tuosta pentueesta on kuitenkin vain kaksi jälkeläistä, ja jäi epäselväksi miksi tämä 4-vuotias narttu ei ole vielä pentuja tehnyt, kun sisko on jo kerennyt yhdet pyöräyttää. Mielenkiinnolla jäämme seuraamaan.

Ihan hyvin voisin pienen koiranpoikasen tähän ottaa, mutta luulen ettei Niilo ole aivan samaa mieltä.
Se mitä tapahtuu neljän vuoden päästä... ei mitään hajua.

NÄIHIN KUVIIN JA TUNNELMIIN

30. elokuuta 2013

Jaffa is back!

Niilon kynsiepisodin vuoksi jäi piirinmestaruudet väliin. Oli siis pakko ottaa Jaffa sohvan nurkasta pölyttymästä ja lähteä kisaamaan Virpiniemeen 17.-18.8.

Lauantaina

A-agility 5rv (+2,33) sij. 11/24 Minna Räsänen
B-hyppy 0rv (-8,27) sij.4/29 Tuija Kokkonen
E-joukkue 0rv (-13,19) sij.1/27 Tuija Kokkonen (tuuli 15m/s ja vettä satoi kuin saavista kaataisi)
KAS medi1 joukkue hopealle!!



Sunnuntai

C-agility 5rv (-7,97) sij.16/40 Salme Mujunen

D- hyppy 0rv (-5,53) sij.4/35 Martti Salonen

Pohjois-Pohjanmaan piirimestaruus yhteistulos 5 (-13,50) sij.4/28

OKK:n kisat oli 24.-25.8.

A-agility HYL Kati Wala (Jaffa osaa yllättää)
B-agility 0 (-0,12) sij.3 Kati Wala (erittäin paskaa menoa, mutta väkisellä tehtiin nolla)
C-agility 0 (-2,82) sij.4 Kati Wala
D-hyppy 0 (+0,17) sij.2 Eeva-Liisa Pohjanen
Pitkä päivä teki tehtävänsä tuolla hypärillä, mutta olisi kiva ollut saada se nolla, sillä tuossa meni nyt tupla, ja hyppyserti! Radalla oli paljon putkia, ja jaffahan ei niistä tunnetusti kuumu jos on paljon peräkkäin.

21. elokuuta 2013

Kynsiepisodi

Niilolla on jälleen tassuongalma. Käytiin Activen hallitreeneissä 8.8. Repäistiin rata kerran läpi ja siinä sitten koutsin kanssa vaihdettiin muutama sana. Koira oli mulla irti as usual, kunnes kävi eteisen puolella astuen kynnykseen hunosti, ja vinkaisi. Näin siinä tapahtuneen ja huomasin kun joku valkoinen lensi ilmassa. Koira tuli mun luo ja nosti takajalkansa ilmaan. Siitä valui verta, ja pljon valuikin. Äkkiä koira lavuaariin ja tassu kylmän hanan alle. Ei tyrehtynyt millään. No, koira autoon ja 20km kotia. Auton penkit on punaisia laikkuja täynnä kun eihän mun pösöön mitään häkkiä mahu!

Kotona saatiin vuoto tyrehtymään ja tässä kuva matkamuistosta hallilta. Koko kynsi lähti erittäin siististi. Jäljelle jäi vain pieni nysä ydintä.

Oikean takajalan oikea etukynsi.
Mainittakoon että kyseessä on saman varpaan kynsi jossa Niilolla oli alkukesästä haava. Luulen että haava kuolletti kynttä niin että se on heikosti irtoavainen.

Jokatapauksessa lähdin Joensuuhun kehätoimitsijaksi seuraavana aamuna. Kun tulin takaisin 3 päivää myöhemmin varvas oli turvonnut, ja koko ydin oli huomattavasti suurempi mitä irrotessa. Koira varoi tassua, tärisi ja läähätti aina kun vaihtoin sitet. Ketoriinia siis naamaan. Soittelin kaikki eläinlääkärit läpi ja vain yhdeltä sain ajan samalle päivälle.Animagissa Anu Tulokas totesi että se on erittäin pahasti tulehtunut, ja löis amantien koiralle rauhoittavan että sai tutkia paremmin. Siitä otettin röntgenkuva, josta ilmeni kynsiluun murtuma. Viikon antibiotit kouraan ja toivo siihen että helpottaisi. No, viikko myöhemmin, eli eilen 20.8. kontrollikäynnille. Turvotus oli nyt laskenut entiselleen, mutta kynsiluu on edelleen tulipunainen. Päätettin että katsotaan vielä viikko tai pari, ja jos minusta tuntuu että haluan sen leikata, niin milloin tahansa saan sinne soittaa ja varata ajan. Kynteen on jo nyt palanut rahaa 300e, ja leikkaus maksaisi 350e. leikkaukseen ei ole varaa mutta jos tilanne sen vaatii niin pakkohan se on leikata. Niiloa ei ole vakuutettu.

Niilo täytti 13.8. 4 vuotta!


15. elokuuta 2013

Eloralli

Tornion elorallissa käytiin 5.8. Niilo oli vain mukana.

