Koirien lluustokuvat saapuivat kennelliitosta, ja olin tippua tuolilta kun näin tulokset! Eläinlääkäri kun nimenomaan sanoi että jos jossain on vikaa, niin Jaffan lonkissa, mutta toisin kävi.
Jaffan tulokset: lonkat A/A & kyynärät 0/0
Niilo tulokset: lonkat B/B & kyynärät 0/0
Niilon huonot uutiset jatkuivat tällä viikolla, kun se pääsi paisumaan yhtäkkiä. Leikkauksen jälkeen hormoonitoiminta on nyt alkanut laskea, joten ruokamäärää on vähennettävä. Pojalla on kuitenkin sen verran hyvä (tai sanoisinko että mieletön) ruokahalu, että tämä tuntuu joskus mahdottomalta, koska en osaa vielä arvioida paljonko se tarvitsisi ruokaa päivässä, etenkin kun viikkoon mahtuu niitä päiviä jolloin liikunta on erittäin vähäistä, sekä niitä päiviä kun ollaan jatkuvasti liikkeessä.
Onneksi ratkaisu tähänkin ongelmaan saadaan lähiaikoina, kun Ouluun avataan koirauimala.
Niilo pääsi tänään testaamaan altaan ensimmäisenä koirana, mutta vesi oli vielä melko kylmää. Allekirjoittanut pääsi uimalaan töihin, joten pitihän minunkin testata märkäpuku, ja siinä samalla sitten uitin kolmea (Niilo, Noomi, Jaffa) koiraa yhtäaikaa. Pojat eivät aivan innostuneet hakemaan palloa, johtuen varmaan kylmyydestä, mutta uitin niitä sen verran että edes vähän väsyisivät. Niilohan nukkuikin sitten koko päivän kun kotiin päästiin.
Alla Jennan ottamia kuvia. Lisää täällä.
23. joulukuuta 2011
10. joulukuuta 2011
Kulunut vuosi ja tavoitteet 2012
On tullut aika muistella kulunutta vuotta, sillä meillä valmistaudutaan nyt jouluun.
Katsellaanpas viimevuonna tekemääni tavoite listaa, mitäs siellä lukikaan?
Aloitetaan Jaffasta
EE MVA - Toteutui siltä osin, että käyttötulosta vaille valio.
CACIB Suomesta - Ei onnistunut
CACIB Virosta - Toteutui!
Käynti Ruotsissa - onnistui, mutta sieltä ei irronnut kuin lämmintä kättä.
Pari nollaa kakkosista - no, pari nollaa tuli mutta vain yksi LUVA, siihen olen hyvin tyytyväinen.
Jaffa kisasi tänävuonna 12 virallista starttia medi2 luokassa. Paljon sijoituksia irtosi, mutta vain yksi luva. No, jäihän käteen sentään KAS-seuramestaruus.
Näyttelyistä kävimme viidessä tuloksin.
VAL-ERI 3/5 SA PU4 Kajaani KV 08.01.2011
VAL-ERI 1/1 PU3 SERT Tallinna terrieri erkkari 12.02.2011
VAL-ERI 1/1 PU2 CACIB Tallinna KV 13.02.2011
VAL-ERI 2/2 Piteå KV 17.072011
VAL-ERI 3/4 SA PU3 Tornio KV 24.07.2011
Niilolle en asettanut muita tavoitteita kuin että päästäisi kisaamaan mineissä, ja että päästäisiin toko-kokeeseen. Molemmat toteutuivat, N kisasi 4 starttia, joista kahdesta tulos, ja joista yksi oli luvan arvoinen. Ja olihan se minien möllimestari kolmas.
TOKO-kokeeseen päästiin (ts. mentiin) tuloksella ALO3. Pisteenä iin päälle käytiin rallytoko-kokeessa ALO1 tuloksella!
Tavoitteena oli myös kastroida Niilo, ja se onnistui myös käytännössä.
Lisäksi sain kuvattua molempien luustot, ja Jaffan silmät todettiin jälleen terveeksi :)
TAVOITTEET 2012
JAFFA
Hyväksytty luolatulos --> EE MVA
NO MVA
SE MVA
CACIB Ruotsista
CACIB Norjasta
CACIB Suomesta
Agility SERT (kolmosiin)
RTK1 (tai ainakin kisaaminen rallytokossa)
En kuitenkaan lähde kiertämään jokaista KV näyttelyä, vaan pyrin samaan näyttelymäärään mitä tänäkin vuonna.
NIILO
Agility SERT
RTK1
TOKO-kokeeseen (joo edelleen etsin motivaatiota treenata koiraa koevalmiiksi)
Laitetaan nyt vielä tavoitteeksi se että koirat pysyis yhtä terveenä kun ovat tähänkin asti olleet, ja että Niilo kasvaisi henkisesti. Tavoitteena olis myös hakeutua jonnekkin tasokkaaseen koulutukseen, kuten Activelle.
Jäämme odottamaan ensivuoden alkuun yhdistysten kautta tulevia titteleitä ;)
Katsellaanpas viimevuonna tekemääni tavoite listaa, mitäs siellä lukikaan?
Aloitetaan Jaffasta
EE MVA - Toteutui siltä osin, että käyttötulosta vaille valio.
CACIB Suomesta - Ei onnistunut
CACIB Virosta - Toteutui!
Käynti Ruotsissa - onnistui, mutta sieltä ei irronnut kuin lämmintä kättä.
Pari nollaa kakkosista - no, pari nollaa tuli mutta vain yksi LUVA, siihen olen hyvin tyytyväinen.
Jaffa kisasi tänävuonna 12 virallista starttia medi2 luokassa. Paljon sijoituksia irtosi, mutta vain yksi luva. No, jäihän käteen sentään KAS-seuramestaruus.
Näyttelyistä kävimme viidessä tuloksin.
VAL-ERI 3/5 SA PU4 Kajaani KV 08.01.2011
VAL-ERI 1/1 PU3 SERT Tallinna terrieri erkkari 12.02.2011
VAL-ERI 1/1 PU2 CACIB Tallinna KV 13.02.2011
VAL-ERI 2/2 Piteå KV 17.072011
VAL-ERI 3/4 SA PU3 Tornio KV 24.07.2011
Niilolle en asettanut muita tavoitteita kuin että päästäisi kisaamaan mineissä, ja että päästäisiin toko-kokeeseen. Molemmat toteutuivat, N kisasi 4 starttia, joista kahdesta tulos, ja joista yksi oli luvan arvoinen. Ja olihan se minien möllimestari kolmas.
TOKO-kokeeseen päästiin (ts. mentiin) tuloksella ALO3. Pisteenä iin päälle käytiin rallytoko-kokeessa ALO1 tuloksella!
Tavoitteena oli myös kastroida Niilo, ja se onnistui myös käytännössä.
Lisäksi sain kuvattua molempien luustot, ja Jaffan silmät todettiin jälleen terveeksi :)
TAVOITTEET 2012
JAFFA
Hyväksytty luolatulos --> EE MVA
NO MVA
SE MVA
CACIB Ruotsista
CACIB Norjasta
CACIB Suomesta
Agility SERT (kolmosiin)
RTK1 (tai ainakin kisaaminen rallytokossa)
En kuitenkaan lähde kiertämään jokaista KV näyttelyä, vaan pyrin samaan näyttelymäärään mitä tänäkin vuonna.
NIILO
Agility SERT
RTK1
TOKO-kokeeseen (joo edelleen etsin motivaatiota treenata koiraa koevalmiiksi)
Laitetaan nyt vielä tavoitteeksi se että koirat pysyis yhtä terveenä kun ovat tähänkin asti olleet, ja että Niilo kasvaisi henkisesti. Tavoitteena olis myös hakeutua jonnekkin tasokkaaseen koulutukseen, kuten Activelle.
Jäämme odottamaan ensivuoden alkuun yhdistysten kautta tulevia titteleitä ;)
16. marraskuuta 2011
Töttelöpää
Heti teholeirin jälkeen maanantaina oli Niilolle aika varattuna Oulun eläinlääkärivastaanotolle kartraatioon, piilokiveksen poistoon, sekä samalla hoidettiin ientulehdusta poistamalla hammaskivet.
Itse olin päikanpäällä vasta hakemassa sitä iltapäivällä takaisin kotiin. Voi herrtinen sitä ilmettä jolla poika katsoi heräämön häkistä. Aivan kuin herra olisi vähän aineisa, ja samalla hiukkasen vihainen.
Päivä meni koiraa valvoessa. Herra tötteröpää ei tahtonut pysyä pystyssä eikä nukkuakaan voinut kun kaulus häiritsi. Yöllä valvoin melkoisesti kun oli niin kipeänä että piti vinkua. Rimadylin voimalla mentiin.
Aamulla Niilo oli taas oma itsensä, ja sehän se olikin vaikeaa kun ei saanut hyppiä ja pomppia. haava on oikein siisti eikä ole punoittanut ollenkaan. Oikeastaan se taitaa olla jo kohta ummessa.
Itse olin päikanpäällä vasta hakemassa sitä iltapäivällä takaisin kotiin. Voi herrtinen sitä ilmettä jolla poika katsoi heräämön häkistä. Aivan kuin herra olisi vähän aineisa, ja samalla hiukkasen vihainen.
Päivä meni koiraa valvoessa. Herra tötteröpää ei tahtonut pysyä pystyssä eikä nukkuakaan voinut kun kaulus häiritsi. Yöllä valvoin melkoisesti kun oli niin kipeänä että piti vinkua. Rimadylin voimalla mentiin.
Aamulla Niilo oli taas oma itsensä, ja sehän se olikin vaikeaa kun ei saanut hyppiä ja pomppia. haava on oikein siisti eikä ole punoittanut ollenkaan. Oikeastaan se taitaa olla jo kohta ummessa.
7. marraskuuta 2011
PRT teholeiri
Viime viikonloppuna oli parsonyhdistyksen järjestämä teholeiri, jonne ilmoittauduin jo maaliskuussa! Asiassa olikin sitten pieni pulma, kun oletin tämän leirin olevan vasta seuraavalla viikolla, ja puusilmänä ilmoitin koirat kisoihin samaiselle viikonlopulle, kun leiri oikeasti oli.
Aluksi ajattelin että ehdin käydä vetämässä parit startit taukojen aikana, mutta perjantaina muistinkin että pojat on käyneet luustokuvissa, eli rauhoittavat aineet jyllää edelleen. Onneksi näin kävi, koska eihän nuo olisi jaksanut millään enää mitään kisoja, hyvä jos itsekään. Nämä olisivat olleet vuoden viimeiset kisat, joka tarkoittaa sitä että meidän kisat on tältä vuodelta kisattu (niistä lisää seuraavassa postauksessa).
Lauantaina aloitettiin aikaisin aamulla rataantutustuminen Mikko Aaltosen treenissä. Ratoja en viitsi julkaista, mutta sen verran voin sanoa että vaikea oli hahmottaa, ja saada päähän (niinkuin kaikki muutkin viikonlopun radat). Tunnin tutustumisen jälkeen lähdin hakemana Jaffaa, ja puolilta päivin päästiin radalle.
Koira oli aivan huippu viimeisille metreille asti, ja siksi mulla jäi niin hyvä mieli treeneistä. Mikko on kyllä aivan huippu kouluttaja! Se tsemppaa, opettaa ohjauksen tarkasti, mutta ei selitä turhia, jos huomaa ettei ohjaaja oikeasti kykene, ja näin varmistaa että koirakko onnistuu radalla. Mikolta ainakin itse opin hirveasti sitä kropan käyttöä, ja liikettä, sekä rytmitystä, joka olikin koko viikonlopun teema.
Luulin etten selviä viimeisestä pätkästä, mutta niin me se vaan vedettiin, eikä loppujenlopuksi ollut yhtään vaikea, vaikka numerot paperilla kertoikin toista.
Heti kun olin käynyt jäähdyttelemässä koiran, päästiin verhon toiselle puolelle Mari Kaplaksen oppeihin.
Rata oli tosi hauska, ja juuri Niilolle sopiva juoksurata, josta ei kuitenkaan puuttunut ohjaustekniikkaa.
Pari tuntia odottelua ja päästiin sitten radalle.
Niilo oli tosi vaisuna, ja ientulehduksen vuoksi ei kovinkaan motivoitunut leluista. Luulen että se myös arasti pohjaa, koska kuumui aina lähdössä, mutta lahnaili sitten tehdessään. Se on vuosis sitten käynyt viimeksi activen hallilla, ja tottunut ottamaan vauhtia hiekasta, joten ihan ymmärrettävää...kai.
Saatiin me jotain kuitenkin irti, mutta tosi tahmeeta menoa se kyllä oli. Videota en lopusta enää halunnut, ja siellä ne spurtit olisi sitten kuitenkin ollut.
VIDEO TULOSSA.
Sunnuntaina sama meno jatkui, eli ensiksi Mikon reenit.
Tämä rata oli myös hauska. Teknisesti hieman vaativa, mutta sai kunnolla revitellä ja oikeasti ohjata koiraa.
Pakko myöntää että jos mulla olis yhtään nopeampi koira, en millään pystyisi muistamaan näitä ratoja. Se on ollut aina mulle tosi vaikeeta, vaikkei sitä aina huomaisikaan.
Jaffa oli taas niin super. Se jopa irtosi! Ja tehtiin taas kaikkee hienoa radalla.
Iltapaiävällä pääätin etten enää ota Niiloa, vaan jatkan Jaffan kanssa.
Tälläkertaa sain treenistä enemmän irti. Mari puuttui ohjausongelmaani, jossa rintamasuunnat heittelee, kädet lentää taivaissa ja vispaan kädelläni (huomaa videossa). Koiran ongelma taas on se että J ei uskalla irrota, koska pidän siitä liikaa "kiinni".
Aluksi ajattelin että ehdin käydä vetämässä parit startit taukojen aikana, mutta perjantaina muistinkin että pojat on käyneet luustokuvissa, eli rauhoittavat aineet jyllää edelleen. Onneksi näin kävi, koska eihän nuo olisi jaksanut millään enää mitään kisoja, hyvä jos itsekään. Nämä olisivat olleet vuoden viimeiset kisat, joka tarkoittaa sitä että meidän kisat on tältä vuodelta kisattu (niistä lisää seuraavassa postauksessa).
Lauantaina aloitettiin aikaisin aamulla rataantutustuminen Mikko Aaltosen treenissä. Ratoja en viitsi julkaista, mutta sen verran voin sanoa että vaikea oli hahmottaa, ja saada päähän (niinkuin kaikki muutkin viikonlopun radat). Tunnin tutustumisen jälkeen lähdin hakemana Jaffaa, ja puolilta päivin päästiin radalle.
Koira oli aivan huippu viimeisille metreille asti, ja siksi mulla jäi niin hyvä mieli treeneistä. Mikko on kyllä aivan huippu kouluttaja! Se tsemppaa, opettaa ohjauksen tarkasti, mutta ei selitä turhia, jos huomaa ettei ohjaaja oikeasti kykene, ja näin varmistaa että koirakko onnistuu radalla. Mikolta ainakin itse opin hirveasti sitä kropan käyttöä, ja liikettä, sekä rytmitystä, joka olikin koko viikonlopun teema.
Luulin etten selviä viimeisestä pätkästä, mutta niin me se vaan vedettiin, eikä loppujenlopuksi ollut yhtään vaikea, vaikka numerot paperilla kertoikin toista.
Heti kun olin käynyt jäähdyttelemässä koiran, päästiin verhon toiselle puolelle Mari Kaplaksen oppeihin.
Rata oli tosi hauska, ja juuri Niilolle sopiva juoksurata, josta ei kuitenkaan puuttunut ohjaustekniikkaa.
Pari tuntia odottelua ja päästiin sitten radalle.
Niilo oli tosi vaisuna, ja ientulehduksen vuoksi ei kovinkaan motivoitunut leluista. Luulen että se myös arasti pohjaa, koska kuumui aina lähdössä, mutta lahnaili sitten tehdessään. Se on vuosis sitten käynyt viimeksi activen hallilla, ja tottunut ottamaan vauhtia hiekasta, joten ihan ymmärrettävää...kai.
Saatiin me jotain kuitenkin irti, mutta tosi tahmeeta menoa se kyllä oli. Videota en lopusta enää halunnut, ja siellä ne spurtit olisi sitten kuitenkin ollut.
VIDEO TULOSSA.
Tämä rata oli myös hauska. Teknisesti hieman vaativa, mutta sai kunnolla revitellä ja oikeasti ohjata koiraa.
Pakko myöntää että jos mulla olis yhtään nopeampi koira, en millään pystyisi muistamaan näitä ratoja. Se on ollut aina mulle tosi vaikeeta, vaikkei sitä aina huomaisikaan.
Jaffa oli taas niin super. Se jopa irtosi! Ja tehtiin taas kaikkee hienoa radalla.
Iltapaiävällä pääätin etten enää ota Niiloa, vaan jatkan Jaffan kanssa.
Tälläkertaa sain treenistä enemmän irti. Mari puuttui ohjausongelmaani, jossa rintamasuunnat heittelee, kädet lentää taivaissa ja vispaan kädelläni (huomaa videossa). Koiran ongelma taas on se että J ei uskalla irrota, koska pidän siitä liikaa "kiinni".
31. lokakuuta 2011
Luustokuvat
Tänään oltiin reippaana jo aamulla ennen kahdeksaa kaakkurin eläinkliniikalla molempien poikien kanssa, luustokuvien merkeissä. Eläinlääkäri oli Ilkka Lakovaara.
Kaikki lähti puhtaana kennelliittoon. Asia erikseen minä ne sieltä tulevat takaisin...
Ensimmäisenä Niilon kuvat.
Näissä ei ollut mitään ihmeellistä. Kaikin puolin siistit nivelet ja syvät lonkkamaljat.
Sitten Jaffan kuvat.
Näitä tarkasteltiin vähän tarkemmin. Kuulemma toinen lonkka (en muista kumpi) voisi olla B, mutta sekin on aivan siinä rajoilla että kumpana tulee takaisin. lonkkamaljat ovat kuitenkin syvät eikä nivelissä ole mitään huomattavaa vahinkoa. Koiralla on vuosia sentään jo kohta 5 takana. Lonkkakuvia joutui ottamaan kolmet, ja Niilolta vain yhdet. Mun muskelipoika ;)
Kaikki lähti puhtaana kennelliittoon. Asia erikseen minä ne sieltä tulevat takaisin...
Ensimmäisenä Niilon kuvat.
Näissä ei ollut mitään ihmeellistä. Kaikin puolin siistit nivelet ja syvät lonkkamaljat.
Vasen kyynärä |
Oikea kyynärä |
Lonkat |
Selkä |
Selkä |
Näitä tarkasteltiin vähän tarkemmin. Kuulemma toinen lonkka (en muista kumpi) voisi olla B, mutta sekin on aivan siinä rajoilla että kumpana tulee takaisin. lonkkamaljat ovat kuitenkin syvät eikä nivelissä ole mitään huomattavaa vahinkoa. Koiralla on vuosia sentään jo kohta 5 takana. Lonkkakuvia joutui ottamaan kolmet, ja Niilolta vain yhdet. Mun muskelipoika ;)
Oikea kyynärä |
Lonkat |
Selkä |
Selkä |
17. lokakuuta 2011
Aimo annos Niinua
Lauantaina päästiin Jaffan kanssa Niina-Liina Linnan koulutukseen.
Rata ei tänävuonna ollut niin haasteellinen kuin viimekerralla, vaan enemmän uskottavampi kisarata, tosin 3lk tasoa kuitenkin.
Aiheena oli rytmitys, juuri sitä mitä toivoinkin. Alku oli yllättävän helppo meille. Vaikak muutama kerta tehtiinkin pilkun viilausta, ei minun tarvinnut kovin suurta vekkiä vitoselle tehdä. Sensijaan 13 oli kompastuskivi. Jaffa on alkanut niin herkaksi, ettei lähtenyt pituudelle ollenkaan. Tein tähän siis valssin, mutta ajoitus oli aina väärä, tai koira sitten koira ei vaan halunnut olla omatoimisella tuulella. Pari kertaa se hyppäsi pituuden yli, ja muina kertoina tallusteli päältä. Alettiin sitten palkkaamaan lelujja jne. Ei siis kovin hyvä maku jäänyt suuhun tästä ekasta puoliajasta.
Jatkettiin sitten pienen tauon jälkeen puomilta edespäin. Tämä sujui jo paljon paremmin. Vekkejä olen mielestäni osannut tehdä aina, ja Niinu vielä kertoi tarkkaan kuinka saan niistä vieläkin paremmat. Ainoastaan 17-18 valssi jäi aina jotenkin vajanaiseksi, mutta saatiin tositoilla siitä hyvä.
Harmitti kun jätettiin kepit välistä ajan puutteen vuoksi. Olisin halunnut vinkkejä siihen miten lähetän tuota koiraa kepeille. No, se aika ei mennyt hukkaan, koska tehtiin viimeistä suoraa varmaan 50 kertaa.
24, ennakoiva valssi, josta sain (tai ainakin olisi pitänyt saada) etumatkaa 36-27 persjättöön. Vasta viimeisillä kerroilla tajusin mitä siinä haettiin takaa, ja saatiin se onnistumaan! Koira oli kyllä ihan rättipoikki tuon reenin jälkeen, ja niin olin minäkin.
Sunnuntaina tykkäsin radasta kovasti. Juuri sopiva Niilolle.
Alussa meniin 2 esteen uloimman siivekkeen kohdalle seisomaan, ja tökkäsin koiran 1 hypylle. Tämä oli aika hauska testata niilon kanssa, ja hyvin se sujuikin. Ansaputki puomin alla tuottin päänvaivaa, mutta ei se langennut siihen kertaakaan!
Kepeillä menin ottamaan ekaväliin vastaan, eikä se ollut niin helppoa kuin luulin, koska ei olla tehty näitä Niilon kaa, mutta parin toiston jälkeen sujui.
Hauskinta oli tehdä 13-14 väliin persjättö, vau! Eikä tästäkään reenistä puuttunut kunnon astmakohtaus ja hikinen selkä. 23-29 väli tehtiin varmaan 20 kertaa erilaisilla ohjauskuvioilla. N haki kepit taas niin mallikkaasti <3 Toivottavasti saisin jotain videonpätkää...
Rata ei tänävuonna ollut niin haasteellinen kuin viimekerralla, vaan enemmän uskottavampi kisarata, tosin 3lk tasoa kuitenkin.
Aiheena oli rytmitys, juuri sitä mitä toivoinkin. Alku oli yllättävän helppo meille. Vaikak muutama kerta tehtiinkin pilkun viilausta, ei minun tarvinnut kovin suurta vekkiä vitoselle tehdä. Sensijaan 13 oli kompastuskivi. Jaffa on alkanut niin herkaksi, ettei lähtenyt pituudelle ollenkaan. Tein tähän siis valssin, mutta ajoitus oli aina väärä, tai koira sitten koira ei vaan halunnut olla omatoimisella tuulella. Pari kertaa se hyppäsi pituuden yli, ja muina kertoina tallusteli päältä. Alettiin sitten palkkaamaan lelujja jne. Ei siis kovin hyvä maku jäänyt suuhun tästä ekasta puoliajasta.
Jatkettiin sitten pienen tauon jälkeen puomilta edespäin. Tämä sujui jo paljon paremmin. Vekkejä olen mielestäni osannut tehdä aina, ja Niinu vielä kertoi tarkkaan kuinka saan niistä vieläkin paremmat. Ainoastaan 17-18 valssi jäi aina jotenkin vajanaiseksi, mutta saatiin tositoilla siitä hyvä.
Harmitti kun jätettiin kepit välistä ajan puutteen vuoksi. Olisin halunnut vinkkejä siihen miten lähetän tuota koiraa kepeille. No, se aika ei mennyt hukkaan, koska tehtiin viimeistä suoraa varmaan 50 kertaa.
24, ennakoiva valssi, josta sain (tai ainakin olisi pitänyt saada) etumatkaa 36-27 persjättöön. Vasta viimeisillä kerroilla tajusin mitä siinä haettiin takaa, ja saatiin se onnistumaan! Koira oli kyllä ihan rättipoikki tuon reenin jälkeen, ja niin olin minäkin.
Sunnuntaina tykkäsin radasta kovasti. Juuri sopiva Niilolle.
Alussa meniin 2 esteen uloimman siivekkeen kohdalle seisomaan, ja tökkäsin koiran 1 hypylle. Tämä oli aika hauska testata niilon kanssa, ja hyvin se sujuikin. Ansaputki puomin alla tuottin päänvaivaa, mutta ei se langennut siihen kertaakaan!
Kepeillä menin ottamaan ekaväliin vastaan, eikä se ollut niin helppoa kuin luulin, koska ei olla tehty näitä Niilon kaa, mutta parin toiston jälkeen sujui.
