Olemme tulleet siihen pisteeseen että kapasiteetit ei riitä kirjoittelemaan blogia. Meillä tapahtuu aivan liikaa :D
Ajankohtaisimmat asiat, ja meidän kuulumiset löytää kuitenkin Facebookista.
https://www.facebook.com/matoniilojaffa/
3. huhtikuuta 2016
10. joulukuuta 2015
Vuosi 2015
Kääk! Miten tämä blogin päivittely on näin venynyt? Kokoajan tuntuu olevan niin kiire ettei muka ehdi omia tekemisiä sen syvemmin miettimään. Talvi yrittää tulla ja vuosi on jo lopuillaan, joten käydäänpäs vähän läpi viimeaikaisia tekemisiä, sekä tämän vuoden kohokohtia.
Aksattu on ja paljon. Niilo on palaillut ratatreenien pariin kahden Active Dogin, sekä yksien Niina-Liina Linnan treenien verran. Tosi hyviä vinkkejä on saatu, ja nyt tuntuu että Niilo on alkanut syttymään lajiin. Se jaksaa painaa ihan täysiä koko 20min treenin, ja uskaltaa olla jopa röyhkeä. Itselläkin kunto kohenemaan päin, kun olen käynyt juoksutekniikkatreeneissä, sekä tehnyt erilaisia ketteryysharjoituksia. Vielä ei voi sanoa etteikö hengästyttäisi radan jälkeen ;)
Jaffa kävi 7.12. kisaamassa virallisesti, lainakuskin kanssa. Melko vähäisellä treenillä vetivät kaksi nollaa ja yhden hylyn. Sijoituivatkin yhdellä radalla kolmanneksi. Hienosti meni!
Mato täytti 28.11. 2-vuotta! Käytiin yksissä epiksissä öö joskus tässä, mutta sieltä ei mainetta ja kunnia tullut yhden kiellon takia. Kuva alla. Muutoin olemme tehneet paljon keppejä, sekä rallateltu viikkotreeneissä. Vaikeuksia on tällä hetkellä eniten paikallapysymisessä. Niin lähdössä, kuin kontakteillakin. Töitä siis tehdään jokaisella osa-alueella kokoajan.
Vuosi on ollut täynnä tapahtumia. Iloa ja surua, mutta ennen kaikkea olen nauttinut tästä vuodesta täysillä. Meillä on ollut niin kivaa mudivahvistuksen kanssa, että vaikka osa asioista painaakin mieltä, niin ei se tarkoita etteikö me voitas mennä täysiä eteenpäin.
Miinukena sanottakoon madon maxiutuminen. Tai ei edes se, vaan jos koira ei ole terve, niin mikään muu ei enää sen jälkeen harmita yhtä paljon. Eli Madolla todettiin selässä LTV3, joka oireilee liikkeissä ja jumeina. Sydänvikaa ei ole tänä vuonna noteerattu. Jos saan rahaa niin pitäisi käydä se taas kuvauttamassa onko kaikki ok.
Molempien parsoneiden kanssa oltiin SM kisoissa. Sieltä Jaffalle sijoitus medien SM 21! Karsinnoissakin käytiin pyörähtämässä, mutta ehdoton kohokohta kesässä oli Ruotsin reissu, jossa Niilo pokas Ruotsin agivalion tittelin. Samoin Jaffalle FI AVA elokuussa. Kirsikkana kakupäälle Niilolle PP piirinmestaruus hopeaa mineissä, ja Jaffalle pronssia medeissä. Haikeaa jättää Jaffa agieläkkeelle, mutta ainakin me lopetettiin huipulle. Niilohan sai tänä vuonna ensikesän arvokisanollat kasaan, joten siltäkin osin N oli täydellinen paketti (lukuunottamatta SM kisojen karsitahyllyä).
Intopiukeena kohti vuotta 2016!
Aksattu on ja paljon. Niilo on palaillut ratatreenien pariin kahden Active Dogin, sekä yksien Niina-Liina Linnan treenien verran. Tosi hyviä vinkkejä on saatu, ja nyt tuntuu että Niilo on alkanut syttymään lajiin. Se jaksaa painaa ihan täysiä koko 20min treenin, ja uskaltaa olla jopa röyhkeä. Itselläkin kunto kohenemaan päin, kun olen käynyt juoksutekniikkatreeneissä, sekä tehnyt erilaisia ketteryysharjoituksia. Vielä ei voi sanoa etteikö hengästyttäisi radan jälkeen ;)
Jaffa kävi 7.12. kisaamassa virallisesti, lainakuskin kanssa. Melko vähäisellä treenillä vetivät kaksi nollaa ja yhden hylyn. Sijoituivatkin yhdellä radalla kolmanneksi. Hienosti meni!
Mato täytti 28.11. 2-vuotta! Käytiin yksissä epiksissä öö joskus tässä, mutta sieltä ei mainetta ja kunnia tullut yhden kiellon takia. Kuva alla. Muutoin olemme tehneet paljon keppejä, sekä rallateltu viikkotreeneissä. Vaikeuksia on tällä hetkellä eniten paikallapysymisessä. Niin lähdössä, kuin kontakteillakin. Töitä siis tehdään jokaisella osa-alueella kokoajan.
 |
| Jarmo Risto |
Miinukena sanottakoon madon maxiutuminen. Tai ei edes se, vaan jos koira ei ole terve, niin mikään muu ei enää sen jälkeen harmita yhtä paljon. Eli Madolla todettiin selässä LTV3, joka oireilee liikkeissä ja jumeina. Sydänvikaa ei ole tänä vuonna noteerattu. Jos saan rahaa niin pitäisi käydä se taas kuvauttamassa onko kaikki ok.
Molempien parsoneiden kanssa oltiin SM kisoissa. Sieltä Jaffalle sijoitus medien SM 21! Karsinnoissakin käytiin pyörähtämässä, mutta ehdoton kohokohta kesässä oli Ruotsin reissu, jossa Niilo pokas Ruotsin agivalion tittelin. Samoin Jaffalle FI AVA elokuussa. Kirsikkana kakupäälle Niilolle PP piirinmestaruus hopeaa mineissä, ja Jaffalle pronssia medeissä. Haikeaa jättää Jaffa agieläkkeelle, mutta ainakin me lopetettiin huipulle. Niilohan sai tänä vuonna ensikesän arvokisanollat kasaan, joten siltäkin osin N oli täydellinen paketti (lukuunottamatta SM kisojen karsitahyllyä).
Intopiukeena kohti vuotta 2016!
20. lokakuuta 2015
Peto on irti
 |
| Kattokaa! Ei kieltä! |
Mölleissä kaikki toimi hienosti, eikä tehty ylimääräisiä kaaria. Nollavoitto lähes 30:stä maxista!
Kisaavien rata oli kivan suoralinjainen, mutta kepeille lähestyminen oli vähän turhan vauhdikas, ja siinä kohti levis pakka. No korjauksen jälkeen M pujotteli kaikki 12 keppiä ekaa kertaa ilman ohjureita! Ottihan se kontaktit myös, mutta keinulta varasti. A oli tosi hyvä juokuna. Tästä on hyvä lähtee eteenpäin :)
 |
| Kuva Jarmo Risto |
 |
| Kuva Jarmo Risto |
Tässä vielä viimeviikon puomitreeniä loppukevennykseksi.
2. lokakuuta 2015
Pikkupaimen
Ihan ekaksi hehkutetaan sitä että Jaffan AVA on tullu koiranettiin, ja sain tuon kesäkuisen saavutuksen ikuistettua kuvaksi asti.
Toisekseen paimennuksurssi on nyt taputeltu, joten avataas sitä hieman. Minulle uusi laji tuotti hieman tuskaa, koska A vaikeat lampaat ja B vaikea koira.
Viideltä viikolta käteen jäi aika paljon koiran hallintajuttuja. Mato tykkää tehdä itse töitä jos se ei saa minulta ohjeita kokoajan. No, ilman ohjeitakin saattaa kuumua jos lampaat hyökkii päälle. Viimeisellä kerralla sillä oli jo korvat mukana, ja minä ohjeistin koiraa myös. Mulla vaan tahtoo oma äänensävy olla turhan tiukkaa, koska koira haukkuu kokoajan. Eilen koira purki turhautumistaan keppiin, varsinkin kun harjoiteltiin rauhallista ajaoa. Piti keppiä visusti suussaan aina kun laitoin sen koiran lähelle, joten tätä on vielä treenattava.
Ylpeä olen siitä kuinka hyvin Mato hoksaa homman jujun, ja pystyy rauhoittmuaan kun käsken sen maahan. Kuitenkin, ylienergisyys koko touhussa on mulle aivan liikaa ja pakka leviää herkästi. Keltä lie periny? ;P Madon äiti paimentaa Unkarissa. Kurssin videoitaei saanut julkaista.
Ylpeä olen siitä kuinka hyvin Mato hoksaa homman jujun, ja pystyy rauhoittmuaan kun käsken sen maahan. Kuitenkin, ylienergisyys koko touhussa on mulle aivan liikaa ja pakka leviää herkästi. Keltä lie periny? ;P Madon äiti paimentaa Unkarissa. Kurssin videoitaei saanut julkaista.
16. syyskuuta 2015
Kesä meni, syksy tuli
Ollaan käyty parissa epävirallisessa kisassa. Toisella mölliradalla mato voitti maxit (rimat 40cm) hienolla nollalla VIDEO, ja toinen hyllytettiin lauantaina Animagi areenalla VIDEO. Estevälit oli aika lyhyet ja madon askel liian pitkä, niin hyppykaaret mentiin sitten sujuvasti kiertämällä. Mutta hyvin tuo eläin kyllä työskentelee häiriössä ja paineessa. Edelleenhän meillä on vaikeuksia lähdössä pysymisen kanssa, mutta sekin on edistymään päin.
Sunnuntaina oltiin Niina-Liina Linnan valmennuksessa. 20min treeniajasta meni käytännössä yhteen valssiin ja yhteen päällejuoksuun. Palaamme siis takaisin perusasioihin. Tehtiin me rataakin, mutta mato kuumuu niin paljon vieraan ihmisen koulutuksissa, että sen työskentely ei ole normaalia. Eilen lämppäesteillä kokeilin kohtia jotka eivät silloin onnistuneet, ja eilen ei ollut mitään ongelmia?!
Syksyn kohokohta on ehdottomasti uusi laji, nimitäin paimennus! Ollaan käyty nyt kaksi kertaa Utajärvellä (tunnin ajomatka) Koirakoulu Merkilliset nimisessä koulussa. Ensimmäisenä pitää vaan todeta että lampaat ovat todella vaikeita. Ne ei häävillä liiku, eivätkä tule ihmisen luo. Karkaavat myös herkästi joten siinä onkin tekemistä niin itsellä kuin koirallakin. Vähän on nimitäin itsellä ollut ongelmia päästä ideasta jyvälle. Koira on ihan super, mutta niin nopea ja omatoiminen että vähän turhauttaa itse juosta siellä kun ei tiedä minne pitäisi :D Eka kerta mentiin liinassa ja viimeksi oltiin jo irtaallaan. Hyvä tästä tulee, mä ainakin olen ihan rakastunut.
6. syyskuuta 2015
Kiitos Jaffa
137 starttia. Koskaan ei saisi sanoa ei koskaan, mutta kyllä se Jaffan kisaura taisi nyt tulla tiensä päähän. Ainakin tavoitteellisesti. Eihän sitä koskaan tiedä josko meidät vielä joskus kentällä nähdään, mutta en jaksa enää panostaa tuohon koiraan, on se sen verran vaikeaa korjata ensimmäisen aksakoiran kanssa tehtyjä virheitä. Voin kuitenkin ylepänä todeta että me lopetettiin huipulle. Jaffa kulki tänä vuonna parhaiten mitä koskaan, eikä sillä ollut esteosaamisessa isoja aukkoja. Sillä ei ole koskaan ollut minkäänlaisia fyysisiä vaivoja tämän kuusivuotisen uran aikana. Joskus se on saattanut olla jumissa, mutta ei ikinä pahasti. Nyt on siis hyvä lopettaa, kun kaikki on annettu ja koira pystyy vielä nauttimaan elämästään täysin rinnoin.
Jaffa antoi minulle kaiken sen mitä ensimmäiseltä aksakoiralta voi toivoa. Se ei ollut hitaimmasta päästä, eikä mitenkään helppo ohjattava. Se ei antanut ohjausvirheitä anteeksi, joten jouduin opetella ohjaamista. Jaffa opetti myös miten epäonnistumiset kohdataan. Jos meillä ei koskaan olisi ollut aikoja kun kaikki menee mönkään, olisinko tälle lajille niin nöyrä kuin nyt?
Aloitimme Jaffan kanssa kisaamisen tammikuussa 2010. Täytin silloin 17, ja Jaffa taas oli paria kuukautta vaille 3. Rauno Virta mittasi Jaffan mediksi, ja mentiin yksi Risto Ojanperän agilityrata, josta napsahti nollavoitto. TÄSSÄ video. Olen säilyttanyt ruusukkeen ja pokaalin muistona.
Hailuodossa juhannuksena 2010 noustiin kakkosiin. VIDEO. Ja siitä se alamäki sitten alkoikin. Säätämisellä ei ollut asiaa radalle, vaan piti oikeasti osata. Nyt vasta tajuan kuinka hukassa Jaffa (ja minä) oli radan aikana. Kisaamisen paine tuntui, ja olin tosi kova jännitäämään vielä tuolloin. Olen aina ollut kilpailuhenkinen ihminen, joten en raaskinut panostaa perusasihoihin kisoissa. Eniten tökki kepit, ja kontaktiti oli vähän sinnepäin. Mutta sitten kun vaatii, ja panostaa niin myös onnistuu VIDEO.
9/2010 oli Tampereella nuorten SM. Sitä reissua en koskaan unohda. Meillä oli kivaa, mutta suoritus jäi jälleen kerran paineen alla työskentelyksi, eikä koira liikkunut. Se esim. oli useita kymmeniä sekunteja keinulla, joka oli silloin meidän hunoin este. En muista mitä muuta siellä tapahtui, mutta olin murheen murtama, ja syytin silloin koiraa. Toisaalta. Mitä voi odottaa kun treenaa yksin?
Kaksi vuotta kakkosissa, ja sitten tuli se päivä kun piti tutustua kolmosluokan rataan. Se oli minulle niin suuri asia että en ikinä osannut kuvitella itseäni niin ylhäällä. Olin aina ihaillut kolmosluokassa kisaavia joten jännitin suunnattomasti sitä kisaa. Ekasta startista ei ole vdeota, eikä ensimmäisestä nollasta 26.8.2012, mutta tässä vähän meidän menoa. VIDEO. Kolmosluokka ei ollut kovin menestyksekäs. Ensimmäisenä vuonna arvokisanollat jäi kiinni tuplasta, vaikka kerättiinkin yhteensä 13 nollaa! Toisella kaudella tehtiin vain neljä, koska lähdin syksyllä opiskelemaan ja Jaffa jäi porukoiden luokse. Siihen tulikin 10kk kisatauko väliin.
Kesäkuussa 2014 alettiin taas kisata ja Jaffa alkoi olemaan parempi nollakone mitä Niilo. 19 nollaa, joista 5 tuplaa! Luokkavoittoja vaivaiset yksi, mutta sillä päästiin kisaamaan karsintoihin tänävuonna. Fiilis oli sanoinkuvaamaton. Jaffa? Siis oikeasti karsinnoissa? Oma pää oli jo sinänsä selvänä, koska olin jo edellisenä vuonna Niilon kanssa karsinnat korkannut, mutta olihan tämä meille lottovoitto. No, suorituksista voi lukea muutama postaus alaspäin. Me käytiin vain viihdyttämässä yleisöä, mutta eipä minulla tavoitteita ollutkaan. Sensijaan SM-kisat menivät yli odotusten. Siellä tehtiin finaalissakin nolla, ja sijoitus SM 19! Sillä hetkellä tajusin kuinka upottavasta ja vaikeakulkuisesta suostame ollaankaan päästy etenemään. Eihän SM-tasoistesta koirasta voi kuin haaveilla?
Kotikoirasta tuli harrastuskoira, ja harrastuskoirasta tuli kisakoira. Kisakoirasta tuli agilityvalio. Mutta kaikenkaikkiaan Jaffan kanssa töitä tekee siksi että se rakastaa lajia. Halu nähdä hullun kiilto silmissä saa ohjaajankin motivoituneeksi tästä hommasta. Siitä olen nyt kuitenkin varma, että agilitykoira on parhaimmillaan 7-8 ikävuonna, sillä Jaffa oli silloin paras.
Jaffa antoi minulle kaiken sen mitä ensimmäiseltä aksakoiralta voi toivoa. Se ei ollut hitaimmasta päästä, eikä mitenkään helppo ohjattava. Se ei antanut ohjausvirheitä anteeksi, joten jouduin opetella ohjaamista. Jaffa opetti myös miten epäonnistumiset kohdataan. Jos meillä ei koskaan olisi ollut aikoja kun kaikki menee mönkään, olisinko tälle lajille niin nöyrä kuin nyt?
Aloitimme Jaffan kanssa kisaamisen tammikuussa 2010. Täytin silloin 17, ja Jaffa taas oli paria kuukautta vaille 3. Rauno Virta mittasi Jaffan mediksi, ja mentiin yksi Risto Ojanperän agilityrata, josta napsahti nollavoitto. TÄSSÄ video. Olen säilyttanyt ruusukkeen ja pokaalin muistona.
 |
| Kuva Sari Eskelinen |
9/2010 oli Tampereella nuorten SM. Sitä reissua en koskaan unohda. Meillä oli kivaa, mutta suoritus jäi jälleen kerran paineen alla työskentelyksi, eikä koira liikkunut. Se esim. oli useita kymmeniä sekunteja keinulla, joka oli silloin meidän hunoin este. En muista mitä muuta siellä tapahtui, mutta olin murheen murtama, ja syytin silloin koiraa. Toisaalta. Mitä voi odottaa kun treenaa yksin?
 |
| Kuva Sari Eskelinen |
Kesäkuussa 2014 alettiin taas kisata ja Jaffa alkoi olemaan parempi nollakone mitä Niilo. 19 nollaa, joista 5 tuplaa! Luokkavoittoja vaivaiset yksi, mutta sillä päästiin kisaamaan karsintoihin tänävuonna. Fiilis oli sanoinkuvaamaton. Jaffa? Siis oikeasti karsinnoissa? Oma pää oli jo sinänsä selvänä, koska olin jo edellisenä vuonna Niilon kanssa karsinnat korkannut, mutta olihan tämä meille lottovoitto. No, suorituksista voi lukea muutama postaus alaspäin. Me käytiin vain viihdyttämässä yleisöä, mutta eipä minulla tavoitteita ollutkaan. Sensijaan SM-kisat menivät yli odotusten. Siellä tehtiin finaalissakin nolla, ja sijoitus SM 19! Sillä hetkellä tajusin kuinka upottavasta ja vaikeakulkuisesta suostame ollaankaan päästy etenemään. Eihän SM-tasoistesta koirasta voi kuin haaveilla?
Kotikoirasta tuli harrastuskoira, ja harrastuskoirasta tuli kisakoira. Kisakoirasta tuli agilityvalio. Mutta kaikenkaikkiaan Jaffan kanssa töitä tekee siksi että se rakastaa lajia. Halu nähdä hullun kiilto silmissä saa ohjaajankin motivoituneeksi tästä hommasta. Siitä olen nyt kuitenkin varma, että agilitykoira on parhaimmillaan 7-8 ikävuonna, sillä Jaffa oli silloin paras.
 |
| Kuva Jarmo Risto |
26. elokuuta 2015
Ruotsin agilityvalio
 |
| FI & SE AVA Mercedes |
Koko kööri oli mukana Luleåssa. Mato siksi että se mitattaisi Ruotsin kisakirjaan, nyt kun suomessa se on kerran maxi. Huonolla kielimuurilla minun ei onneksi tarvinnut alkaa tuomaria kisoissa kalastamaan, vaan paikalla oli onneksi suomalaistuomari Timo Vertanen, joka pystyi kirjan varmentamaan. Käytössä oli kaarimitta (joku uus), joka laitetaan suoraan rajamittaansa, eikä mitata koiralta korkeutta. Säkäluun päältä mitattuna 43cm ei osunut pöytään, joten Timo varmensi kirjan Ruotsin erikoissäännön mukaan, eli 43-45cm medi. Tässä luokassa saa kisata medinä vain Ruotsissa, ja arvokisat maxina (jos on Ruotsin kansalaisuus). Eli paremminkin olisi voinut mennä, mutta ensi kesänä nähtävästi sitten pyöritään Ruotsissa. Luulajaan on meiltä 300km. |
| Kuvan on ottanut Jarmo Risto |
Matokin pääsi kisaamaan seuramestaruudesta mölliradalle, jossa oli vain putkia ja hypyjä 15. Me repästiin maxien nollavoitto! Eli seuramestaruus siinä samalla :)
Jaffa oli kisaamassa vain yhden radan verran, mestaruuden toivossa. Viimehetkellä tein liian tiukan valssin haltuunoton ja koira ajautui esteen väärälle puolelle. Tulos HYL.
Tämä olikin ensimmäinen ja viimeinen kerta kun mulla kaikki kome kisaa samana päivänä. Jaffa nimitäin lopetti nyt. Koskaan ei saa sanoa ei koskaan, mutta mitään tavoitteita en enää Jaffalle aseta. Aiheesta lisää seuraavassa postauksessa.
MUTTA! Niilolla menee nyt lujempaa kuin koskaan. Meillä on ensikesän arvokisanollat takataskussa! Tässä kuvia piirimestiksistä kahden viikon takaa.
 |
| Kuvan on ottanut Jarmo Risto |
 |
| Kuvan on ottanut Jarmo Risto |
10. elokuuta 2015
Piirin parhaimpia
Pohois-Pohjanmaan piirinmestaruuskisat taputeltuna. Aika huigea päivä takana, ja sempä johdosta koko eilisillan rapsuttelin ja pussailin noita mun pikku ärrierejä (sen minkä Niilo ehti uuden lelun tappamiselta olla rapsuteltavana).
