Vaikka mikä olis, en tingi treenaamisesta! En missään muodossa. Okei, koiran (ja itseni) peruskuntotreenaus on jäänyt vähän varjoon pakkasten takia, mutta senkin pyrin täydentämään pitkillä metsälenkeillä. Nyt kun tarkemmin ajattelen, niin Niilohan vetää kuin päätön kana Neulamäen metsissä, ja hädin tuskin saan sitä pois kaivamasta hiirenkoloja. Dobo auttaa syvien lihasten treenauksessa, ja aktivointina pitkiin päiviin. Tosin tasapainotyyny on enemmän Niilon mieleen.
Palatakseni treeniasiaan, jo projektin takia ei saa jättää taukoja. Kerta viikkoon aata on nykyinen tahti + ohjatut reenit. Sitä vaan löytää aikaa jostain koulutehtävien keskeltä, ikäänkuin virkistääkseen mieltä. No, sitähän se taitaa ollakin.
Edellistä postausta jatkaakseni kerron hieman etenemisestä. Ensinnäkin en ymmärrä miksen ole opetanut tätä tapaa jo sillon 3 vuotta sitten kun kontaktit astui kuvioihin. Tosin voi olla ettei tämä tekniikka ollut aivan number one siihen aikaan. Nykyään näkee jo enemmän tekniikkaan paneutuneita, ja osa kaupallisista kouluttajistakin suosittelevat ponnareita aalle.
Painotan treenauksessa kovaa virettä, joka johtaa siihen että ekat suoritukset olisivat merkityksellisiä, joten mahdollisimman vähän toistoja. Koira lähtee alle ainakin 20m päästä saadakseen kovan vauhdin, ja lelu lentää samoin, pitkälle eteen ilman suurempia esteitä. Niilon kohdalla itse juoksen edellä ja kannustan suullisesti.
Harjan ponnarin laitoin siihen kohtaan johon halusin sen laskeutuvan (ennen ei ole lentänyt harjan yli), ja alimman siihen kohti josta ennen ponnisti alas. Ylimääräiset siksi että estän "vanhan kaavan" palaamasta takaisin.
Kolmas treenikerta
Vielä haetaan tuota harjalta hyppäämistä, ja perämään hallintaa. Hämmennystä kuitenkin aiheutti videoita katsellessa tuo ettei aina osu askelmerkit kohdalleen.
Neljäs treenikerta
Nyt vähän muutin harjan ponnarikohtaa tarkastellakseni lentoa harjan yli. Osoittautui huonoksi ideaksi, sillä nyt ponnistusvälistä tuli liian pitkä.
Viides treenikerta
Otin opikseni ja palautin harjan palikat lähtöasemiin. Sen sijaan muutin alaponnaria hieman ylemmäksi lyhentääkseni ponnistusväliä. Auttoi, mutta tämä enteilee hieman huonoa sen suhteen mitä alunperin lähdin tekniikalla opettamaan, eli viimeistä ponnistuskohtaa. No, sen näkee sitten kun on aika ottaa pomput pois.
Joka treenikerralla tulee mietittyä tuota tilannemuunneltavuutta. Viimeksi testasin että miten se irtoaa palkalle joka on jo valmiina odottamassa, mutta selvästi se laskee vireen ja lopulta ei edes koske palkkaan. Oma liike on tärkeä ja pitäisi alkaa miettimään tilanteita jossa joudun vähän jarruttelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti