Syysmasennusta

Pahoittelut! Lupasin kertoa Kataisen juoksu A kokemuksista, mutta koska ei olla treenattu sitä, postaus jääköön seuraavaan kertaan. jaffa nimittäin satutti tassunsa metsälenkillä. Anturaan tuli haava, ja on ontunut sitä nyt reilun viikon. Onneksi meillä on kokemusta näistä tassuäksidenteistä, niin tykötarpeita kyllä löytyy millä se saadaan hoidettua. Katsotaan nyt miten kassin kisojen käy kun ei pystytä treenaamaan.

Viime viikonloppuna (25.-26.10.) oli Pete Huotarin agilitykoulutus. Lauantaina olin Niilon kanssa.
Teemana tietysti koiraan vauhtia, ja kai sitä vähän saatiinkin. Olennaisena Pete piti sitä että hartiat ovat kokoajan avoimet koiralle. Tämä näkyi sitten valsseissa joihin en ollut tottunut, mutta kai sekin saatiin kaaliin iskostettua. Videolla näytän aivan dorgalta, kankikaikkonen. Estekäskyjäkin pitäis vissiin alkaa sanomaan, mutta miten sen oppii yhtäkkiä kin en ole koskaan sanonut?

Sunnuntai oli todellinen fiasko. Matosen aknssa tehtiin kolmea hyppyä, joista viimeiseen olisi pitänyt keretä valssaamaan. Niin, olisi pitänyt, mutta yhtään kunnon valssia en saanut aikaiseksi. Turhauduin koska niin monta toistoa meni mönkään, enkä yhtään tiennyt minkälaista ohjausta Pete olisi toivonut. Mielestäni totetutin kaiken mitä hän halusi, mutta palaute oli aina negatiivista. Koirakin on vielä niin kokematon että se hankaloitti tilannetta. Toisella puoliajalla sitten vähän rallateltiin. Siinäkin sitten tuli kommenttia minun ohjaustyylistä, jossa pyrin olemaan koiran edelleä. Eli jalat pitäisi saada kuriin ja antaakoiran irrota. Matonen oli niin pätevä että ihan harmitti se säätäminen. Halusin kuitenki osallistua sen takia, että Pete on kokenut bortsuohjaaja, ja haluan oppia tuon paimenohjauksen salat. Mieltä kuitenkin lämmitti se että Pete totesi lopussa Pitävänsä Madosta, ja että siitä kuullaan vielä.

Treeneistä jäi paha mieli senkin takia, että Mato ei jättänyt Peteä rauhaan koko 20min treenien aikana. Ei olla ennen oltu ohjatuissa treeneissä, joissa vieras ihminen, saatika mies seisoo vieressä. Vähän väliä kävi härppimässä lahkeissa, ja kerran nipsaisi Peteä pohkeesta ajakseen sen pois. Ärsyttävää!! Tätä esiintyy aina silloin kun olen palkannut koiran, ja keskustelen koutsin kanssa. Vieran ihmisen kosketus on yhä enemmän epämukavaa Madolle. Se saatta ihan vaan ohikävelevää imistä näykätä. Nameja syö mielellään toisilta, ja kosketustilanteet saadaan onnistumaan vain jos laitan sen näyttelyasentoon, eli persutan tilanteen näyttelytreeneissä tehtyyn harjoitukseen jossa palkka odottaa edellä. korvat on silti luimussa ja huomaan kuinka epävarma se on tilanteesta. Ohikulkijat eivät onneksi ole enää ongema, mutta vastaantulevat koirat kyllä. Remmiräyhääjänä vetää kierrokset tappiin, mutta jos on vapaana, ei koirassa ole juuri ongelmaa.

Tässä videota Peten treeneistä, ja samalla se ääliö-Mato.

Mato 11kk

One mind

Niilon kanssa ollaan nyt vihdoin ja viimein vakituisessa treeniryhmässä KASsilla. Kouluttaja on ulkopuolinen, Heidi-Maria Puolakka. Heti ekoissa treeneissä oli vain yksi ajatus, saada koira kulkemaan ja miten pystyn siihen vaikuttamaan. Eli maxilinjoja ja kovasti koiran odottelua. Niistä taitaa olla seuraavatkin treenit tehty.

Mato 10kk

4.10. Oli Activella ohjaustekniikkakurssi, joka perustui One Mind Dogsin ajatusmaailmaan. Kouluttajina Mikko ja Mari.

Matosella oli aluksi vaikeuksia keskittyä uudessa hallissa, ja tietysti remmirähjääjänä kun koiria vilisi ympärillä. No, oli se välillä hiljaakin, mutta kyllä sai taas hävetä sen käytöstä. Onneksi sentään keskittyi aina kun piti tehdä, vaikka treenit oli toteutettu niin että kaksi on yhtäaikaa kentällä ja lennosta vaihdot. Vaan heti kun silmä vältti se otti liikkuvan kohteen ja lähti ajamaan pois. Onneksi loppuakohden alkoi jo ymmärtää ettei se räyhääminen edistä mitään. Väsykin jo painoi pitkien treenien takia, ja jätinkin osan harjoituksista tekemättä, kun raasu nukahti kekselle treenikenttää.

Mutta olipa suorastaan virkistävää lähteä agilityssä taas sieltä ihan perusasioista, ja opettaa koiralle alusta alkaen kaikki perusteellisesti. Mudi oli oikein pätevä, ja suoriutui uusistakin asioista paremmin kuin kokeneet kisaajat. Se sai paljon kehuja koutseilta, kuinka fiksu eläin onkaan. Ääripäänä se kun otin ensmmäistä kertaa riman käyttöön, kun treenattiin niistoja. Siinä sitten pysähdyin leikittämään koiraa ja yks vaan tarjoaa on/offia rimalle. No eihän ne tassut kovin siinä pysyny, niin Matonen kokeili vielä josko äiti haluaisikin ne takajalat siivekkeelle. Kurssia on jäljellä vielä 3 kertaa, mutta viimeinen on vasta maaliskuussa. Seuraava joulukuussa, enkä malttais odottaa!!

Tässä videota kotiläksyistä. Paljon on vielä tekemättä..

Eilen sitten tuli korjattua se syntysyys jota olen potenut viimeisen vuoden ajan, eli Kataisen Harrsin treeneissä käyminen. Kuinka olenkin osannut olla menemättä Kuopion aikana hänen treeneihin? Olen menettänyt aika paljon ja ihan liikaa asioita.

Piti mennä Niilolla mutta ajattelin että eniten on opittavaa Jaffan kassa. Meillä meni tosi hyvin. Vähän liiankin, kun olin ohjauksellisesti kokoajan 6m edellä. Osoittain mun koirat on jo tottunu siihen, mutta toisaalta Jaffa ei edelleenkään lue kunnolla persjättöjä, vaan ohjautuu väärille esteille. Keskityttiin sitten vain siihen että liikun oikealla nopeudella ja edelleenkin odotan sitä koiraa. Yhdessä välissä Jafu keksi että takaakiertoon ei voi mennä. Uskomatonta kuinka se aina keksii näitä. Harrikin yritti sitä ohjata, mutta ei onnistunut. Siitä siis kotiläksy. Päästiin 33 esteen radalla (huom! meidän halli on 1/3 osa kisakentästä) loppuun asti, ja teemana oli toisaan ne persjätöt. Ihana Jaffa-pappa ♥

Nyt sitten yritän opetaa Jaffan juoksu A:n Harrin menetelmällä. Palaan siis asiaan.

Liero 10kk

Mudieläin jo 10 kuukautta! Tässäpä hieman videomateriaalia meidän puuhailuista. Olen siis keksinyt miten lähden etenemään kontaktitreenissä. Palattiin takaisin perusasoihin, ja opetin etupalkan erillä tavalla. Vielä ei oikein kestä lähetellä kovassa vireessä, mutta kokoajan enemmän ja enemmän keksittyy kiihkeänäkin.

Mulla on ollut yksi vapaa viikonloppu tänä syksynä, ja sen päätin viettää mökillä Louejoella.