Lauantai-iltana oli vähän niinku lämmittelykisat, kun käytiin Niilon kanssa juoksemassa joukkuekisassa. Jaffaa en joukkueeseen antanut kun ajattelin että säästelen sitä. Tehtiin joukkueen ainoa miinusnolla ja sillä ylsi minien hopealle! Tiimi oli sama kuin SM-kisoissakin :)
Eilen sitten tosiaan ne yksilökisat. Päivä alkoi kovin helteisesti ja sen näki Jaffan ekassa suorituksessa. Hyppyradalta kuitenkin nolla molemmille koirille. Niilolle ois voinu sen yhden sekunnin nipistää pituuden jälkeen kun kartturi oli myöhässä. Jaffalle sijoitus 7, ja Niilolle toinen sija kera HYPPYSERTIN!! Se olikin Nippelin ensimmäinen :)
Agirata oli meidän bravuuri. Jaffa veti hienosti nollan (vähän tökeröillä kontakteilla), ja yhteistuloksissa hienosti pronssille! Tuplanollan tehneitä oli vain kolme.
Niilo veti jäätävää kyytiä. Tehtiin meidän etenemäenkat, 4,59m/s!! Tosin radaltahan puuttui keinu, mutta edes hypärillä ei olla tuollaisiin lukemiin ikinä päästy. Radalta sijoitus 4, mutta yhteistuloksissa hopeaa!! Oltiin radalla voittajaa nopeampia, joten se hypärin kaarros harmittaa perfektionistiä.
Ikinä ei olla ylletty PM-sijoituksiin yksilöissä, ja aivan ihanaa oli käydä molempien kanssa palkintopallilla :)
Lauantai-iltana oli vähän niinku lämmittelykisat, kun käytiin Niilon kanssa juoksemassa joukkuekisassa. Jaffaa en joukkueeseen antanut kun ajattelin että säästelen sitä. Tehtiin joukkueen ainoa miinusnolla ja sillä ylsi minien hopealle! Tiimi oli sama kuin SM-kisoissakin :)
Eilen sitten tosiaan ne yksilökisat. Päivä alkoi kovin helteisesti ja sen näki Jaffan ekassa suorituksessa. Hyppyradalta kuitenkin nolla molemmille koirille. Niilolle ois voinu sen yhden sekunnin nipistää pituuden jälkeen kun kartturi oli myöhässä. Jaffalle sijoitus 7, ja Niilolle toinen sija kera HYPPYSERTIN!! Se olikin Nippelin ensimmäinen :)
Agirata oli meidän bravuuri. Jaffa veti hienosti nollan (vähän tökeröillä kontakteilla), ja yhteistuloksissa hienosti pronssille! Tuplanollan tehneitä oli vain kolme.
Niilo veti jäätävää kyytiä. Tehtiin meidän etenemäenkat, 4,59m/s!! Tosin radaltahan puuttui keinu, mutta edes hypärillä ei olla tuollaisiin lukemiin ikinä päästy. Radalta sijoitus 4, mutta yhteistuloksissa hopeaa!! Oltiin radalla voittajaa nopeampia, joten se hypärin kaarros harmittaa perfektionistiä.
Ikinä ei olla ylletty PM-sijoituksiin yksilöissä, ja aivan ihanaa oli käydä molempien kanssa palkintopallilla :)
15. heinäkuuta 2015
Erittäin hyvä
Matonen kävi Oulun kansainvälisessä pyörimässä. Sunnuntaina vein vaan koska lauantaina olis ollu Mäkisen Maija, meille sattui venäläinen miestuomari Yanchev Oleg. Muita mudeja ei nähty koko viikonloppuna.
Asetin koiran pöydälle jo valmiiksi kun edellisessä valittiin roppia. Tuomari tuli paikalle, seisoi koiran vieressä hetken ja laittoi kätensä niskan tietämille. Matosen kurkusta kuului matala murina ja tuomari pelästyi sitä. Sanoin ettei se pure ja että voi koskea. Mato antoi kopeloida itsensä mutta tuomari ei ollut tyytyväisen oloinen vaan sanoi että tämä murina on ongelma. Mato tiesi ettei niin saisi tehdä kun yritti mulle siinä pusua antaa. Niin että ollaan me reenattu...
Liikekiden jälkeen tuomari laski kätensä jotta Mato voisi nuuskia. Pahinta mitä tuolle koiralle voi vieras ihminen tehdä. No, yllätykseksi meni hyvin. Pakitin koiran kanssa jotta asetan sen seisomaan, mutta kun tuomari käveli sanelemaan arvostelua, mato päätti vielä ajaa sen pois ja haukasti tuomarin seläntakana. Tuomari nosti kädet pystyyn ja aloitti sanelun. Ihmeen kauan siinä kesti, ja yllätyin kuinka tuomarilla oli vielä mielenkiintoa tällaista koiraa arvostella. Yllätykseksi arvostelu oli erinomainen muuten, mutta luonteesta miinusta. NUO-EH1
"Very good type, sice and ?. Medium long head with good lines. Good teeth. Very good topline and moving. Not good temperament and behavior. Good coat, pigment and structure."
Lauantaina Niilolla meni huippuhienosti junior handler kehsässä Mimosan kanssa. Nuorempien handlereiden voitto, ja BIS2. Kirsikkana kakun päälle piirinmestaruus hopeaa. Me onnittelemme!
Ansaitut voitot, koska he todella treenasivat tuota varten niin meillä kuin mätsäreissä. Torstaina olinkin mukana villakoirien mätsärissä, jossa Mato yllätti ollen SIN2. Pieniä aikuisia oli reilu 40, ja arvatkaa kuka ne siniset voitti? No Nilperttipä hyvinkin! BIS7 jäi lopulta saldoksi :)
Asetin koiran pöydälle jo valmiiksi kun edellisessä valittiin roppia. Tuomari tuli paikalle, seisoi koiran vieressä hetken ja laittoi kätensä niskan tietämille. Matosen kurkusta kuului matala murina ja tuomari pelästyi sitä. Sanoin ettei se pure ja että voi koskea. Mato antoi kopeloida itsensä mutta tuomari ei ollut tyytyväisen oloinen vaan sanoi että tämä murina on ongelma. Mato tiesi ettei niin saisi tehdä kun yritti mulle siinä pusua antaa. Niin että ollaan me reenattu...
Liikekiden jälkeen tuomari laski kätensä jotta Mato voisi nuuskia. Pahinta mitä tuolle koiralle voi vieras ihminen tehdä. No, yllätykseksi meni hyvin. Pakitin koiran kanssa jotta asetan sen seisomaan, mutta kun tuomari käveli sanelemaan arvostelua, mato päätti vielä ajaa sen pois ja haukasti tuomarin seläntakana. Tuomari nosti kädet pystyyn ja aloitti sanelun. Ihmeen kauan siinä kesti, ja yllätyin kuinka tuomarilla oli vielä mielenkiintoa tällaista koiraa arvostella. Yllätykseksi arvostelu oli erinomainen muuten, mutta luonteesta miinusta. NUO-EH1
"Very good type, sice and ?. Medium long head with good lines. Good teeth. Very good topline and moving. Not good temperament and behavior. Good coat, pigment and structure."
Lauantaina Niilolla meni huippuhienosti junior handler kehsässä Mimosan kanssa. Nuorempien handlereiden voitto, ja BIS2. Kirsikkana kakun päälle piirinmestaruus hopeaa. Me onnittelemme!
Ansaitut voitot, koska he todella treenasivat tuota varten niin meillä kuin mätsäreissä. Torstaina olinkin mukana villakoirien mätsärissä, jossa Mato yllätti ollen SIN2. Pieniä aikuisia oli reilu 40, ja arvatkaa kuka ne siniset voitti? No Nilperttipä hyvinkin! BIS7 jäi lopulta saldoksi :)
6. heinäkuuta 2015
Jostakin se on alettava
Koittihan sekin päivä jolloin Mato pääsi luikertelemaan ensimmäisiin epävirallisiin kisoihin, Huh että meitä jännitti! Mutta turhaan jänskättiin, koska ketään ei syöty matkanvarrella, mitä nyt vähän varastettiin lähdössä. Putkiradalla putket oli vähän huonosti painotettuja, joten huomattavasti hitaammin tuli niistä ulos kuin treeneissä. Maxi-luokan 40cm hypyt on vielä vaiheessa joten siksi annoin koiralle limboilut anteeksi. Sijoituksille ei ylletty.
Niilon kanssa käytiin eilen Simossa (tunti Oulusta) treenaamassa, kun kouluttajaksi oli saapunut Timo Liuhto. Päädyttiin tekemään aika paljon persjättöjä, ja kokeiltiin kaikenlaista jotta koiran vauhti pysyisi paremmin tasaisena, ja laukan pituus pidempänä. Nyt vaan keskitytään oikeanlaiseen palkkaukseen, koska motivaatiosta ei ole kyse, vaan vireestä.
Niilon kanssa käytiin eilen Simossa (tunti Oulusta) treenaamassa, kun kouluttajaksi oli saapunut Timo Liuhto. Päädyttiin tekemään aika paljon persjättöjä, ja kokeiltiin kaikenlaista jotta koiran vauhti pysyisi paremmin tasaisena, ja laukan pituus pidempänä. Nyt vaan keskitytään oikeanlaiseen palkkaukseen, koska motivaatiosta ei ole kyse, vaan vireestä.
29. kesäkuuta 2015
Maajoukkuekarsinnat
Jaffan hypäri
https://youtu.be/DhqnFWAVTBU?t=1h59m2s
Rata tuntui täydeltä kaokselta. Muistan vain sen että radalla oli kamala meteli eikä Jaffa liikkunut. Se oli omissa maailmoissaan ja himmailikin jossain vaiheessa. Katseli yleisöä ja ihmetteli tuomaria. Erittäin epä-Jaffamaista. Metelin takia en kuullut tuomarin vihellyksiä saatika kuulutuksia. En tietystikään tajunnut että satiin hylky. Jaffa kyllä astui pituuden päälle mutta ei se kyllä keppien välistä mennyt!
Niilon hypäri
https://youtu.be/DhqnFWAVTBU?t=3h47m5s
Nolla! Sija 63, joten ei asiaa jatkoon.
Jaffan agirata
https://youtu.be/whDkHk9GadI?t=2h13m4s
Nyt oli jo parempi. Silti hidas nolla :(
Niilon agirata
https://youtu.be/GRQpoGA6eNs?t=1h4m14s
Voi harmituksen harmitus! Tehtiin meidän parasta rataa viikonlopulle, mutta sitten olin liian kunnianhimoinen tuon puomin suhteen. Halusin ehtiä puomin jälkeiseen hyppyyn päällejuoksuun, mutta koira lähtikin seuraamaan jalkoja ennen puomia.
https://youtu.be/DhqnFWAVTBU?t=1h59m2s
Rata tuntui täydeltä kaokselta. Muistan vain sen että radalla oli kamala meteli eikä Jaffa liikkunut. Se oli omissa maailmoissaan ja himmailikin jossain vaiheessa. Katseli yleisöä ja ihmetteli tuomaria. Erittäin epä-Jaffamaista. Metelin takia en kuullut tuomarin vihellyksiä saatika kuulutuksia. En tietystikään tajunnut että satiin hylky. Jaffa kyllä astui pituuden päälle mutta ei se kyllä keppien välistä mennyt!
Niilon hypäri
https://youtu.be/DhqnFWAVTBU?t=3h47m5s
Nolla! Sija 63, joten ei asiaa jatkoon.
Jaffan agirata
https://youtu.be/whDkHk9GadI?t=2h13m4s
Nyt oli jo parempi. Silti hidas nolla :(
Niilon agirata
https://youtu.be/GRQpoGA6eNs?t=1h4m14s
Voi harmituksen harmitus! Tehtiin meidän parasta rataa viikonlopulle, mutta sitten olin liian kunnianhimoinen tuon puomin suhteen. Halusin ehtiä puomin jälkeiseen hyppyyn päällejuoksuun, mutta koira lähtikin seuraamaan jalkoja ennen puomia.
22. kesäkuuta 2015
16. kesäkuuta 2015
Jaffa SM-19
KUVA
Upeat kotikisat takana! Koko viikonloppu tuli vietettyä kisoja katsellen, mitä nyt perjantain kisat jätettiin välistä.
Lauantaina joukkuekisoissa vedettiin Niilon kanssa kassin mini-joukkueessa nollatulos mukavalla -2 ajalla. Ihan täyttä ei menty mutta haastavasta radasta selvittiin mainiosti. joukkeen sijoitus 29. Medijoukkue sijalle 41, jossa Jaffa vähän viihdytti yleisöä kymmenellä virheellä. Lainakoira Usvalla hyllytettiin myös.
Niilon rata
Sunnuntaina kisattiin yksilönä. Jaffa aloitti aamun tekemällä nollan medien hyppyradalla, sijoitus 24. Se oli kyllä aivan loistava rataprofiili meille, ja luulen että jonkilainen flow-tunne saatiin aikaiseksi, koska me vedettiin ihan täysiä ja apinanraivolla. Aika alittui juuri ja juuri, 0,98 sekuntia, että oli se tosi tiukka ihanne. Nostettiin sijoitusta finaaliradalla sijalle 19, sillä tehtiin sielläkin nolla, kontaktien takia lievällä yliajalla.
Mutta miettikää nyt kuinka ilmiömäinen suoritus tuo oli Jaffalle, vieläpä 45cm rimoilla! Aivan uskomatonta oli myös se ettei herra tohtinut H-hetkellä räiskiä kontakteja vaan oti ne oikein kuuliaisesti. Mitä ihmettä meissä on oikein tapahtunut tuon koiran osaamisessa? Eihän meillä ole edes omaa koutsia, vaan treenaillaan itse satunnaisesti silloin kun jaksaa.
Kiitos kuuluu Jaffalle, joka vihdoin ja viimein nosti minut ohjaajana seuraavalle tasolle, eli pääsyn SM-kisojen finaaliin. Nämä olivat Jaffan ensimmäiset ja viimeiset SM-kisat, sillä tuolla koiralle ei nopeutensa takia ole enää mitään annettavaa lajille.
Jaffan karsintarata
https://www.youtube.com/watch?v=em3WARWbPy4&feature=youtu.be&t=2h8m5s
Jaffan finaalirata
https://www.youtube.com/watch?v=OpYLteL-z0I&feature=youtu.be&t=1h19s
Olihan se Niilokin yksilöissä, mutta hyllytettiin typerä välistäveto.
Upeat kotikisat takana! Koko viikonloppu tuli vietettyä kisoja katsellen, mitä nyt perjantain kisat jätettiin välistä.
