Viikonloppu Niina-Liina Linnan koulutuksessa, molempien koirien kanssa. Olin sitten tyhmä enkä toivonut koiria eri ryhmiin, vaan samaan jouduttiin. Onneksi siinä oli 40min väliä kuitenkin vuorojen välissä, että ehti hetken huilia. Yksi koira reenasi aina 20min, joka tuntui ikuisuudelta.
Radassa oli 41 estettä, mutta itse esteitä taisi olla 14, joka hankaloitti muistamista. Tutustuin lauantaina kuitenkin vain 23 ensimmäistä estettä, koska tuohon saakka rata oli teknisesti haastavampi kuin loput radasta.
Aloitin Niilon kanssa. Meillä meni mielestä ni tosi hyvin. Koiralla oli potkua kokoajan, ja se oikeasti jakoi revittää. Niinu kuitenkin antoi vinkkejä miten tuosta pullataikinasta saisi terävämmän koiran. Se kehui koiran esteosaamista, nimenomaan hypyillä, joten helpotti kuulla että turha työ tässä ei ole mennyt hukkaan.
Ainoa kohta jota hinkattiin tosissan oli tulo poispäinkääntöön. Kulma oli haastava, mutta onneksi Niilo pelastaa tämmöisissä ohjauksissa, kun lukee esteitä niin hyvin. Vähän liiankin hyvin toisinaan, kun aluksi oli vaikea saada sitä tulemaan minua kohti, kun haki hyppyä kokoajan takaakiertona. Tähän saatiin vinkkejä, kun totesin muutenkin että tuo koira ei toimi tämänkaltaisissa tilanteissa. Päästiin siis esteelle 18.
Sitten Jaffa. Samat tohinat, ja se poispäinkääntö, argh! Lopulta totesin että reenaan tämän kotiläksynä, kun ei se oikein mennyt nappiin. No, en ole vieläkään saanut aikaiseksi...
Oltais päästy radassa pitkällekin, mutta yhtäkkiä kuulen takaa huuden KOIRA! Ja eiköhän Niilo tule sieltä ilmoisena häntää heiluttaen. Oli mokoma mennyt uudesta kestävän oloisesta kevythäkistä katon kautta läpi.
Sunnuntaina jatkettiin siitä mihin jäätiin, eli tutustuin loppurataan. Ainoa huono puoli oli se että olin koko kropalta jumissa. Vaikka venyttelin ja tein kunnon loppuverkat, jäi kunnollinen nesteytys tekemättä, vaikka urheilujuomia litkinkin. Totesin vaan ratojen jälkeen aina että ei tämä mun kunto ole sitä mitä se ennen oli.
Niilon radoista ei juuri kommentoitavaa ole, kuin se että päästiin ihan loppuun saakka!
Jaffan radalla Niinu huomautti sen kepeistä. Keskusteltiin niistä tovi ja päädyttiin siihen että alan reenaamaan niitä enemmän. Palkkaan vain nopeista, räjähdysmäisistä kepeistä.
Toisekseen takaakierto + päällejuoksu ei oikeen onnannu. Eipä tuo kyllä viime kisoissakaan ihan putkeen menny. vVideolta näkee että olen tuhottoman myöhässä...tämä vielä reenataan.
Viikonlopun aikana opin vauhdin säätelyitä, en oikeastaan muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti