Alokas Mato

Minun pieni unkarinpainajainen on torstaina jo 4kk! (tai no miten se nyt lasketaan, 16vko mutta viikon päästä kalenterin mukaan).

Uhmaikä alkaa jo painaa. Pikkumusta on alkanut reipastua vähän pelottavalla tavalla. Se ei enää arastele vastaantulevia, vaan niiden lähelle voi ihan hyvin mennä haukkumaan. Ja kyllä, haukkuminen on nyt se juttu. Mutta aika hyvin se hoksaa esim. hallilla hiljentyä kun on pahimmat poksut saanut suustaan. Minua se testaa viemällä tavaroita sängyn alle, ja napsimalla hanskoista. Ruokapöytäkin on jo huomattu, kun siellä on yleensä kaikkea ihanaa herkkua. Siinä onkin omassa päässä haastetta, että kieltääkö huutamalla nimen, vai EI! Koska se Matonen tulee melko herkästi.

Ollaan me kuitenkin jaksettu treenata, kaikkea muuta paitsi hihnassa vetämättömyyttä ;) Eilen olisi ollut pentukurssin eka kerta, mutta pöhkö luulin että se on tänään, ja sitten harmiti, kun asian tänään tarkistin :/ No, me treenattiin kotona.

Perusasentoa lähdettiin tekemään laatikkomenetelmällä, jossa Niilo oli aikanaan pro. Mato ei oikein tajua tuota itsenäistä pyörimistä, mutta kyllä se takapää heiluu ihan kivasti. Perusasento on tiivis mutta vielä vaatii käsiapua, joka mua harmittaa aika paljon.No, tätä me työstetään vielä piiitkään.



Maahanmeno on yllättävän haastava. Se hoksasi sen kyllä jo kotiuduttuaan, mutta tekniikkana on I-M eikä S-M. Käsiavulla menee sujuvasti nokka edellä, mutta heti kun yritän tarjoamisen kautta, niin se perse tipahtaa aina kun se miettii jotain. Kosketusalusta on toiminut pienenä apuna.

On/off asentoa treenattiin hieman myös. Olen saanut tehtyä kosketusalustasta kivan, ja että sitä pitää vimmatusti kosketella niin saa namia. Ei siis tuottanut veikeuksia vaikka takajalat olikin ylempänä. Pitää vaan alkaa pyytämään siltä asentoon menoa. Tarkoitus on sitten joskus opettaa puomille on/off, mutta tähän asti olkoon laatikkotreeni nimeltään :)

Käsin Matoa istumaan...

Pissatauko

Sitten Niiloa...

Käväistiin viikonloppuna Seppo Savikon koulutuksessa. Yhtenä päivänä vaan, ja sekin oli jo antoisa. Puheenaiheena jälleen meidän liikkuvuus, mutta tällä kertaa minua potkittiin persuksille. Nimittäin minun pitäisi opetella uudenlainen äänenkäyttö radalla. Minähän en juurikaan sano esteiden nimiä, paitsi erottelut ja kepit. Äänensävyssäni on liika turhautumisen tunnetta koiraa kohtaan, jota täytyy vetää perässä, mutta siihen minun on vaan totuttava. Nyt alkaa sitten koiran tsemppaus, ja kehumine oikeissa kohdissa. Täytyy myös opetella tekemään radasta nopea suoritus, eikä edetä nopeasti. Videomateriaalia ei ole mutta eipä siellä ihmeellistä ollutkaan. Hyvää rataa tehtiin ja koiralla oli kivaa.

Aan kontakteista sen verran, että vaikka viimepostauksessa sanoin jatkavani Jennan ohjeiden mukaan, niin sovellan sitä vielä. Koiran hetsdaus jatkuu, mutta opetellaan aa jälleen kerran kokonaan uudestaan. Annan Niilolle anteeksi ja päästän sen tekemään kolme laukkaa.

Syyt:
1. Radalla se ei saa kunnollista vauhtia jotta osaisi ponnistaa kunnolla harjan yli.
2. Sen vire lopahtaa aina ennen aata.
3. Hellekisoista puhumattakaan.
4. Loppujenlopuksi koiran fysiikka ei riitä.
5. Minun aika ei riitä, etenkin kun arvokisoihin on 3kk aikaa.

Hiihtolomalla

Hiihtoloma alkoi Jenna Caloanderin agikoulutuksella HuPu:lla.

Ehkä antoisin koulutus jossa oon pitkään aikaan ollu! Jenna huomasi heti mitä pitää lähteä työstämään. Rata oli just sitä mitä tarvittiin, ja oikein kiva tehdä. hieman harmitti ettei aalle päästy, kun Jenna on erikoistunut tuohon ponnareilla treenaukseen, mutta saatiin kuitenkin nopeat vinkit siihen. Saas nähä miten toimii. jokatapauksessa sekä aalla että radalla aletaan nyt hetsailemaan koiraa. Onhan se jo aijemmin ollut selvää ettei tuon kanssa sais tehdä mitään ilman että vire olisi tapissa. Kyllähän sen aina kuumennan lähtöön ja pidän jännityksessä vapautuskäskyn osalta, mutta aivan eri meininki oli kun oli apuohjaaja pitelemässä.

Lisäksi minulle vihdoin taottiin päähän se kuinka Niilo ei vaan yksinkertaisesti taivu ja käänny. Paljon nopeampaa on vetää vitemmän kautta vauhdin säilymisen kannalta. Ja vikka treeniaikaa oli puolisentuntia, niin N teki loppuun saakka täysillä, ilman väsymisen merkkejä. Jenna myös kehui meidän juoksupuomia. Jotenkin helpotuin vaikka sanoin ettei sitä oo mitänkään opetettu, mutta sanoi että on hyvä etten tee minkäänlaisia apuja sille siinä. Jäi kyllä huippu fiilis!!

Tässä pätkä jossa tehtiin koko rata.



Harvinaista kyllä mutta heti treenien jälkeen lähdettiin Ouluun ihan normaalilla autolla, kun porukat tuli hakemaan. Tulipa sekin selväksi että taidetaan mieluiten kulkea junalla. Autossa mato oksenteli ja kuola valui. Eikä unta saanut juuri ollenlaan. Mato vierasti myös ekan päivän, kun porukat yöpyi täällä Kuopiossa, eikä uskaltanut oikein tehdä tuttavuutta. Viikkoa myöhemmin se oli jo aivan eri koira, eikä välittänyt yhtään vaikka ventovuoreaat sitä kosketteli.

Viikko vierähti vauhdilla. Se sisälsi lähinnä Jaffan trimmausta. Oli muuten melkoinen muutos jo havaittavissa, kun Jaffan pallien poistosta oli kulunut 3 viikkoa. Ensinnäkin painoa on alkanut kertymään, ja se ei enää himoitse tienvarsia, vaan viihtyy myös metsässä. Niilon kanssa löysivätkin eräs päivä hiiripariskunnan pesän ja pistelivät poskeensa, molemmille omat. Jaffa oli onnesta soikeana kun tuli painikavereita. Siitä tuli tosi lapsellinen kun pääsi Matosen kanssa riehumaan.

Jaffa kävi myös 3kk tauon jälkeen Activella treenaamassa. Ihan hyvin meni, vaikka keppikulmat oli meille turhan haastavia tauon takia. Vauhtia piisasi ja varmasti piristi herraa :) Katsotaan josko kesällä taas kisaisi sen kanssa.

Viikon kohokohta oli uimalakäynti. Siitä on nyt reilu vuosi kun koirat on uimalassa käyny. Testissä oli Hundspa, sen takia ku on lähellä. Kuin vanhat tekijät hyppäsivät altaaseen. Mato oli hyvin touhuissa mukana, kun annoin sen olla irti. Kävi rampilla läiskyttämässä vettä ja kannustamassa Niiloa. Meni kuitenki sen verta syvälle että tassu lipesi ja pää kävi veden alla. Sitte ei enää tullu vesirajaan vaan pysytteli kauempana. Tulipa varmistettua että tykkää vedestä, kun juomakuppikin pitää aina kaataa!

