Näyttelybuudeli

Teen nyt erillisen postauksen, koska edellisestä olisi tullut piiiitkä.

Eräs sunnuntai päätin lähteä Niilon kanssa mätsäriin, koska se oli kohtuullisessa karvassa. Mitä nyt vähän liikaa karvaa kaulassa.
   Pieniä aikuisia oli 50! Niilo viimeisenä, koska tulin suoraan koiria uittamasta. Tuomarina toimi Marjatta Pylvänäinen-Suorsa, eli arvostettu ulkomuototuomari.
   Saatiin westie pariksi, ja voitettiin se. Pöydällä Niilo ei oikein suostunut hampaita näyttämään, mutta koska ollaan tätä kovasti harjoiteltu, pienen pakittamisen jälkeen ei enää rimpuillut. Palleja tuomari ei kokeillut.

Punaisten kehässä tuomari otti kuusi jatkoon, joista ensimmäisenä Niilon.
   Sitten alkoi juoksu-urakka. En edes muista kuinka monta kertaa mentiin ympäri ja tehtiin eri kuvioita.
Lopuksi kuitenkin päästiin neljän parhaan joukkoon, ja loppujen lopuksi kehässä oli enää yksi meidän lisäksi!
Sitten, kun tehtiin vielä kerran edestakaisin, meni liikkeet plörinäksi, kun se kako namia jonka olin tyntänyt suuhun juuri ennen liikkeelle lähtöä. Siinä meni siis voitto, eli toiseksi tultiin.
   Hävittiin kleinspitsille, mutta ei haittaa! Eritisen ylpeä olen siitä että tuomari näki koirassa jotain joka sitä miellytti.

Viikonloppuna lähdin Kempeleen 1&2 ryhmänäyttelyyn kera Niilon. Se sai odotella teltassa kolme tuntia ennen kuin Tessa tulisi hakemaan sen JH-kehään.
   Välillä vilkuilin miten sillä menee, ja siellä kai se pntti menemään. Taisi se nähdäkuitenkin minut ja hieman itkeä perään mutta muuten oli kuulemma ihan esiintynyt, ja näyttänyt hampaat. Sijoitusta ei kuitenkaan tullut.

Tiistaina käytiin kassin iltakisoissa. Tuomarina Jarmo Jämsä.
Ei voi muuta sanoa kuin että hieno poika! Niin me vedettiin rata ongelmitta loppuun asti, ja ilman virheitä.
Tuloksena 0 (noin -6) LUVA sij.1

Keksiviikkona sama homma, mutta tuomarina Jari Tienhaara.
Tälläkertaa rengas koitui taas kohtaloksi. Lähestyminen ei ollut aivan suora, joten vetisen kehikon läpi. En jaksanut korjata koska nolliahan me vaan halutaan. Lopussatestasin miten vedätys puomin puolesta välistä onnistuu, mutta ei onnistunut, vaan koira iloisena tuli hyppimään mun viereen. hienoa menoa koiralta kuitenkin. Niilon kanssa on kyllä kiva kisata!

Kuninkuusluokassa

Jaffan kanssa korkattiin kolmoset. Minulle se oli erittäin hieno kokemus, sain tutustua kolmosluokan rataan, vihdoinkin!

Tiistaina  Jarmon tuomaroima rata oli hempomi, ja keppikulma semi haastava. Ne ei kuitenkaan ressannut mua yhtään, josta olin aika yllättynyt. Muuten perus rata jota oli kiva mennä.
    Heti alun valssi oli pari sadasosaa myöhässä ja koira ei kääntynyt kunnolla, mutta sain sen sitten seuraavalle esteelle, ja itselle hiukan etumatkaa. Päästiin 8 estettä kunnes ongelmat alkoivat. J alkoi ihmettelemään yleisöä, ja meni näin ollen putken ohi. Sitten tultiin puomillejossa hyvä kontakti mutta lähti liikkestä. No, ihan sama. Ansaesteet ohitettiin hyvin kunnes tultiin renkaalle, jota ennen J alkoi haistelemaan maata. Päästiin kuitenkin mekkeen heti eteenpäin, ja seisottelin sitten alla vähän enemmän, joka onnistui.

Keskiviikkona Jarin tuomaroima rata oli kauheampi. Rata oli vaikeampi mutta ei mitenkään mahdoton.
   Lähtö oli räjähtävä ja sain oikeastaan koko radan ajan tehtyä hyvät ohjaukset. Ainoastaan loppupään takaaleikkauksessa J veti hypyn pitkäksi, ja ohitti seuraavan hypyn. En muistanut että se oli hyppy C, joten kun otin sen uudestaan tuli hyl. Loppu rata olikin sitten laukka-askelia ja haisteluja. Puomi oli erittäin hyvä, siitä pointsit koiralle!

Tunsin itseni onnistuneen ohjaajana, mutta koira pilasi ksenkin ilon. Suoritukset laittoivat minut erittäin pahalle tuulelle, ja se laittoi miettimään miksei koira toiminut yhtään. Oliko vika taas ulkokentässä, jossa ei olla reenattu, vai olivatko paineet sittenkin liian kovat? Vai eikö koiralle vain ole ratakestävyyttä?

Seitsemän starttia ykkösissä, vajaa kolmekymmentä starttia kakkosissa. Nyt kun ollaan kolmosissa, en enää tiedä mitä pitäisi tavoitella. Tämä on jo saavutus itsessään, sillä Jaffa on mun ensimmäinen agilitykoira, ja tiedän tehneeni sen kanssa useita virheitä, joita olen nyt Niilon kanssa ottanut opikseni. Näin ollen en usko että Jaffasta voisi koskaan valiota tulla, tai että nollia ylipäänsä voitaisiin havitella.
    Jo viime vuonna jokaisen kisan jälkeen mietin että mitä me oikein pelleillään. Pitäisikö vaan lopettaa ja asettua pelkälle treenausasteelle ihan vaan koira aktivoidakseni. En siis edelleenkään hallitse koiraa kisaradalla samalla lailla kuin treeneissä, me ei osata kisata. Kuitenkin sitä vaan ilmoittaa koiraa kisoihin, koska olen itse erittäin kilpailuhenkinen, ja sitä vaan ajattelee että miksi harrastaa jos ei ole mitää tavoitteita. Mutta mitä nyt kun tavoitteet on täytetty?
    Lisäksi pelottaa että olen rikkonut koiran. En ole huoltanut sitä alkuajoista lähtien niinkuin lajin perusteisiin kuuluisi. Luusto on terve ja olen sitä pari viimeistä vuotta huoltanut sen mitä kukkaro antaa periksi, mutta silti se antaa itsestään sellaisia merkkejä jotka laittaa ajattelemaan että miksi rasitan sitä. Etutassun nosteluun ja arasteluun en ole ikinä saanut vastausta. Asiantutevat ihimiset eivät siitä ole mitään vikaa löytäneet, ja tuntuukin että koira peittelee kipuja. kaiken huipuksi vilkkaassa perheessä tassujen päälle tulee astuttua vähän turhankin usein. En ole pitänyt kirjaa, mutta liian monta tallomista on tapahtunut, ja jo yksistään se riittäisi syyksi lajin lopettamiseen.
   Suurin ongelma on minussa, koska en vain osaa päästää irti siitä mitä olen tehnyt jo neljä vuotta. Lisäksi Jaffa on erinomainen lajin opettaja. Se taisteluhalu ja tekemisen riemu mikä koirasta löytyy on sanoinkuvaamatonta, ja se tunne kun saa ohjata tällaista koiraa on äärimmäisen opettavasita, syy miski lajia harrastaa.

Nyt masentaa lähteä SM-kisoihin tai agirotuun. En vain haluaisi.

Video Jaffan uinnista.

Masennusta

Jaffa on ollut hirveässä kiimassa pari viikkoa sitten. Se valvoi 3 yötä piipaten, ja rampaten portaissa. Kukaan ei talossa nukkunut kunnolla ja se jos mikä pisti pinnat kireälle. Jafu kun ei ole koskaan ollut tuollainen. Ilmeisesti oli jollain naapurin nartulla niin vahvat juoksut.
  Yks päivä sain nauraa maha kippuralla. Poika kun oli ulkona narun nokassa purkamassa sydäntään. Yhtäkkiä se alkoi ulvomaan oikein surkeana. Ikinä en ole sen kuullut ulvovan!
  Tämän vuoksi ei olla edes reeneissä oltu. Nyt kun sitten päästiin eilen activen reeneihin, ei siitä oikein mitään tullut. Innostusta oli joo, mutta heti palkan jälkeen piti samantien lähteä merkkaamaan viereiseen pusikkoon, tai etsiä joku koira jota piipata. No, olihan ne ekat ulkoreenit sitten viime syksyn, mutta oli vähän pinna kireällä kun ei ole oikeen Jaffan tapaista. Tehtiin kuitenkin ihan kivaa rataa sen mitä koira malttoi keskittyä. kovin vaan väsyi taas lopussa, johtuneeko siitä että uinnit on parilta viikolta jäänyt, vai täsät tauosta?

Toinen ongelma on Niilo. Se oli tuossa viikko sitten niin angsti tuulella ettei ikinä olis Niilosta uskonu. Lenkeille se ei halunnut lähtä. Aika kun yritti innostaa sitä myös nameilla ja palloilla. Yleensä se alkaa hyppimään ovea vasten ja haukkuu, mutta nyt se vaan painui syvemmälle sohvan kulmaan tai valui muuten pois paikalta. ja auta armias jos menit nostamaan syliin! Murina vaan kuulu. Jaffalekin se oli tosi vihanen kooajan, eikä lelut kelvannu, makas vaan.
  Jafflle tämä oli kreivin aikaa. Se sai joka ilta kerranki oman leikkituokion palloilla ja vetonaruilla. Ai että se nautti kun ei ollut ketään dominoimassa. Tuli aivan eri koira esiin Jaffastakin.
  Vastausta Niilon masennukseen en saanut, mutta eräänä päivänä sen vaan piristyi, ja lähdin koittamaan onnea OKK:n kisoihin.

Viime viikonloppuna (5.5.) siis korkattiin virallisesti kakkosluokka. Tuomareina Elp ja Anne Savioja.
Eka rata oli hidas, mutta tuomarin mukaan kuulemma pisin mitä on koskaan tehnyt, 186m.
Virheitä tehtiin ainakin keinun kiellosta, toista vitosta en muista. 70 sekuntia meni, ja ihanne oli minuutti. No, kolmas sijoitus sillä irtosi, mutta tokalle radalle piti ryhdistäytyä.
  Tokalla radalla otin lentävän lähdön, koska se oli aika pitkälti vaan suoraa. Se toimi ihan kivasti, kun N tykkää irrota. Keinukin mentiin jo ihan normaalisti, ja hankala keppikulmakin onnistui. Vaan sitten päästin koiran valumaan, ja kulma renkaalle oli vähän hassu, joten koira meni renkaan välistä. Muuten oli puhdas rata, ja aikakin alittui.

Roviksen kisat jäi välistä ja Tornioon ei mahda kyytiä löytyä, joten ei taida Niilo SM-mittelöihin lähteä.
Kovastiolen sen kanssa reenannut. Palkkailen nopeista suorituksista ja teen vain lyhyttä pätkää. Saisi vaan saman vireen sinne kisakentällekin niin tuo ois aika mahti liitäjä.

Niilo 2v 9kk

WappuNiilo

Oreniusta

Kauan odotettu Juha Oreniuksen koulutus oli viime viikonloppuna.

Lauantaina olin Jaffan kanssa. Rata oli aikas vaikea, ja sellainen että sai tosissaan juosta!
Saatiin monta hyvää pätkää, mutta loppua kohden alettiin molemmat hyytyä jo sen verran että kaunista katseltavaa se ei minun osaltani ollut. Jaffa kyllä jaksoi revittää, ja oli jopa vähän irtoavalla tuulella.
   Toisella rupeamalla sain ajatukset paremmin kasaan, ja ohjauskin oli luontevampaa. Sitä ei tosin videolle tullut kun muisti loppui.



Sunnuntaina oli Niilon vuoro. Uusi lelu teki tehtävänsä, kun N jaksoi painaa ihan täysillä kokoajan.
Loppu vaiheessa se taisi kuitenkin vähän hyytyä, joten kotiläksynä sain tiheämmän palkkaamisen ja kehumisen radan aikana.
   Rata oli huomattavasti helpompi, mutta oli siinäkin omat kommervenkkinsä. Tehtiin toisella rupeamalla kuitenkin nolla 28 esteen radalla!
   Sain myös tietää että jos Niilo nousis toukokuun aikana kolmosiin (niin eihän siltä puutu kuin kolme nollaa kakkosista), niin päästäis SM-mittelöihin minijoukkueeseen. Tässä olen nyt puukannut kalenterin täyteen kisoja sen minkä töiltä kerkeän. Pakkohan se on yrittää.