Lauantaina joukkuekisoissa vedettiin Niilon kanssa kassin mini-joukkueessa nollatulos mukavalla -2 ajalla. Ihan täyttä ei menty mutta haastavasta radasta selvittiin mainiosti. joukkeen sijoitus 29. Medijoukkue sijalle 41, jossa Jaffa vähän viihdytti yleisöä kymmenellä virheellä. Lainakoira Usvalla hyllytettiin myös.
Niilon rata
 |
| Kuva Elsi Pulli |
Sunnuntaina kisattiin yksilönä. Jaffa aloitti aamun tekemällä nollan medien hyppyradalla, sijoitus 24. Se oli kyllä aivan loistava rataprofiili meille, ja luulen että jonkilainen flow-tunne saatiin aikaiseksi, koska me vedettiin ihan täysiä ja apinanraivolla. Aika alittui juuri ja juuri, 0,98 sekuntia, että oli se tosi tiukka ihanne. Nostettiin sijoitusta finaaliradalla sijalle 19, sillä tehtiin sielläkin nolla, kontaktien takia lievällä yliajalla.
Mutta miettikää nyt kuinka ilmiömäinen suoritus tuo oli Jaffalle, vieläpä 45cm rimoilla! Aivan uskomatonta oli myös se ettei herra tohtinut H-hetkellä räiskiä kontakteja vaan oti ne oikein kuuliaisesti. Mitä ihmettä meissä on oikein tapahtunut tuon koiran osaamisessa? Eihän meillä ole edes omaa koutsia, vaan treenaillaan itse satunnaisesti silloin kun jaksaa.
Kiitos kuuluu Jaffalle, joka vihdoin ja viimein nosti minut ohjaajana seuraavalle tasolle, eli pääsyn SM-kisojen finaaliin. Nämä olivat Jaffan ensimmäiset ja viimeiset SM-kisat, sillä tuolla koiralle ei nopeutensa takia ole enää mitään annettavaa lajille.
Jaffan karsintarata
https://www.youtube.com/watch?v=em3WARWbPy4&feature=youtu.be&t=2h8m5s
Jaffan finaalirata
https://www.youtube.com/watch?v=OpYLteL-z0I&feature=youtu.be&t=1h19s
Olihan se Niilokin yksilöissä, mutta hyllytettiin typerä välistäveto.
10. kesäkuuta 2015
Fi ava Jaffa!
Kisat Virpiniemessä 6.-7.6. Tuomareina Katarina Virkkala (la) ja Vesa Sivonen (su). Yhteensä 10 starttia tuli juostua.
Niilo kisasi vain lauantaina, ja tehtiin tuplat! Sijoituksin 2 ja 5. Nyt on ekat nollat ensvuodelle takataskussa.
Lainakoira lagotto Usvan kanssa meni vähän pipariksi koko viikonloppu. Saatiin me ihan hyviäkin pätkiä, mutta esim. kepit tökki joka radalla. Sunnuntaina se lähti molemmila kerroilla etsimään mammaa, eikä ottanut kontakteista kuin aan. Lauantaina kontaktit oli huomattavasti paremmat.
Jaffa tiputti agiradalla ensimmäisen riman, mutta hypyrata mentiin nollana. Sijoituksin 3 ja 4.
Sunnuntaina oli aivan kaamea ilma. Sadetta tuli puuskissa, tuulta yli 10m/s eikä ollut yhtään kivaa kun oli kokoajan märkänä. Tunnetusti me ollaan jaffan kanssa tehty parhaat radat sateessa, ja niinhän me paineltiin menemään. Harmi vaan kun ei ole videota, mutta ekalla radalla yhdeltä hypyltä tuli kielto, joten sijoitus kolmas. Toisella radalla VOITTONOLLA ja SERT-A! Jaffasta tuli vihdoin ja viimein suomen agilityvalio! Osallistujia oli vain 10, mutta ei sentään ainoa nollatulos. Puolet kisaajista oli jäänyt kotiin myrskyn vuoksi, mutta onneksi me lähdettiin :)
Ei olisi paremmin voinut valioituminen ajoittua, koska viikonloppuna on SM-kisat, ja jos jaksan Jyväskylään vielä lähteä karsintoihin niin ne on sitten sille viimeiset kinkerit. Jos tässä kesän aikana tehdään vielä reissuja Ruotsin puolelle niin siellä sitten yritetään muutama startti.
6. kesäkuuta 2015
Unelma nimeltä mudi
Tällä viikolla olen ollut murheen murtama, sillä minulle kerrottiin tosiasiat. Unelma nimeltä mudi on pilalla.
Mato on nyt kisaikäinen agilityyn, joten vein sen mittautettavaksi kisoihin. Olin koristellut kisakirjan ja päälystänyt sen jo valmiiksi, koska olin aivan innoissani odottanut tätä hetkeä. Odotin koko 1,5 vuotta että saan mittauttaa Madon. Tuomari oli kuitenkin sitä mieltä että se on maxi. Ensimmäinen mittaustulos oli 44,5cm. Toisella yrittämällä 40cm. Näiden perusteella tehtiin päätös. Olin siinä vaiheessa niin shokissa etten tajunnut kysyä onko mittausta pakko varmentaa. Tarkoitus oli kuitenkin kisata vasta kevällä.
Eilen oli aika Suvi Matilaiselle selästä löytyneet LTV:n takia. Halusin tietää onko mahdolliset oireet selkävaivaan liityviä, koska en FysiOtuksesta oikein muita vastauksia saanut kuin että se on jumissa ja pahasti. Suvi huomasi jo sisään astuessa että keventää oikeaa takajalkaa, ja tarkemmassa syynissa tämän jalan polvi napsui hieman. Keventämiselle ei löydetty järkevää selitystä.
Takapään jumeille löytyi vastaus vinosta lantiosta, siihen se sai laaseria. Sain myös vastauksen ulkosyrjäisiin takatassuihin, ja ne ovat yhteydessä LTV:hen. Kapea lantio vielä korostaa tätä ulkokierteisyyttä. Varpaat olivat tämän johdosta lukossa, koska koira työntää vauhtia vetäessään aivan väärässä asennossa. Takapotkut jää vajaiksi koska takajalat ei vaan taivu, ja tykkää pitä jalat kropan alla. Siksi on kivempi laukata kuin ravata.
Fakta on nyt se että tuo koira on ihan paska rakenteeltaan. Jos sen kanssa meinaa agilityä jatkaa niin se tulee vaatimaan helvetinmoista huoltoa. Jatkaa aijon niin kauan että vielä jonain päivänä saan sen medeihin, koska maxeissa se ei tule pärjäämään eikä se tule sitä rasitusta kyllä kestämäänkään.
Niin että oliko jossain se mudien roskalava? Mää en nyt oikeesti tiiä mitä tuon koiran kanssa tekis. Kertokaa joku?
Mato on nyt kisaikäinen agilityyn, joten vein sen mittautettavaksi kisoihin. Olin koristellut kisakirjan ja päälystänyt sen jo valmiiksi, koska olin aivan innoissani odottanut tätä hetkeä. Odotin koko 1,5 vuotta että saan mittauttaa Madon. Tuomari oli kuitenkin sitä mieltä että se on maxi. Ensimmäinen mittaustulos oli 44,5cm. Toisella yrittämällä 40cm. Näiden perusteella tehtiin päätös. Olin siinä vaiheessa niin shokissa etten tajunnut kysyä onko mittausta pakko varmentaa. Tarkoitus oli kuitenkin kisata vasta kevällä.