Tehtiin melkeen tripla! Valitettavasti erittäin kuuma ilma, pitkä päivä ja aavistuksen tiukat ihanneajat eivät olleet meidän puolella. Tuomarina Jarmo Jämsä

Viimeinen agirata oli ainoa aliaikainen nolla. Ensimmäisellä kului aikaa kun Niilo päätti kiertää hieman putkea. Hypärillä aikaa vei kun hukkasin koiran valssin jälkeen. Radat olivat kuitenkin puhtaita ja kontaktit sitä mitä siltä voi tässä vaiheessa vaatia.

Olen käynyt nyt pari kertaa activella treenailemassa. Mielettömän hyvin on reenit menny.

24. heinäkuuta 2013

Maajoukkuekarsinnat 2013

Erittäin ihana, rento, jännittävä, tunteikas... ei vaan mieletön viikonloppu Seinäjoella takana.

Koskaan en uskonut että päästäis näihinki pippaloihin joskus, ja tuskin vähään aikaan päästään uudestaan. Ihan vaan turistina oleminen oli niin päätä huimaavaa että voitte kuvitella mitä mun hermoilla oli siirtyä lähtöalueelle? "jos juoksen nyt niin kukaan ei huomaa että puutun"

Tavoitteena oli pitää pää kasassa, ja tehdä mahdollisuuksien mukaan nolla. Mutta se nollakin oli jo täysin extraa. Paineen alla en osaa ohjata sievästi, joten teknisesti hyvään rataan en oikein osannut asettaa tavoitteita. Joitan riskejä oli otettava, mutta loppujenlopuksi ohjasin vähän liiankin varmoin ottein, johon olen vähän pettynyt.

Niilo kulki yllättävän hyvin. Kuumui jonkinverran lähdössä ja teki tosi hyvää työtä. Nopeutta (verrattuna viimeaikaisiin reeneihin) taisi hieman lisätä hieronta pari päivää ennen kisoja. 35 rimat eivät kolisseet ja kaikinpuolin meillä oli oikein hauskaa radalla, ja se oli mulle tärkeintä. Niilo oli aivan ihana kisakaveri!




Kuvat Jukka Pätynen (luvallinen kopiointi)

Hypyrata oli teknisesti haastavampi kuin agirata. Hypäri olikin meidän osalta melko taistelutanner, kun pelastelin takaakierrot melkolailla. Agiradalla taisinn kerran hukata itseni mutta se ei paljoa näy.

Ihanneajat olivat suhteellisia, joten meidänkin aika muuttui kokoajan. Aikoihin olen kuitenkin tyytyväinen.

16. heinäkuuta 2013

Viimehetken mietteitä

Maajoukkuekarsintojen kisakirje tullatupsahti.
Niilo starttaa la 20.7. 8:00 numerolla 41.

Taustatyötä on tehty. Suurimpana ongelmana palkkaus. Niilo ei kestä sitä jos palkka jää maaliin. Se ei lähde täysillä, lyllertää suurimaksi osaksi, mutta kun pääsee maaliin palkkautuu tosi hyvin. Tätä kokeiltiin Tornion kisoissa, jossa palkkana oli aito-karva hihna. Sitten kun pallo on taskussa tullaan niin lujaa että välillä ei järki pysy mukana.


Tulos HYL

Hypärillä tehtiin viiden sekunnin yliaikanolla, johtuen keinusta, jonka teki huonosti agiradalla.

No, sitten on haettu hieman lisäsekunteja juoksukontakteilla. Tai no ainakin ne yrittää olla sellaiset.
Viimeviikolla niitä hinkattiin, ja tiistaina oli iltakisat OKK:lla.



NOLLA! Ei aivan täydelliset mutta heti olis menny yliaikaa jos se olis jarrutellu kontakteilla.
Hypäriltä vitonen, joka kuitenkin oli tuloksissa nolla. Yliaikaa meni korjatessa.

12. heinäkuuta 2013

Ihmeiden aika ei ole ohi!

Juhannuksena Rovaniemen näyttelyssä hypistelin ruusukkeita showlinkin teltalla. Sieltä tarttui mukaan CIB-ruusuke. Ajattelin että pakkohan se on ostaa jos arvo on kerta olemassa. Seuraavana päivänä postista tuli ihmeellinen pahvikäärö, lähettäjänä FCI Liettuasta. Siellähän oli A3 kokoinen juliste, jossa oli merkitty kaikki Jaffan cacibit sekä tietysti se tärkein, eli "Le Titre dé Campion International de Beauté".

Heräsi miljoona kysymystä. Miten tämä voi olla mahdollista? Kennelliitossa eivät halunneet edes laittaa anomusta eteenpäin, koska neljännessä polvessä on er-rekattu koira. Selasin foorumeita ja näin oli käynyt monelle muulekin. Sitten äkkiä koiranet auki, ja melkein purskahdin itkuun...


Vielä puuttuu pojasta poset mutta eiköhän tässä jokupäivä aleta kuvia räpsimään :))



25. kesäkuuta 2013

Agility SM 2013

Toiset ässämmit takana! Kirkkonummelle suuntasimme 14.6.

Kaksi viikkoa ennen kisoja kävin totuttuun tapaan uimassa koirien kanssa. Yhtäkkiä Niilo nosti takajalkansa ilmaan ja ravisteli sitä. Sitten näin että vertahan siitä tulee. En siis tiedä osuiko terävään kiveen vai lasinsiruun, mutta jokatapauksessa anturaan lähelle kynttä tuli haava. Kannoin koiran kotiin noin kilometrin verran. (Jaffa ei tajunnut että jotain oli hätänä eikä oikein olisi halunnut lähtä, joten päätin että se jää sinne, mutta tuli sitten parin sadan metrin jälkeen perästä). Oltiin molemmat ihan verisiä kun päästiin kotiin.

Päivittäin huuhtelin rusnaalla vedellä, jodiliuoksella ja alkoholipitoisella desillä. Kaks kertaa päivässä vaihdoin siteen, ja yhden päivän oli pelkästään teipattuna. Haava pääsi kokoajan aikeamaan entistä enemmän, koska antura nyt vaan on vaikea haavapaikka. Opiskelin haavarsta päivittäin netistä, ja kokemusten perusteella päätin olla menemättä eläinlääkäriin, koska siellä he sisivat vain tikattua sen, enkä sitä halunnut.

Niilo antoi pakettien olla, mutta aina  kun olin juuri vaihtanut siteen alkoi läähätys, tärinä ja jalan nuoleminen. Tuo johtui varmasti kirvelystä puhdistuksien jälkeen, ja kestikin sitten muutamia minuutteja aina rauhoittua - raukka. Tassu oli kisapäivien lähestyessä muilta osin melko arka, ja punainen. Johtui siitä että olin ajellut tassun karvat pois, ja jatkuva teippien repiminen, kaikki se liima ja pieniä havoja jalka täynnä sai Niilon nuolemaan sitä jatkuvasti kisapaikalla.

Vielä lauantai aamuna mietin että olenko aivan hullu jos menen koiran kanssa radalle. En ollut reenannut kahteen viikkoon kummankaan koiran kanssa, koska fiilikset eivät juuri pilviä hiponeet tapaturman jälkeen. Haava oli ihan hyvä kisa-aamuna, ja pidinkin edellisen yön kokonaan ilman siteitä, että saisi paremmin arpea pintaan. Pelkäsin vain että se pääse aukeamaan maastossa kävellessä, tai radalla.

Päätin kuitenkin mennä radalle, ja ottaa sen harjoituksena. Jos koira ei halua liikkua otan sen pois keksen kaiken. Vuoroni kohdalla joukkue ei olisi saanut tulosta jos en olisi radalla käynyt, joten sekin patisti starttaamaan.

Koira oli radalla vähän vaisu, mutta kulki kohtuullisesti. Tehtiin nolla ja -2,23 aliajalla! Se olikin sitten joukkueen ainoa nolla, eikä joukkue saanut tulosta.



Jaffan kanssa tehtiin myös nolla -2,30. Joukkue teki kaksi nollaa ja yhden yliaikavitosen. Sij. 26/67

Huippu päivä siis!

Sunnuntaina oli mun ekat yksilöässämmit, enkä aikonut missata niitä Niilon jalan takia! Tehtiin hypärillä vitonen, joka oli täysin oma moka. Olin liian ajoissa pukkaamassa koiraa takaakiertoon niin sehän seuras mua juuri niin että nokka ehti käydä siivekkeen väärällä puolella. sij. 120, mutta koira kulki nyt huomattavasti paremmin kuin edellisenä päivänä. Ehdittiin juuri lähteä kotiin kun alkoi sataa. Finaalit jäi siis näkemättä.




4. kesäkuuta 2013

Kisapäivitys

Kylläpä sitä taas laiskottaa päivittää blogia. Sanottavaa olis paljon mutta tässä ne tärkeimmät...

Näistä alla olevista kisoista Jaffa tarvitsi vain tuplan. Kassin kisoissa se olisi onnistunut jos ihanneajat olisivat olleet edes mentävissä.

(c) Kaisa Heikkinen
OKK huhtikuu 2012

(c) Kaisa Heikkinen
OKK syyskuu 2012


OKK 11.5.
Eija Berglund

Jaffa 0 (-2,11) sij. 3/19 & HYL

OKK 12.5.
Eija Berglund & Jarmo Jämsä

Jaffa: HYL & HYL (tehtiin hieno hypäri mutta tokavikalla renkaalla tuli kehikon välistä)

KAS 21.5.
Jari Tienhaara

Mina: HYL & HYL

Sain ohajttavakseni australianpaimenkoiran, jota en ole koskaan ohajnnut. Itseasiassa Mina (Patchcoat Shangri La) oli elämäni ensimmäinen maxi jota olen koskaan ohjannut missään tilanteessa :D Hypärillä ihanneaika alittuis 20 sekuntia, joten kertonee varmaan jotain vauhdista? Nuo hidastukset hämäävät ;) Koira oli vähän jumissa, kun ekalla radalla kaikki rimat tuli alas. Olen vain suunnattoman onnellinen siitä että Mina toimi mun kanssa, ohajusket onnistui joten kuten ja siitä että sain kokea tämän ainutlaatuisen kokemuksen! Videolla voinete huomata että remmin heittäjä oli vähän myöhässä. Oltais saatu jopa tulos :D



KAS 22.5.
Jari Tienhaara

Niilo: 0 (+4,12) sij. 2/13 & 5 (+5,49) kepeiltä
Jaffa: 0 (+1,96) sij. 4/13 & 0 (-2,19) sij. 2/13


KEMKO 26.5.
Mika Moilanen

Jaffa: HYL & 0 (-2,78) sij.3/16 & 10 (+1,85) pituuden palikka ja kielto aalta

TORKK 1.6.
Eija Berglund

Niilo: agi 0 (-0,94) sij. 4 & agi 10 (+7,17)





Olin ilmoittanut ensin Jaffan hyppy+agi radoille, ja sitten tajsin että Niilolta puuttuu vielä yksi SM-aginolla. Äkkiä koiran vaihto, ja vielä siirto hypäriltä agille :D Päivä oli pitkä ja erittäin lämmin, joten tosi reipas Niilo oli! Radalla näkyy tulospaine, ja vikalla radalla reenaukset ei ihan onnistunu. Esim. koira oli aika fiksu kun luuli että leijeröin keinun...