Kisakausi korkattu

Koko kevät on reenattu aata näitä HuPun kisoja (23.2.) varten. No, pikkuisen tuli kiire kun eihän sitä voi jokapäivä rasittaa koiraa. Kaiken lisäksi sain jotenkin Niilon taas lihomaan. Se on niin valtava ihrakasa että ihan hävetti kisata. Siirrän sitä nyt vähitellen rakaruokaan (Acanan laitista) niin jospa se tästä.

Jatketaan siis siitä mihin viimeksi jäätiin...
Kuudes treenikerta. Muuten olis menny hyvin mutta perskuta kun unohdin tuon uuden alaponnarin paikan, sentään tajusin sen nostaa...



Seistemännellä kerralla jäi tosi hyvä fiilis!!!



Vielä viimeset muistutukset ennen kisoja, ei hyvää päivää! Tuntu että koira osaa, mutta heti kun sillä ei oo apuja, sen pää leviää.



Ollaan käyty muutamissa ratatreeneissä, joissa on pidetty ponnareita paikoillaan. Eka kerta on aina huono, ja nykyään se vaatii kolmannen ponnarin lähemmäs harjannetta, sillä saattaa ottaa tukea tassulla. Kisojen jälkeen otan kehun pois, ja alan naksutella harjaliitoja.

Kisoissa oli siis tavoitteena hyvä aa, tai ainakin hyvä linja lähestyä sitä. Tuomarina Minna Väyrynen. Radat oli juuri niitä "ei meidän" tyylisiä. Heti ekalle radalle sattui A x2 Miten voi olla tämmönen "tuuri"? Sain linjat aalle ihan ok, tai ainakin ekalla menin sille puolen jonne kukaan muu neljästäkymmenestäviidestä ministä ei mennyt. No, suoritukset oli päin persettä, kolmella laukalla ja vähän ravia päälle, höystettynä huonolla alastulolla. Keppien jälkeen kosahti pahasti. En uskaltanu japanilaista tehdä, enkä myöskään vedättää, kun ei vaan kuulu mun tyyliin. Toka rata meni vähän paremmin mutta nihkeitä pyörityksiä ja loppusuoralla putkensuulta ohi, eli 5 tulokseksi.



Matonen oli lauantaina kisaturistina vähän aikaa. Sopivasti oltiin käyty just lenkillä niin se oli ihan väsy, mutta reippaasti kävi vähän käveleskelemässä koirien keskellä. Muuten se nukkui portailla kaikessa hälinässä, eikä korvaansa letkauttanut vaikka yleisö mylvi ja tuomari puhalsi pilliin parin metrin päässä. Huippu dogi :)

11vko 30cm

Läski hengästyny

Se maan mainio matonen

Ensimmäinen viikko on hurahtanut vauhdilla. Lähinnä ollaan keskitytty arkeen, sisäsiisteyteen,  lenkkeilyyn ja suhteen luomiseen sekä minun että Niilon välille. Hallilla ollaan käyty kolmesti. Eka kerta oli ihan kamala, kun häkkiinkin teljettiin! Toisella kertaa jo nukutti kovin että ainoa joka huusi oli jäsen N. Kolmannella kerralla jo uskalsi tulla itse hallin ovesta sisään leikkiä kentällä.

Onhan se sellainen sydäntenmurskaaja että kouluaamut on vähän venyny omalta osaltani, koska päätän aina jäädä ihastelemaan nukkuvaa murmelia. Hereilläolo on joka kerta kauheampaa, kun se reipastuu päiväpäivältä. Vaatteita on kiva varastaa ja kaikkea pitää muutenkin mutustaa.

Madon ja Niilon suhdeoli aluksi toivoton. Niilo ei huomioinutkaan Matoa, ja murahti jos himaisikaan sitä. Niilo ei kyllä ollut yhtään mustasukkainen joten kävi vähän sääöliksi kun se luuli että hylkäsin sen. Sitten edettiin vaiheeseen jossa se sai jopa koskea, eli Madon näkökulmasta hyökkiä päälle. Kolme päivää meni, kun Niilo eräänä iltana oli villissä itsekin, jolloin se tajusi että tuo loinen on jäädäkseen. Siinä tehtiin vähän tuttavuutta noin niinku alistusmielessä, ja Mato kun testaili hampaitaan Niilon kaulaläskeihin niin siitähän seurasi vain kiljuva Mato.

Seuraavana päivänä Niilo jo kiinnostui Madon leikeistä ja päätti kokeilla tuota sosiaalista kanssakäymistä itsekin. No, vähän aikaa se jaksaa mutta kohta jo lähtee hermo piikkihampaisiin ja turhan höselöön enikkaan. Lelut on silti pop ja muutaman kerran annoin niiden revitellä kahdestaan ihan vaan tuon suhteen luomisen takia. Madostakin alkaa löytyä pieni terrieri ;)

En tiedä mitä tuo pentu olisi ilman Niilon esimerkkiä. Ihmeellistä miten se ottaa mallia ja palvoo kuin jumalaa. Kokoajan on huoli siitä missä N menee ja mitä se tekee. Suurin ero on ulkoillessa, jossa ekana päivänä se ei uskaltanut lähteä jaloista kauemmas, mutta nyt saa jo kokoajan olla kutsumassa kaksikkoa tutkimusretkiltään.

Poika on tullut kotiin!

May I introduce you my new puppy. Mudi Mato (worm). He was bord in Hungary (Üröm, Pest) in kennel Köves-bérci Betyár. So honor belongs to Viktória Maczák, and also my friend Salla Vornanen. Thank you for this perfect puppy ♥

Saanko esitellä lauman uusi jäsen Mato!

Mato lensi tiistaina 4.2. Suomeen Unkarista. Lieroa jännitti lento niin että oli oksentanut automatkalla, joten joutui pesulle lentokentän vessan lavuaariin.

 

Matkalla Suomeen 4.2.2014

Mudista olen haaveillut jo kauaa, ja viimeisen vuoden aikana on tullut silmäiltyä tarjontaa, ja pentueita. Soppelia ei tahtontu löytyä millään, ja jos löytyi, ei pentulaatikossa ollut minulle sopivaa yksilöä. Sitten eräänä marraskuisena päivänä törmäsin sattumalta Sallaan, ja siitä se sitten lähti. Täydellinen yhdistelmä, täydellinen ajankohta ja täydellinen pentu. Ainakin tähän saakka ;)

Sisarukset. Mato oikealla.

Kävin hakemassa pennun Lahden liepeiltä, ja ensimmäinen yö vietettiinkin Sallan ja kahden muun ihanan mudin kanssa. Niilokin pääsi reissuun mukaan tapaamaan pikkuveljeään :) Madon mielestä Niilo on aivan ihq, mutta vielä ei heru vastarakkautta. Hiljaa hyvä tulee.

Kiireen keskellä ehdit aina treenata!

Vaikka mikä olis, en tingi treenaamisesta! En missään muodossa. Okei, koiran (ja itseni) peruskuntotreenaus on jäänyt vähän varjoon pakkasten takia, mutta senkin pyrin täydentämään pitkillä metsälenkeillä. Nyt kun tarkemmin ajattelen, niin Niilohan vetää kuin päätön kana Neulamäen metsissä, ja hädin tuskin saan sitä pois kaivamasta hiirenkoloja. Dobo auttaa syvien lihasten treenauksessa, ja aktivointina pitkiin päiviin. Tosin tasapainotyyny on enemmän Niilon mieleen.



Palatakseni treeniasiaan, jo projektin takia ei saa jättää taukoja. Kerta viikkoon aata on nykyinen tahti + ohjatut reenit. Sitä vaan löytää aikaa jostain koulutehtävien keskeltä, ikäänkuin virkistääkseen mieltä. No, sitähän se taitaa ollakin.

Edellistä postausta jatkaakseni kerron hieman etenemisestä. Ensinnäkin en ymmärrä miksen ole opetanut tätä tapaa jo sillon 3 vuotta sitten kun kontaktit astui kuvioihin. Tosin voi olla ettei tämä tekniikka ollut aivan number one siihen aikaan. Nykyään näkee jo enemmän tekniikkaan paneutuneita, ja osa kaupallisista kouluttajistakin suosittelevat ponnareita aalle.