Eilen oli aika Suvi Matilaiselle selästä löytyneet LTV:n takia. Halusin tietää onko mahdolliset oireet selkävaivaan liityviä, koska en FysiOtuksesta oikein muita vastauksia saanut kuin että se on jumissa ja pahasti. Suvi huomasi jo sisään astuessa että keventää oikeaa takajalkaa, ja tarkemmassa syynissa tämän jalan polvi napsui hieman. Keventämiselle ei löydetty järkevää selitystä.
Takapään jumeille löytyi vastaus vinosta lantiosta, siihen se sai laaseria. Sain myös vastauksen ulkosyrjäisiin takatassuihin, ja ne ovat yhteydessä LTV:hen. Kapea lantio vielä korostaa tätä ulkokierteisyyttä. Varpaat olivat tämän johdosta lukossa, koska koira työntää vauhtia vetäessään aivan väärässä asennossa. Takapotkut jää vajaiksi koska takajalat ei vaan taivu, ja tykkää pitä jalat kropan alla. Siksi on kivempi laukata kuin ravata.
Fakta on nyt se että tuo koira on ihan paska rakenteeltaan. Jos sen kanssa meinaa agilityä jatkaa niin se tulee vaatimaan helvetinmoista huoltoa. Jatkaa aijon niin kauan että vielä jonain päivänä saan sen medeihin, koska maxeissa se ei tule pärjäämään eikä se tule sitä rasitusta kyllä kestämäänkään.
Niin että oliko jossain se mudien roskalava? Mää en nyt oikeesti tiiä mitä tuon koiran kanssa tekis. Kertokaa joku?
24. toukokuuta 2015
Terveystarkastuksissa
Sanotaan että matoeläimet ovat selkärangattomia. Kuitenkin luustokuvissa näkyi kaikki nikamat paikallaan, lonkat tiiviit ja nivelet kauniin pyöreät, myös kyynärissä. Silmät peilattiin terveiksi (ei edes ylimääräisiä ripsiä) ja polvet ovat kestäneet väräsäärisen menoa. Koiralla ikää nyt muutamaa päivää vaille 1v 6kk. Kuvaaja Kaisa Wickström, Animagi Oulu.
Kaikkien niiden hyvien uutisten jälkeen tuli yksi mutta. Se mutta näkyi lonkkakuvassa, nimittäin LTV3. Eli nikaman epäsymmetrisyys.
"ELT Anu Lappalainen, Helsingin yliopisto
Välimuotoinen lanne-ristinikama (lumbosacral transitional vertebra, LTV) on yleinen synnynnäinen ja perinnöllinen nikamaepämuodostuma, jonka periytymismekanismia ei tunneta. LTV:llä tarkoitetaan nikamaa, jossa on sekä lanne- että ristinikaman piirteitä. Välimuotoinen nikama voi olla viimeinen lannenikama (L7), jolloin puhutaan sakralisaatiosta tai ensimmäinen ristiluun nikama (S1), jolloin puhutaan lumbalisaatiosta. Muutos voi olla symmetrinen eli samanlainen oikealla ja vasemmalla puolella tai epäsymmetrinen, jolloin selällään otetussa röntgenkuvassa nähdään puoliero. Diagnoosi tehdään usein lonkkakuvasta, josta voidaan nähdä koiran ristiluu ja lanne-ristiluuliitos yhdestä suunnasta (”ylhäältäpäin”). Joillain koirilla lannenikamien lukumäärä on poikkeava, normaalin 7 nikaman sijaan näillä koirilla on 8 tai 6 lannenikamaa. Tämä on yksi LTV:n muoto ja se voidaan nähdä sivusuunnasta otetusta röntgenkuvasta (koira on kuvattaessa kyljellään), jossa ristiluun lisäksi näkyy koko lanneranka.
LTV:tä esiintyy useilla koiraroduilla, ja ainakin saksanpaimenkoirilla sen yhteydestä selkävaivoihin on tutkimustietoa. LTV altistaa lanne-ristiluuliitosalueen varhaiselle rappeutumiselle, minkä seurauksia voivat olla takaselän kivut ja pahimmassa tapauksessa takajalkojen halvausoireet. Hoitona käytetään lepoa ja kipulääkkeitä ja vakavimmissa tapauksissa leikkaushoitoa. Kotikoirina sairastuneet koirat pärjäävät usein melko hyvin, mutta ennuste paluusta harrastus- tai työkoiraksi on epävarma."
Tässä voi olla vastaus matosen huonoon liikkumiseen, ja siihen miksi se on lähes aina jumissa. Ollaan käyty nyt kahdesta FysiOtuksessa, jossa se on saanut myös laserhoitoa. Nyt sitten mietitään minkälainen tulevaisuus tällä harrastuskoirala on. Ehkä eniten merkkaa 1.6. tehtävä mittaus agilityn osalta. Sitten alkaa punnitseminen, jos koira onkin maxi.
Tässä vielä muut kuvat. ja huom, virallisia tuloksia ei ole vielä tullut Anulta.
6. toukokuuta 2015
Tornion vappuralli
Voi harmituksen harmitus! Pitikin mennä sössimään juuri ne kisat joissa meidä piti onnistua, ja joissa meidän piti tehdä nollia, ja joissa meidän piti voittaa. Mutta, nyt täytyy vain todeta että aina ei voi voittaa. Typeränä en osannut tankata päivään. Ensimmäinen startti oli 14:00 joten kyllähän se nälkä tulee jos syö vain kaurapuuroa aamulla, ja yleensäkin valmistautuu päivään niinkuin startti olisi 10:00. Tämän seurauksena jalat oli hapoilla ja voimat nollassa eli spurtit teki tiukkaa. Sitten kun vielä yrittää selvityä viidestä suht suoraviivaisesta radasta täysillä, niin ei se ole kiva tunne, ei yhtään.
Lyhyesti: mahkut kolmeen sertiin, ei voitettu yhtään. Osallistujia 10 per. rata, niin johan se pistää mietityttämään. Siellä nyt vaan sattu olemaan kovia koiria vastassa, ja Jaffan kontaktit oli taas sitä samaa vanhaa. Niilo hävisi sekunnilla hyppysertin. Sekin oli viimeinen rata koko päivälle, että jos olisin ollut juoksukuntoinen niin varmasti oltais saatu sen verran kiinni.
Lyhyesti: mahkut kolmeen sertiin, ei voitettu yhtään. Osallistujia 10 per. rata, niin johan se pistää mietityttämään. Siellä nyt vaan sattu olemaan kovia koiria vastassa, ja Jaffan kontaktit oli taas sitä samaa vanhaa. Niilo hävisi sekunnilla hyppysertin. Sekin oli viimeinen rata koko päivälle, että jos olisin ollut juoksukuntoinen niin varmasti oltais saatu sen verran kiinni.
22. huhtikuuta 2015
Matoagilityä
On se Matonenkin aksannut. ollaan päästy muutaman kerran isompan halliin treenaamaan, ja siellä koiruus onkin yllättänyt irtoamistaidoillaan. Taskilassa se vaan tulee käteen ja kiljuu.Häiriötreenit ovat edelleen kulmakivi, koska koira ei keskity, hyökkii koutsia päin ja touhottaa omiaan. Menee siis ylikierroksilla. Nyt yritetään treenata kesä ohjatussa ryhmässä kassilla, ja sillä isolla kentällä.
Tässä vahän matskua maaliskuulta.
