19. maaliskuuta 2014

Alokas Mato

Minun pieni unkarinpainajainen on torstaina jo 4kk! (tai no miten se nyt lasketaan, 16vko mutta viikon päästä kalenterin mukaan).

Uhmaikä alkaa jo painaa. Pikkumusta on alkanut reipastua vähän pelottavalla tavalla. Se ei enää arastele vastaantulevia, vaan niiden lähelle voi ihan hyvin mennä haukkumaan. Ja kyllä, haukkuminen on nyt se juttu. Mutta aika hyvin se hoksaa esim. hallilla hiljentyä kun on pahimmat poksut saanut suustaan. Minua se testaa viemällä tavaroita sängyn alle, ja napsimalla hanskoista. Ruokapöytäkin on jo huomattu, kun siellä on yleensä kaikkea ihanaa herkkua. Siinä onkin omassa päässä haastetta, että kieltääkö huutamalla nimen, vai EI! Koska se Matonen tulee melko herkästi.

Ollaan me kuitenkin jaksettu treenata, kaikkea muuta paitsi hihnassa vetämättömyyttä ;) Eilen olisi ollut pentukurssin eka kerta, mutta pöhkö luulin että se on tänään, ja sitten harmiti, kun asian tänään tarkistin :/ No, me treenattiin kotona.

Perusasentoa lähdettiin tekemään laatikkomenetelmällä, jossa Niilo oli aikanaan pro. Mato ei oikein tajua tuota itsenäistä pyörimistä, mutta kyllä se takapää heiluu ihan kivasti. Perusasento on tiivis mutta vielä vaatii käsiapua, joka mua harmittaa aika paljon.No, tätä me työstetään vielä piiitkään.



Maahanmeno on yllättävän haastava. Se hoksasi sen kyllä jo kotiuduttuaan, mutta tekniikkana on I-M eikä S-M. Käsiavulla menee sujuvasti nokka edellä, mutta heti kun yritän tarjoamisen kautta, niin se perse tipahtaa aina kun se miettii jotain. Kosketusalusta on toiminut pienenä apuna.

On/off asentoa treenattiin hieman myös. Olen saanut tehtyä kosketusalustasta kivan, ja että sitä pitää vimmatusti kosketella niin saa namia. Ei siis tuottanut veikeuksia vaikka takajalat olikin ylempänä. Pitää vaan alkaa pyytämään siltä asentoon menoa. Tarkoitus on sitten joskus opettaa puomille on/off, mutta tähän asti olkoon laatikkotreeni nimeltään :)


Käsin Matoa istumaan...
Pissatauko





Sitten Niiloa...

Käväistiin viikonloppuna Seppo Savikon koulutuksessa. Yhtenä päivänä vaan, ja sekin oli jo antoisa. Puheenaiheena jälleen meidän liikkuvuus, mutta tällä kertaa minua potkittiin persuksille. Nimittäin minun pitäisi opetella uudenlainen äänenkäyttö radalla. Minähän en juurikaan sano esteiden nimiä, paitsi erottelut ja kepit. Äänensävyssäni on liika turhautumisen tunnetta koiraa kohtaan, jota täytyy vetää perässä, mutta siihen minun on vaan totuttava. Nyt alkaa sitten koiran tsemppaus, ja kehumine oikeissa kohdissa. Täytyy myös opetella tekemään radasta nopea suoritus, eikä edetä nopeasti. Videomateriaalia ei ole mutta eipä siellä ihmeellistä ollutkaan. Hyvää rataa tehtiin ja koiralla oli kivaa.

Aan kontakteista sen verran, että vaikka viimepostauksessa sanoin jatkavani Jennan ohjeiden mukaan, niin sovellan sitä vielä. Koiran hetsdaus jatkuu, mutta opetellaan aa jälleen kerran kokonaan uudestaan. Annan Niilolle anteeksi ja päästän sen tekemään kolme laukkaa.

Syyt:
1. Radalla se ei saa kunnollista vauhtia jotta osaisi ponnistaa kunnolla harjan yli.
2. Sen vire lopahtaa aina ennen aata.
3. Hellekisoista puhumattakaan.
4. Loppujenlopuksi koiran fysiikka ei riitä.
5. Minun aika ei riitä, etenkin kun arvokisoihin on 3kk aikaa.


8. maaliskuuta 2014

Hiihtolomalla

Hiihtoloma alkoi Jenna Caloanderin agikoulutuksella HuPu:lla.

Ehkä antoisin koulutus jossa oon pitkään aikaan ollu! Jenna huomasi heti mitä pitää lähteä työstämään. Rata oli just sitä mitä tarvittiin, ja oikein kiva tehdä. hieman harmitti ettei aalle päästy, kun Jenna on erikoistunut tuohon ponnareilla treenaukseen, mutta saatiin kuitenkin nopeat vinkit siihen. Saas nähä miten toimii. jokatapauksessa sekä aalla että radalla aletaan nyt hetsailemaan koiraa. Onhan se jo aijemmin ollut selvää ettei tuon kanssa sais tehdä mitään ilman että vire olisi tapissa. Kyllähän sen aina kuumennan lähtöön ja pidän jännityksessä vapautuskäskyn osalta, mutta aivan eri meininki oli kun oli apuohjaaja pitelemässä.

