Jyväskylä KV

Vuoden viimeinen näyttely Jaffalle takana...

Tuomari: Ian Rasmussen, Australia
Tulos: VAL ERI3 SA
Arvostelu suomennettuna: Maskuliinen koira oikeilla mittasuhteilla. Hyvä pään muoto, oikeat korvat. Suora ylälinja. Hyvä rintakehä. Hyvin kulmautunut. Hieman ahdas takaa mennessä, hyvä tullessa. Ok profiili.

Olin itse töissä koko päivän joten Riikka handlasi Jaffan rotukehässä. Siis ekaa kertaa se oli jonkun muun vietävänä, ja makkaran voimalla kuulemma tuli.

Uroksia oli 17 (joista Jafu vika) ja valioita 5, joten todella tyytyväinen saa olla. Sitä en tosin tiedä että miksi se oli takaa niin ahdas, kun en itse sitä huomaa.

Seinäjoki KV

Junalla kärryyteltiin Jaffan kanssa Seinäjoelle viime viikonloppuna.
Perjantaina Riikka tuli vähän treenaileman hotellille, kun sen oli tarkoitus esittää koira rotukehässä. Sitten käytiin pieni lenkki Seinöjoen pimeydessä seuranamme Safia silkki.

Lauantaina tulikin hieman mutkia matkaan, kun kello alkoi lähennellä sen verta että urosten avoin luokka alkaisi (3 kokiraa), mutta Safian kehä oli edelleen kesken, eli Riikka oli jumissa kehässä. No, soittoa parille tyypille mutta eihän siinä melussa kukaan kuule mitään.
  Minun kehässä oli juuri meneillään pieni tauko ja tuomari kysyi että mitä minä oikein hermoilen, niin sanoin että en saa koiralleni handleria ja sen pitäis olla kohta kehässä. Tuomari sanoi että mene nyt herran tähden siitä! Löin pöydälle kasan SA-ruusukkeita ja kirjuri nosteli värilappuja sen aikaa kun olisin poissa. Hirvitti hieman, mutta en voinut muutakaan. Onneksi en ollut poissa kun 5 minuuttia, ja kerkesin juuri ja juuri pyörittämään isommat luokat.

Eli nyt siis siihen kun olin poissa... urosten avoin luokka oli juuri alkamassa kun saavuin parsoneiden kehälle. Sihteeri huuteli koiria kehään mutta ketään ei kuulunut, joten kaikki kolme koiraa olivat poissa. Ei muutako kehään sitten. Valioita oli kolmesta paikalla kaksi. Jaffa oli vähän liian innoissaan kun pääsi häkistä ulos ja nyt sen pitäisi vaan seistä paikallaan. Tähän väliin voinen siis mainita että koira esiintyi kuin unelma!! Ehkä parhaiten mitä se on ikinä esiintynyt.
   Nopea visiitti pöydällä, tuomari spannasi koiran alas ja sitten tarkasteltiin liikkeitä. Erinomainen ja se pieni sievä pinkki ruusuke kouraan. Kilpailuluokassa tultiin lopulta toiseksi. En tiedä olisinko saanut juosta taas lujempaa?
  Yksi vetsku kävi vielä kehässä ja sitten parhaan uroksen valinta. Siellä oli yhteensä viisi koiraa.

(c) Hanna Vainionpää

Tuomari siirsi valiot jonon edelle ja siinä oli järjestys. Jaffan sijoitus PU2 ja ähäkuti eli varaCACIB.

Ette arvaakkaan minkälaisen karvataistelun minä kävin! Samalla viikolla koiralla oli vielä kalju niska ja 5cm pitka karva muuten. Menetin yöuneni, kun tiesin että se pitäisi kyniä, ja se ei ole kiva kun Jaffa omaa aika voimakkaan pigmenttinahan. Ei muuta ku veitsi käteen ja sahaamaan karvaa halki. Pahaa teki mutta pakko mikä pakko. Loppujenlopuksi siitä tuli aina kiva. Paljo lähti karvaa ihan kokonaisena, mutta nyt tiedän mitä se veitsellä trimmaaminen oikeasti tekee karvalle. Siinä on nyt lyhyt karkea sänki, niin ei tunnu aivan pumpulilta. Halusin kuulla vain kuulla että karva ei vaikuttanut sijoitukseen, näin ainakin uskon. Odotin todellakin jotain EH:ta, mutta yllätyin suuresti ettei tuomari mikään nipo ollut.