Mietintämyssyä kiristää

Living for Agility

Ensimmäistä kertaa agilitykoiran kanssa tulee tällaista kriisiä kuin nyt Matosen kohdalla. Vaikka koira on vielä nuori  - 9,5kk - haluaisin olla varma siitä mitä rupean sen kanssa touhuamaan, ja miten.

Erityisesti ahdistaa kun voisin jo alkaa tekemään sen kanssa kontaktireenejä. Niitä ollaankin jo aloitettu, mutta edistystä ei ole tapahtunut juurikaan. Tai lähinnä tuntuu etten osaa opetta, tai mitä jos tekniikka on väärä? Ajatus siitä että teen jotain ratkaisevan väärin jo nyt alkuvaiheessa, joka siis vikuttaisi lopulliseen kontaktisuoritukseen tulevaisuudessa. Ohjatuissa treeneissä pitäisi päästä käymään Activella, mutta matka ja yksittäisen treenin saaminen on tällä hetkellä vaikeaa. Heidi-Maria Puolakan treenit alkaa loppukuusta Niilon kanssa, mutta ilmeisesti pitää uhrata treenikerrat kontakteista höpöyyämiseen. Siitä on neljä vuotta kun olen Niilolle pysäytyskontaktit opettanut, joten hiukan on taidot päässeet ruostumaan. Aasta sen verran että se tulee olemaan juoksu, mutta KAS ei saa hankittya matalaa aata, niin pitäisi sekin opettaa activella. No, onneksi se taitaa olla esteistä viimeisin opetulistalla.

Sitten kepit. Kassilta löytyy tähän ongelmaan kahdenlaisia menetelmiä. Kujakepit kymmenellä kepillä, tai kisakepit joihin tungetaan ohjurit tai verkot. Niilolle opetin kujalla, mutta sillä haitarimallilla, Haitari oli selvästi parempi, koska aina kun sitä lähti venyttämään kapeammaksi, myös välit kasvoivat. Eli näin pennun näkökulmasta tiheä keppiväli olisi parempi jottei vahinkoja sattuisi. Olen siis juoksuttanut matoa nyt yhden keran kujan läpi. Eupalkalla ja tosi leveällä kujalla. Sitten kun ranka saa alkaa taivuttelemaan, voisin kokeilla activella vinokeppejä verkkojen kanssa. Itsenäisyys on tässäkin se juttu.

Ruskaralli

Ilmoitin parsonit Tornioon kisaamaan 7.9. Koska tarvitsemme vain aginollia, otin vain A ja C radan, eli aamu- ja iltapäivän ihan tietoisesti. En kuitenkaan arvannut että päivästä olisi tulossa 9 tuntinen + matkat päälle. Sehän olis selvää ettei nuilla kestä vire viimeiseen saakka. Päätin siis nukkua pitkään ja ajelin vain yhdelle radalle.

Rauno Virran rata oli yllättään kiva. Aa tehtiin kolme kertaa, ja tunteet oli hieman ristiriitaiset. Olin nimittäin koko viikon treenannut aata Jaffalle (neljänä aamuna), ja tosi kivasti teki siellä. Nyt kuitenkin roiskittiin kaksi niistä. Harmi kun kamera ei kahta saanut talteen, mutta ekasta jo näkee kuinka päällejuksu oli liikaa.



Niilo meni paremmin, mutta välistäveto kusi, kun ohjaus jäi vajaaksi.

Jaffa @ 10 (-6,16) sij, 11/25 (kaksi aan alastuloa)
Niilo @ HYL

Matosen kanssa ollaan pähkäilty kontakteja, ja jotain pientä energianpurkaustreenejäkin ollaan tehty.
Madosta kun oikeasti huomaa ettei se ole mikään tokokoira. Se tykkää riehua ja tekee just niinku tykkää, eikä viilaile pilkkua.

Limingan ryhmänäyttely

Mato täytti 28.8. 9kk! Eli virallisesti junnu. Se pääsi juuri ja juuri ensimmäiseen näyttelyynsä Limingan ryhmikseen 30.8.