Lisäksi minulle vihdoin taottiin päähän se kuinka Niilo ei vaan yksinkertaisesti taivu ja käänny. Paljon nopeampaa on vetää vitemmän kautta vauhdin säilymisen kannalta. Ja vikka treeniaikaa oli puolisentuntia, niin N teki loppuun saakka täysillä, ilman väsymisen merkkejä. Jenna myös kehui meidän juoksupuomia. Jotenkin helpotuin vaikka sanoin ettei sitä oo mitänkään opetettu, mutta sanoi että on hyvä etten tee minkäänlaisia apuja sille siinä. Jäi kyllä huippu fiilis!!

Tässä pätkä jossa tehtiin koko rata.



Harvinaista kyllä mutta heti treenien jälkeen lähdettiin Ouluun ihan normaalilla autolla, kun porukat tuli hakemaan. Tulipa sekin selväksi että taidetaan mieluiten kulkea junalla. Autossa mato oksenteli ja kuola valui. Eikä unta saanut juuri ollenlaan. Mato vierasti myös ekan päivän, kun porukat yöpyi täällä Kuopiossa, eikä uskaltanut oikein tehdä tuttavuutta. Viikkoa myöhemmin se oli jo aivan eri koira, eikä välittänyt yhtään vaikka ventovuoreaat sitä kosketteli.

Viikko vierähti vauhdilla. Se sisälsi lähinnä Jaffan trimmausta. Oli muuten melkoinen muutos jo havaittavissa, kun Jaffan pallien poistosta oli kulunut 3 viikkoa. Ensinnäkin painoa on alkanut kertymään, ja se ei enää himoitse tienvarsia, vaan viihtyy myös metsässä. Niilon kanssa löysivätkin eräs päivä hiiripariskunnan pesän ja pistelivät poskeensa, molemmille omat. Jaffa oli onnesta soikeana kun tuli painikavereita. Siitä tuli tosi lapsellinen kun pääsi Matosen kanssa riehumaan.


Jaffa kävi myös 3kk tauon jälkeen Activella treenaamassa. Ihan hyvin meni, vaikka keppikulmat oli meille turhan haastavia tauon takia. Vauhtia piisasi ja varmasti piristi herraa :) Katsotaan josko kesällä taas kisaisi sen kanssa.


Viikon kohokohta oli uimalakäynti. Siitä on nyt reilu vuosi kun koirat on uimalassa käyny. Testissä oli Hundspa, sen takia ku on lähellä. Kuin vanhat tekijät hyppäsivät altaaseen. Mato oli hyvin touhuissa mukana, kun annoin sen olla irti. Kävi rampilla läiskyttämässä vettä ja kannustamassa Niiloa. Meni kuitenki sen verta syvälle että tassu lipesi ja pää kävi veden alla. Sitte ei enää tullu vesirajaan vaan pysytteli kauempana. Tulipa varmistettua että tykkää vedestä, kun juomakuppikin pitää aina kaataa!



Kisakausi korkattu

Koko kevät on reenattu aata näitä HuPun kisoja (23.2.) varten. No, pikkuisen tuli kiire kun eihän sitä voi jokapäivä rasittaa koiraa. Kaiken lisäksi sain jotenkin Niilon taas lihomaan. Se on niin valtava ihrakasa että ihan hävetti kisata. Siirrän sitä nyt vähitellen rakaruokaan (Acanan laitista) niin jospa se tästä.

Jatketaan siis siitä mihin viimeksi jäätiin...
Kuudes treenikerta. Muuten olis menny hyvin mutta perskuta kun unohdin tuon uuden alaponnarin paikan, sentään tajusin sen nostaa...



Seistemännellä kerralla jäi tosi hyvä fiilis!!!



Vielä viimeset muistutukset ennen kisoja, ei hyvää päivää! Tuntu että koira osaa, mutta heti kun sillä ei oo apuja, sen pää leviää.



Ollaan käyty muutamissa ratatreeneissä, joissa on pidetty ponnareita paikoillaan. Eka kerta on aina huono, ja nykyään se vaatii kolmannen ponnarin lähemmäs harjannetta, sillä saattaa ottaa tukea tassulla. Kisojen jälkeen otan kehun pois, ja alan naksutella harjaliitoja.

Kisoissa oli siis tavoitteena hyvä aa, tai ainakin hyvä linja lähestyä sitä. Tuomarina Minna Väyrynen. Radat oli juuri niitä "ei meidän" tyylisiä. Heti ekalle radalle sattui A x2 Miten voi olla tämmönen "tuuri"? Sain linjat aalle ihan ok, tai ainakin ekalla menin sille puolen jonne kukaan muu neljästäkymmenestäviidestä ministä ei mennyt. No, suoritukset oli päin persettä, kolmella laukalla ja vähän ravia päälle, höystettynä huonolla alastulolla. Keppien jälkeen kosahti pahasti. En uskaltanu japanilaista tehdä, enkä myöskään vedättää, kun ei vaan kuulu mun tyyliin. Toka rata meni vähän paremmin mutta nihkeitä pyörityksiä ja loppusuoralla putkensuulta ohi, eli 5 tulokseksi.



Matonen oli lauantaina kisaturistina vähän aikaa. Sopivasti oltiin käyty just lenkillä niin se oli ihan väsy, mutta reippaasti kävi vähän käveleskelemässä koirien keskellä. Muuten se nukkui portailla kaikessa hälinässä, eikä korvaansa letkauttanut vaikka yleisö mylvi ja tuomari puhalsi pilliin parin metrin päässä. Huippu dogi :)


11vko 30cm


Läski hengästyny