24. lokakuuta 2012

Maitohappoja

Tästä on jo viikko aikaa, mutta yritetääs muistella.

Viikonloppu Niina-Liina Linnan koulutuksessa, molempien koirien kanssa. Olin sitten tyhmä enkä toivonut koiria eri ryhmiin, vaan samaan jouduttiin. Onneksi siinä oli 40min väliä kuitenkin vuorojen välissä, että ehti hetken huilia. Yksi koira reenasi aina 20min, joka tuntui ikuisuudelta.

Radassa oli 41 estettä, mutta itse esteitä taisi olla 14, joka hankaloitti muistamista. Tutustuin lauantaina kuitenkin vain 23 ensimmäistä estettä, koska tuohon saakka rata oli teknisesti haastavampi kuin loput radasta.

Aloitin Niilon kanssa. Meillä meni mielestä ni tosi hyvin. Koiralla oli potkua kokoajan, ja se oikeasti jakoi revittää. Niinu kuitenkin antoi vinkkejä miten tuosta pullataikinasta saisi terävämmän koiran. Se kehui koiran esteosaamista, nimenomaan hypyillä, joten helpotti kuulla että turha työ tässä ei ole mennyt hukkaan.

Ainoa kohta jota hinkattiin tosissan oli tulo poispäinkääntöön. Kulma oli haastava, mutta onneksi Niilo pelastaa tämmöisissä ohjauksissa, kun lukee esteitä niin hyvin. Vähän liiankin hyvin toisinaan, kun aluksi oli vaikea saada sitä tulemaan minua kohti, kun haki hyppyä kokoajan takaakiertona. Tähän saatiin vinkkejä, kun totesin muutenkin että tuo koira ei toimi tämänkaltaisissa tilanteissa. Päästiin siis esteelle 18.

Sitten Jaffa. Samat tohinat, ja se poispäinkääntö, argh! Lopulta totesin että reenaan tämän kotiläksynä, kun ei se oikein mennyt nappiin. No, en ole vieläkään saanut aikaiseksi...

Oltais päästy radassa pitkällekin, mutta yhtäkkiä kuulen takaa huuden KOIRA! Ja eiköhän Niilo tule sieltä ilmoisena häntää heiluttaen. Oli mokoma mennyt uudesta kestävän oloisesta kevythäkistä katon kautta läpi.






Sunnuntaina jatkettiin siitä mihin jäätiin, eli tutustuin loppurataan. Ainoa huono puoli oli se että olin koko kropalta jumissa. Vaikka venyttelin ja tein kunnon loppuverkat, jäi kunnollinen nesteytys tekemättä, vaikka urheilujuomia litkinkin. Totesin vaan ratojen jälkeen aina että ei tämä mun kunto ole sitä mitä se ennen oli.

Niilon radoista ei juuri kommentoitavaa ole, kuin se että päästiin ihan loppuun saakka!

Jaffan radalla Niinu huomautti sen kepeistä. Keskusteltiin niistä tovi ja päädyttiin siihen että alan reenaamaan niitä enemmän. Palkkaan vain nopeista, räjähdysmäisistä kepeistä.
Toisekseen takaakierto + päällejuoksu ei oikeen onnannu. Eipä tuo kyllä viime kisoissakaan ihan putkeen menny. vVideolta näkee että olen tuhottoman myöhässä...tämä vielä reenataan.

Viikonlopun aikana opin vauhdin säätelyitä, en oikeastaan muuta.



8. lokakuuta 2012

9 startin rupeama

KAS kisat Virpiniemessä 6.-7.10. Tuomari Timo Vertanen

Lauantai aamupäivä lähti käyntiin jo kakkosluokasta, kun sain extemporee ohjata hyppyradalla wecoca Viskin Red Guard's Snowy Charm. Tämä koirakko on pitkään ollut mun ryhmässä, ja kerran treeneissä kokeilin sitä. Mitään muuta kokemusta tämän koiran ohjaamisesta ei ole, joten mututuntumalla mentiin. Onneksi Viski on suhteellisen varma menijä, joten rata sujui oikein hyvin.
Hienointa oli se että sain koiran pysymään lähdössä ongelmitta (Viski kun tahtoo aina pannan irrottamisen jälkeen vaan ampaista lähtöön.) Yhtään rimaakaan ei tippunut, mutta loppusuoralla ohjaajan moka. En tajunnut että renkaalla oli sille joku käsky, joten koira juoksi sen ohi. Tulos 5 sij.2. Ehkä minä kuitenin saan vielä jonain päivänä Viskiä ohjata.

Sitten päästiin katselemaan miltä kolmosluokan radat näyttivätkään, ja kivalta näytti, niinkuin koko viikonlopun. Ehdottomasti tälle tuomarille vielä jonain päivänä!

Niilon rata meni muuten hyvin mutta kun piti lähettää koira kaukaa hypylle, se ei kääntynyt sivusuunnassa, vaan pyörähti ympäri ja palasi hypyn takaisin, jotenka hylky.

Jaffan radalta tuloksena kymppi. En edes enää muista mitään muuta kuin että ärsytti ohjata sitä. Ei ollut mitään mielenkiintoa.

Toinen rata oli hypäri. Alku oli vaikea, mutta molempien radoilla onnistuivat saksalaiset yms. jotenka nollathan siitä repästiin. Jaffa jopa sijoittui toiseksi. Jos olisin kannustanut koiraa kepeillä, oltais ehkä kiritty se kaksi sekuntia joka olisi tarvittu voittoon, mutta tärkeintä että ihanneajat alittuivat roimasti.


Sunnuntaina eka rata oli ihan mielenkiinotinen alultaa, kun koira piti työntää muurille takaakiertoon, ja tehdä siihen samalla päällejuoksu. No, Niilo ei tullut yli, joten vitonen tulokseksi. Tyytyväinen olin jaakotuksiin joita tuli tehtyä peräti kolme peräkkäin. Jaffa ei reagoinut näihin yhtä hyvin, mutta onnistui kuitenkin.

Päätin siis tehdä samat kuviot Jaffanki kanssa. Muurin päällejuoksu oli kyllä ihan mielenkiintosen näkönen, ku vaan vedin koiran siitä yli (pelotti Niilon mokailun jälkeen). Kuva siitä alempana. Jaffalle siis nolla ja jälleen sijoitus 2. Ero voittajaan 0,80 sekuntia!!

Toinen rata oli ehkä helpoin koskaan näkemäni kolmosten rata. Aivan ihania linjoja ja sai juosta, pitää rytmin kokoajan samana sekä karjua koiralle. Nyt siis oli mahdollisuus Jaffan tuplanollaan.

Niilo oli jo aivan puhki viikonlopusta. Se ei enää jaksanut syttyä enne rataa, ja sen huomasi menostakin. Vähän sai vetää taas perässa, mutta sentään se juoksi, ja rimat pysy ylhäällä. Tulos 0 ja alle ihanteen.

Varmoin mielein mentiin siis Jaffan kanssa radalle, mutta mitä tapahtuikaan ennen aata? Sama persjättö, minkä tein Niilolle ei tehonnutkaan Jaffaan, vaan se jäi mun selän taakse, jolloin aloin latelemaan sille estekäskyjä joista mikään ei tainnut liittyä kontaktiesteeseen :D Koira hämmentyi ja tuli aasta ohi. Voi että turhauttaa tommonen. Olisin ihan hyvin voinut vaikka takaaleikata sen aan...

Kuvia kisoista otti Seppo Jounio.

Laitan videota joskus.