(c) Hanna Vainionpää

Tuomari Mats Lindborg, Ruotsi
Tulos VAL-ERI2 SA PU2
Arvostelu suomennettuna
Hyvät mittasuhteet, riittävä luusto, hyvänmuotoinen pää. Hyvä lantio, silmät ja korvat. Erinomainen kaula ja selkä. Tarpeeksi hyvä kroppa. Hyvät jalat ja tassut. Normaalit kulmaukset. Hyvät liikkeet. Hyvässä karvassa.

Jaffa oli aivan raivona mulle kun laitoin sen suoraan häkkiin kehästä tultuani. Se huusi ku syötävä, mutta onneksi rauhottui pian, vaikka pieni piippaus vielä kävi. Raukka.

Sunnuntaina Jaffa kävi myös JH-kehässä, mutta ilman sijoitusta koska oli (ylläri) itkenyt mun perään...

Maitohappoja

Tästä on jo viikko aikaa, mutta yritetääs muistella.

Viikonloppu Niina-Liina Linnan koulutuksessa, molempien koirien kanssa. Olin sitten tyhmä enkä toivonut koiria eri ryhmiin, vaan samaan jouduttiin. Onneksi siinä oli 40min väliä kuitenkin vuorojen välissä, että ehti hetken huilia. Yksi koira reenasi aina 20min, joka tuntui ikuisuudelta.

Radassa oli 41 estettä, mutta itse esteitä taisi olla 14, joka hankaloitti muistamista. Tutustuin lauantaina kuitenkin vain 23 ensimmäistä estettä, koska tuohon saakka rata oli teknisesti haastavampi kuin loput radasta.

Aloitin Niilon kanssa. Meillä meni mielestä ni tosi hyvin. Koiralla oli potkua kokoajan, ja se oikeasti jakoi revittää. Niinu kuitenkin antoi vinkkejä miten tuosta pullataikinasta saisi terävämmän koiran. Se kehui koiran esteosaamista, nimenomaan hypyillä, joten helpotti kuulla että turha työ tässä ei ole mennyt hukkaan.

Ainoa kohta jota hinkattiin tosissan oli tulo poispäinkääntöön. Kulma oli haastava, mutta onneksi Niilo pelastaa tämmöisissä ohjauksissa, kun lukee esteitä niin hyvin. Vähän liiankin hyvin toisinaan, kun aluksi oli vaikea saada sitä tulemaan minua kohti, kun haki hyppyä kokoajan takaakiertona. Tähän saatiin vinkkejä, kun totesin muutenkin että tuo koira ei toimi tämänkaltaisissa tilanteissa. Päästiin siis esteelle 18.

Sitten Jaffa. Samat tohinat, ja se poispäinkääntö, argh! Lopulta totesin että reenaan tämän kotiläksynä, kun ei se oikein mennyt nappiin. No, en ole vieläkään saanut aikaiseksi...

Oltais päästy radassa pitkällekin, mutta yhtäkkiä kuulen takaa huuden KOIRA! Ja eiköhän Niilo tule sieltä ilmoisena häntää heiluttaen. Oli mokoma mennyt uudesta kestävän oloisesta kevythäkistä katon kautta läpi.

Sunnuntaina jatkettiin siitä mihin jäätiin, eli tutustuin loppurataan. Ainoa huono puoli oli se että olin koko kropalta jumissa. Vaikka venyttelin ja tein kunnon loppuverkat, jäi kunnollinen nesteytys tekemättä, vaikka urheilujuomia litkinkin. Totesin vaan ratojen jälkeen aina että ei tämä mun kunto ole sitä mitä se ennen oli.

Niilon radoista ei juuri kommentoitavaa ole, kuin se että päästiin ihan loppuun saakka!

Jaffan radalla Niinu huomautti sen kepeistä. Keskusteltiin niistä tovi ja päädyttiin siihen että alan reenaamaan niitä enemmän. Palkkaan vain nopeista, räjähdysmäisistä kepeistä.
Toisekseen takaakierto + päällejuoksu ei oikeen onnannu. Eipä tuo kyllä viime kisoissakaan ihan putkeen menny. vVideolta näkee että olen tuhottoman myöhässä...tämä vielä reenataan.

Viikonlopun aikana opin vauhdin säätelyitä, en oikeastaan muuta.

9 startin rupeama

KAS kisat Virpiniemessä 6.-7.10. Tuomari Timo Vertanen

Lauantai aamupäivä lähti käyntiin jo kakkosluokasta, kun sain extemporee ohjata hyppyradalla wecoca Viskin Red Guard's Snowy Charm. Tämä koirakko on pitkään ollut mun ryhmässä, ja kerran treeneissä kokeilin sitä. Mitään muuta kokemusta tämän koiran ohjaamisesta ei ole, joten mututuntumalla mentiin. Onneksi Viski on suhteellisen varma menijä, joten rata sujui oikein hyvin.
Hienointa oli se että sain koiran pysymään lähdössä ongelmitta (Viski kun tahtoo aina pannan irrottamisen jälkeen vaan ampaista lähtöön.) Yhtään rimaakaan ei tippunut, mutta loppusuoralla ohjaajan moka. En tajunnut että renkaalla oli sille joku käsky, joten koira juoksi sen ohi. Tulos 5 sij.2. Ehkä minä kuitenin saan vielä jonain päivänä Viskiä ohjata.

Sitten päästiin katselemaan miltä kolmosluokan radat näyttivätkään, ja kivalta näytti, niinkuin koko viikonlopun. Ehdottomasti tälle tuomarille vielä jonain päivänä!

Niilon rata meni muuten hyvin mutta kun piti lähettää koira kaukaa hypylle, se ei kääntynyt sivusuunnassa, vaan pyörähti ympäri ja palasi hypyn takaisin, jotenka hylky.

Jaffan radalta tuloksena kymppi. En edes enää muista mitään muuta kuin että ärsytti ohjata sitä. Ei ollut mitään mielenkiintoa.

Toinen rata oli hypäri. Alku oli vaikea, mutta molempien radoilla onnistuivat saksalaiset yms. jotenka nollathan siitä repästiin. Jaffa jopa sijoittui toiseksi. Jos olisin kannustanut koiraa kepeillä, oltais ehkä kiritty se kaksi sekuntia joka olisi tarvittu voittoon, mutta tärkeintä että ihanneajat alittuivat roimasti.

Sunnuntaina eka rata oli ihan mielenkiinotinen alultaa, kun koira piti työntää muurille takaakiertoon, ja tehdä siihen samalla päällejuoksu. No, Niilo ei tullut yli, joten vitonen tulokseksi. Tyytyväinen olin jaakotuksiin joita tuli tehtyä peräti kolme peräkkäin. Jaffa ei reagoinut näihin yhtä hyvin, mutta onnistui kuitenkin.

Päätin siis tehdä samat kuviot Jaffanki kanssa. Muurin päällejuoksu oli kyllä ihan mielenkiintosen näkönen, ku vaan vedin koiran siitä yli (pelotti Niilon mokailun jälkeen). Kuva siitä alempana. Jaffalle siis nolla ja jälleen sijoitus 2. Ero voittajaan 0,80 sekuntia!!

Toinen rata oli ehkä helpoin koskaan näkemäni kolmosten rata. Aivan ihania linjoja ja sai juosta, pitää rytmin kokoajan samana sekä karjua koiralle. Nyt siis oli mahdollisuus Jaffan tuplanollaan.

Niilo oli jo aivan puhki viikonlopusta. Se ei enää jaksanut syttyä enne rataa, ja sen huomasi menostakin. Vähän sai vetää taas perässa, mutta sentään se juoksi, ja rimat pysy ylhäällä. Tulos 0 ja alle ihanteen.

Varmoin mielein mentiin siis Jaffan kanssa radalle, mutta mitä tapahtuikaan ennen aata? Sama persjättö, minkä tein Niilolle ei tehonnutkaan Jaffaan, vaan se jäi mun selän taakse, jolloin aloin latelemaan sille estekäskyjä joista mikään ei tainnut liittyä kontaktiesteeseen :D Koira hämmentyi ja tuli aasta ohi. Voi että turhauttaa tommonen. Olisin ihan hyvin voinut vaikka takaaleikata sen aan...

Kuvia kisoista otti Seppo Jounio.

Laitan videota joskus.

Kun porsas liisi voittoon

Tämä postaus kertoo OKK:n kisoista 22.9. ja siitä kuinka ilhminen yllättyy parhaiten silloin kun sitä vähiten odottaa.

Niilon rata meni hyvin, vaikka siellä oli muutama hitaanlainen kohta, eikä keppikulma ollut helpoimmasta päästä. No, kepit meni hyvin kun menin ottamaan koiran sinne vastaan. Sen sijaan välistäveto ei ylläri toiminut. Koira lähti väkisellä esteen toiselle puolelle, ihan vaan siksi että sai käydä siellä, ja totella karjumistani vasta jälkeenpäin. Niin siinä kävi, ja radan jälkeen lähdin kiroamaan metsään kuinka mikään ei toiminut. Tulin takaisin lenkiltä, laitoin koiran häkkiin ja menin katselemaan tuloksia. No, katsokaa vaikka itse mitä näin edessäni:

Säikähdin - kuului iso kiljahdus, sen jälkeen tuli kyynel silmään ja lopulta tajusin että tuomari oli sokea!

Kattokaa nyt sitä! Mun pieni porsas ♥

Sitten piti yrittää keskittyä Jaffan ratoihin. Ohjasin radan ihan samalla lailla kuin Niilollekin, ja nollahan sieltä tuli! vieläpä ihan mukavalla aliajalla, mutta sijoitus taisi olla 5.

Toisesta radasta voisin sanoa että vitonen loppusuoralta tulleesta riman pudotuksesta ei voisyyttää kuin koiraa, joka lähti aalta huolimattomasti. Aika oli nopein kaikista medeistä, mutta lopulta sij.4.

Oli tuossa päivässä muutakin turhauttavaa, nimittäin en ilmoittanut Niiloa toiselle radalle ollenkaan, koska se tuppaa perseilemään kepit aina toisella radalla. Arvatkaapa sitä tunnetta kun tajusin ettei radalla ollutkaan keppejä!! Niin ja tietenkään ei ole yhtään videota...

RIP Elmo

Elmo oli hyvä lapsuudenystävä, vain vuoden minua nuorempi.
Nyt se pääsi jahtaamaan hiiriä vihreämmille niityille ♥

Vappuna 2012

Kahdeksan startin rupeama

Olipahan taas viikonloppu! Kisailtiin kassin kisoissa Virpiniemessä.

LAUANTAI aamu alkoi mölliradan tuomarointina. Siitä seuraavaksi tuomaria sihteeröimään ja lopulta koirat aamulenkille. Hienostihan nuo jaksoi häkissä odotella. Kylmäkään ei tullut kun oli kymmenenen takkia päällekäin.

Kolmosten tuomarina toimi Jarmo Jämsä.
A-rata oli agilityrata, ja samalla seuramestaruuskisa. Tulos siis piti tehdä että edes jotain pystyi saavuttamaan.
Niilo hyllytti jo neljännen hypyn jälkeen, kun huomasi kentän toisessa päässä puomin.
Jaffa hyllytti myös loppusuoralla, kun putki ja puomi olivat vierekäin. Koira valitis siis putken puomin sijasta.

Hypäri oli kinkkinen, mutta vauhtia otin lentävällä lähdöllä (tämä tuomari kun ei ihanneajoissa tingi).
Niilolle sain kuin sainkin väännettyä sen nollan, mutta harmillisesti 0,68 sekuntiä yliaikaa. Mielestäni koiralla oli oikeasti vauhtia, eikä se pahemmin kaartanut. Toisinkuin Jaffa, jolle myös nolla kuitenkin 1,56 aliajalla. Eli toinen SM-nolla jee!

SUNNUNTAIna sama härdelli kisapaikan pystytyksen kanssa. Tällä kertaa ilma oli sen verta kylmempi että vein koirat sisätiloihin häkkiin.

Tällä kertaa tuomarina toimi Mika Moilanen.
Ensimmäinen agirata oli erittäin kinkkinen aloitukseltaan. Nollat olivat harvassa, ja vain koira joka oikeasti osasi hakea kepit aan vierstä pytstyi siitä selviytymään (muunmoassa muutama maxi oli aika hieno). Minä tiesin että Niiloa ei aan ohi viedä, mutta videoltakin huomaa että mulla oli turhan kiire siihen keppiväliin. olisi pitänyt ottaa aikaisemmin haltuun.



Jaffan rata meni paremmin, mutta harmillisesti vedin koiran jotenkin tuosta keppejä ennen olevalta hypyltä ohi, joten tuloksena vitonen 0,55 aliajalla.



