Kun porsas liisi voittoon

Tämä postaus kertoo OKK:n kisoista 22.9. ja siitä kuinka ilhminen yllättyy parhaiten silloin kun sitä vähiten odottaa.

Niilon rata meni hyvin, vaikka siellä oli muutama hitaanlainen kohta, eikä keppikulma ollut helpoimmasta päästä. No, kepit meni hyvin kun menin ottamaan koiran sinne vastaan. Sen sijaan välistäveto ei ylläri toiminut. Koira lähti väkisellä esteen toiselle puolelle, ihan vaan siksi että sai käydä siellä, ja totella karjumistani vasta jälkeenpäin. Niin siinä kävi, ja radan jälkeen lähdin kiroamaan metsään kuinka mikään ei toiminut. Tulin takaisin lenkiltä, laitoin koiran häkkiin ja menin katselemaan tuloksia. No, katsokaa vaikka itse mitä näin edessäni:

Säikähdin - kuului iso kiljahdus, sen jälkeen tuli kyynel silmään ja lopulta tajusin että tuomari oli sokea!

Kattokaa nyt sitä! Mun pieni porsas ♥

Sitten piti yrittää keskittyä Jaffan ratoihin. Ohjasin radan ihan samalla lailla kuin Niilollekin, ja nollahan sieltä tuli! vieläpä ihan mukavalla aliajalla, mutta sijoitus taisi olla 5.

Toisesta radasta voisin sanoa että vitonen loppusuoralta tulleesta riman pudotuksesta ei voisyyttää kuin koiraa, joka lähti aalta huolimattomasti. Aika oli nopein kaikista medeistä, mutta lopulta sij.4.

Oli tuossa päivässä muutakin turhauttavaa, nimittäin en ilmoittanut Niiloa toiselle radalle ollenkaan, koska se tuppaa perseilemään kepit aina toisella radalla. Arvatkaapa sitä tunnetta kun tajusin ettei radalla ollutkaan keppejä!! Niin ja tietenkään ei ole yhtään videota...