Painotan treenauksessa kovaa virettä, joka johtaa siihen että ekat suoritukset olisivat merkityksellisiä, joten mahdollisimman vähän toistoja. Koira lähtee alle ainakin 20m päästä saadakseen kovan vauhdin, ja lelu lentää samoin, pitkälle eteen ilman suurempia esteitä. Niilon kohdalla itse juoksen edellä ja kannustan suullisesti.

Harjan ponnarin laitoin siihen kohtaan johon halusin sen laskeutuvan (ennen ei ole lentänyt harjan yli), ja alimman siihen kohti josta ennen ponnisti alas. Ylimääräiset siksi että estän "vanhan kaavan" palaamasta takaisin.

Kolmas treenikerta



Vielä haetaan tuota harjalta hyppäämistä, ja perämään hallintaa. Hämmennystä kuitenkin aiheutti videoita katsellessa tuo ettei aina osu askelmerkit kohdalleen.

Neljäs treenikerta



Nyt vähän muutin harjan ponnarikohtaa tarkastellakseni lentoa harjan yli. Osoittautui huonoksi ideaksi, sillä nyt ponnistusvälistä tuli liian pitkä.

Viides treenikerta



Otin opikseni ja palautin harjan palikat lähtöasemiin. Sen sijaan muutin alaponnaria hieman ylemmäksi lyhentääkseni ponnistusväliä. Auttoi, mutta tämä enteilee hieman huonoa sen suhteen mitä alunperin lähdin tekniikalla opettamaan, eli viimeistä ponnistuskohtaa. No, sen näkee sitten kun on aika ottaa pomput pois.

Joka treenikerralla tulee mietittyä tuota tilannemuunneltavuutta. Viimeksi testasin että miten se irtoaa palkalle joka on jo valmiina odottamassa, mutta selvästi se laskee vireen ja lopulta ei edes koske palkkaan. Oma liike on tärkeä ja pitäisi alkaa miettimään tilanteita jossa joudun vähän jarruttelemaan.

On tammikuu'uu'uu

Nippeli on kotiutunut Kuopioon, joten treenikalenteri on melkoisen täynnä. Päästiin Hukka-Putken ohjattuun ryhmään, joten olen aivan innoissani siitä kun joku vihdoin katsoo mun tekemisiä! Kouluttajina Päivi Huuskonen ja Oili Komulainen. Torstait onkin agilityä täynnä, kun heti omien jälkeen alkaa treenien veto, eli reilu 3h hallilla yhteen putkeen. Ja siihen lisäksi olen ottanut tavoitteeksi vähintään kerran viikkoon omatoimista treeniä.

Niilon kanssa riittää tekemistä ennen kuin korkataan kisakausi. Kontakteista A opetellaan ihan uudestaan, ja hyppytekniikkaa katsellaan maaliskuussa uusiksi.

Olen alkanut opettamaan aata ponnareilla, koska boximenetelmästä ei tullut mitään, sillä suoritustapa oli jo ehtinyt pureutua lihaksistoon. Nyt näyttää siltä että sadannella treenikerralla tää on ehkä valmista kauraa :D

"Äiti tää lähti irti!"

Niin ja saatiinhan me pakkasetkin! Käytiin ekat pakkaset testaamassa kajaanissa 10.-12.1. Siellä Niilo oli turistina koiranäyttelyssä. Onneksi mulla oli lyhyet kehät, ja varsinkin lauantaina pidettiin kolme puolen tunnin taukoa päivän aikana, joten poika ei jäätynyt häkkiin. Tuliaisena ostin koiralle elämäni ensimmäisen pedin!!! Toistaiseksi yhden kerran kuulin kun N yöllä käväisi siinä :)

Hyvää joulua!

Oikein ihanaa joulunaikaa kaikille nelijalkaisille ja tietysti myös hihnanpäille!

Haastamme kaikki joulun piparihaasteella!