Jaffa ei nyt sitten lähde SM-yksilöihin - ainoastaan joukkueeseen.

16. huhtikuuta 2013

Nippelitiedon nappulatrivia

ME TEHTIIN SE!
SM yksilöt ja MM karsinnat täältä tullaan!!!

KAS kisat kisailtiin viikonloppuna. Tuomarina Mika Moilanen.... rrrrakastan sen ratoja <333 p="">Rimat oli 30 ja 40.

Niilolle vitonen ekalta radalta keppien sisäänmenolta.
Jaffalle HYL nelos esteeltä.


Toiselta radalta Niilolle nolla. (-0.06) ihanneajat oli tiukassa kun rata on niin suoraviivaista.
Jaffalle HYL kun ei irronnut putkeen (leijeröin aan).


Kolmas rata tuotti hieman vaikeuksia kun jäähylenkillä tunsin nilkassa kipua, ja yhtäkkiä astuminen sillä sattui. Pahimpaan mahdolliseen aikaan tietysti, kun Niilolle pitäis tupla tehdä. No, eipä paljo tuntunu kipua kun meno oli sujuvaa. Jaffan kanssa olin kahden vaiheilla mutta mentiimpä kuiteski.

Niilolle nolla (-3,jotaki) sij.3. Jaffalle HYL kun ei hypännyt esteitä, vaan limbosi ne.
Mietin aina kunse tuota tekee, että mikähän on vialla. Väsymystä vai sattuuko johonki? En siis reagoinut näihin riman alituksiin.


Yhden koiran taktiikalla

OKK:n kisoissa pari viikkoa sitten. Ilmoitin vain Jaffan kisaamaan, koska tuo halli tuppaa hieman nostattaa koiraa kierroksille, joten halusin keskittyä suoriutumiseen kunnolla.

Meillähän meni vähän liiankin hyvin...

C-rata HR tuomari Risto Ojanperä
Onneksi hypäri oli ekana! Saa vähän ylimpiä kierroksia koirasta pois. Järkyttäviä valsseja mutta esteviennit oli ihan kivoja. Mutta vielä mitä, me repästiin nolla! Etenemä 4,24m/s (-3,54) sij. 6/20

B-rata tuomari Tuomo Pajari
Nyt oli jo hieman suorituspaineita, koska tupla!
Tietysti yksi valssi taas meni perseelleen ku tuo idiootti ei lähe aina niihin. Kielto, ja katoin vielä tuomaria että mitä se näyttää, ja nosti käden puoliväliin. Ajattelin että no, mennään nyt sitte loppuun asti. Matkan varrella oli vielä puomi, jossa varmistelin koiran kontakteja. Sitten kepit joissa en kannustanu koiraa ja maali. Kuuluttaja huutaa että 0,17 yliaikaa, ja tuloksissaki lukee että kieltoa ei olis tullukaan! Sitte selvisi että sihteeriei ollut nähnyt tätä puolikasta käden nostoa. Eli mitä tästä opimme? Täysillä loppuun! Seisotin koiraa kontaktilla sekunnin liian kauan. 3,5m/s (-0,17) sij.8/22

A-rata tuomari Tuomo Pajari
Koira oli jo vähän väsy mutta hienosti me vedettiin! 3,9m/s 0 (-3,98) sij. 3/19
Jaffa oli ihan super! Kerranki mulla ei menny siihen hermot. Ekaa kertaa pariin vuoteen uskalsin ottaa sille nakkia palkaksi. Silmät kiilu koko kisojen ajan, ja varmaan siksi sain sen hanskaan :D Ärsyttä, kun oltas tehty hieno tripla, mutta aina ei mee niinkö stömssössä....

31. maaliskuuta 2013

Pellon kisat

Pitkäperjantaina käytiin päiväretkellä Pellossa.
 

Jaffalla on kevättä rinnassa, kun se jaksaa mennä sekaisin kaikista pissoista, ei syö kunnolla, ja nylkyttää jalkaa jos siihen satut koskemaan. Luojan kiitos se ei enää valvo öitä ja huuda ovella. Tästä syystä oli vähän epävarma olo lähteä sen kanssa kisaamaan.

Sitten, Niilon kontaktit on kesken, joten eihän se raukka tienny mitä siellä pitäis tehdä. Päätin että juoksutan puomin, mutta pyydän aalla on/off. Toisella radalla suunnitelma muuttui ja pyysin molemmilla pysähtymään. En siis tiennyt yhtään mitä koira tulee konakteilla tekemään.