Toinen agirata oli ihana! Suoraa, suoraa, ja yksi kinkkinen valssi. Niilon kanssa pitäisi varmaan tuota suoraan menemistä rajoittaa, kun se ei aina hallitse itseään :D tuloksena hylkäys.



En tiedä oliko nuo kepit radan lopussa taktinen veto tuomarilta, mutta Jaffa ainakin räjähti radan aikana. Se varasti lähdön, ja ei ottanut puomin kontaktia. Jokatapauksessa se oli aivan liekeissä, ja kepeille mennessä jo niin kuumana ettei kyvennyt keskittymään. Minullakin kävi siinä mielessä, kun koira haukahteli keppien ajan, että nyt ei hyvää seuraa. Viimeinen keppi jäi ottamatta, mutta oltiin me nopeita! 5,60 aliaikaa.



Ihme ja kumma Jaffa oli se kisojen yllättäjä. Ei puhettakaan motivaation puutteesta tai haisteluista radan aikana. Sen kanssa oli aivan ihana kisata <3 :=":" br="br" ihan="ihan" kiva="kiva" niiloki="niiloki" no="no" oli="oli" se="se">

Piirinmestaruudet

25.8.-26.8. kisattiin OKK:lla.

Ensin oli Niilon agirata. Tuomarina elpi.
Muuten hyvä mutta eka rima tippu. Tai no oli siinä paljon huonoakin. Koira ei pysähtyny kontakteille, ja minun liikkuminen tökki. Huomatkaa esim. muurin jälkeinen hyppy jossa tein jaakotuksen vaikka tarkoitus oli tehdä persjättö, mutta onneksi koira on niin hidas että ehtii siinä ajatellakin.



Sitten oli vuorossa joukkuekilpailut. Niilo tunaroi kepit, mutta en sitten korjannut. Tottakai ne ois pitäny korjata! Joten hylky, mutta muu rata meni oikein hyvin. Joukkue olisi ollut toinen jos olisin korjannut, että ei vituta ei.

Sitten Jaffa. Samaisilla kepeillä koira lakoi lahnaksi, jotenpitit hulluna kannustaa. Sitten huomasin että muutama askel olisi pitänyt olla edellä seuraavaa hyppyä ajatellen, mutta en ollut joten koira viilettää täysiä esteelle väärästä suunnasta. Minun ajatusmoka siis. Tälle joukkuelle myös hylky.

Sunnuntaina petrattiin.
Tuomarina Sari Mikkilä.
Niilon hypäri oli oikein hyvä. Putkijarrutuksia saisin harrastaa mutta en kehtaa noin hitaalla koiralla.
Tuloksena Niilon ensimmäinen aliaikainen nolla! -3,14. sij.10



Jaffan hypäri oli odotetusti vauhdikkaampi, mutta hyvä sekin. Kaarreltiin hieman mutta nolla sieltä pärähti.
Tuloksena Jaffan ensimmäinen nolla kolmosista! -4,52 sij.8

Sitten oli vuorossa agirata.
Niilo tuli ohi keinulta, ja lopussa kepit tuottii jälleen ongelmia. Nyt minä aloin korjailemaan, mutta neljännellä kerralla kun tuli vielä viimeisenkin keppivälin pois, annoin olla ja suoraan maaliin. Se ei saanut rytmiä päälle ja jätti keppejä pujottelematta. Laitetaan väsymyksen piikkiin. Mutta ihmeellistä on se että koira teki saman edellisenäkin päivänä, että tunaroi toisella radalla kepit. Tällä kertaa koira sentään pysähtyi kontakteille.

Jaffan rata kulki pitkästä aikaa hyvin. Samanlaista menoa kuin reeneissä, eikä sellaista takkuilevaa väkisin tekemistä. Edelleen kuitenkin huomaa että tuo koira ei saa hermojaan kasaan kisapaikalla, ja sen huomaa radalla. 9 hypyllä nokka kävi maassa ja pyörähti ympäri ennen hyppäämistä, joten siitä tuli kielto. Harmi sinänsä kun muu rata meni täydellisesti. Koira otti kontaktit ja aikaakin jäi vaikka muille jaettavaksi.
Tulos 5 aikaa ja sijoitusta en muista.

Jaffan tulos kokonaiskilpailussa riiti sijalle 7! Tasokkaita koiria oli hirveä määrä kisaamassa, joten saa olla tyytyväinen.

PS. Jaffa on ilmoitettu Seinäjoelle.