Eilen oltiin ekoissa Activen reeneissä. Päästiin siis Jaffan kanssa virallisesti sinne reenaamaan valmennusryhmään. Oon niin intopiukeena ettei mitään rajaa!
   Eilinen rata oli kyllä aika pliisu. Olihan siinä toki melkeen 30 estettä, mutta ei siinä ollut mitään ihmeellistä.
Tosin keppikulmat oli taas hyviä meille reenattaviksi.
   Jaffa ei kulkenut. Ehkä se pohja oli taa suus juttu, kun on huomattavasti liukkaampi ku kassilla. Epäilen myös että se on jumissa. On nimittäin nyt viimepäivinä uinut paljon, ja tehnyt 10km juoksulenkkejäkin.

Luokkanousuja

Tänään kisattiin kotikisoissa. Tuomarina Seppo Savikko, joka oli muuten ihana ja piti joka luokan rimat alarajalla. Eikä radoissakaan moittimista ollut. Kaikki radat simppeleitä ja loogisia.

Ammulla aloitettiin Niilon kanssa hypärillä, vaikka sillä on jo tuolta radalta nolla.
Hylky tulikin jo heti toisella esteellä, kun en nähnyt sen menevän renkaan sivusta. Tätä se ei ole ikinä tehnyt, joten ihmettelen suuresti! Muuten koko rata oli puhdas :)

Toisella radalla keskityttiin sitten vähän enemmän. Rengas meni tällä kertaa aivan kuten pitääkin, ja kontaktit oli lennokkaita, sekä pysähdykset terviä, eikä varasteluja tapahtunut. Suoritettiin rata puhtaasti, reulu 10 sekunnin alituksella, joten tästä hyvästä irtosi serti ja siirto 2-luokkaan!


Niilo mini1 agi

Sitten pitikin odotella kakkosten alkua, ja Jaffan saapumista kisapikalle.

Ensin oli agirata, joka näytti alkuun toivottomalle vaikean aloituksen, sekä keppikulman takia. Rataantutustumisen jälkeen myös selvisi, että olin tutustunut rataan väärin :D

Jaffan kanssa kuitenkin meni odotettua paremmin, ja se jopa oli kuulolla kokoajan, eikä kaarrellut hyppyjä. Kontaktitkin se otti oikein hyvin, ja odotti vapautusta! - aivan kuten pitääkin.
Puhtaasti saavuttiin maaliin, joka on edelleenkin hyvin historiallista ekasta radasta. Tällä nollalla irtosi serti, eli siirto 3-luokkaan! Aivan mieletöntä! Harmi vaan kolmoset oli jo edellisenä päivänä, joten kaksi ilmaiskisaa korvasi puuttuvat radat.

Sitten oli vuorossa Niilo, ja edelleen sama rata. Vähän hermostutti kun se oli jo aivan poikki, ja tosiaan ensimmäinen startti kakkosissa. Rata oli vähän huolimatonta menoa. Kaarreltiin joka esteen jälkeen, ja N haki muutenkin vähän turhan innokkaasti esteitä. Nolla se kuitenkin oli, mutta 0,81 sekuntia yliajalle meni.

Kaiken tämän lisäksi sijoitukset olivat aika kivoja, kaikilta radoilta toinen sija!

Upea päivä kertakaikkiaan!

Äskön myös selvisi että me lähdetään SM-kisoihin kassin medi joukkueeseen! Täytynee vissiin käydä vähän kisaamassa ennen sitä...

Askeleen lähempänä

Jejsjesjesjes me saatiin LUVA! Toinen sellainen, eli vielä yksi niin ollaan siellä mistä olen haaveillut koko agiurani ajan, eli kolmosissa!!

Tänään siis kisattiin OKK:lla. Tuomarina Anne Savioja.
Nolla, ja luokkavoitto tuli heti ekalta agiradalta. Hypärillä nolla oli lähellä, mutta Jaffa teki sen mitä ei normaalisti harratsa, eli irtoaa väärille esteille, jotka eivät edes ole liitolinjassa :D Tämä rata oli teknisesti parempi kuin eka rata. Tosin molemmilla radoilla kepit oli aivan priima tavaraa, etenkin hypärin avokulma.