Hauskinta oli tehdä 13-14 väliin persjättö, vau! Eikä tästäkään reenistä puuttunut kunnon astmakohtaus ja hikinen selkä. 23-29 väli tehtiin varmaan 20 kertaa erilaisilla ohjauskuvioilla. N haki kepit taas niin mallikkaasti <3 Toivottavasti saisin jotain videonpätkää...
9. lokakuuta 2011
Silmätarkastus
Vihdoin ja viimein sain varattua ajan Akuuttiin silmätarkastukseen. Jonkun yhdistyksen joukkotarkstus, ja oli siis viime torstaina. Tarkastushan vanheni jo huhtikuussa, mutta niinkuin meillä yleensäkin, kaikki menee aina viimetippaan. No, pääasia että saatiin tälle vuodelle tuo tarkastus.
Terveet oli silmät, mutta inhiottavinta oli se odottaminen. Lääkäri oli vahingossa hypännyt meidän yli, joten tunteroinen koirien keskellä kävi pikkuhiljaa hermnoille.
Ehkä joku kaunis päivä Niilokin pääsee peilaukseen.
Heti Akuutista päästyämme kävin pikaisesti kotona ja vaihdoin koiran, suuntana aksareenit.
Niilo teki aivan loistavia ratoja! Siihen oli syynä galna daagareilta osatamani lelu, joka on ainoa lelu josta tuo koira on ikinä niin paljon seonnut. Silmät kiilui, kuola valu, ja se tärisi. Mutta herranen aika sitä menoa! Sain tosissani vaihtaa askellusta että ehdin ohjaamaan. Yllätyin positiivisesti siitä että koira malttoi kuunnella, koska sillä on taipumusta sählätä jos lelu on ylitsepääsemättömän ihana.
Perjantaina jaffa pääsi piiitkästä aikaa vähän liitämään. Sillä on ollut jokin oksennustauti kausi nyt meneillään, niin en ole viitsinyt halliin tuoda. tehtiin samaa rataa kuin Niilon kanssa edellisenä päivänä. Huomasin selvän eron näiden koirien välillä, koska ohjausta piti vaihtaa huomattavasti.
Keskityttiin lähinnä keppeihin. Ei mitään ongelmaa. Tai no, heti kun alettiin reenaamana keppejä ilman rataa, koira ei enää hakenut avokulman ekaa väliä, vaan aina toiseen. Mikä tuota koiraa riivaa!?!?!?
PS. Kurkatkaapas uusi blogi! En tiedä olenko seonnut, mutta jostain köyhän opiskelijan on tuloja saatva :D
www.pikapannat.blogspot.com/
Terveet oli silmät, mutta inhiottavinta oli se odottaminen. Lääkäri oli vahingossa hypännyt meidän yli, joten tunteroinen koirien keskellä kävi pikkuhiljaa hermnoille.
Ehkä joku kaunis päivä Niilokin pääsee peilaukseen.
Heti Akuutista päästyämme kävin pikaisesti kotona ja vaihdoin koiran, suuntana aksareenit.
Niilo teki aivan loistavia ratoja! Siihen oli syynä galna daagareilta osatamani lelu, joka on ainoa lelu josta tuo koira on ikinä niin paljon seonnut. Silmät kiilui, kuola valu, ja se tärisi. Mutta herranen aika sitä menoa! Sain tosissani vaihtaa askellusta että ehdin ohjaamaan. Yllätyin positiivisesti siitä että koira malttoi kuunnella, koska sillä on taipumusta sählätä jos lelu on ylitsepääsemättömän ihana.
Perjantaina jaffa pääsi piiitkästä aikaa vähän liitämään. Sillä on ollut jokin oksennustauti kausi nyt meneillään, niin en ole viitsinyt halliin tuoda. tehtiin samaa rataa kuin Niilon kanssa edellisenä päivänä. Huomasin selvän eron näiden koirien välillä, koska ohjausta piti vaihtaa huomattavasti.
Keskityttiin lähinnä keppeihin. Ei mitään ongelmaa. Tai no, heti kun alettiin reenaamana keppejä ilman rataa, koira ei enää hakenut avokulman ekaa väliä, vaan aina toiseen. Mikä tuota koiraa riivaa!?!?!?
PS. Kurkatkaapas uusi blogi! En tiedä olenko seonnut, mutta jostain köyhän opiskelijan on tuloja saatva :D
www.pikapannat.blogspot.com/
1. lokakuuta 2011
Luokanvaihtoonoikeuttavanolla
Kisaraportti keskiyöllä... no joo eipä oo muutakaan tekemistä.
KAS kisat heppamaneesissa Oulussa 1.10.2011 Tuomari Jarmo Jämsä
B-Agilityrata mini1
5rv (-2,42) sij.3/15
Oma moka. Yritin ehtiä muka päällejuoksuun mutta miksi minä yritän semmosia kun tuo koira ei suostu juoksemaan mua kohti? Kiersi esteen väärälle puolelle ja ohjasin sitten takaisin. Olisi pitänyt vaan antaa tilaa hypätä ja vaikka kolaroira sitte sen jälkeen.
Keinulla N arkaili mutta hyvin se sitten hiippaili sen alas, ja otti kontaktin. Kepit oli oikein mainiot.
C-hyppyrata mini1
0 (-4.58) LUVA sij.3/10
Tässä kohtaa aurinko oli kerinnyt laskeutua ikkunan kohdille ja välillä oli vaikeuksia nähdä koiraa tai esteitä radalla. Pituudesta meinattiinkin mennä ohi mutta onneksi jäin etsimään koiraa. Kepit oli taas oikein mainiosti haettu.
Nyt on Niilollakin pistetili ykkösissä auki. Askeleen lähempänä kolmosia siis ;)
Niin siis nämähän olivat Niilon toiset kisat!
KAS kisat heppamaneesissa Oulussa 1.10.2011 Tuomari Jarmo Jämsä
B-Agilityrata mini1
5rv (-2,42) sij.3/15
Oma moka. Yritin ehtiä muka päällejuoksuun mutta miksi minä yritän semmosia kun tuo koira ei suostu juoksemaan mua kohti? Kiersi esteen väärälle puolelle ja ohjasin sitten takaisin. Olisi pitänyt vaan antaa tilaa hypätä ja vaikka kolaroira sitte sen jälkeen.
Keinulla N arkaili mutta hyvin se sitten hiippaili sen alas, ja otti kontaktin. Kepit oli oikein mainiot.
C-hyppyrata mini1
0 (-4.58) LUVA sij.3/10
Tässä kohtaa aurinko oli kerinnyt laskeutua ikkunan kohdille ja välillä oli vaikeuksia nähdä koiraa tai esteitä radalla. Pituudesta meinattiinkin mennä ohi mutta onneksi jäin etsimään koiraa. Kepit oli taas oikein mainiosti haettu.
Nyt on Niilollakin pistetili ykkösissä auki. Askeleen lähempänä kolmosia siis ;)
Niin siis nämähän olivat Niilon toiset kisat!
27. syyskuuta 2011
Liito-oravat
Meidän syyskauden treenit on alkanu kohtalaisesti. Niilon kanssa ollaan kilpa1 ryhmässä torstaisin, ja Jaffan kanssa joudtuuttin sitten tyytymään Kilpa2 ryhmään jossa ei ole kouluttajaa, ja meidän lisäksi kaksi muuta koirakkoa.
Jaffa on ollut sen verran jumissa, ja kesällä tuli otettua sen verran paljon startteja että olen pitänyt sitä levossa. Muutama pyörälenkki sillointällöin kuntoa kohentamaan, mutta ei mitenkään merkittävästi tai pitkiä matkoja. Reeneissä ei siis olla käyty, joten en ilmoittanut sitä lokakuun kisoihinkaan.
Sen sijaan käytiin vähän piristämässä ukon päivää treeneissä viime lauantaina, jotka veti Marjo Rajalampi. Kiitos!
Jaffa oli jotenkin outo. Yleensä pitkä tauko näkyy radalla positiivisesti. Joo, intoa oli, mutta vähän lahna.
Toki se johtui myös radasta joka oli pääosin pyörityksiä täynnä, ja ahtaita estevälejä. Koira pysähteli ennen hyppyjä, jotka oli kolmessakympissä, vaikka kuinka yritin pitää kokoajan liikettä päällä.
Kepeille meno sujui, mutta pöytää pitää selvästi muistutella. Olihan rata aika hauska ja sen kyllä huomasi Jaffasta joka ei meinannut saada silmiään irti aasta, ja jaksoi tehdä rataa moneen kertaan.
Oli tosiaan kiva vähän muistutella ohjauskuvioita kun Niilon kanssa ollaan tehty niin helppoja suoria.
Niilo on treenaillut nyt kolmena viikkona. Radat ovat olleet meille juuri sopivia, mutta toivottavasti ne vaikeutuvat loppuakohden, ettei herra totu pelkkään tykittelyyn.
Muista koirista on ollut pelkkää hyötyä, koska se selvästi ottaa pientä häiriötä lähdössä, eikä aina pysy paikoillaan. Meidän onneksemme kaikki muut on maxikoiria!
Kepeille meno alkaa olla kohta aivan priima tavaraa. Petyn suuresti jos se tekee kisoissa keppivirheen.
©Jonna |
Jaffa on ollut sen verran jumissa, ja kesällä tuli otettua sen verran paljon startteja että olen pitänyt sitä levossa. Muutama pyörälenkki sillointällöin kuntoa kohentamaan, mutta ei mitenkään merkittävästi tai pitkiä matkoja. Reeneissä ei siis olla käyty, joten en ilmoittanut sitä lokakuun kisoihinkaan.
Sen sijaan käytiin vähän piristämässä ukon päivää treeneissä viime lauantaina, jotka veti Marjo Rajalampi. Kiitos!
Sori Jenni pöllin tän sulta. |
Toki se johtui myös radasta joka oli pääosin pyörityksiä täynnä, ja ahtaita estevälejä. Koira pysähteli ennen hyppyjä, jotka oli kolmessakympissä, vaikka kuinka yritin pitää kokoajan liikettä päällä.
Kepeille meno sujui, mutta pöytää pitää selvästi muistutella. Olihan rata aika hauska ja sen kyllä huomasi Jaffasta joka ei meinannut saada silmiään irti aasta, ja jaksoi tehdä rataa moneen kertaan.
Oli tosiaan kiva vähän muistutella ohjauskuvioita kun Niilon kanssa ollaan tehty niin helppoja suoria.
Niilo on treenaillut nyt kolmena viikkona. Radat ovat olleet meille juuri sopivia, mutta toivottavasti ne vaikeutuvat loppuakohden, ettei herra totu pelkkään tykittelyyn.
Muista koirista on ollut pelkkää hyötyä, koska se selvästi ottaa pientä häiriötä lähdössä, eikä aina pysy paikoillaan. Meidän onneksemme kaikki muut on maxikoiria!
Kepeille meno alkaa olla kohta aivan priima tavaraa. Petyn suuresti jos se tekee kisoissa keppivirheen.
2v 1kk |
23. syyskuuta 2011
Ruokinta pohdintaa
En ole tainnut koskaan kunnolla mainita siitä mitä meidän pojat syö? Nyt voisin kertoa hieman kun olen alkanut viimepäivinä tosissani tarkkailemaan näiden kahden valkoisen ruokailuja.
Pentuna Jaffa söi Nutra Gold Adult nappulaa, sitä kasvattajan suosittelemaa. Taisipa ruokalaatikossa olla joskus markettinappulaakin, kuten Pedigreetä ja Benefulia. Silloin 07 olin niin nuori että en muutenkaan koirista mitään tiennyt, joten nuo kivan kirjavat nappulat oli mielestäni paras vaihtoehto.
Noin vuoden ikäisenä Jaffa ei suostunut enää syömään nappuloita kuivina, vaan ne turvotettiin. Sitten nirsoiltiin niistäkin, ja sekaan heitettiin aina jotain hyvää. Pääosin onneksi jauhelihaa.
Samoihin aikoihin markettimössöt vaihtui Royal Caninin mini adultiin, joka maistui, ja se oli tarkoituskin.
Jossain vaiheessa se 3kg säkin jatkuva ostaminen kävi raskaaksi, ja myöskin kalliiksi, ja huomasin että laatu ja hintasuhde olivat jostain todella syvältä.
Seuraavaksi ruokana toimi Profine. Se oli halpaa ja Jaffan mahalle melko hyvää, mutta sitäkin sai vain 3kg säkeissä (18kg on liikaa säilyttää yhtä koiraa varten).
Kahden vuoden iässä nappula vaihtui Nutra Nuggets performaceen, joka oli koirasta hyvää, sekä mahalle sopivaa. Tätä saa 15kg säkeissä, ja hinta-laatusuhde on hyvä. Miksi siis vaihtaa pois sitä mikä on parasta koiralleen? Nuggets on nappula jota Jaffa on syönyt nyt reilu 2 vuotta, ja voi erinomaisesti.
Miksi nappula sitten alkoi puuduttamaan? Tuli enemmän ja enemmän tarve syöttää koiralle lihaa nappuloiden seassa, ja etenkin silloin kun Niilo astui kuvioihin 09. Vierailin Tassulan Puodissa Oulussa, ja siellä oli pakastelokerot täynnä erilaisia lihoja, ja yksi niistä oli NEU.
Jaffa söi neuta ensin nappuloiden seassa vuoden verran. Välillä oli pitempiä taukoja sen hinnan takia, mutta pääsääntöisesti sitä oli aina tarjolla. Kun Niilokin täytti vuoden, se alkoi syödä neuta myös, ja näinollen kulutus oli kaksinkertainen. Nyt kun Niilo on pari vuotias, ja Jaffa alkanut nirsoilemaan nappuloiden suhteen, olen alkanut syöttää neuta pääsääntöisenä ravintona.
Perus NEU
sianliha, naudan maha, elimiä (kurkun lukko, kieltä, maksaa, munuaista) kananmuna, riisi, ohra, porkkana, herne, nokkonen, valkosipuli, AB piimä
kuiva-aine 30,9%
josta valkuainen 33.1%, rasva 14,6%, kuidut 2,5%, hehkutusjäännös 3,0%, Kalsium(Ca):Fosfori(P) 1,6:1,0
(Novalab oy/STKL/Viljavuuspalvelu oy 2008)
Barf/raakaruokinta kiinostaisi hirveästi, mutta se tuntuu jotenkin epävarmalta ja vaivalloiselta tavalta ruokkia koiria. Se vaatisi paljon opiskelua ravintoaineista, ja pelkään epäonnistuvani joissain asioissa.
Sen sijaan että barffaisin, olen alkanut neun ohella antamaan erilaisia sekoituksia, kuten naudan mahaa ja jauhelihaa, sekä kalaa. Kananmunat (myös kuoret) viikossa, sekä erilaisia öljyjä ja valkosipulia sillointällöin. Joitain kasvissose/riisi/peruna mössöjä olen myös tehnyt ja sekoittanut sitä raan lihan sekaan.
Tavoitteena on antaa koirille kaikkea sitä mitä ne tarvitsevat pysyäkseen terveinä ja energisinä ikiliikkujina. Kaiken tämän lisäksi annan nappulaa makupalana varmistaakseni että kaikki tarvittava tulee saatua, ja joskus on päiviä jolloin Niilo syö pelkkää nappulaa. Raakoja luita noitten mahat ei kestä, joten puristeluut toimivat hampaiden puhdistuksena.
Ainakaan vielä minkäänlaisia terveysongelmia ei ole koirilla ilmennyt. Lukuunottamatta Jaffan ihottumaa mahassa, joka on ainainen mysteeri. Se kun häviää aina välillä.
Jokatapauksessa aijon vielä opiskella tätä ruokintaa että varmasti osaan antaa oikeat eväät näille nuorukaisille.
Pentuna Jaffa söi Nutra Gold Adult nappulaa, sitä kasvattajan suosittelemaa. Taisipa ruokalaatikossa olla joskus markettinappulaakin, kuten Pedigreetä ja Benefulia. Silloin 07 olin niin nuori että en muutenkaan koirista mitään tiennyt, joten nuo kivan kirjavat nappulat oli mielestäni paras vaihtoehto.
Noin vuoden ikäisenä Jaffa ei suostunut enää syömään nappuloita kuivina, vaan ne turvotettiin. Sitten nirsoiltiin niistäkin, ja sekaan heitettiin aina jotain hyvää. Pääosin onneksi jauhelihaa.
Samoihin aikoihin markettimössöt vaihtui Royal Caninin mini adultiin, joka maistui, ja se oli tarkoituskin.
Jossain vaiheessa se 3kg säkin jatkuva ostaminen kävi raskaaksi, ja myöskin kalliiksi, ja huomasin että laatu ja hintasuhde olivat jostain todella syvältä.
Seuraavaksi ruokana toimi Profine. Se oli halpaa ja Jaffan mahalle melko hyvää, mutta sitäkin sai vain 3kg säkeissä (18kg on liikaa säilyttää yhtä koiraa varten).
Kahden vuoden iässä nappula vaihtui Nutra Nuggets performaceen, joka oli koirasta hyvää, sekä mahalle sopivaa. Tätä saa 15kg säkeissä, ja hinta-laatusuhde on hyvä. Miksi siis vaihtaa pois sitä mikä on parasta koiralleen? Nuggets on nappula jota Jaffa on syönyt nyt reilu 2 vuotta, ja voi erinomaisesti.
Miksi nappula sitten alkoi puuduttamaan? Tuli enemmän ja enemmän tarve syöttää koiralle lihaa nappuloiden seassa, ja etenkin silloin kun Niilo astui kuvioihin 09. Vierailin Tassulan Puodissa Oulussa, ja siellä oli pakastelokerot täynnä erilaisia lihoja, ja yksi niistä oli NEU.
Jaffa söi neuta ensin nappuloiden seassa vuoden verran. Välillä oli pitempiä taukoja sen hinnan takia, mutta pääsääntöisesti sitä oli aina tarjolla. Kun Niilokin täytti vuoden, se alkoi syödä neuta myös, ja näinollen kulutus oli kaksinkertainen. Nyt kun Niilo on pari vuotias, ja Jaffa alkanut nirsoilemaan nappuloiden suhteen, olen alkanut syöttää neuta pääsääntöisenä ravintona.
Perus NEU
sianliha, naudan maha, elimiä (kurkun lukko, kieltä, maksaa, munuaista) kananmuna, riisi, ohra, porkkana, herne, nokkonen, valkosipuli, AB piimä
kuiva-aine 30,9%
josta valkuainen 33.1%, rasva 14,6%, kuidut 2,5%, hehkutusjäännös 3,0%, Kalsium(Ca):Fosfori(P) 1,6:1,0
(Novalab oy/STKL/Viljavuuspalvelu oy 2008)
Barf/raakaruokinta kiinostaisi hirveästi, mutta se tuntuu jotenkin epävarmalta ja vaivalloiselta tavalta ruokkia koiria. Se vaatisi paljon opiskelua ravintoaineista, ja pelkään epäonnistuvani joissain asioissa.
Sen sijaan että barffaisin, olen alkanut neun ohella antamaan erilaisia sekoituksia, kuten naudan mahaa ja jauhelihaa, sekä kalaa. Kananmunat (myös kuoret) viikossa, sekä erilaisia öljyjä ja valkosipulia sillointällöin. Joitain kasvissose/riisi/peruna mössöjä olen myös tehnyt ja sekoittanut sitä raan lihan sekaan.
Tavoitteena on antaa koirille kaikkea sitä mitä ne tarvitsevat pysyäkseen terveinä ja energisinä ikiliikkujina. Kaiken tämän lisäksi annan nappulaa makupalana varmistaakseni että kaikki tarvittava tulee saatua, ja joskus on päiviä jolloin Niilo syö pelkkää nappulaa. Raakoja luita noitten mahat ei kestä, joten puristeluut toimivat hampaiden puhdistuksena.
Kukkakaali-parsakaali-porkkana-täysjyväriisi mix |
Jokatapauksessa aijon vielä opiskella tätä ruokintaa että varmasti osaan antaa oikeat eväät näille nuorukaisille.
18. syyskuuta 2011
Ensimmäinen tottelevaisuuskoe
Tänään tapahtui se mitä ollaan kauan odotettu, nimittäin TOKO-koe. Oltiin samalla seuran piirimestaruus joukkueessa, joten ajattelin että ihan sama sinne on mennä kun on kerta ilmainen.
Kauheinta oli se odottaminen. Oltiin paikkiksessa keskellä, ja seitsemäntenä alokkaasta, joita oli kymmenen.
Järjestäjä OKK. Tuomari Piritta Pärssinen.
Luoksepäästävyys 10 - Väisti hieman, mutta ei välittänyt rapsutuksista vaan piti kontaktia.
Paikalla makaaminen 9 - Reagoi käskyyn viivellä, ja maatessa nuuski vähän maata joissain kohti.
Seuraamienn kytkettynä 5 - Sunnuntaikävelyllä, aivan järkyttävää. Nokka maassa.
Seuraaminen taluttimetta 6,5 - Nyt kun sillä ei ollut remmiä se vähän jo kattoki mua, mutta silti haahuili omiaan.
Liikkestä maahan 0 - seisoi.
Luoksetulo 8 - Meni maahan selän takana kun jätin sen. Muuten innokas luoksari.
Liikkeestä seiso 9,5 - Hieno stoppi mutta seuruussa petrattavaa.
Estehyppy 6 - Olin yllättynyt että se jopa lähti hypylle, mutta kun piti seistä alkoi esteen ihanat hajut kiinnostamaan, ja ennakoi perusasennon.
Kokonaisvaikutus 8 - Olin aika yllättynyt. Tuomarin kommentti oli että siihen pitäisi saada poveria, mutta koska koira ei tee mitään kunnon vireellä vapaaehtoisesti, se on lahna.
Oli mulla makkaraa taskussa mutta se tiesi ettei tule saamaan niitä vähäänaikaan, joten ryhtyi porsaaksi.
Olin aivan valmis lopettamaan seuruun aikana. Vitutti niin paljon. Mutta päätin että en näytä sitä koiralle, vaikka olisikin tehnyt mieli tappaa.
No, on tässä 3 viikkoa vielä aikaa reenata seuraavaan kokeeseen palkattomuutta ja seuruukestävyyttä.
ALO3 136p. sekä kassin piirimestaruus-joukkue pronssia, josta saatiin pikku poksu kotiin viemisiksi.
PS. Ihan pakko laittaa kuva pannasta jonka shoppailin Mustista & Mirristä <3
Samalla ostin Hurtta Pro ulkoiluhousut, jotka on ehkä parasta mitä oon ikinä ostanu! Onneksi aksakisoista saa lahjakortteja, muuten ei kukkaro kyllä antais myöten...
Kauheinta oli se odottaminen. Oltiin paikkiksessa keskellä, ja seitsemäntenä alokkaasta, joita oli kymmenen.
Järjestäjä OKK. Tuomari Piritta Pärssinen.
Luoksepäästävyys 10 - Väisti hieman, mutta ei välittänyt rapsutuksista vaan piti kontaktia.
Paikalla makaaminen 9 - Reagoi käskyyn viivellä, ja maatessa nuuski vähän maata joissain kohti.
Seuraamienn kytkettynä 5 - Sunnuntaikävelyllä, aivan järkyttävää. Nokka maassa.
Seuraaminen taluttimetta 6,5 - Nyt kun sillä ei ollut remmiä se vähän jo kattoki mua, mutta silti haahuili omiaan.
Liikkestä maahan 0 - seisoi.
Luoksetulo 8 - Meni maahan selän takana kun jätin sen. Muuten innokas luoksari.
Liikkeestä seiso 9,5 - Hieno stoppi mutta seuruussa petrattavaa.
Estehyppy 6 - Olin yllättynyt että se jopa lähti hypylle, mutta kun piti seistä alkoi esteen ihanat hajut kiinnostamaan, ja ennakoi perusasennon.
Kokonaisvaikutus 8 - Olin aika yllättynyt. Tuomarin kommentti oli että siihen pitäisi saada poveria, mutta koska koira ei tee mitään kunnon vireellä vapaaehtoisesti, se on lahna.
Oli mulla makkaraa taskussa mutta se tiesi ettei tule saamaan niitä vähäänaikaan, joten ryhtyi porsaaksi.
Olin aivan valmis lopettamaan seuruun aikana. Vitutti niin paljon. Mutta päätin että en näytä sitä koiralle, vaikka olisikin tehnyt mieli tappaa.
No, on tässä 3 viikkoa vielä aikaa reenata seuraavaan kokeeseen palkattomuutta ja seuruukestävyyttä.
ALO3 136p. sekä kassin piirimestaruus-joukkue pronssia, josta saatiin pikku poksu kotiin viemisiksi.
PS. Ihan pakko laittaa kuva pannasta jonka shoppailin Mustista & Mirristä <3
Samalla ostin Hurtta Pro ulkoiluhousut, jotka on ehkä parasta mitä oon ikinä ostanu! Onneksi aksakisoista saa lahjakortteja, muuten ei kukkaro kyllä antais myöten...
11. syyskuuta 2011
Korvessa
Kemijärvi kutsui jälleen tänäviikonloppuna.
No, kuvt kertoo kaiken. Koirat ravasi pitkin metsiä tassunsa kipiäksi, ja varsinkin Niilo tunki päätään joka kivenkoloon, eikä ihme kun myyriä vilisi paljon. Taisi se syödä yhden sammakon, eikä kalastaessa saanut mielenrauhaa kun joku piippasi jaloissa, ja jännitti milloin tulee seuraava kala. Kaikki ahvenet ja se ainokainen hauki piti tappa, ja jopa yrittää syödä.
Tässä olen yrittänyt kovasti reenailla Niilon kanssa tokoa. Seuraaminen ei oikein edisty, ja varsinkin palkattomuusreeni on vieläkin tekemättömien asioiden listalla. Joko mulla on harvinaisen idiootti koira, tai sitten minä en oikeasti ole tokoihminen!
Agi-ongelmatkin pitäsi saada kuun alkuun pois alta, ja kiire tulee, varsinkin kun koirat (tai ainakin Jaffa) on jumissa, enkä oikein viitsisi sen kanssa riehua. Se joka tietää Oulun seudulla hierojaa jonka saisi viikon sisään kotikäynnille vinkkaa mulle heti!
No, kuvt kertoo kaiken. Koirat ravasi pitkin metsiä tassunsa kipiäksi, ja varsinkin Niilo tunki päätään joka kivenkoloon, eikä ihme kun myyriä vilisi paljon. Taisi se syödä yhden sammakon, eikä kalastaessa saanut mielenrauhaa kun joku piippasi jaloissa, ja jännitti milloin tulee seuraava kala. Kaikki ahvenet ja se ainokainen hauki piti tappa, ja jopa yrittää syödä.
Tässä olen yrittänyt kovasti reenailla Niilon kanssa tokoa. Seuraaminen ei oikein edisty, ja varsinkin palkattomuusreeni on vieläkin tekemättömien asioiden listalla. Joko mulla on harvinaisen idiootti koira, tai sitten minä en oikeasti ole tokoihminen!
Agi-ongelmatkin pitäsi saada kuun alkuun pois alta, ja kiire tulee, varsinkin kun koirat (tai ainakin Jaffa) on jumissa, enkä oikein viitsisi sen kanssa riehua. Se joka tietää Oulun seudulla hierojaa jonka saisi viikon sisään kotikäynnille vinkkaa mulle heti!
4. syyskuuta 2011
Mersu on ralliauto
Eka rallytokokoe takanapäin. Vähän extemporee ilmotin mutta kun kokeita on niin harvoin niin mikäs siinä. Saatiimpahan palkattomuureeniä kerrakseen.
Itse hermoilin sitä rataa, että miten muistan mennä oikeille kylteille ja tehdä kaikki oikein. Mutta muistin!
Seuraava huoleaihe oli haahuileva pikku mersu joka olisi kovasti halunnut tehdä töitä, mutta yhteys kartanlukijaan pätki. Kolmannella kyltillä tapahtuii jotain, ja siitä hyvästä -10 pistettä (vääris suoritettu tehtävä).
Kutosella talutin kiristyi (-1p) ja yhteistyö oli puutteelista. Koira haahuili aina kun piti pysähtyä, tai no ei aina mutta ärsytti suuresti, ja jouduin vähän kovemmin huomauttamaan täsät koiraa 11 esteen kohdalla, jolloin kontakti oli jo vähän siedettävämpää. Spiraalin uusin, koska se tehtiin vasemmalle, eikä koira pysynyt sivulla. Tästä huolimatta talutin kiristyi ja myös maininta "koira estää tai häiritsee ohjaajaa".
TULOS: 81/100 Aika: 2,00,37
Hyväksytty tulos kuitenkin, jes! Mietin tässä että jos Jaffa osaisi perusasennon niin tämä voisi olla ehkä enemmän jopa sen laji, kun on aina niin innokas tekemään kaikkea. Mutta eri asia jaksanko reenata?
28. elokuuta 2011
Turhautumisen multihuipentuma
Ne kaaauan odotetut seuramestikset on nyt takana. Tää on sitte ehkä kaikista pisin postaus ikinä, eli nostan hattua sille joka jaksaa edes vilkaista, koska sisältö on pelkkää ratojen analysointia ja itkemistä.
LAUANTAI
13h kisapaikalla. Ensimmäiset 5h olivat pahimpia, koska väsymys oli jotain aivan kauheaa. Ei kiinnotsanut sitten pätkääkään, vaikka tavoitteet olivatkin suht korkealla.
Niilon möllirata oli heti aamusta. Tuomari Jari Tienhaara. Radalla 19 estettä, joista yksi oli A. Rata oli ihan kiva jouoksurata, mutta nopean etenemän vuoksi piti olla skarppina.
Lähtöaluleella Niilo oli aivan omissa maailmoissaan. Haahuili sinnetänne. Ei jaksanut kuunnella, ja haisteli vähänväliä maata. Makkaran voimasta kuitenkin aina skarppasi, joten ajattelin että eikai tää nyt voi kovin paha olla...
Lähdössä katteli vaan entistä koiraa, ja kesti jonkun aikaa saada se lähdöstä. Tuli kuitenkin aika tykkinä kokoajan. Takasuoralla asetuin itse hölmösti, ja koira tuli ohi hypystä, ja hyppäsi sen sitten väärältä puolelta. Aalla halusin testata miten se muistaa kontaktit, ja juoksin vaan pokkana ohi, ja sehän juoksi läpi. Tämä oli kyllä todella suuri yllätys, koska niilon prosentit tulla kontaktit läpi on tosi pieni. laitoin sen sitten uudestaan aalle. Loppurata sujui ongelmitta.
TULOS: 25rv sij.3/4 seuran möllimestaruus pronssia.
Tässä välissä Niilo lähtikin kotiin heräilemään ja katseltiin hetki ykkösluokkia, kunnes Jaffa saapui kisapaikalle, ja alkoi 2lk rataantutustumiset.
B-hyppyrata. Tuomari Anders Virtanen.
Tykkäsin radasta paljon. Keppikulma oli ihanteellinen, eikä mitään ihmeellisiä taivutuksia. Itseasiassa se oli astetta vaativampi 1lk rata. Toivoin tästä puhdasta rataa, mutta kuinkas kävikään. Menin valmiiksi lähtöön silläaikaa kun rimoja nostettiin. Jaffa oli rauhallinen, ja huomasi kentän päädyssä olevilla hiekkasärkillä päkkäreitä vetelevät pojat, ja jäi niitä tuijottamaan. Sain sen huomion muualle, ja radalle lähdettiin räväkästi. Kuitenkin kun tultiin kepeille, koira juoksi niistä ohi, pysähtyi, ja jäi tuojottamaan poikia. Huusin takaisin, mutta ei. Sitten kun karjaisin, tuli luokse ja meni kepit hyvin. Rata oli muuten priima, mutta 10 hypyn se alitti (!!!!! (siis mitä helvettiä)). En jaksanut korjat, vaan jatkettiin rataa.
TULOS: HYL
A-agilityrata. Tuomari Anders Virtanen.
Tämäkin ihan jees rata meille. Oikeastaan tämä vastaa niitä ratoja joita reenataankin.
Jaffa varasti lähdön. Olisin mennyt toiselle puolelle aloittamaan ohjauksen, mutta ilmeisesti en harrasta sitä niin usein. No, se oikea putken pää löytyi, ja oltiin taas kartalla. Kontaktit sujui hyvin, mutta kepit koituivat meidän kohtaloksi. Kulma oli hankala, mutta helposti/kivasti ohjattavissa, jos vaan osaisi ajoittaa. Koira luki kuitenkin ohjauksen, mutta haukahti sitten kun lähetin kepeille, ja muistaakseni kuono kävi kepin väärällä puollella, mutta korjasi sitten. Puhdas rata loppuun asti, tosin turhan pitkillä kaarroksilla.
TULOS: 5 sij.1 KAS seuramestaruus
E-joukkuekilpailu. Tuomari Anders Virtanen.
Tähän osallistuttiin molempien koirien kanssa. Jaffa sis medijoukkueessa, ja Niilo mineissä.
Rata oli ihan kiva, mutta oli siinä haastaviakin kohtia. Tuomarikin sanoi että 2lk tasoinen. Kaikki kontaktit oli mutta keppikulma ei olut paha.
Niilo oli jo aamusta skarppina, ja lähti radalle oikein mielellään. Lähtö oli vauhdikas, koira teki kontaktit kunnolla eikä vetänyt niin pitkiä kaarroksia kuin eräs. Erityisen ylpeä olen kepeille menosta, jossa ei ollut mitään ongelmaa, ja keppien jälkeenkin oli putkenpää suoraan nokan edessä, jonne ei saanut mennä, eikä mennytkään! Koiraa piti kylläkin vähän vetää perässä, mutta kovaa se silti pinkoi. Harmi vaan että vaihdoin suunnitelmaa lopussa keinulla ja tein takaaleikkauksen, ja koira veti sitten siitä ohi. Tästä vitonen ja vähän yliaikaa, tyytyväinen olen silti, kun ajattelee että ensimmäisen 20 esteen ratansa se veti kovan paineen alla, ankkurina. Tästä vitosesta johtuen ei sijoituttu mutta ei haittaa :)
Medijoukkueessa Jaffa lähti toisena, mutta koska ensimmäinen hyllytti, ei tuloksella enää ollut väliä. Treeninä siis. Heti kolmannella esteellä hyppäsi muurin huonosti ja tiputti palikat. Alaskin taisi laskeutua jotenkin könyten. Mietin että keskeytänkö, mutta kun halusin niitä keppejä reenata. Puomilla katsoin sivusilmällä että linkuttiko, niin ei, mutta tahmeasti kulki silti. Kepeillä taas väärään väliin. mikä ihme sitä vaivaa!??!?! tai no, mikä mua vaivaa kun en osaa helppoa väliä ohajata.
Rankan päivän jälkeen jalat huusi hoosiannaa ja koirat oli aivan rätti. Aamulla oli HIEMAN vaikeuksia nusta puoli kahdeksaksi kentälle.
SUNNUNTAI
Aamu alkoi Niilolla...
D-hyppyrata. Tuomari Anders Virtanen.
Katastrofi, Siis rata oli kiva mutta koira ei. Ohitteli esteitä, haisteli maata, ja teki kepeistä ongelman. Keskimmäinen keppi oli vinossa huonon ruuvauksen takia, ja ei sitten suostunut sitä ottamaan. Kolmannella kerralla onnistui kun ohjasin väkisin. Loppu meni ok kunnes ennen loppusuoraa lähtöalueella joku vingutti lelua, ja veti täysiä renkaasta ohi. Onneksi sentään meni pussiin, ja se oli vielä läpimärkäkin. Meininki siis sama kuin edellisaamuna.
Teki mieli ottaa syliin ja lopettaa, mutta hei, se oli sen eka startti niin en voinut :'(
TULOS: HYL
C-agilityrata. Tuomari Ander Virtanen.
Tää oli jo parempi, mutta edelleen oltiin sunnuntaikävelyllä. Ilmeisesti rata olisille liian pitkästyttävä, kun välillä piti haistella. Ärsytti sunnattomasti 15 putken ohitus, joka oli aivan turha! Onneksi sentään otti kontatit, koska siinävaiheessa sain aina koiraan kontaktia. Kepit oli kivat! Ohitettiin taas yksi hyppy, ei kiva.
TULOS: 10 sij.4
Sitten Jaffaa...
C-agilityrata. Tuomari Jari Tienhaara.
rakenteeltaan samanlainen kuin 1lk rata, mutat pidennetty versio. Varsin helppo Jariksi ;)
Jaffalle ne kepit oli vaan ylitsepääsemättömät. Tälläinen kulma josta tullaan keerteella ja kierretään eka keppi on just Jaffan lemppari, mutta EI. se jäi läähättämään siihen väärään väliin, ja minä sitten vaan odotin ja odotin että se menis sinne oikealle puolelle. menihän siinä sekuntej amutta se peli oli jo pelattu. Ainoalla tuloksella voitettiin joo, mutta ärsyttää tommonen, että se tiesi tehneensä väärin >:(
TULOS: 5 sij.1
D-hyppyrata. Tuomari Jari Tienhaara.