Tuomarina Anne Viitanen

A-RATA agility

Heti alkuun tosi kinkkinen rata. kokoajan sai varoa ettei koira mene väärälle esteelle. Rimat olivat myös tapissa. Niilon kohdalla päällejuoksu ei onnistunut hypylle, joten otettiin tästä vitonen. Puomin alastulolta myös vitonen, koska annoin koiran vaan juosta (lue edellinen postaus). Aan tuli myös läpi, eli ei pysähtynyt.
Tulos 10.

Jaffalla oli jälleen vaikeuksia rauhoittua. Lähdössä tuomarin ilme oli ollut kuulemma ihana kun mulla niin kesti saada koira aisoihin. Ja kun se vihdoin jaksoi keskittyä nii sitte mentiin. Yks nima oli mun moka, kun kompastuin hyppyesteen tukipilareihin, jolloin siivekkeen horjahdus tiputti sen. Aa oli aika yllätys (joka mielestäni oli jyrkempi kuin kassin aa), sillä tuli sen läpi, mutta en jaksanut korjata. Puomille sentään pysähty, mutta kun päästiin radan luppuosuudelle mentiinkin ohi hypyistä, joten tulos HYL.

B-RATA agility

Tällä kertaa rata oli käänteinen, mutta lisänä oli keinu. Rimoja tuomari pudotti pykälän alaspäin.
Niilon radalla suunnitelma kontakteilla tosiaan muuttui, kun en enää sitä vitosta halunnut. Tällä kertaa käskyt olivat velä muistissa, ja pysähtyi kontaktille. Meillä meni rata melko hyvin, vaikkei se loogisimmasta päästä ollutkaan, ja meno oli sen mukaista (koirasta kiinni pitämistä) mutta nolla sieltä tuli. Vasta medien rataantutustumisessa sain tietää oliko aika alittunut, ja olihan se! -3,jotain ja se oli minien ainoa nolla, joka tiesi ykköspallia, sekä agisertiä!!! Osallistujia oli 30 joten taakse jäi mm. Karoliina Pellikka & Kerttu.

Jaffan kanssa kokeilin olla ulkona mahdollisimman pitkään, ja kun vuoro oli niin suoraan radalle. Se taisi vähän tepsiäkin. Sama kaava kuin Niilolla, eli nolla! Sama aikakin oli suurimpiirtein, mutta tällä kertaa se riitti vain 3 sijaan. Jaffan isä Pntus oli heti toisena. Mutta ei haittaa, kisakirjassa jälleen yksi nolla lisää.


Tämä oli niilon toinen agiserti, joten viimeisen se saa ottaa vastaan vasta syksyllä.
Meiltä tosiaan puuttuu enää tuplanollat SM-kisoja varten, ja siihen kyllä vaaditaan 3 startia kisapäivään, ainakin Jaffalle. Katsotaan mihin sitä pitää lähteä reissuun jos ei tuplat lähiaikoina irtoa.

26. maaliskuuta 2013

Ravuriko

Viimeviikolla meillä kävi uusi hieroja, siis minulle uusi. Johanna Hurskainen Koirasi ilonasta. Ajattelin että nyt olisi taas hyvä aika tsekata koiruudet läpi, varsinkin Jaffa joka makasi 5 päivää Liettuan reissun aikana. Eipäs sieltä sitten kuitenkaan löytynyt mitään ihmeempää. Perus kireyttä, ja alaselän kohdalla nosteltiin päätä. Hyvä rentoutusharjoitus taas Jaffalle, kun se ei aina malta asettua.

Niilo sitten olikin aivan eri maata. Se nimittäin huusi! Oli raukka niin jumissa, niiiin jumissa. Johanna vain totesi että nyt pitäisi pojan päästä ravaamaan. Se nimittäin peitsaa, ja vapaana ollessaan laukkaa, joten eipä ihme että selkä menee lukkoon. Tiesinhän minä sen, ja viime päivinä olenkin kauhistellut tuon koiran liikkumista. On se sen verran eri maata mitä Jaffa, joka ei oo koskaan edes peitsiä nähnytkään. Tämä oli nyt se viimeinen herätys minulle, kun tuomio annettiin. Parin viikon päästä mennään uudestaan avaamaan viimeisetkin kireydet.

Hieronnasta noin kolme päivää varasin ajan Hundspahan, jossa tarkoitus oli juokumatolla saada kunnon ravi. No, lähinnä tämä eka kerta meni laitteeseen tutustuessa, koska meitä vähän jännitti. Niilo ei oikein osannut rentoutua, ja namitkaan ei jokavälissä kelvannu (ihme). Mutta heti kun minä otin narusta kiinni ja naksuttelin vähän niin johan saatiin mattoon lisää spiidiä. Kunnon ravia tehtiin reilu 5min. Kokonaisuudessaan matolla oltiin vartti. Sitten heti ulkona vähän jäähdyteltiin ja jatkettiin ravaamista. Tarkoitus olisi aloittaa ravikuuri nyt kun lumet ovat sulaneet. Saan pyörällä paremmin tasaisen vauhdin ja edelleen jatketaan juoksumatolla käymistä. Jaffakin pääsee mukaan kokeilemaan seuravalla kerralla.

Oli virhe ilmoittaa Niilo pääsiäiseksi Pelloon kisaamaan, koska nyt ei päästä edes kunnolla treenaamaan, ja kontaktit on kesken. Yritän nyt kovasti saada raviaraviaravia.