Nollaradan minnukset: keinulla vietettiin taas tovi ihmetellen tuomaria. Keinun kontaktia ei otettu. Puomin kontaktia ei otettu. Karrokset (ainakin jotkut) pitkiä.

Sitten palatkaamme viimevuoteen:
OSTY, eli Oulun Seudun Terrieriyhdistys julkaisi vuoden 2011 terrierikilpailussa sijoittuneet.

Jaffa on vuoden agilityterrieri sij.1, lajimestari sij.6, sekä showterrieri sij.18
Niilo on vuoden agilityterrieri sij.2, TOKOterrieri sij.1, sekä rallytokoterrieri sij.2

Serkku halusi antaa Niilolle aamuruuan :)

Ja hyvät uutiset senkun jatkuu. Sain vihdoin hankittua lisää kuvauskalustoa kittiputkeni rinnalle
Samyang 85mm/1.4 odotti kotona kun palasin Norjasta, ja se on aivan ihana kapistus! Vielä on opettelua käsitarkennuksessa ja kiinteässä polttovälissä, mutta erittäin kivalta se näinkin vähäisellä käytöllä on tuntunut.

Niilo sai uuden Paavopannan KanaShopilta. Se on niiiin ihana!

Utstilling

On norjaa ja tarkoittaa näyttelyä. Perjantaina 16.3. pakattiin auto täyteen koiria ja lähdettiin porukalla valloittamaan Norja. Jaffan 5v synttäritkin tuli juhlittua siinä samalla :)

Revontulet loimusi koko menomatkan, ja kun lauantai aamu sarasti viiden aikaan, alkoivat vuoristot jo kohota, eikä väsy enää painanut kun sai maisemia ihastella. Kohta oltiinkin jo määränpäässä, eli kauniissa Harstadin rantakaupungissa. Huristimme suoraan näyttelypaikalle, jossa minä sain totutella koiraa alueeseen sillä aikaa kun muut käyttivät koiria kehässä. Meidän vuoro oli vasta sunnuntaina.

Yövyimme loistavalla kamping alueella, vain 3km päässä näyttelypaikasta. Harmillisesti sää ei suosinut enää illalla samoten kuin aamulla, joten retkeilyt ja kuvailut jäivät mökissä höpöttelyksi.

Yöllä pahimmat univelat pois, ja sunnuntaina herättiin aikaisin. Pakattiin auto ja lähdettiin taas näyttelypaikalle. Jaffan  kehä oli heti yhdeksältä. Parsoneita ilmoitettuna 5, joista 3 uroksia. 2 junnua. Minä ainoana suomalaisena. Tuomarina Tanya Ahlman-Stochmari, jolta lähdin hakemaan EH:ta, sillä turkki ei ollut parhaassa mahdollisessa kunnossa, jakoira näytti muutenkin vähän hassulta.

Kehässä Jaffa liikkui erinomaisesti, mutta oma hermostuneisuus taas pilasi seisotukset.
Kuitenkin, vaikka huono ruotsi minulla onkin, kuulin tuomarin sanovan ERI+SA, ja siinä vaiheessa tiesin että ainakin CACIB ansaittu!
Paras uros kehässä oli toinen junnuista, ja erittäin komea sellainen. Tuomari kuitenkin osoitti minulle ykköstä, ja siinä vaiheessa olin aivan pilvissä, kun sihteeri löi minulle cacibin ja valioruusukkeen käteen. Hetken kesti tajuta että herran jumala, sehän valioitui!

Kohta olikin rotunsa parhaan valinta, jossa toinen nartuista oli vastassa. Kerran kehä ympäri ja tuomari ojensi minulle puna-keltaisen ruusukkeen. Jiiihaaa! Tällaista en kyllä osannut edes unelmoida.
Itseasiassa toivoin että Jaffa olisi ollut maximissaan VSP, koska emme voineet jäädä ryhmiin pitkän kotimatkan vuoksi. Harmitti siis, että kerrankin kun ryhmäkehään olisi saanut mennä, emme sinne päässeet.

Arvostelu suomennettuna:

Erinomainen rotutyyppi. Hyvä ?, hyvä pää ja ilme. Hyvä kaula ja ?.
Rodunomaisesti kulmautunut, erinomainen turkinlaatu. Mukava temperamentti. ? näyttää hyvältä. Hyvä pigmentti.
Tulos: VAL-ERI1 PU1 ROP CACIB SERT --> NO MVA (Norjan muotovalio)

(c) Maija Laine

Kotimatkalla pysähdyttiin ihastelemaan maisemia ja ottamaan koirista kuvia. Itse en juuri kameraan koskenut.
Hallissa oli huono valo ja laiskuus iski totaalisesti muutenkin.

