30. tammikuuta 2015

Vuoden ekat kisat

Jaffan kanssa ollaan taisteltu kisakontakteista. Korkea vire kasvattaa vauhtia ja sitä myöten yliloikkimisia. Treeneissä ei enää ole juurikaan ongelmia, mutta enpä muista kisoja joissa olisin ollut tyytyväinen Jaffan kontakteijhin. Ilmoitin sen OKK:n kisoihin 18.1., jotta saisin katsauksen tämähetkisestä kontaktitilanteesta. Niilo aloittelee kisoja helmikuun puolella, kun on nollat jo kasassa.  Senkin jälkeen varmaan pidetään taukoa.

Ritva Herralan radat oli tosi mukavan meneviä. Jopa niin helppo että olin radalla ihan pihalla kokoajan, eikä tuntunu yhtään sujuvalta (huom. startti 8:00). Lisäksi Jaffan vauhdista huomasi ettei se ole juurukaan päässyt esteille, liekö ollut jumissakin. Intoa sillä kuitenkin piisasi. Ekalla radalla nähtiin onnistunut puomi, josta olin haljeta onnesta. Mietin siinä nanosekunnin ajan että voiko olla totta, ja että saispa tähän nyt palkata ja lähteä kotiin iloitsemaan. Matka jatkui aalle jossa pysähtymisen merkkejä oli havaittavissa, muttei sitten kuitenkaan pysähtynyt, vaikka alas asti laskeutui. En jaksanut nipottaa vaan jatkoin maaliin. NOLLA!



Toisella radalla molemmat kontaktit onnistui, vaikka seisottelinkin tovin. 0,90s alle ihanteen, joten tuplanolla päivän saaliiksi. Me oltiin Jafun kaa yhtä hymyä, koska treenikisoissa teen aina kaikkia siistejä juttuja, joita en normaalisti tekisi. Ja sitten kun ne jutut onnistuu, ei voi kun palkata koiraa. Vielä yks nolla niin Jaffakin pääsee elämänsä ekoihin ässämmeihin!



Parsonit kävi hierottavana 28.1. Niilolla alaselkä ja niska juntturassa Matosen hyökkimisten takia. Onneksi olen saanut sitä kuriin mutta en niitä kaikista pienempiä härppimisiä. Jaffalla selkä jumissa, joten selittänee kisavauhdin. Toisaalta Jafu kompuroi alastulot muutamaan otteeseen, joten syy voi olla myös vieraassa alustassa.

Ohjatut treenit alkaa pyöriä maanantaisin, joten ehkä se saa treenaamisen taas uudelle tasolle. Edes mato ei oo treenannu kuin epäsäänöllisen säännöllisesti jotain suoraa.

Tässä muutama kuva mun uudella lapsosella, eli SIGMA 50mm/1.4 EX DG HSM
Ihana kapistus, kun kaipaa hieman lyhyempää 85mm tilalle. + tässä on tarkennin! Eikä kuvat olis mitään ilman salamaa, joten sellainenkin nyt löytyy. Vähän on vielä hakemista :P








7. tammikuuta 2015

Puomipohdintaa

Ollaan päästy puomitreenissä siihen pisteeseen että voidaan tehdä kokonaista puomia. Nyt sitä on tehty 3 kertaa, ja joka kerta paranemaan päin.

Alussa oli vaikeuksia ylösmenossa, koska tuolla koiralla on korkeanpaikan kammo ollut aina. Mihin tahansa tason päälle nostaakin niin menee luimuun ja pakenee tilannetta. Onneksi kova vire syö pelkoa pois ja nyt sitä voi lähettää kauempaakin ilman että kieltää juuri ennen ylösmenoa. Harmittaa vietävästi ettei mulla ollut mahdollisuutta treenata matalalla puomilla. Vauhtikin olisi varmasta aivan eriluokkaa nyt korkealla.

Eli sohvatyynytreenistä pöydältä laskeutuvaan puominpalaseen, jonka kautta puomin päälle nosteluun ollaan vihdoin siinä tilanteessa että voidaan vaan alkaa kasvattaa vauhtia. 2on/off on sen verta vahva että nyt vaan erilaisia kulmia ja lähestymisiä sekä omaa sijantia. Nyt kolmannella kerralla oli putki ylösmenon vieressä, ja se olikin aluksi vähän haastava. Rentoutui selvästi kun toisella puoliajalla otettiin se pois.


Mato kävi mökillä tammikuun ekana viikonloppuna. Lähinnä juoksi kelkan perässä, ja olihan se puhki. Nyt sitten ollu pakkasta aika reilusti, joten parsoneitten kanssa ei paljoa ulkoilla. Mutta minä olen riemuissani kun aurinko paistaa! Kaamos oli nimittäin aika tuskallista aikaa.





2. tammikuuta 2015

Vuosi 2014

Vuosi 2014 takana. Paljon hyviä ja huonoja muistoja, mutta ennen kaikkea kokemuksia rikkaampana.
Ei tullut meriittejä, titteleitä tai edes hyviä sijoituksia. Vuosi 2014 oli ennen kaikkea pentuelämää. Se oli Madon vuosi. Uuden oppimista.

Uuteen vuoteen lähdemme rennolla meiningillä. Suurempia tavoitteita ei ole, mutta ainahan voi haaveilla, että Niilosta tulisi aksavalio ja Jaffa saisi onnellisen lopun agilityuralleen SM-kisoista. Uudenvuodenlupauksena maltan pitää Matosen poissa kisaradoilta ja edetä yhtä maltillisesti kuin tähänkin asti. Ehkä muutamat möllit syksyllä, sekä paimennuksen opettelua.

Omalta osaltani mieleen jäi vain koulun keskeyttäminen keväällä, ja muutto takaisin kotikonnuille työelämään. Me ollaan kaikki voitu huomattavasti paremmin nyt, ja olen erittäin onnellinen siitä kuinka paljon pystyin käyttämään aikaa koiraharrastukseen ja itse koiriin. Toivotaan että myös tänä vuonna, vaikka koulu taas syksyllä kutsuisikin.

Vuosi oli.....
Hauskanpitoa
Uusia ystäviä
Uuden opettelua
Ja täynnä rakkautta
Kiitos niille jotka olivat mukana.