Lauantaina otin hieman laatuaikaa Jaffalle ja lähdin sen kanssa kahdestaan OKK:n epiksiin. Sain rauhassa keskittyä sen käytökseen hallissa, ja hallintaan muutenkin. Mentiin vain kisaavien rata jossa tarkoituksena oli rauhoittaa koira lähdössä, ja ohjata mahdollisimman rauhallisesti ja selkeästi. Tavoitteena oli myös kunnolliset kontaktit, mutta melko paha maku jäi näistä. Olin silti vähän hermona, koska en yhtään tiennyt miten koira käyttäytyisi, joten ohjaus oli lopulta vähän hosuvaa, ja lopun valssikin oli rumarumaruma.

Kuitenkin, sij.1/15 (-11,00)



Niilo has some prolems with his movement. Always on a leash he is pacing, and free he gallops (?).
Last time when Niilo was on a massage, he had so thigt mucsles that he cried. Now we hawe been ones on a treadmill, and whenever bossible I try to get him to trot.
It was mistake to inform Niilo to Pello because of movements, and also our contact are unfinished.


22. maaliskuuta 2013

Juoksarit?

Ihan ekaksi ilmoittelen harmillisia uutisia kennelliitolta. Eivät laita Jaffan CIB anomusta menemään kun 3-sukupolvesta löytyy ER-rekisteröity koira. Turhauttavaa kyllä, mutta eipä tuo nyt haittaa yks titteli, kun arvo on kuitenkin olemassa. Siispä aijon silti shoppailla showlinkiltä ison CIB ruusukkeen seinälleni pölyttymään.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------

Niilo, tuo pieni ärsyttävä ärrierini. Eräänä päivänä se keksi ettei kontaktille tarviikaan pysähtyä, ja sitte haukutaan päin naamaa että miksen käskytä. Siitä se idea sitten lähti. Aloinki palkkaamaan moisesta typeryydestä, ja johan oli poika hiljaa. Ihmetteli vaan että mikäs tää tämmönen juttu on.

Nyt työn alla on siis kontakteille juoksarit. Tämä on vain kokeilu, koska meillä on monta vuotta tahkottu pysähtymisiä aivan priima kuntoon, joten tuo koira ei kyllä mene rikki vaikka ohjaaja vähän sekoilisikin. Tämähän nyt vaan vaatii toistoja, ja alkuun tarkoitus on vaan juoksuttaa läpi niin, että juoksu on rentoa ja katse eteenpäin. Toistot tehdään täysillä, hullun kiilto silmissä ja itsenäisesti.

Eilen otin sitten naksuttimen käteen, ja jokaisesta hyvästä alastulosta naks. En tiedä auttaako mitään kun koira on pallonkiiltosilmissä ryntäämässä alas, mutta ainakin vielä se on puhdasta ja nättiä menoa.

Maanantaina kävin activella treenaamsaa. Sopivasti sitten oli tekniikkareenit, ja Mari halusi paneutua puomin kontakteihin. Minä sitten menin sanomaan että aijon kokeilla juoksareita. Kauhean myönteistä ei palaute ollut mutta totesi sitten että Niilolta se voisikin onnistua, kun askel on melko lyhyttä, ja koira kropaltaan muutenkin lyhyt. Aata kokeiltiin muutaman kerran, ja läpi tuli vaikka vähän oltiin epävarmoja moisesta.

MIKSI? no siksi että me voitais joskus päästä ihanneaikaan vähän reilummin kuin 2 sekuntia. Minua vain pelottaa se kuinka saan ohjaukseni kuntoon kun radalla ei pysähdytäkään edes puoleksi sekunniksi. Mitä käy  kontaktein jälkeiselle valssille tai onnistunko tekemään treeneissä jotain väärin?

Minulla ei juoksareista kokemusta ole muuta kuin se että ovat hemmetin epävarma juttu. Lähinnä nyt vaan testaan että osaisinko sellaiset Niilolle opettaa, ja mitä niistä tulee.

Iltalukemista Silvia Trkmanin kontaktien opetuksesta.

Käppänä on varmasti aika hyvä esimerkki tuosta Niilon rakenteesta.
Masentaa katsoa kontaktivideoita bortsuista, ja varmaan vääristää muutenkin sitä todellisuutta mitä Niilon kanssa tulee olemaan jo askelluksenki osalta. Harmi kun en löytänyt yhtään hyvää videota parsoneiden juoksareista. Suomessa en ole nähnyt vielä yhtään täydellistä.

10. maaliskuuta 2013

Champion international de beaute

Lähdin sitten reissuun. Aika extemporee, kun viikkoa ennen ilmojen päättymistä huomasin että eräs bussi etsii matkaan lähtijöitä. Suuntana siis Liettua, ja Vilna, koirista mukana vain Jaffa.

28.2. kello 13 Lähti juna Oulusta, joka kesti 8h. Helsingissä hyppäsin ratikkaan, ja Katajanokan terminaalissa tapasin muut matkustajat, jotka olivat tulleet Raisiosta. Samantien siis koira bussiin ja immeiset Viikkarin kyytiin. Koirista mukana oli 2 tibbeä, 2 farkkua, 2 pemua, cardi, jöötti ja whippet. Matkan järjesti Riitta Kokkonen, jolla selvästi oli kokemusta näyttelyreissusta. Kaikki meni aivan mallikkaasti, joten ekaksi bussireissukseni mieletön kokemus, Suosittelen!

Puoliltaöin olimme Tallinnassa, josta auto-matka jatkui Viron läpi Latvian rajalle. Jaffa siis pääsi ekaa kertaa kunnolla jaloittelemaan 15h matkustamisen jälkeen. On se vaan reipas reissaaja.

Liettuan rajalle päästiin aamutuimaan, jossa taas pissitauko. Vilnassa perillä perjantaina puoliltapäivin, eli 24h voisin sanoa että kesti matkanteko.

Illalla vielä piipahdus Akropolis-ostoskeskuksessa, ja hotellilla trimmasin Jaffan loppuun.

2.3. Koitti näyttelypäivä, joka oli siis Liettuan voittajanäyttely. Kehän luota bongasin parsoneista yhden suomalaisen, joka oli kyllä koko reissun piristys.

Kehiä ehdittiin jännittämään viitisen tuntia ennen H-hetkeä. Parsoneita oli siis ilmoitettu 4, joista 2 uroksia ja 2 narttua. Uroksissa Jaffaa ennen kilpaili AVO-uros Liettuasta. Tälle Eri. Jaffa oli sitten valioissa. Vaan kylläpä oli hetkinen kehä, kun en saanut koiraa edes kunnolla seisotettua, kun arvostelu oli jo tehty. PU-kehässä kierros ympäri ja tuomari osoitti minut cacibin kohdalle. Tässä vaiheessa Jaffasta tuli siis inttivalio, Liettan muotovalio ja Liettuan voittaja-13.
Nartuissa junnu oli poissa, joten suomalainen oli paras narttu. Koitti roppi kehä, ja tuomari valitsi Jaffan voittoon. Oli kyllä kuin kirsikka kakun päälle tuo voitto, en osannut yhtään odottaa. Tosin tämä voitto tuntui niin helpolta, että en osaa kyllä arvostaa. Nyt tiedän että nämä litilati tilltelit on okeasti melko arvottomia.


Tuomari Ludmila Tsistjakova ROP LtV-13 LT-MVA C.I.B arvostelsta ei saa mitään selvää.
VSP Danscan's Frederika & ROP Tallitontun Yvo
(c) Minna Teerijoki
Tässä vaiheessa voidaan siis siirtyä siihen mitä lähdin Liettuasta hakemaan. Eri oli jo kova sana kun karva ei ollut kuosissa. Pitkä pohjavilla tiesi pigmentin liikanäkymistä, joten lyhyt karva oli tökerön näköinen. Lisäksi Jaffa samastui hieman jackrusseleihin, kun venäläiset puunasi ne pieniksi nallekarhuiksi. Jaffalla kun oli jalkakarvat aika pitkänä. Toisekseen luulin että voittajanäyttelyyn tulisi enemmän koiria. Tosiasiassa me lähdettiin vaan lomalle, ja katsomaan mitä Balttian näyttelyt on olevinaan. Hieno paikkahan Litexpo olikin, ja paljon hienoja suomalaisa koiria!

Päästiimpä meidän ekaan ryhmäkehäänkin, vaan läpijuoksuhan se oli. Tuomarina toimi meidän huominen tuomari, ja taas sunnuntaina ryhmätuomarina olisi tämän päivän tuomari.

Tässä vielä kuv RC:n kuvauspisteeltä jonne roppi pääsi. Ei ollu oikein aikaa seisottaa koiraa :/



3.3. Sunnuntaina väsytti niiin paljon, että teki kyllä mieli jäädä nukkumaan, vaan kun 55e maksaa yhdestä kehästä, niin mehän kisataan sitte koko rahan edestä!

Tällä kertaa molemmat Liettualaiset koirat (uros ja narttu) olivat poissa, jotenka Suomalaisten juhlaa oli tämä parson-kehä. Tuomari Robert Kanas. Terrierispesialisti mitä ilmeisimmin, kun russeleissakin EH heilui, ja arvostelu oli muutenkin tarkempaa mitä ed. päivänä. Pöydällä jopa spannasi Jaffan jne.
Valitettavasti tänään narttu sai EH:n, joten Jaffa oli automaattisesti ROP, harmitti kyllä kun ei yhtään kilapilua saatu aikaiseksi, ja vähän jo sovittiin että jos tänään sattuisi toisippäin :(

Exelent type, very good size. Korrect body type. Very nice head, good boans. w.x behing. good coat quality but too short trimming today. moves a bit close behind. Lopuista en saa selvää.
ROP ja joku ihmeen Vilnius cup winner 2013


Ja ei muutako uusiin kuviin ja ryhmäkehiin, joka oli taas läpijuoksu :)
Älkää katsoko mun hiuksia, tiedän että ne on kamalat.





Illalla lähdettiinkin paluumatkalle hirvittävässä myrskyssä Latvian pottupeltoteitä. Onneksi Jaffa nukkui paremmin kuin minä sinä yönä.

