Nyt kun minulla on luppoaikaa, voisin hieman kertoa nykyisistä pentusuunnitelmistani. Olen sitä mieltä että kukaan ei nykyään kerro pentusuunnitelmistaan. Ollaan ihan hiljaa, tai kerrotaan vain että koira on tulossa, ei muuta. Sitten vasta kun penneli on kotona, kerrotan uutiset. Liittyykö se jotenkin siihen että pelätään toisten mielipiteitä? En minä vaan pysty olemaan hiljaa, olen niiiin tohkeissani tällaisista asiaoista! :D
Pentua olen suunnitellut oikeastaan siitä saakka kun tiesin minne lähden opiskelemaan, eli kesäkuun alusta (?). Sitä ennen olen vain haaveillut. Yksi haaveilun kohde liittyi paimeniin. Rakenne, luonne, miellyttämisen halu ja tekemisen meininki. Parisen postauksen päässä kerroinkin jo rotuhaaveista, ja itseasiassa olen aina ihaillut mudeja. Se piti vain tajuta, koska niitä ei pääse livenä näkemään kovin usein. Sitten kun sen vihdoin tajuaa, et pääse yli ajatuksesta, ihka omasta mudista.
Sitten kun sattumalta huomaat että rakastut yhdistelmään, jolle odotetaan pentuja, et voi olla ottamatta yhteyttä kasvattajaan. Vaikka yhteyden otto ei liittyisi millään tavalla pennun hankintaan kyseisestä yhdistelmäsä, huomaat muutaman päivän viestittelyn jälkeen että olet varannut jälkeläisen. Yhdistelmästä sen enmpää arvostelematta varasin pennun sen takia, että jos sieltä sattuisi rakkauspakkaus tulemaan. Alustavasti toiveissa oli narttu, mutta en syrji uroksiakaan, sillä kasattajilla on erittäin vaikeaa nykyään saada uroksia myytäväksi. Jos uroksen haluaa, sen pitää olla erittäin pientä sorttia, kun nartustahan saa paremmalla todennäköisyydellä medin. Ennen kaikkea pennun tulee olla sopiva luonteeltaan. Mikään muu ei toimi jos koira ei toimi kotona. Lisäksi sen pitää sopia lauman muihin koiriin, eli tässä tapauksessa Niilolle. Niilohan ei voi sietää pentuja. Se kyllä tykkää juosta kilpaa metsässä, mutta jos joku yrittää haastaa sitä leikkiin, se jättää noteraamatta tai ajaa pois. Siinä yksi syy miksi Niilolle pitäisi saada melko nopealla aikataululla seuraa, koska muuten siitä tulee mökkihöperö ja epäsosiaalinen kusipää.
Ennen kuin menin katsomaan pentuja, halusin että ne ovat sopivan ikäsiä, eli mahdollisimman aktiivisia. Siitä ei kyllä ollut pulaa, kun 6 viikkoiset riiviöt jo testailivat hampaitaan aivan kaikkeen. Odotin tuota päivää yli 2 kuukautta! Ja olinkin haljeta onnesta kun pääsin vihdoin pentulaatikolle. Valitettavasti nartut olivat turhan isoja omiin tarpeisiini, eikä välttämättä luonteeltaan sitä mitä halusin. Vaihtoehdot rajautuivat kahteen urokseen, joista toinen oli ihannekokoinen. Tämän uroksen luonne ei kuitenkaan ollut meidän laumaan sopiva. Toinen uros oli niin ihana luonteeltaan että rakastuin totaalisesti. Valitettavasti koko oli niin riskirajoilla, että tunsin sen suhteen pientä ahdistusta. Rakenne oli Tällä isommalla kohdallaan, kuin pieni nallekarhu.
Menetin monet yöunet kun vain mietin päätöksen tekoa. Rakastuin totaalisesti koiraan (sekä tietysti kasvattajaa, ja koiran emään), mutta jokin sanoi että miksi haluaisin ottaa riksin koon suhteen. Nykyäänhan ei tee mitään maxikokoisella mudilla, jos yhtään haluaa päästä pidemmälle agilityssä. Todella vaikea oli saada ajatuksia kasaan. Toisaalta päätöksen tekoa hankaloitti se että minulal ei ole sellaista ystäväpiiriä mitä parsoneitten kanssa harrastaessa on tullut. Ainoa henkilö joilta pystyin kysymään järkeviä neuvoa oli kasvattaja.
Pari päivää mietin asiaa ja päädyin siihen, etten ottaisi tästä yhdistelmästä pentua. Heti kun olin päätöksen tehny, tuntui kaikki huomattavasti selkeämmältä, ja olo helpottuneelta. Päätin että vielä pitäisi oppia rodusta lisää, ja hankkia sitä edellä mainitua verkostoa. Tämä kyseinen uros kaipaa nyt siis harrastavaa kotia. Laita minulle viestiä jos kiinnostuit tästä hurmurista!
Nyt tekee vähän pahaa sanoa mutta sukelsin heti uuteen soppaan. Unkariin syntyi pari päivää sitten erittäin ihastuttavasta yhdistelmästä pentue. Tällä kertaa olen iskenyt silmäni urokseen. Uros on jotenkin tuttu ja turvallinen, ja pentulaatikolla vierailun jälkeen päätös uroksesta vahvistui. onnekseni Unkariin synyi 5 urosta, ja 3 narttua. Olen varannut sieltä pennun erään suomalaisen kasvattajan kanssa, ja nyt jännityksellä odotamme minkälaisia tulevaisuuden lupauksia sieltä kasvaa. Lähtökohdat saada pieni uros on melko hyvät, mutta en vielä toivo liikoja, jotta odotukset eivät nouse ytä suureksi kuin ensimmäisen kohdalla.
Niinkuin alussa mainitsin, uroksia on vaikeaa saada kaupaksi. Jos joku on halukas ottamaan mudiuroksen unkarista, minuun voi ottaa yhteyttä niin kerron lisää tästä ihanasta yhdistelmästä, sekä kasvattajasta :)
Kyllä mulle pentu vielä tulee, se on varma!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti