26. heinäkuuta 2012

Oulu & Kemi KV

Noniin! 2/3 suomen näyttelyistä käytynä tälle vuodelle.
Nyt täytyy vaan kommentoida että kaikkia ei voi miellyttää.

Oulun intti oli vuorossa ensimmäisenä. Oltais käyty Piteåssakin, mutta tämävuotinen Kreikan reissu ei aivan sattunut samalle päivälle kuin viimevuotinen. Tällä kertaa kone saapui Ouluun vasta la aamuna, joten aivan ei keritty. No, oli sentään ilta aikaa laittaa koira kuosiin seuraavaksi aamuksi Äimärautiolle. Niin ja Niilokin piti kyniä kun se meni juniorhandleriin.

Parsoneita oli ilmoitettu 29, ja valio uroksia oli 4.
Tuomari Seymour Steven H Australiasta tykkäsi vähän eri tyyppisestä kuin Jaffa, mutta pitihän sille erinomainen antaa kun "onhan se sentään valio", pyh!

well balanced dog, in good condition. Very good masculine head, nice eyes.
Front is a little weak. Ribecage is easy to span. Topline and tailset is good. Good hard coat.
Profilegait is good. Neads a little more extension in front.
VAL-ERI4

Hyvä arvostelu kaikenkaikkiaan, mutta niinhän se on että tuon koiran etujalat on ainainen ongelma esitettäessä. Tällä kertaa valitsin esitystavaksi vapaan esityksen, jossa seison koiran takana, ja koira katseli isukkia yleisössä. En siis nähnyt oliko etujalat taas rungon alla, mutta mielestäni se seisoi ihan ryhdikkäästi.
Tämä tuomari olisi tykännyt aivan varmasti Niilosta :D


Kuva - Heli Kangas
Seuraavana viikonloppuna oli vuorossa Kemi. Tähän näyttelyyn panostin enemmän ehostamiseen. Kuvien perusteella koira näytti aivan kamalalta Oulussa, joten sakset heiluivat perjantaina, sekä la iltana.
Kävin lauantaina jo etukäteen näyttelypaikalla kun kirjoitin yhden kehän. Siinä kehässä riittäisikin kerrottavaa, mutta jätetään se marttakerhon puitavaksi ;)
  Hanne ja keskarivillis Tito yöpyivät meillä, joten aamulla pakattiin kamat autoon ja suunnattiin ihanan vihreälle näyttelypaikalle.

Parsoneita oli ilmoitettuna 9, joista 8 oli uroksia. Valiouroksia oli kaksi.
Tuomari Leni Finne Suomesta oli hyvälä päällä kehässä, ja pusutteli jopa Jaffaa pöydällä :D Saipa Jaffa kuunnella myös vaakkuvan pehmoankan ääniä.

Oikeat mittasuhteet. Sopiva luusto. Hyvä kuono-osa ja purenta. Hyvät silmät ja korvat, kaula ja ylälinja. Riittävä eturinta. Hieman lyhyt ja pysty olkavarsi. Oikean mallinen rintakehä.
Hieman jyrkkä lantio. Oikea askelpituus.
VAL ERI1 SA PU2 VA-CACIB

Voitettiin toinen valiouros. PU-kehässä oli kolme urosta (valiot, ja avoin). Tuomari kierrättää meidät kerran ympäri (olisi pitänyt ottaa tässä vaiheessa tilaa, koska liikuin tosi hitaasti), ja menee sihteereiden kanssa höpisemään minuuteiksi. Kohta hän tulee takaisin ja ilmoittaa että VAK2 liikkui nyt paremmin, joten voittaa PU:n. En ollut uskoa korviani, sillä valkoinen nauha viuhahti aivan silmieni alta! Kuinka lähellä se vimeinen CACIB oikein olikaan?!?

No, tätä nämä näyttelyt ovat. Aina sa jännittää vaikka voitto tuntuisi kuinka itsestäänselvyydeltä tahansa.

ROP-kehässä esitin Tallitontun Bellan, joka ei olisi oikein vieraan tädin kanssa halunnut esiintyä, mutta onneksi sain sen hetkeksi kävelemään, ja tuomari oli ymmärtäväinen, ja ojensi punaisen ruusukkeen.
Onnitelut Marikalle tuplavoitosta!

Läheltä liippasi mutta toivotaan että Kuopiossa liippaa vielä lähempää :) Ei jaksaisi enää kauaa metsästää.