4.3. Maanantaina 11 aikaan olin takaisin helsingissä, jossa oli määrä tavata naapuri ja shoppailla hieman. Vaan sepä muuttui sitten mnun ja Jaffan keskinäiseksi shoppailuksi Kampissa, jossa poika oli kyllä tosi hienosti. Oikea citybuudeli! Nyt se rakastaa rullaportaita enmmän kuin hissejä :D


Jaffa on nyt vhdoin ja viimein Kansainvälinen muotovalio! Arvatkaa vaan nähdäänkö meitä enää näyttelyissä? EI IKINÄ! Olis vaan pitänyt uskaltaa lähteä aikaisemmin reissuun, mutta ehkä tämmönen yksi CACIB/vuosi on ihan hyvä tahti?

14. helmikuuta 2013

Kisaamisongelmia

Viikonloppuna oli KASsin kisat Activen hallissa. Olin mukana järjestämässä kisoja, joten en oikein osannut keskittyä omiin suorituksiin. Perjantaina olin yön tunteina kotona, ja aamu 8 jo talkoiltiin kisoissa ilta 7 asti.

Sunnuntaina ensimmäinen rataantutustuminen 7:50, ei varman tarvi kirjottaa tuntemuksia?

A-rata (agi) Rauno Virta
Niilon kanssa meni ihan hyvin, mitä nyt pää hajosi melkeen vikalla esteellä. Piti tehdä takaakierto + valssi, niin meikä lähtee takaakierron jälkeen persjättöön ja koira ohi hypystä...

Jaffan kanssa kerettiin vitos esteelle, kun vähän irtosi väärälle hypylle. Hylyn jälkeen siis piti lähteä pois radalta. Kävihän tuo kyllä sen verran kuumana että ei mitään tolkkua taas.

B-rata (agi) Rauno Virta
Niilon virheitä en nyt äkkiseltään muista, mutta tulos oli 10. Yksi rima taisi tulla alas.

Jaffan kanssa ei taas pitkälle pötkitty. Alku oli aika hankala, niin keksityin kakkoseen sen verta paljon että unohdin kolmosen ajoituksen. Hyppäsi sen kyllä mutta liike ei vetänyt koiraa siivekkeen ympäri, joten hyppäsi sen takaisin. HYL

C-rata (hyppy) Minna Väyrynen
Niilon kanssa tehtiin ehkä lyhin rata ikinä! Rimat oli 5cm alempana kuin Raunolla, joten ihmettelen suuresti miten näin pääsi käymään...
Maailman helpoin estelinja. Jätin siis koiran hypyn taakse, ja seisoin itse putken puolessa välissä. Kutsuin koiran, mutta mitä tämä tekee? Kiertää esteen (vieläpä epäloogisemmalta puolelta) ja tulee koskettamaan putkensuuta, josta HYL. Olisinhan minä voinut pelastaa tilanteen, mutta olin sen verta shokissa että en kerennyt. Harmittaa ja paljon!

Jaffan kanssa sitten keskityttiin päivän viimeiseen suoritukseen ihan kunnolla. Sain koiran rauhoitettua sopivaan moodiin, joten lähtö oli rauhallisempi. Edelleen oli radalla vähän hallintaongelmia, joka ilmeni muunmoassa minun kovalla äänenkäytöllä. Nollahan sieltä napsahti -2,34 sij.4! Tosin eihän me näitä hyppynollia enää tarvita.



Tässä hieman miettimisen aihetta seuraavia kisoja ajatelleen. Koirat on fyysissti mainossa kunnossa, mutta egilityä ei olla kyllä kauheasti reenattu. Activelta otan muutaman reenin silloin tällöin, että muistais joskus ohjatakin :D



17. tammikuuta 2013

Kajaani KV

Vuosi 2013 vierähti käyntiin. Meidän osalta erittäin hyvin, sillä raketteja ei ehditty kauhoistelemaan, kun porukat vei koirat mökille niitä karkuun.

Toisekseen olen miettinyt tätä vuotta vieläkin tarkemmin. En lähdekään kauas Kanadaan kuin vasta syksyllä, joten saadaan pitää ihan kiva kisakausi. Niilon voisin harkita vieväni toko-kokeeseen ja Jaffa saalistaa sitä viimeistä cacibia. Molemmat tähtän saavani suorenmestaruuksiin ja karsintoihin kisailemaan.

Mutta, perinteisesti Kajaani KV on takanapäin ja tälläkertaa reissasin Oulusta sinne molempina päivinä.
Lauantaina Jaffa oli kehässä. Uroksia oli 6 ja valioita 2. Harri Lehkonen on tunnetusti kriittinen tuomari (etenkin kun harjoitusarvostelija on läsnä) ja mittakeppi kuului osaksi arvostelua. Jaffan mitattuaan tuumasi vain että "Tämähän on kettuterrierin mitoissa!".

Karva oli niin ja näin, kylmäkin hieman häiritsi meidän esiintymistä mutta kyllä Jaffa jaksoi keksittyä.

"Kookas, reippaasti esiintyvä uros. Mittasuhteiltaan hieman korkearaajainen.
Hyvä pää. Voimakas otsapenger. Riittävät kulmaukset. Liikkeessä häntä kääntyy hieman selälle.
Hyvä turkki ja väritys. Takaliikkeet voisivat olla tehokkaammat."

VAL-ERI2 SA PU3

Olin melkoisen yllättynyt tuosta SA:sta. Jäätiin PU:ssa viimeisiksi, ja tuomari kommentoikin vielä että hieno koira mutta saisi olla 3cm pienempi...

Elsa & Jaffa