Koskaan en uskonut että päästäis näihinki pippaloihin joskus, ja tuskin vähään aikaan päästään uudestaan. Ihan vaan turistina oleminen oli niin päätä huimaavaa että voitte kuvitella mitä mun hermoilla oli siirtyä lähtöalueelle? "jos juoksen nyt niin kukaan ei huomaa että puutun"
Tavoitteena oli pitää pää kasassa, ja tehdä mahdollisuuksien mukaan nolla. Mutta se nollakin oli jo täysin extraa. Paineen alla en osaa ohjata sievästi, joten teknisesti hyvään rataan en oikein osannut asettaa tavoitteita. Joitan riskejä oli otettava, mutta loppujenlopuksi ohjasin vähän liiankin varmoin ottein, johon olen vähän pettynyt.
Niilo kulki yllättävän hyvin. Kuumui jonkinverran lähdössä ja teki tosi hyvää työtä. Nopeutta (verrattuna viimeaikaisiin reeneihin) taisi hieman lisätä hieronta pari päivää ennen kisoja. 35 rimat eivät kolisseet ja kaikinpuolin meillä oli oikein hauskaa radalla, ja se oli mulle tärkeintä. Niilo oli aivan ihana kisakaveri!
 |
Hypyrata oli teknisesti haastavampi kuin agirata. Hypäri olikin meidän osalta melko taistelutanner, kun pelastelin takaakierrot melkolailla. Agiradalla taisinn kerran hukata itseni mutta se ei paljoa näy.
Ihanneajat olivat suhteellisia, joten meidänkin aika muuttui kokoajan. Aikoihin olen kuitenkin tyytyväinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti