Kun porsas liisi voittoon

Tämä postaus kertoo OKK:n kisoista 22.9. ja siitä kuinka ilhminen yllättyy parhaiten silloin kun sitä vähiten odottaa.

Niilon rata meni hyvin, vaikka siellä oli muutama hitaanlainen kohta, eikä keppikulma ollut helpoimmasta päästä. No, kepit meni hyvin kun menin ottamaan koiran sinne vastaan. Sen sijaan välistäveto ei ylläri toiminut. Koira lähti väkisellä esteen toiselle puolelle, ihan vaan siksi että sai käydä siellä, ja totella karjumistani vasta jälkeenpäin. Niin siinä kävi, ja radan jälkeen lähdin kiroamaan metsään kuinka mikään ei toiminut. Tulin takaisin lenkiltä, laitoin koiran häkkiin ja menin katselemaan tuloksia. No, katsokaa vaikka itse mitä näin edessäni:

Säikähdin - kuului iso kiljahdus, sen jälkeen tuli kyynel silmään ja lopulta tajusin että tuomari oli sokea!

Kattokaa nyt sitä! Mun pieni porsas ♥

Sitten piti yrittää keskittyä Jaffan ratoihin. Ohjasin radan ihan samalla lailla kuin Niilollekin, ja nollahan sieltä tuli! vieläpä ihan mukavalla aliajalla, mutta sijoitus taisi olla 5.

Toisesta radasta voisin sanoa että vitonen loppusuoralta tulleesta riman pudotuksesta ei voisyyttää kuin koiraa, joka lähti aalta huolimattomasti. Aika oli nopein kaikista medeistä, mutta lopulta sij.4.

Oli tuossa päivässä muutakin turhauttavaa, nimittäin en ilmoittanut Niiloa toiselle radalle ollenkaan, koska se tuppaa perseilemään kepit aina toisella radalla. Arvatkaapa sitä tunnetta kun tajusin ettei radalla ollutkaan keppejä!! Niin ja tietenkään ei ole yhtään videota...

RIP Elmo

Elmo oli hyvä lapsuudenystävä, vain vuoden minua nuorempi.
Nyt se pääsi jahtaamaan hiiriä vihreämmille niityille ♥

Vappuna 2012

Kahdeksan startin rupeama

Olipahan taas viikonloppu! Kisailtiin kassin kisoissa Virpiniemessä.

LAUANTAI aamu alkoi mölliradan tuomarointina. Siitä seuraavaksi tuomaria sihteeröimään ja lopulta koirat aamulenkille. Hienostihan nuo jaksoi häkissä odotella. Kylmäkään ei tullut kun oli kymmenenen takkia päällekäin.

Kolmosten tuomarina toimi Jarmo Jämsä.
A-rata oli agilityrata, ja samalla seuramestaruuskisa. Tulos siis piti tehdä että edes jotain pystyi saavuttamaan.
Niilo hyllytti jo neljännen hypyn jälkeen, kun huomasi kentän toisessa päässä puomin.
Jaffa hyllytti myös loppusuoralla, kun putki ja puomi olivat vierekäin. Koira valitis siis putken puomin sijasta.

Hypäri oli kinkkinen, mutta vauhtia otin lentävällä lähdöllä (tämä tuomari kun ei ihanneajoissa tingi).
Niilolle sain kuin sainkin väännettyä sen nollan, mutta harmillisesti 0,68 sekuntiä yliaikaa. Mielestäni koiralla oli oikeasti vauhtia, eikä se pahemmin kaartanut. Toisinkuin Jaffa, jolle myös nolla kuitenkin 1,56 aliajalla. Eli toinen SM-nolla jee!

SUNNUNTAIna sama härdelli kisapaikan pystytyksen kanssa. Tällä kertaa ilma oli sen verta kylmempi että vein koirat sisätiloihin häkkiin.

Tällä kertaa tuomarina toimi Mika Moilanen.
Ensimmäinen agirata oli erittäin kinkkinen aloitukseltaan. Nollat olivat harvassa, ja vain koira joka oikeasti osasi hakea kepit aan vierstä pytstyi siitä selviytymään (muunmoassa muutama maxi oli aika hieno). Minä tiesin että Niiloa ei aan ohi viedä, mutta videoltakin huomaa että mulla oli turhan kiire siihen keppiväliin. olisi pitänyt ottaa aikaisemmin haltuun.