Mudeja oli ilmoitettu kaksi, joista toinen oli myöskin junnu-uros, Matoa 4kk vanhempi.
Esiintyminen meni hyvin harjoituksiin nähden. Oltiin jo hyvissäajoin paikalla ja treenailtiin kovasti. Hieman vaan meinas herran käytös olla suht. noloa, kun jokaiselle koiralle piti vetää raivarit. Loppua kohden alkoi jo väsyttämään (huom. tavoite!) joten ainoa jolle piti aukoa päät oli vastustaja.

Pöydällä Mato murahti vaimeasti tuomarille, kun aikoi hampaat tarkastaa. Onneksi tuomari ei säikähtänyt vaan jatkoi kopelointia, ja Matokin oli ihan ok siinävaiheessa, mitä nyt vähän luimisteli. Liikkeet meni aivan nappiin mutta seisomeinen takkuili. Loppuvaiheessa päätti ottaa taas jonku koiran kohteeksi ja rages viereisen kehän sakuille. Niimpä tuomarin piti mainita arvosteluun myös luonteesta.

Erinomainen sieltä kuitenkin tuli, ja kakkoseksi jäätiin. Ei SA:ta luonteen takia, joka on ihan ymmärrettävää.
Kokeilemaan me vaan lähdettiin ja onhan se selvää että kehitys on vielä kovasti päällänsä. Arvostelu on juuri sitä mitä minä itsekin tuossa koirassa näen.

Livija Zizenske, liettua
"Good formal. Good bone and size. Good propotions in head. Little light eyes. A bit low set ears. Good set neck. Little soft topline. At this moment good chest. Lose elbows. Narrow rear. Excelent movement. A little proplem with temperament." ERI JUK2

Maailman kauneimmat

Sehän pukkaa jo syksyä! Pipot ja tuulitakit odottavat valmiina eteisessä pitkiä lenkkejä. Me niin tykätään kun säät viilenee! Elokuun ainoissa kisoissakin oli oikein mukava sää aksata, kun ei ollut liian kuuma eikä liika kylmä :)

Työvuorot antoi myöden vain lauantain kisailuille. Onneksi, sillä 15h kisapaikalla touhuamista oli hiukan liikaa tälle tytölle. Sunnuntain työnteosta ei oikein tullut mitään, mutta jostain sain virtaa lähteä iltapäiväksi vielä talkoilemaan ja purkamaan kisat.

Niilo
A agi @ 0 (-8,90) sij. 8/34 etenemä 4,26m/s
- Tässä radassa oli sitä kauan kaivattua poveria! Ihan mieletön fiilis radan jälkeen, kun koira antoi kaikkensa.
B hyppy @ 0 (-8,58) sij. 10/35 etenemä 4,30m/s
- Hieman laiskempi suoritus, mutta käytin maxilinjat hyväksi ja se toimi. Loppusuoralla haki askellusta taas.

Pohjois-Pohjanmaan piirinmestaruus sija 6! Olen niin ylpeä :-----)

Jaffa
A agi @ 5 (-8,47) sij. 6/35 etenemä 4,21m/s
- Puomin alastulo mätti. Oma moka kun en vaatinut kunnollista. Katoin kyllä että hidasti, mutta kai se sen sitte hyppäsi. Tästä oli serti irronnu! Mutta meillä onki aina ollut Virpiniemen sertikirous.
B hyppy @ HYL
- Muuten hyvä mutta yks liian loiva välistäveto meni kielloksi, ja kun tokavika hyppy meni ohi niin annoin olla.

Hyvin meni siihen nähden että ei oltu treenattu YHTÄÄN. Mutta pitäisi kyllä jättää nuo talkoilut ja jäjestelyvastuus ihan kokonaan toiselle päivälle jos aikoo kisata. Ihan varmasti vaikutti suorituskykyyn.

Sain uuden lelun tilattua vihdoin ja viimein! Eli siis objektiivin. Ei mikään huippu mutta ompahan nyt lyhyt. Mä kun tykkään näistä kiinteistä manuaaleista. 35mm/2.8

Iso koila jo 8,5kk

Tässä näkyy hyvin miten meillä lähdetään tolpan kiertoon...

Äiti, sain uuden ystävän!

Otsikkoon viitaten arvatkaa missä olin töissä? No maailmanvoittajassa! Kolme päivää mahtavia koiria, mahtavia ihmisiä jajaja mun ainoa kesälomareissu ässämmien jälkeen :D Koirat jäi kotia. Mato li muutaman viikon liian nuori junnuihin.

Kehätyöskentely sujui oikein hyvin, vaikka enkuksi vedin. Tabletti hoiti homman kotiin, kun eihän ne säännöt tahtonu oikeen meikäläiseen upota. Lauantaina 98 pitkäkarvaista kääpiömäyräkoiraa, lauantaina 103 parsonia, ja sunnuntaina ihanan keveä 56 punaista irlanninsetterinarttua.

Ainoa työtoiveeni oli saada mudit, mutta en saanut. Sain parsonit. Tosi kiva oli seurata kehää kun oli paljon tuttuja läheltä ja kaukaa. Tuomarikin oli koko kolme päivää sama, samoin kirjuru, joten oikein leppoisa viikonloppu siis. Kaikista mukavinta oli saada kehän laidalta kehuja työskentelystä ventovierailta ihmisiltä. Kaikkeni annoin ja ihana kun se myös huomattiin :)

Lauantain parhat kasvikset. Salukit voitti.

Viereisen kehän valiourokset. Roppi heti etualalla ykköspallilla :)

Myrskyn jälkeen on poutasää

OKK:n iltakisat 31.7. Tuomari Salme Mujunen
Hetken mietin ennen kotoa lähtöä että onko tuonne ulos mitään järkeä lähteä, kun vettä tulee kuin saavista kaatais, ja ukkosmyräkkä oli melkoinen. No ei muuta ku kolmikko autoon ja sadevaatetta päälle. Kisapaikalla parsonit aloitti tärräämisen heti kun oven aukaisin. Neliveto oli päällä koko lämppälenkin, ja jos vähänkään jyrähti niin helvetti oli irti. Matonen ei tunetusti ollut moksiskaan.

Onneksi ukkonen loppui juuri minien rataantutustumiseen, mutta olihan Niilo vielä epävarmalla päällä. Käytin reilusti aikaa sen vireen nostattamiseen ja itsevarmuuden takaisin tuomiseen mm. viemällä sen radan reunalle, vaan ei auttanu. Sitten aloitin pallolla leikkimisen niin johan se alkoi syttyä, ja juuri ennen rataa lähti räksytys päälle. Jaffa olu helpompi tapaus, kun se kuumuu enemmän muiden tekemisistä. Molemmille nollat, mutta neljä putkea peräkäin oli vähän liikaa vireelle. Nuo mun koirat kuin ei kiihdytä putkista, paitsi Niilo suoralla.

Toisella radalla vesi oli jo tehnyt tehtävänsä niin kentälle kuin vaatteillekin. Lompsis vaan vesi loiskui Salomoneissa, vaan niin me tehtiin nollat! Jaffalle piti vielä aata varmistella rytmittämällä, kun ei olla koommin sitä treenattu ilman ponnareita. Ihme, Niilo oli nopeempi!

C hyppy
N 0 (-11,04) sij. 12
J 0 (-11,92) sij. 12

D agility
N 0 (-11,11) sij. 14
J 0 (-10,23) sij. 8

Tykkään kyllä kovasti Salmen radoista. Suomalaiset 3-luokan radat ovat menneet liian vaikeiksi, ja jopa vaarallisiksi tiukkoine käännöksineen, jotka tappavat vauhdin. Eikö voittajaa voida ratkaista nopeuden perusteella? Näillä radoilla rimatkin oli 25 ja 35, eikä ekalla radalla ollut keppejä, johtuen siis sääolosuhteista. Kiva myös ettei ihannetta ole laitettu liian tiukaksi. Nyt on arvokisoihin tuplat takataskussa!

Mato on 8kk! Hieman on jo havaittavissa taka-ahtauden häviämistä. Me on treenattu lähinnä näyttelyjuttuja sosialistamismielessä, sekä pysäytyskontakteja etupalkalla. Mittasin sen, ja hyvin jäi vielä tilaa medimitan alle.