Hauskin rata pitkiinaikoihin! Minä tykkään kyllä mennä näitä hypäritä kun saa vaan mennä ja tehdä kaikkee hauskaa. Koira tosin koetteli hermoja taas kepeillä, ja suutahdin sille kun haki tokan kepin. Olihan se vähän hidas hypäriksi mutat silti.
TULOS: 5 sij.3
Nyt vaan kovaa reeniä sekä minulle että koiralle. kuka haluais alkaa koutsaamaan? Seuraavat karkelot ois taas lokakuussa virpassa, mutta saa nähdä mille radoille sitä jaksaa lähteä pelleilemään näiden kanssa.
LAUANTAI
13h kisapaikalla. Ensimmäiset 5h olivat pahimpia, koska väsymys oli jotain aivan kauheaa. Ei kiinnotsanut sitten pätkääkään, vaikka tavoitteet olivatkin suht korkealla.
Niilon möllirata oli heti aamusta. Tuomari Jari Tienhaara. Radalla 19 estettä, joista yksi oli A. Rata oli ihan kiva jouoksurata, mutta nopean etenemän vuoksi piti olla skarppina.
Lähtöaluleella Niilo oli aivan omissa maailmoissaan. Haahuili sinnetänne. Ei jaksanut kuunnella, ja haisteli vähänväliä maata. Makkaran voimasta kuitenkin aina skarppasi, joten ajattelin että eikai tää nyt voi kovin paha olla...
Lähdössä katteli vaan entistä koiraa, ja kesti jonkun aikaa saada se lähdöstä. Tuli kuitenkin aika tykkinä kokoajan. Takasuoralla asetuin itse hölmösti, ja koira tuli ohi hypystä, ja hyppäsi sen sitten väärältä puolelta. Aalla halusin testata miten se muistaa kontaktit, ja juoksin vaan pokkana ohi, ja sehän juoksi läpi. Tämä oli kyllä todella suuri yllätys, koska niilon prosentit tulla kontaktit läpi on tosi pieni. laitoin sen sitten uudestaan aalle. Loppurata sujui ongelmitta.
TULOS: 25rv sij.3/4 seuran möllimestaruus pronssia.
Tässä välissä Niilo lähtikin kotiin heräilemään ja katseltiin hetki ykkösluokkia, kunnes Jaffa saapui kisapaikalle, ja alkoi 2lk rataantutustumiset.
B-hyppyrata. Tuomari Anders Virtanen.
Tykkäsin radasta paljon. Keppikulma oli ihanteellinen, eikä mitään ihmeellisiä taivutuksia. Itseasiassa se oli astetta vaativampi 1lk rata. Toivoin tästä puhdasta rataa, mutta kuinkas kävikään. Menin valmiiksi lähtöön silläaikaa kun rimoja nostettiin. Jaffa oli rauhallinen, ja huomasi kentän päädyssä olevilla hiekkasärkillä päkkäreitä vetelevät pojat, ja jäi niitä tuijottamaan. Sain sen huomion muualle, ja radalle lähdettiin räväkästi. Kuitenkin kun tultiin kepeille, koira juoksi niistä ohi, pysähtyi, ja jäi tuojottamaan poikia. Huusin takaisin, mutta ei. Sitten kun karjaisin, tuli luokse ja meni kepit hyvin. Rata oli muuten priima, mutta 10 hypyn se alitti (!!!!! (siis mitä helvettiä)). En jaksanut korjat, vaan jatkettiin rataa.
TULOS: HYL
A-agilityrata. Tuomari Anders Virtanen.
Tämäkin ihan jees rata meille. Oikeastaan tämä vastaa niitä ratoja joita reenataankin.
Jaffa varasti lähdön. Olisin mennyt toiselle puolelle aloittamaan ohjauksen, mutta ilmeisesti en harrasta sitä niin usein. No, se oikea putken pää löytyi, ja oltiin taas kartalla. Kontaktit sujui hyvin, mutta kepit koituivat meidän kohtaloksi. Kulma oli hankala, mutta helposti/kivasti ohjattavissa, jos vaan osaisi ajoittaa. Koira luki kuitenkin ohjauksen, mutta haukahti sitten kun lähetin kepeille, ja muistaakseni kuono kävi kepin väärällä puollella, mutta korjasi sitten. Puhdas rata loppuun asti, tosin turhan pitkillä kaarroksilla.
TULOS: 5 sij.1 KAS seuramestaruus
E-joukkuekilpailu. Tuomari Anders Virtanen.
Tähän osallistuttiin molempien koirien kanssa. Jaffa sis medijoukkueessa, ja Niilo mineissä.
Rata oli ihan kiva, mutta oli siinä haastaviakin kohtia. Tuomarikin sanoi että 2lk tasoinen. Kaikki kontaktit oli mutta keppikulma ei olut paha.
Niilo oli jo aamusta skarppina, ja lähti radalle oikein mielellään. Lähtö oli vauhdikas, koira teki kontaktit kunnolla eikä vetänyt niin pitkiä kaarroksia kuin eräs. Erityisen ylpeä olen kepeille menosta, jossa ei ollut mitään ongelmaa, ja keppien jälkeenkin oli putkenpää suoraan nokan edessä, jonne ei saanut mennä, eikä mennytkään! Koiraa piti kylläkin vähän vetää perässä, mutta kovaa se silti pinkoi. Harmi vaan että vaihdoin suunnitelmaa lopussa keinulla ja tein takaaleikkauksen, ja koira veti sitten siitä ohi. Tästä vitonen ja vähän yliaikaa, tyytyväinen olen silti, kun ajattelee että ensimmäisen 20 esteen ratansa se veti kovan paineen alla, ankkurina. Tästä vitosesta johtuen ei sijoituttu mutta ei haittaa :)
Medijoukkueessa Jaffa lähti toisena, mutta koska ensimmäinen hyllytti, ei tuloksella enää ollut väliä. Treeninä siis. Heti kolmannella esteellä hyppäsi muurin huonosti ja tiputti palikat. Alaskin taisi laskeutua jotenkin könyten. Mietin että keskeytänkö, mutta kun halusin niitä keppejä reenata. Puomilla katsoin sivusilmällä että linkuttiko, niin ei, mutta tahmeasti kulki silti. Kepeillä taas väärään väliin. mikä ihme sitä vaivaa!??!?! tai no, mikä mua vaivaa kun en osaa helppoa väliä ohajata.
Rankan päivän jälkeen jalat huusi hoosiannaa ja koirat oli aivan rätti. Aamulla oli HIEMAN vaikeuksia nusta puoli kahdeksaksi kentälle.
SUNNUNTAI
Aamu alkoi Niilolla...
D-hyppyrata. Tuomari Anders Virtanen.
Katastrofi, Siis rata oli kiva mutta koira ei. Ohitteli esteitä, haisteli maata, ja teki kepeistä ongelman. Keskimmäinen keppi oli vinossa huonon ruuvauksen takia, ja ei sitten suostunut sitä ottamaan. Kolmannella kerralla onnistui kun ohjasin väkisin. Loppu meni ok kunnes ennen loppusuoraa lähtöalueella joku vingutti lelua, ja veti täysiä renkaasta ohi. Onneksi sentään meni pussiin, ja se oli vielä läpimärkäkin. Meininki siis sama kuin edellisaamuna.
Teki mieli ottaa syliin ja lopettaa, mutta hei, se oli sen eka startti niin en voinut :'(
TULOS: HYL
C-agilityrata. Tuomari Ander Virtanen.
Tää oli jo parempi, mutta edelleen oltiin sunnuntaikävelyllä. Ilmeisesti rata olisille liian pitkästyttävä, kun välillä piti haistella. Ärsytti sunnattomasti 15 putken ohitus, joka oli aivan turha! Onneksi sentään otti kontatit, koska siinävaiheessa sain aina koiraan kontaktia. Kepit oli kivat! Ohitettiin taas yksi hyppy, ei kiva.
TULOS: 10 sij.4
Sitten Jaffaa...
C-agilityrata. Tuomari Jari Tienhaara.
rakenteeltaan samanlainen kuin 1lk rata, mutat pidennetty versio. Varsin helppo Jariksi ;)
Jaffalle ne kepit oli vaan ylitsepääsemättömät. Tälläinen kulma josta tullaan keerteella ja kierretään eka keppi on just Jaffan lemppari, mutta EI. se jäi läähättämään siihen väärään väliin, ja minä sitten vaan odotin ja odotin että se menis sinne oikealle puolelle. menihän siinä sekuntej amutta se peli oli jo pelattu. Ainoalla tuloksella voitettiin joo, mutta ärsyttää tommonen, että se tiesi tehneensä väärin >:(
TULOS: 5 sij.1
D-hyppyrata. Tuomari Jari Tienhaara.
Hauskin rata pitkiinaikoihin! Minä tykkään kyllä mennä näitä hypäritä kun saa vaan mennä ja tehdä kaikkee hauskaa. Koira tosin koetteli hermoja taas kepeillä, ja suutahdin sille kun haki tokan kepin. Olihan se vähän hidas hypäriksi mutat silti.
TULOS: 5 sij.3
Nyt vaan kovaa reeniä sekä minulle että koiralle. kuka haluais alkaa koutsaamaan? Seuraavat karkelot ois taas lokakuussa virpassa, mutta saa nähdä mille radoille sitä jaksaa lähteä pelleilemään näiden kanssa.
23. elokuuta 2011
Viimehetken panikoinnit
AAAAA Niilo debytoi ensi viikonloppuna Oulun agilitykisoissa! Lauantaina möllimestaruus, ja illalla joukkuekisa. Vasta sunnuntaina se pääsee näyttämään virallisesti taitonsa.
Tässä on vähän panikoitu että miten kepit sujuu, ja nyt ollaan käyty tosi tiuhaan niitä reenailemassa. Ihan priima tavaraa sanoisinko! Voiko mamma enää ylpeämpi pojastaan olla <3
Toinen hermoilun kohde on kontaktit. N nimittäin hakeutuu kontakteille aina kun näkee sellaisen. Nyt on tehty vähän siedätyshoitoa niiden osalta, ja muutosta on havaittavissa.
Ilmoitin Niilon myös ensimmäiseen Rallytokokokeisiin, sekä TOKO-kokeeseen!
Itselläni painaa kirjoitukset päälle, mutta kai sitä täytyy oikeasti alkaa reenaamaankin.
Sitten, HUOMIO! Ensiviikon maanantaina (29.8.) osite muuttuu. Blogi pysyy ennallaan, mutta ajattelin tuon tylsän osoitteen vaihtaa. Uusi osoite on siis www.jahvattulloo.blogspot.com
Tässä on vähän panikoitu että miten kepit sujuu, ja nyt ollaan käyty tosi tiuhaan niitä reenailemassa. Ihan priima tavaraa sanoisinko! Voiko mamma enää ylpeämpi pojastaan olla <3
Toinen hermoilun kohde on kontaktit. N nimittäin hakeutuu kontakteille aina kun näkee sellaisen. Nyt on tehty vähän siedätyshoitoa niiden osalta, ja muutosta on havaittavissa.
Ilmoitin Niilon myös ensimmäiseen Rallytokokokeisiin, sekä TOKO-kokeeseen!
Itselläni painaa kirjoitukset päälle, mutta kai sitä täytyy oikeasti alkaa reenaamaankin.
Sitten, HUOMIO! Ensiviikon maanantaina (29.8.) osite muuttuu. Blogi pysyy ennallaan, mutta ajattelin tuon tylsän osoitteen vaihtaa. Uusi osoite on siis www.jahvattulloo.blogspot.com
17. elokuuta 2011
Ahdinko
Viime lauantaina ajettiin koirien kanssa Utajärvelle luolakokeisiin.
Itsehän olen aivan ulkona näistä jutuista. Koskaan en ole kokeessa käynyt enkä edes tiedä mitä siellä koiran kuuluu tehdä, saatika mitä itse täytyy tehdä. No, tämä viisituntinen koe antoi moneen kysymykseen vastauksen.
Jaffa oli ilmoitettuna, mutta täytyy tunnustaa että se oli aika tyhmästi tehty. Koira on pari kertaa käynyt kettua haukkumassa (lupaavasti tietenkin), mutta luolassa se ei ole koskaan käynyt. Treenejä on tosi harvoin, ja jos on, ne on silloin kun on muuta menoa. Ilmoitin sen siis ihan sen takai että koe oli lähellä ja kerrankin oli tilaa.
No, koira ei suostunut menemään ahdinkoon kumpanakaan kertana. Ekalla kerralla tyhjän luolan tarkastus tapahtui köökin puolelta, ja kävi se sen verran luolastossa että tarkastus hyväksyttiin.
Itse riistakokeessa Jaffa oli erittäin kuumana. Oli hiukan vaikeuksia pitää sitä aisoissa, kun sitä kiinnosti vain äänet jotka tulivat luolastosta. Sillä ei ollut mitään mielenkiintoa mennä suppilon kautta luolaan. Karvat lenteli, koira kiljui ja huusi. Se tiesi että siellä oli jotain kissaa ja kurrea ihanampaa, mutta ei. Monta kertaa yritti mennä putkistoon, mutta ei sitten uskaltanut. Sillä on vähän taipumusta ahtaanpaikan kammoon, joten en oikeastaan yllättynyt.
Tulos: LUT- "Koira ei mennyt luolastoon. Ohjaaja luopuu"
Nyt kovaa reeniä kotosalla, ja niissä ostyn reeneissä. Jaffahan tarvitsee käyttötuloksen tullakseen Viron valioksi. Turhauttavaa kun käytiin siellä asti hakemassa serti, mutta koirasta ei nyt sitten olekaan käyttöpuolella.
Itsehän olen aivan ulkona näistä jutuista. Koskaan en ole kokeessa käynyt enkä edes tiedä mitä siellä koiran kuuluu tehdä, saatika mitä itse täytyy tehdä. No, tämä viisituntinen koe antoi moneen kysymykseen vastauksen.
Jaffa oli ilmoitettuna, mutta täytyy tunnustaa että se oli aika tyhmästi tehty. Koira on pari kertaa käynyt kettua haukkumassa (lupaavasti tietenkin), mutta luolassa se ei ole koskaan käynyt. Treenejä on tosi harvoin, ja jos on, ne on silloin kun on muuta menoa. Ilmoitin sen siis ihan sen takai että koe oli lähellä ja kerrankin oli tilaa.
No, koira ei suostunut menemään ahdinkoon kumpanakaan kertana. Ekalla kerralla tyhjän luolan tarkastus tapahtui köökin puolelta, ja kävi se sen verran luolastossa että tarkastus hyväksyttiin.
Itse riistakokeessa Jaffa oli erittäin kuumana. Oli hiukan vaikeuksia pitää sitä aisoissa, kun sitä kiinnosti vain äänet jotka tulivat luolastosta. Sillä ei ollut mitään mielenkiintoa mennä suppilon kautta luolaan. Karvat lenteli, koira kiljui ja huusi. Se tiesi että siellä oli jotain kissaa ja kurrea ihanampaa, mutta ei. Monta kertaa yritti mennä putkistoon, mutta ei sitten uskaltanut. Sillä on vähän taipumusta ahtaanpaikan kammoon, joten en oikeastaan yllättynyt.
Tulos: LUT- "Koira ei mennyt luolastoon. Ohjaaja luopuu"
Nyt kovaa reeniä kotosalla, ja niissä ostyn reeneissä. Jaffahan tarvitsee käyttötuloksen tullakseen Viron valioksi. Turhauttavaa kun käytiin siellä asti hakemassa serti, mutta koirasta ei nyt sitten olekaan käyttöpuolella.
13. elokuuta 2011
Niilo 2v
Jaffan pennut syntyivät tasan 2 vuota sitten aamuyön tunteina. Näistä pennuista möhköfantti alias Niilo sulatti kaikkien sydämmet, on se sellainen possu <3
Odotettavissa on siis kympempää käytöstä kun kerta auikuisen koiran ikä on nyt saavutettu. Luulen tosin että se henkinen kehitys on vielä pahasti jäljessä, niinkuin pojilla yleensäkin.
6. elokuuta 2011
Liitopainotteista elämää
Jaa mistä sitä taas aloittaisi? No vaikkapa otsikosta. Eli me muutettiin taas. 2km etelään Länsi-Patelaan. Aika kiva kun merenranta näkyy ikkunasta ja Jaffa on kokoajan märkä kun en malta olla uittamatta sitä. Tai no se juoksee aina sinne veteen. Ihan kivasti on pojat jo sisäistänyt ajatuksen siitä että tämä on koti. Pihaa ei kylläkään ole minkään vertaa, ja sitä nuo ei oikein taho ymmärtää.
Reenata en ole kerennyt. Tiistaina oli OKK:lla epikset. Niilon kanssa mentiin molemmat radat.
Mölleihin mentiin niin kiireellä että en ehtinyt tutustua rataan, mutta katsoin äkkiä parin koiran suorituksen ja sitten mentiin. Poika oli aivan intopiukeena, ja alitti ihanneajan reilulla kuudellatoista sekunnilla. Ratavirheetön suoritus ja minien VOITTO! Palkinto valitettavasti kuoli jo kotimatkalla.
Kilparata oli yhtä katastrofia. Se vaan ei halunnut suorittaa muita esteitä kuin kontakteja.
Alun hyppyhässäkän se jätti vajaaksi kun A houkutti. Karkuin sitä takaisin - pysähtyi - katsoi minua - meni ja koski yhdellä tassulla estettä - tuli takaisin. No, ainakin kontaktit on hallussa. Kepit sen sijaan oli vähän riskillä vedetty, kun ne ei aivan kunnossa voielä ole. Toisella yrittämällä sitten niistä selvittiin. Keinukin taisi jäädä kokonaan välistä kun puomi houkutteli jossain kaukana. Lopetin sitten siihen. Hyppykulmista olen tyytyväinen, ja erityisen vaikeasta takaaleikkauksesta, jes!
Torstaina sain yövieraan, ja perjantaina amulla käytiin vielä ottamassa jotain pientä hallilla, illan kisoja varten, koska Jaffa on nähny esteet muistaakseni viimeksi juhannuksena kisoissa. Poika veti ihan sika makeesti!
Niilo reenali keppejä. Ne edistyy hyvin, mutta jättää liian usein satunnaisia keppejä ottamatta.
Saatiin muutama onnistunut suoritus.
Ja kiitos Jonnalle näistä harvinaisuuksista, eli liitokuvista!
Sitten illalla olikin kisat Jafun kaa. Rata oli hyvin outo, ja uskokaa tai älkää niin en saanut sitä millään päähäni mitenkään loogisesti, vaan kokoajan tuntui että unohdan tehdä jotain, tai teen jotain mitä ei pitäisi tehdä. No, varsinkin loppurata oli juuri sellainen, kun selvittiin ongelmitta sinne asti.
Ei ollut keinua ei, mutta kontaktit oli super hitaat. Keppikulmaakin hermoilin, mutta hyvinhän se haki (kröhöm vauhti) en ymmärrä miksi en kiihdytellyt sitä kepeillä.
Oli vähän pakkopullaa koko rata. Nolla, mutta silti jotain reilu 5 sekuntia yliaikaa. sij.4/12
Oltiin kisapaikalla loppuun asti, ja lauantaina aamulla taas haukkikselle nuorten SM-kisoja katselemaan. Paljon tuttuja tuli taas nähtyä, ja ne pikkulapset radalla oli kyllä huippua katseltavaa :D
Reenata en ole kerennyt. Tiistaina oli OKK:lla epikset. Niilon kanssa mentiin molemmat radat.
Mölleihin mentiin niin kiireellä että en ehtinyt tutustua rataan, mutta katsoin äkkiä parin koiran suorituksen ja sitten mentiin. Poika oli aivan intopiukeena, ja alitti ihanneajan reilulla kuudellatoista sekunnilla. Ratavirheetön suoritus ja minien VOITTO! Palkinto valitettavasti kuoli jo kotimatkalla.
Kilparata oli yhtä katastrofia. Se vaan ei halunnut suorittaa muita esteitä kuin kontakteja.
Alun hyppyhässäkän se jätti vajaaksi kun A houkutti. Karkuin sitä takaisin - pysähtyi - katsoi minua - meni ja koski yhdellä tassulla estettä - tuli takaisin. No, ainakin kontaktit on hallussa. Kepit sen sijaan oli vähän riskillä vedetty, kun ne ei aivan kunnossa voielä ole. Toisella yrittämällä sitten niistä selvittiin. Keinukin taisi jäädä kokonaan välistä kun puomi houkutteli jossain kaukana. Lopetin sitten siihen. Hyppykulmista olen tyytyväinen, ja erityisen vaikeasta takaaleikkauksesta, jes!
Torstaina sain yövieraan, ja perjantaina amulla käytiin vielä ottamassa jotain pientä hallilla, illan kisoja varten, koska Jaffa on nähny esteet muistaakseni viimeksi juhannuksena kisoissa. Poika veti ihan sika makeesti!
Niilo reenali keppejä. Ne edistyy hyvin, mutta jättää liian usein satunnaisia keppejä ottamatta.
Saatiin muutama onnistunut suoritus.
Ja kiitos Jonnalle näistä harvinaisuuksista, eli liitokuvista!
Sitten illalla olikin kisat Jafun kaa. Rata oli hyvin outo, ja uskokaa tai älkää niin en saanut sitä millään päähäni mitenkään loogisesti, vaan kokoajan tuntui että unohdan tehdä jotain, tai teen jotain mitä ei pitäisi tehdä. No, varsinkin loppurata oli juuri sellainen, kun selvittiin ongelmitta sinne asti.
Ei ollut keinua ei, mutta kontaktit oli super hitaat. Keppikulmaakin hermoilin, mutta hyvinhän se haki (kröhöm vauhti) en ymmärrä miksi en kiihdytellyt sitä kepeillä.
Oli vähän pakkopullaa koko rata. Nolla, mutta silti jotain reilu 5 sekuntia yliaikaa. sij.4/12
Oltiin kisapaikalla loppuun asti, ja lauantaina aamulla taas haukkikselle nuorten SM-kisoja katselemaan. Paljon tuttuja tuli taas nähtyä, ja ne pikkulapset radalla oli kyllä huippua katseltavaa :D
26. heinäkuuta 2011
Tornio KV
Lauantaina saimme yövieraita, Hannen ja Wallu parsonin. Niilo ei oikein sietänyt tätä tontille tunkeilijaa, joten pidettiin koirat eristyksissä. Jaffaa pystyi pitämään jonkin verran yhtäaikaa samassa tilassa, mutta Wallu oli niin kiinnostunut vanhuksesta että kosketuksest aolisi tullut hammasta. Kerran ovien sulkeminen vähän jäi, ja yhtäkkiä koirat olivatkin toisissaan kiinni. Niilolata lähti jonkin verran pohjavillaa irti tuppoina, joten siinä on nyt kalju läntti niskassa. Onneksi eivät pahemmin kerenneet pahemmin yhteen ottaa. PS. häntäote toimii aina ;)
Sitten sihen itse näyttelyyn, jonne lähdimme ajamaan sunnuntai aamuna. Kehä alkoi mukavasti vasta puoleltapäivin. Autossa oli vähän ahdasta, mutta hyvin sovittiin! Tornion kohdalla alkoi sitten kauhea kaatosade, joten vauhtia piti hidastaa huonon näkyvyyden vuoksi. Onneksi näyttelypaikalla ei enää satanut, mutta heti kun lähdettiin nlypaikalta alkoi vielä pahempi sade kuin tullessa. HUH!
Torniossa parkkisysteemit oli perseestä, ja jouduttiin kävelemään kamojen kanssa jonkin matkaa ennen kehänlaidalle pääsyä. Kiitos Jennalle telttaaikan varaamisesta!
15 parsonia joista 7 uroksia. 4 valiota.
Tuomari Karin Bergbom, joka tutki koirat hyvin tarkkaan pöydällä, ja tunnusteli jokaisen nikamana. Mittakeppikin heilui, mutta mittaustulosta en hoksannut kysyä.
Kehään mentiin vähän sillä asenteella että EH:sta tai ERI ilman SA:ta ois tosi huippu, koska Jaffan kaksoisolento on ko. tuomarilla käynyt, mutta ei ole kovin tykännyt. Lisäksi karva oli aivan järkyttävä kun se on kastuntu monen kertaan ja niskassa on ylipaksu turkki. Tämän päivän tuloksesta olen siis enemmän kuin tyytyväinen!
Arvostelu: Hieman kookas. Erinomaiset mittasuhteet. Kauniit ääriviivat, erinomainen pää, kainiit silmät, hyvä kaula ja ylälinja. Tasapainoisesti kulmautunut. Hyvä lyhyt lanne, hyvä takaosa. Erittäin hyvä karvanlaatu. Liikkuu kauniisti ja tehokkaasti hyvällä ryhdillä.
