Mietintämyssyä kiristää

Living for Agility

Ensimmäistä kertaa agilitykoiran kanssa tulee tällaista kriisiä kuin nyt Matosen kohdalla. Vaikka koira on vielä nuori  - 9,5kk - haluaisin olla varma siitä mitä rupean sen kanssa touhuamaan, ja miten.

Erityisesti ahdistaa kun voisin jo alkaa tekemään sen kanssa kontaktireenejä. Niitä ollaankin jo aloitettu, mutta edistystä ei ole tapahtunut juurikaan. Tai lähinnä tuntuu etten osaa opetta, tai mitä jos tekniikka on väärä? Ajatus siitä että teen jotain ratkaisevan väärin jo nyt alkuvaiheessa, joka siis vikuttaisi lopulliseen kontaktisuoritukseen tulevaisuudessa. Ohjatuissa treeneissä pitäisi päästä käymään Activella, mutta matka ja yksittäisen treenin saaminen on tällä hetkellä vaikeaa. Heidi-Maria Puolakan treenit alkaa loppukuusta Niilon kanssa, mutta ilmeisesti pitää uhrata treenikerrat kontakteista höpöyyämiseen. Siitä on neljä vuotta kun olen Niilolle pysäytyskontaktit opettanut, joten hiukan on taidot päässeet ruostumaan. Aasta sen verran että se tulee olemaan juoksu, mutta KAS ei saa hankittya matalaa aata, niin pitäisi sekin opettaa activella. No, onneksi se taitaa olla esteistä viimeisin opetulistalla.

Sitten kepit. Kassilta löytyy tähän ongelmaan kahdenlaisia menetelmiä. Kujakepit kymmenellä kepillä, tai kisakepit joihin tungetaan ohjurit tai verkot. Niilolle opetin kujalla, mutta sillä haitarimallilla, Haitari oli selvästi parempi, koska aina kun sitä lähti venyttämään kapeammaksi, myös välit kasvoivat. Eli näin pennun näkökulmasta tiheä keppiväli olisi parempi jottei vahinkoja sattuisi. Olen siis juoksuttanut matoa nyt yhden keran kujan läpi. Eupalkalla ja tosi leveällä kujalla. Sitten kun ranka saa alkaa taivuttelemaan, voisin kokeilla activella vinokeppejä verkkojen kanssa. Itsenäisyys on tässäkin se juttu.