KAIKKI KUVAT

Kiitos kaikille ihanille ihmisille matkaseurasta!

Ruoho on vihreämpää rajan toisellapuolen

Ollaan tehty pari visiittiä Haukiputaalle viimeaikoina. Activelle nimittäin.
Ostin pari viikkoa sitten extemporee valmennusryhmään 2-3lk tasoisiin yhden treenin. Kouluttajana oli Kaplaksen Mari, ja tuona kyseisenä kertana olikin vuorossa tekniikkatreenit radan sijaan. Kävi kyllä aikamoinen tuuri! Onhan tuota rataa nyt kassin treeneissä tehtykin, ja ainakin tämän treenin jälkeen minusta tuntui että opin enemmän kuin kymmenellä kassin treenillä yhteensä!

Tehtiin takaaleikkauksia ja poispäinkääntöjä. Yhteen väliin tuli myös mielenkiintoinen ihmisnuoli, jota reenattiin sitten hieman myös yksiksemme. Jaffa oli iskussa, ihan sairaan terävällä tuulella. Takaaleikkauskethan ovat meidän heikkous, mutta tämän treenin aikana ehdittiin käydä takaalaikkauksen perusteet niin hyvin läpi että ei niissä juuri ongelmia ollut. Jaffa reagoi käännöksiin hyvin, myös niin poispäin meneviin. Ainoastaan yksi poispäinkäännös oli niin kinkkinen ajoittaa että piti muutaman kerran yrittää ennen kuin hiffasin.
Treeneistä jäi niin hvyä mieli että pakko ottaa ehdottomasti joskus uusiksi, jahka vaan on ihmisillä treenejä myytävänä. Niin ja jos sitä hakisi kesän ryhmiin nyt kun kerrankin olis varaa. Onhan se vähän outoa mennä toisten treeneihin, mutta siellä se on vissiin ihan yleinen jutu...

26.2 oli Activella kisat. Lauantaina kävin busseilemasa Niilon kanssa kisapaikalla, ja katsomassa kun maailmankuulut ottivat mitta toisistaan. Sunnuntaina sitten oli meidän vuoro.
Otin vain yhden startin, koska epäilin ettei koira liiku siellä ollenkaan, niinkuin prt leirillä kävi. Toisekseen Niilolta puuttuu enää yksi nolla kakkosia varten, joten en halunnut vielä startata kakkosissa jos nolla ekalta sattuisi tulemaan.

Tuomarina toimi Heidi Viitanen, ja radat olivat ihan kivoja, mutta mutkikkaita.
Lähtö oli Niilolta räjähtävä, ja koko radan oli kokoajan hallinnassa, eikä irtoillut turhia. Ainoa moka joka harmittaa on oma muistikatkos heti nelos esteen jälkeen. N on kuitenkin hidas putkissa, joten siinä ehti tovin miettiä mikä tulikaan seuraavaksi. Kontaktit meni hyvin aata lukuunottamatta, jossa pysähtyi vast akun tuli alas... argh! (sitä se on harrastellut viimeaikoina). Tehtiin radalla sitten sama moka mitä muutkin tekivät, eli hankalan keppikulman takia valssi ennen keppejä, joka kostautui kielloksi. Koko radan ajan mietin että riskeeraanko, mutta näin jälkikäteen harmittaa että otin sen riskin. N ei sii nähnyt keppejä, ja juoksi ohi.
Muuten virheetön rata alle ihanneajan. Sijoitus 5/14

Laitetaas kuvapostaukseksi vähän koiramaisia ostoksiani viimepäiviltä...

BOT verkkoloimi

Molemmille Hurtta pannat ja Jokke nahkaremmi

BOT koiraloimi

Jokke metsästysliivi

+ ostin vihdoin näyttelyteltan kesän agiliitoja ja näyttelyreissuja varten, sekä hurtan agilityliivin <3
Jaffa sai myös oman pedin Wallilan Jaffa-tyynynpäällisestä ;)






Tällähetkellä menossa on koiran trimmausoperaatio nimeltäepätoivo.
Perjantaina suuntaamme Norjaan Tanya A-S:n tuomaroitavaksi.