Tulos: VAL-ERI VAK3 PU3
Cacib meni nokan eestä mutta ei haitta ayhtään, koska olen vieläkin haltioissani tuosta arvostelusta! Jaffakin esiintyi todella hyvin nurmialustalla.
Sitten sihen itse näyttelyyn, jonne lähdimme ajamaan sunnuntai aamuna. Kehä alkoi mukavasti vasta puoleltapäivin. Autossa oli vähän ahdasta, mutta hyvin sovittiin! Tornion kohdalla alkoi sitten kauhea kaatosade, joten vauhtia piti hidastaa huonon näkyvyyden vuoksi. Onneksi näyttelypaikalla ei enää satanut, mutta heti kun lähdettiin nlypaikalta alkoi vielä pahempi sade kuin tullessa. HUH!
Torniossa parkkisysteemit oli perseestä, ja jouduttiin kävelemään kamojen kanssa jonkin matkaa ennen kehänlaidalle pääsyä. Kiitos Jennalle telttaaikan varaamisesta!
15 parsonia joista 7 uroksia. 4 valiota.
Tuomari Karin Bergbom, joka tutki koirat hyvin tarkkaan pöydällä, ja tunnusteli jokaisen nikamana. Mittakeppikin heilui, mutta mittaustulosta en hoksannut kysyä.
Kehään mentiin vähän sillä asenteella että EH:sta tai ERI ilman SA:ta ois tosi huippu, koska Jaffan kaksoisolento on ko. tuomarilla käynyt, mutta ei ole kovin tykännyt. Lisäksi karva oli aivan järkyttävä kun se on kastuntu monen kertaan ja niskassa on ylipaksu turkki. Tämän päivän tuloksesta olen siis enemmän kuin tyytyväinen!
Arvostelu: Hieman kookas. Erinomaiset mittasuhteet. Kauniit ääriviivat, erinomainen pää, kainiit silmät, hyvä kaula ja ylälinja. Tasapainoisesti kulmautunut. Hyvä lyhyt lanne, hyvä takaosa. Erittäin hyvä karvanlaatu. Liikkuu kauniisti ja tehokkaasti hyvällä ryhdillä.
Tulos: VAL-ERI VAK3 PU3
Cacib meni nokan eestä mutta ei haitta ayhtään, koska olen vieläkin haltioissani tuosta arvostelusta! Jaffakin esiintyi todella hyvin nurmialustalla.
16. heinäkuuta 2011
Piteå KV
Hei taas! Tosiaan tuli piipahdettua viikon verran tuolla Kreikan saaristossa, joten on päivittelyt vähän jäänyt. Koirat oli hoidossa sen viikon aikana milloin missäkin, ja hyvin pärjäsivät.
Viikko sitten trimmasin Jaffan näyttelykuntoon, eilen tulimme sitten Helsingistä yöllä, ja haimme koirat hoidosta. Samantien nukkumaan, kuudelta herätys ja auton Nokka kohti Piteån koiranäytelmiä. Karva oli järkyttävä. Siis ihan hirveä, mutta ei auttanut kuin vähän häntää vielä tasoittaa näyttelypaikalla, ja kovasti harjailla.
Parsoneita oli ilmoitettu 9, joista 5 olivat uroksia. Valioita oli 2, toinen paikallinen.
Jaffa ei suostunut seisomaan tai liikkumaan kehän ulkopuolella, koska narttujen pissat kiinnosti liikaa, eikä makkarakaan maistunut. Päätin sitten antaa olla ja yrittää kehässä uudestaan. Siellä pakotin sen seisomaan, ihan kauheaa katsottavaa.
Arvostelu tapahtui pöydällä, jossa koira oli tosi huonossa ryhdissä, ja kokoajan piti korjailla. Antoi koskea moitteettomasti, onneksi. Kolumbialainen tuomari Perez Bonilla Leyda ei tykännyt kummastakaan suomalaiskoirasta. Ehkä ensimmäiset 30 jackrusselia oli jäänyt niin mieleen että etsi vain lyhyttä ja tanaklkaa koiraa, eikä mitään kirahvia.
Arvostelu: Head of correct type, excellent hite, excellent eyes, good front assembly. Strong back, slightly low tail set. Good rear, good coat colour and texture. Good moveument goming and going. Good temperament.
Suomennos: Oikeatyyppinen, erinomainen ylälinja, erinomaiset silmät, hyvin asettunut etuosa. Vahva takaosa, hieman alhainen hännän kiinnitys. Hyvä takaosa, hyvä turkin väri ja väritys. Hyvät liikkeet tullessa ja mennessä. Hyvä temperamentti.
Tulos: VAL-ERI2
SA jaettiin yksilöarvostelussa, ja olin vähän sekaisin kun ei nauhoja jaettu ollenkaan. Tulipahan nyt silti nähtyä ne ruotsalaiset koiratkin. Ei ollut kruunuja ostaa luetteloa, joten koirien nimet on mysteeri. Viikon päästä taas uudestaan Tornion suuntaan. Ehkä Jaffa on siihen mennessä jo rauhoittunut kotiutumisesta :)
MUOKS// Eilen Oulu KV:ssa Jaffa oli JH koirana, ja sijoittui Johanna Lahtisen kanssa viidenneksi vanhemmissa. Hän esitti Jaffan kyllä huippu hienosti!
Viikko sitten trimmasin Jaffan näyttelykuntoon, eilen tulimme sitten Helsingistä yöllä, ja haimme koirat hoidosta. Samantien nukkumaan, kuudelta herätys ja auton Nokka kohti Piteån koiranäytelmiä. Karva oli järkyttävä. Siis ihan hirveä, mutta ei auttanut kuin vähän häntää vielä tasoittaa näyttelypaikalla, ja kovasti harjailla.
Parsoneita oli ilmoitettu 9, joista 5 olivat uroksia. Valioita oli 2, toinen paikallinen.
Jaffa ei suostunut seisomaan tai liikkumaan kehän ulkopuolella, koska narttujen pissat kiinnosti liikaa, eikä makkarakaan maistunut. Päätin sitten antaa olla ja yrittää kehässä uudestaan. Siellä pakotin sen seisomaan, ihan kauheaa katsottavaa.
Arvostelu tapahtui pöydällä, jossa koira oli tosi huonossa ryhdissä, ja kokoajan piti korjailla. Antoi koskea moitteettomasti, onneksi. Kolumbialainen tuomari Perez Bonilla Leyda ei tykännyt kummastakaan suomalaiskoirasta. Ehkä ensimmäiset 30 jackrusselia oli jäänyt niin mieleen että etsi vain lyhyttä ja tanaklkaa koiraa, eikä mitään kirahvia.
Arvostelu: Head of correct type, excellent hite, excellent eyes, good front assembly. Strong back, slightly low tail set. Good rear, good coat colour and texture. Good moveument goming and going. Good temperament.
Suomennos: Oikeatyyppinen, erinomainen ylälinja, erinomaiset silmät, hyvin asettunut etuosa. Vahva takaosa, hieman alhainen hännän kiinnitys. Hyvä takaosa, hyvä turkin väri ja väritys. Hyvät liikkeet tullessa ja mennessä. Hyvä temperamentti.
Tulos: VAL-ERI2
SA jaettiin yksilöarvostelussa, ja olin vähän sekaisin kun ei nauhoja jaettu ollenkaan. Tulipahan nyt silti nähtyä ne ruotsalaiset koiratkin. Ei ollut kruunuja ostaa luetteloa, joten koirien nimet on mysteeri. Viikon päästä taas uudestaan Tornion suuntaan. Ehkä Jaffa on siihen mennessä jo rauhoittunut kotiutumisesta :)
MUOKS// Eilen Oulu KV:ssa Jaffa oli JH koirana, ja sijoittui Johanna Lahtisen kanssa viidenneksi vanhemmissa. Hän esitti Jaffan kyllä huippu hienosti!
3. heinäkuuta 2011
Kesähurtat
Viikon ainoa äksöni oli tänään. Piipahdettiin Kaakurissa mätsärissä. Niilon kanssa busseiltiin tunnin verran. Edellisenä päivänä hoksasin tämän tapahtuman ja aloin kynimään koiraa. HUH! käsi kramppasi puolivälissä joten piti jatkaa puoliltaöin loppuun. Maha jäi karvaseksi ja olihan se ruman näköinen muuten kaljun koiran rinnalla.
Oli niin hvät jutut kehän laidalla että en hoksannut seurata mikä numero siellä on menossa. Sitten kehis huuteli jotain koiraa eikä kukaan mennyt kehään. Sehän oli meidän vuoro. Nopeesti vaan naru kaulaan ja menoks! Parina oli joku buudeli.
Niilon esiintyminen meni ihan nappiin. Jossain kohti vähän otti liikaa kontaktia, mutta muuten ravasi nätisti. Seisoa ei vapaana jaksanut, mutta asetellen nöpötti makkaran toivossa.
Hampaatkin antoi sievästi katsoa (ollaan reenattu), eikä nojaillut kun tuomari tutki.
Punainen nauha sieltä sitten tuli.
Punaisten kehä oli kaos. Maailman pienimmät kehät muutenkin, niin tuomari ei sitten jaksanut jakaa porukkaa kahtia. Joo muka mentiin ympäri... kaikilla nokat edellä olevan perseessä.
Mutta Niilo kulki jälleen sievästi eikä välittänyt muista. Seisoakin jaksoi. Sijoituttiin kolmasiksi, eli tulos PUN3.
Palkinnot eivät kovin hääppösiä olleet. Jotain krääsää, ruusuke ja metallinen kuppi.
Pitää ottaa seisotuskuva kun koira on kokonaan kalju.
Sitten näitä kesäkuvia vihdoin! Niilohan ei koske varpaallakaan veteen, vaan tyytyy haistelemaan meri-ilmaa korkeammalta.
Mulla on kauhea kriisi Jaffan karvan kanssa. Se pitäsi rullata vielä kerran, mutta pilkut näkyy sitte liikaa. Jos en ota sitä päälykärvaa, se rehottaa rumasti. Ja aikaa ei ole paljon että karva ehtisi kasvaa tiheeksi.
Tilannetta ei helpota se että lähden Kreikkaan torstaina, ja tulen seuraavan viikon perjantaina illalla kotiin, eli tarkoittaa sitä että lauantai aamuna pitää olla jo yhdeksältä aamulla Piteåssa.
Mun siis pitää siistiä koira jo keskiviikkona!!
Oli niin hvät jutut kehän laidalla että en hoksannut seurata mikä numero siellä on menossa. Sitten kehis huuteli jotain koiraa eikä kukaan mennyt kehään. Sehän oli meidän vuoro. Nopeesti vaan naru kaulaan ja menoks! Parina oli joku buudeli.
Niilon esiintyminen meni ihan nappiin. Jossain kohti vähän otti liikaa kontaktia, mutta muuten ravasi nätisti. Seisoa ei vapaana jaksanut, mutta asetellen nöpötti makkaran toivossa.
Hampaatkin antoi sievästi katsoa (ollaan reenattu), eikä nojaillut kun tuomari tutki.
Punainen nauha sieltä sitten tuli.
Punaisten kehä oli kaos. Maailman pienimmät kehät muutenkin, niin tuomari ei sitten jaksanut jakaa porukkaa kahtia. Joo muka mentiin ympäri... kaikilla nokat edellä olevan perseessä.
Mutta Niilo kulki jälleen sievästi eikä välittänyt muista. Seisoakin jaksoi. Sijoituttiin kolmasiksi, eli tulos PUN3.
Palkinnot eivät kovin hääppösiä olleet. Jotain krääsää, ruusuke ja metallinen kuppi.
Pitää ottaa seisotuskuva kun koira on kokonaan kalju.
Sitten näitä kesäkuvia vihdoin! Niilohan ei koske varpaallakaan veteen, vaan tyytyy haistelemaan meri-ilmaa korkeammalta.
Mulla on kauhea kriisi Jaffan karvan kanssa. Se pitäsi rullata vielä kerran, mutta pilkut näkyy sitte liikaa. Jos en ota sitä päälykärvaa, se rehottaa rumasti. Ja aikaa ei ole paljon että karva ehtisi kasvaa tiheeksi.
Tilannetta ei helpota se että lähden Kreikkaan torstaina, ja tulen seuraavan viikon perjantaina illalla kotiin, eli tarkoittaa sitä että lauantai aamuna pitää olla jo yhdeksältä aamulla Piteåssa.
Mun siis pitää siistiä koira jo keskiviikkona!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)