Näyttelyiden välillä käytiin OKK:n iltakisoissa Niilon kanssa yhdellä hypärillä. Tuloksena meidän eka nolla, tosin 0,04 yliajalla :( No, tulihan tuota taas kaarreltua. sij.6/30 Kiitos Sarille videosta!


15. heinäkuuta 2012

Agirotu + kettuja

Onpas minulla ollut kiireinen elämä viimeaikoina! Viime viikon loma Kreikan auringon alla ei yhtään edistänyt aikomustani päivittää blogia, mutta nyt ryhdistäydyn taas hetkeksi!

Käytiin siis tsekkaamassa agirotu Kuopiossa kesä-heinäkuun vaihteessa.
Minä idiootti en ollut kunnolla katsonut viikonlopun ohjelmaa, vaan sokeana ilmoitin koirat pelkkään epäivralliseen hömpänpömppä joukkueeseen. Siellä me sitten shillailtiin pe ilta ja koko lauantaipäivä. Sunnuntaillekin olisi ollut mahdollista ottaa vaikk amitä kivaa mutta en onnistunut edes jälki-ilmoittautumaan.

Yövyin koirien kanssa kaksi yötä teltassa, joka ei ollut kyllä mitään ruusuill atanssimista. Koirat nukkui tosi hyvin, ja lämmitti mua makkarin sisällä, mutta se lämpötilojen vaihtelu ja vesisade vei kyllä unet.

Sunnuntaina siis oli molemmat koirat kilpailevien joukkueissa. Radat oli molemmille tosi mukavia.

Lennosta lähtemistä olisi kyllä pitänyt hieman harjoitella, mutta ihan ok ne sujuivat.
Niilon kanssa tehtiin todella nopeaa rataa, mutta virhepisteitä sateli sitten loppusuoralla, kun koira kompastui okserin rimaan, ja rengas koitui siitä syystä kohtaloksi (meni taas kehikosta).
Parsoneiden Metsästäjät joukkue sijoittui kuitenkin hienosti 12/54!!

Medien rataantutustumisessa taivas repesi totaalisesti, eikä itse radallakaan kovin kuivaa ollut. Jaffa oli kuumana enen lähtöä, mutta peräti ihan hallittavissa kuitenkin. Radalla oli kuumana myös, mutta keskittyi äärimmäisen hyvin! Yhtään ei hajut vieneet mukanaan, vaan reagoi kaikkeen hyvin.
    Virhe tuli 7 hypyltä kun en ohjannut tarpeeksi hyvin, joten kielto. Sitten tuli todella typerä moka kepeiltä, kun valssasin heti niiden jälkeen, ja koira ei ottanut viimeistä väliä. Tästä syystä, kun sitä ei korjannut niin tuli isot rangaistukset. Itse en siis edes nähnyt tätä virhettä.
Parsoneiden Pomppivat pastorit sijoittui myös kahdenneksitoista!

Heti seuraavana päivänä lähdettiin luolatreeneihin, kun niihin kerrankin pääsi!

Jaffa harjoitteli taas ahdinkoa. Tälläkertaa se emni paremmin, mutta ongelma on siinä että se ei malta laittaa itseään sivuttain, jotta mahtuisi paremmin. Nyt se vaan kiljuu ja yrittää ahtautua ryömimällä. Mutta heti kun putken laittaa sivuttain (eli asentoon jossa koiran pitäisi mennä) se vaan sujahtaa läpi ketulle. Eli nyt vaan pitäisi reenata tuota sivuttain menemistä. Ehdotuksia?!

Niilo oli vähän onneton sytyttelyssä :D Se on käynyt viimeksi 9kk ikäisenä (nyt 2,5v).
Häntä meni kyllä kippuraan heti ku päästiin halliin, mutta ei mukamas ollut näkevinäänkään. Yltiösosiaalisena se vaan meni moikkaamaan kaikki katsojat, ja jatkoi sitten kierrosta hallia ympäri.
    Sitten kun minä menin lähemmäksi, se alkoi tuhista, ja lopulta haukkua, kun kettu liikkui ekan kerran.
Mitä lähemmäksi menin sitä lähemmäksi tuli koirakin. kun aloin kehua näkyi ikenetkin, ja otti katsekontaktia kettuun. Se kettumies sano että pitää vielä reenata, koska ottaa minusta turvaa, mutta muuten menee jo tosi lähelle.