Kontakteissa ollaan otettu isoja edistysaskelia. Puomi on jo valmis. Tosiinaan tulee läpi mutta juokseepahan lujaa. Keinuakin tehtiin ekaa kertaa kokonaista viimeviikolla, mutta vaatii vielä rohkaisuja koska pari kertaa hyppäsi pois keskenkaiken, vaikka halua kyllä löytyy. Aata ollaan treenattu kahdesti. juokseminen on huippukivaa ja nyt pitäisi alkaa naksutella niitä oikeita askelmerkkejä.
Jaffa kisasi kassin kisoissa 19.4. parilla Mika Moilasen agiradalla. Ei ollu meno päällä eikä kokeilut onnistunu. Eikä varsinkaan ne kontaktit. No tietääpä etten enää ikinä kisaa Animagi areenalla.
6. huhtikuuta 2015
Rollon kisat 3.-4.4.
Pääsiäinen vierähti Rovaniemellä, Ounashallissa kisaamassa. Tykkäsin kovasti pohjasta, ehkä paras missä oon koskaan juossut! Nimimerkillä 10 starttia enkä ollu edes jumissa reissun jälkeen.
Tuomarina toimi molempina päivinä Jari Helin, ja edelleen tavoiteltiin palkintopalleja. Valitettavasti Jarin radat olivat niin suoraviivaisia ja helpohkoja, että muutama muukin teki nollia. Silloin nämä parsonit joutuu alistumaan muiden huippunopeisiin suorituksiin, ja esimerkiksi Jaffan kohdalla (startattiin viimeisten joukossa) homma meni reenaamiseksi. Se oikeastaan sopi meille, koska hieman oli kontaktiongelmaa havaittavissa (taas). Osallistujiakin oli sen verta paljon että vähän tuntui turhauttavalta Niilonkaan kanssa taistella nopeutta vastaan, etenkin kun jouduin hieman rytmittämään sitä puomilla kahden ensimmäisen radan jälkeen otettuaan niistä virheet.
Ekana päivänä ei siis päästy sijoituksille, molemmille yhdet nollat. Toisena päivänä kerettiin rauhassa ihmetellä Rolloa Charloten ja Usvan kanssa ennen kisapaikalle menoa. Pari starttia molemmille, kolme nollaa neljästä. Niilo teki tuplat, ja yllätykseksi tuli kolmanneksi ekalla radalla. Viimeisellä puristettiin kaikki mehut irti, ja persjätöillä vedin koiraa perässä niinkin nopeasti, että voitettiin!
Olen super tyytyväinen Niilon vauhtiin tällä hetkellä. Uusi vinkupossu oli niin ihana että juoksi sen eteen lähes yhtä lujaa kuin treeneissäkin. Yli nelosen etenemillä vauhti on nopeinta meiltä. Vielä pitää kiinnittää huomiota omaan juoksutyyliin ja rytminvaihdoksiin.
Saatkiin kuin saatiinkin jotain kotiinviemiseksi, vaikka siihen tarvittiinkin aika monta starttia. Videot puhukoot puolestaan. Koiramäärät on ihan hatusta heitettyjä kun RAGIT ei oo julkassu tuloksia.
Tuomarina toimi molempina päivinä Jari Helin, ja edelleen tavoiteltiin palkintopalleja. Valitettavasti Jarin radat olivat niin suoraviivaisia ja helpohkoja, että muutama muukin teki nollia. Silloin nämä parsonit joutuu alistumaan muiden huippunopeisiin suorituksiin, ja esimerkiksi Jaffan kohdalla (startattiin viimeisten joukossa) homma meni reenaamiseksi. Se oikeastaan sopi meille, koska hieman oli kontaktiongelmaa havaittavissa (taas). Osallistujiakin oli sen verta paljon että vähän tuntui turhauttavalta Niilonkaan kanssa taistella nopeutta vastaan, etenkin kun jouduin hieman rytmittämään sitä puomilla kahden ensimmäisen radan jälkeen otettuaan niistä virheet.
Ekana päivänä ei siis päästy sijoituksille, molemmille yhdet nollat. Toisena päivänä kerettiin rauhassa ihmetellä Rolloa Charloten ja Usvan kanssa ennen kisapaikalle menoa. Pari starttia molemmille, kolme nollaa neljästä. Niilo teki tuplat, ja yllätykseksi tuli kolmanneksi ekalla radalla. Viimeisellä puristettiin kaikki mehut irti, ja persjätöillä vedin koiraa perässä niinkin nopeasti, että voitettiin!
Olen super tyytyväinen Niilon vauhtiin tällä hetkellä. Uusi vinkupossu oli niin ihana että juoksi sen eteen lähes yhtä lujaa kuin treeneissäkin. Yli nelosen etenemillä vauhti on nopeinta meiltä. Vielä pitää kiinnittää huomiota omaan juoksutyyliin ja rytminvaihdoksiin.
Saatkiin kuin saatiinkin jotain kotiinviemiseksi, vaikka siihen tarvittiinkin aika monta starttia. Videot puhukoot puolestaan. Koiramäärät on ihan hatusta heitettyjä kun RAGIT ei oo julkassu tuloksia.
30. maaliskuuta 2015
Tornion kisat 29.3.
Kerrataas vielä tämänhetkinen tilanne. Niilolta uupuu voittonolla karsintoihin. Jaffalta uupuu yksi agiserti. Serti olisi kiva saada tällä kaudella, koska lopetan sen kanssa viimeistään elokuussa. Siksi molemmat koiruudet ovat mukana kisakentillä.
Eilen siis kisattiin Torniossa, uudenkarheassa heppamaneesissa. Oli kyllä tosi kiva paikka. Jos pelkään likaisia vaatteita ja kuraisia koiria niin sitten en suosittele. Me tykättiin, vaikka maa olikin totuttua pehmeämpi.
Timo Vertanen oli rakentanut mukavia juoksuratoja. 193m tuntui kyllä jaloissa viimeisten esteiden kohdalla, kaikilla neljällä radalla.
Niilo
A agility - reilusti yli 4m/s mentiin. Harmillisesti puomin alastulo napsahti, kun tultiin sille niin lujaa. No, toiseksi oltaisi silti jääty.
B agility - taas yli 4m/s. Tälläkertaa tehtiin nolla, sijoitus 2.
Jaffa
A agility - kontaktit vähän hitaanlaiset, mutta nolla tehtiin, sijoitus 3.
B agility - sama virsi tälläkin radalla, sijoitus 3.
Aivan mielettömän hyvä fiilis jäi näistä kisoista! Lisää tätä perjantaina Rollossa! Sillä kirmataan upouusilla kengillä.
Eilen siis kisattiin Torniossa, uudenkarheassa heppamaneesissa. Oli kyllä tosi kiva paikka. Jos pelkään likaisia vaatteita ja kuraisia koiria niin sitten en suosittele. Me tykättiin, vaikka maa olikin totuttua pehmeämpi.
Timo Vertanen oli rakentanut mukavia juoksuratoja. 193m tuntui kyllä jaloissa viimeisten esteiden kohdalla, kaikilla neljällä radalla.
Niilo
A agility - reilusti yli 4m/s mentiin. Harmillisesti puomin alastulo napsahti, kun tultiin sille niin lujaa. No, toiseksi oltaisi silti jääty.
B agility - taas yli 4m/s. Tälläkertaa tehtiin nolla, sijoitus 2.
Jaffa
A agility - kontaktit vähän hitaanlaiset, mutta nolla tehtiin, sijoitus 3.
B agility - sama virsi tälläkin radalla, sijoitus 3.
Aivan mielettömän hyvä fiilis jäi näistä kisoista! Lisää tätä perjantaina Rollossa! Sillä kirmataan upouusilla kengillä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)