Jaffan rata meni paremmin, mutta harmillisesti vedin koiran jotenkin tuosta keppejä ennen olevalta hypyltä ohi, joten tuloksena vitonen 0,55 aliajalla.



Toinen agirata oli ihana! Suoraa, suoraa, ja yksi kinkkinen valssi. Niilon kanssa pitäisi varmaan tuota suoraan menemistä rajoittaa, kun se ei aina hallitse itseään :D tuloksena hylkäys.



En tiedä oliko nuo kepit radan lopussa taktinen veto tuomarilta, mutta Jaffa ainakin räjähti radan aikana. Se varasti lähdön, ja ei ottanut puomin kontaktia. Jokatapauksessa se oli aivan liekeissä, ja kepeille mennessä jo niin kuumana ettei kyvennyt keskittymään. Minullakin kävi siinä mielessä, kun koira haukahteli keppien ajan, että nyt ei hyvää seuraa. Viimeinen keppi jäi ottamatta, mutta oltiin me nopeita! 5,60 aliaikaa.



Ihme ja kumma Jaffa oli se kisojen yllättäjä. Ei puhettakaan motivaation puutteesta tai haisteluista radan aikana. Sen kanssa oli aivan ihana kisata <3 :=":" br="br" ihan="ihan" kiva="kiva" niiloki="niiloki" no="no" oli="oli" se="se">

Piirinmestaruudet

25.8.-26.8. kisattiin OKK:lla.

Ensin oli Niilon agirata. Tuomarina elpi.
Muuten hyvä mutta eka rima tippu. Tai no oli siinä paljon huonoakin. Koira ei pysähtyny kontakteille, ja minun liikkuminen tökki. Huomatkaa esim. muurin jälkeinen hyppy jossa tein jaakotuksen vaikka tarkoitus oli tehdä persjättö, mutta onneksi koira on niin hidas että ehtii siinä ajatellakin.



Sitten oli vuorossa joukkuekilpailut. Niilo tunaroi kepit, mutta en sitten korjannut. Tottakai ne ois pitäny korjata! Joten hylky, mutta muu rata meni oikein hyvin. Joukkue olisi ollut toinen jos olisin korjannut, että ei vituta ei.

Sitten Jaffa. Samaisilla kepeillä koira lakoi lahnaksi, jotenpitit hulluna kannustaa. Sitten huomasin että muutama askel olisi pitänyt olla edellä seuraavaa hyppyä ajatellen, mutta en ollut joten koira viilettää täysiä esteelle väärästä suunnasta. Minun ajatusmoka siis. Tälle joukkuelle myös hylky.

Sunnuntaina petrattiin.
Tuomarina Sari Mikkilä.
Niilon hypäri oli oikein hyvä. Putkijarrutuksia saisin harrastaa mutta en kehtaa noin hitaalla koiralla.
Tuloksena Niilon ensimmäinen aliaikainen nolla! -3,14. sij.10



Jaffan hypäri oli odotetusti vauhdikkaampi, mutta hyvä sekin. Kaarreltiin hieman mutta nolla sieltä pärähti.
Tuloksena Jaffan ensimmäinen nolla kolmosista! -4,52 sij.8

Sitten oli vuorossa agirata.
Niilo tuli ohi keinulta, ja lopussa kepit tuottii jälleen ongelmia. Nyt minä aloin korjailemaan, mutta neljännellä kerralla kun tuli vielä viimeisenkin keppivälin pois, annoin olla ja suoraan maaliin. Se ei saanut rytmiä päälle ja jätti keppejä pujottelematta. Laitetaan väsymyksen piikkiin. Mutta ihmeellistä on se että koira teki saman edellisenäkin päivänä, että tunaroi toisella radalla kepit. Tällä kertaa koira sentään pysähtyi kontakteille.

Jaffan rata kulki pitkästä aikaa hyvin. Samanlaista menoa kuin reeneissä, eikä sellaista takkuilevaa väkisin tekemistä. Edelleen kuitenkin huomaa että tuo koira ei saa hermojaan kasaan kisapaikalla, ja sen huomaa radalla. 9 hypyllä nokka kävi maassa ja pyörähti ympäri ennen hyppäämistä, joten siitä tuli kielto. Harmi sinänsä kun muu rata meni täydellisesti. Koira otti kontaktit ja aikaakin jäi vaikka muille jaettavaksi.
Tulos 5 aikaa ja sijoitusta en muista.

Jaffan tulos kokonaiskilpailussa riiti sijalle 7! Tasokkaita koiria oli hirveä määrä kisaamassa, joten saa olla tyytyväinen.

PS. Jaffa on ilmoitettu Seinäjoelle.

Niilo 3v

Heh, unohdin koirani syntymäpäivät. No, parempi pari päivää myöhässä kuin ei ollenkaan. Itseasiassa muistelen että juuri 13.8. taisin nyppiä koiran parran kokonaan pois, että josko se olis hyvä lahja?

Nyt se näyttää lähinnä rotalta, tai joltain nartulta. Äitinsä näkönen se kyllä on.

Jaffan kuuri loppui tänän. Ell sanoi että jos ei auta niin pitää mennä uusiin testeihin. Katellaan nyt että mitä oireita ilmenee.

Kuopio KV

Ilmoitin koiran vain perjantaille, koska ajattelin että olen muina päivinä töissä. No, olisihan tuo onnistunut kehäillä kaikki päivät. Vähän sattui huonot tuomarit vaan viikonlopulle, että ei sinänsä jäänyt harmittamaan.

Tuomari ei oikein koirasta tykännyt. Tuloksena VAL-ERI1 SA PU3 Sanoi että liian iso pää. Arvostelusta saikin siten lukea päinvastaista. Kaksi ekaa olivat kyllä pikkusia, aivan eri linjaa mitä Jaffa, mutta nuoria koiria molemmat, että varmaan siksi antoi sen SA:n. Toisaalta olisi voinut olla antamattakin, kun ei halunnut vara cacibia Jaffalle antaa, vaikka se oli mahdollista saada :o Enpä minä sillä olisi mitään tehnytkään.

Koira lähti sitten kehien jälkeen takaisin kyydillä kotiin, ja minä jäin mökkeilemään Kuopioon.

Kotiin palatessani jostain syystä aloin tarkastelemaan koirien purukalustoa. Sieltä löytyi suhteellisen pahat ientulehdukset. Tänään sitten oli aika Eläinkliniikalle, jossa ilmeni jotain aivan toista vaivaa. Ientulehdusta ei enää ollut kovin pahasti, mutta eläinlääkäri osasi yhdistää oireet ja otti koirilta esinahasta näytteet. Jaffalla oli kuulemma pahakin bakteerikasvusto siellä, ja tulehdusta. Niilolla myös mutta huomattavasti lievempänä. Jaffalle siis antibiottikuuri, ja molemmille alapäänhuuhtelulääkkeet, sekä hampaisiin desinfiointiainetta. Lisänä vielä maitohappobakteereja. Että ihan kivan pussukan kanssa kotiudutiin. Olihan tuo aikakin että Jaffassa jotain vikaa olisi. Koskaan sen kanssa ei oo tarvinu lekuriin mennä sairauden takia.

Nyt vain harmittaa kun agility jää vähän tauolle, edelleen. Activella alkaisi syyskausi, ja piirimestaruudet lähestyisi myös seuramestaruuksian kera. Riippuu miten Jaffa parantuu.

Oulu & Kemi KV

Noniin! 2/3 suomen näyttelyistä käytynä tälle vuodelle.
Nyt täytyy vaan kommentoida että kaikkia ei voi miellyttää.

Oulun intti oli vuorossa ensimmäisenä. Oltais käyty Piteåssakin, mutta tämävuotinen Kreikan reissu ei aivan sattunut samalle päivälle kuin viimevuotinen. Tällä kertaa kone saapui Ouluun vasta la aamuna, joten aivan ei keritty. No, oli sentään ilta aikaa laittaa koira kuosiin seuraavaksi aamuksi Äimärautiolle. Niin ja Niilokin piti kyniä kun se meni juniorhandleriin.

Parsoneita oli ilmoitettu 29, ja valio uroksia oli 4.
Tuomari Seymour Steven H Australiasta tykkäsi vähän eri tyyppisestä kuin Jaffa, mutta pitihän sille erinomainen antaa kun "onhan se sentään valio", pyh!

well balanced dog, in good condition. Very good masculine head, nice eyes.
Front is a little weak. Ribecage is easy to span. Topline and tailset is good. Good hard coat.
Profilegait is good. Neads a little more extension in front. VAL-ERI4

Hyvä arvostelu kaikenkaikkiaan, mutta niinhän se on että tuon koiran etujalat on ainainen ongelma esitettäessä. Tällä kertaa valitsin esitystavaksi vapaan esityksen, jossa seison koiran takana, ja koira katseli isukkia yleisössä. En siis nähnyt oliko etujalat taas rungon alla, mutta mielestäni se seisoi ihan ryhdikkäästi.
Tämä tuomari olisi tykännyt aivan varmasti Niilosta :D

Kuva - Heli Kangas

Seuraavana viikonloppuna oli vuorossa Kemi. Tähän näyttelyyn panostin enemmän ehostamiseen. Kuvien perusteella koira näytti aivan kamalalta Oulussa, joten sakset heiluivat perjantaina, sekä la iltana.
Kävin lauantaina jo etukäteen näyttelypaikalla kun kirjoitin yhden kehän. Siinä kehässä riittäisikin kerrottavaa, mutta jätetään se marttakerhon puitavaksi ;)
  Hanne ja keskarivillis Tito yöpyivät meillä, joten aamulla pakattiin kamat autoon ja suunnattiin ihanan vihreälle näyttelypaikalle.

Parsoneita oli ilmoitettuna 9, joista 8 oli uroksia. Valiouroksia oli kaksi.
Tuomari Leni Finne Suomesta oli hyvälä päällä kehässä, ja pusutteli jopa Jaffaa pöydällä :D Saipa Jaffa kuunnella myös vaakkuvan pehmoankan ääniä.

Oikeat mittasuhteet. Sopiva luusto. Hyvä kuono-osa ja purenta. Hyvät silmät ja korvat, kaula ja ylälinja. Riittävä eturinta. Hieman lyhyt ja pysty olkavarsi. Oikean mallinen rintakehä.
Hieman jyrkkä lantio. Oikea askelpituus. VAL ERI1 SA PU2 VA-CACIB

Voitettiin toinen valiouros. PU-kehässä oli kolme urosta (valiot, ja avoin). Tuomari kierrättää meidät kerran ympäri (olisi pitänyt ottaa tässä vaiheessa tilaa, koska liikuin tosi hitaasti), ja menee sihteereiden kanssa höpisemään minuuteiksi. Kohta hän tulee takaisin ja ilmoittaa että VAK2 liikkui nyt paremmin, joten voittaa PU:n. En ollut uskoa korviani, sillä valkoinen nauha viuhahti aivan silmieni alta! Kuinka lähellä se vimeinen CACIB oikein olikaan?!?

No, tätä nämä näyttelyt ovat. Aina sa jännittää vaikka voitto tuntuisi kuinka itsestäänselvyydeltä tahansa.

ROP-kehässä esitin Tallitontun Bellan, joka ei olisi oikein vieraan tädin kanssa halunnut esiintyä, mutta onneksi sain sen hetkeksi kävelemään, ja tuomari oli ymmärtäväinen, ja ojensi punaisen ruusukkeen.
Onnitelut Marikalle tuplavoitosta!

Läheltä liippasi mutta toivotaan että Kuopiossa liippaa vielä lähempää :) Ei jaksaisi enää kauaa metsästää.

Näyttelyiden välillä käytiin OKK:n iltakisoissa Niilon kanssa yhdellä hypärillä. Tuloksena meidän eka nolla, tosin 0,04 yliajalla :( No, tulihan tuota taas kaarreltua. sij.6/30 Kiitos Sarille videosta!

Agirotu + kettuja

Onpas minulla ollut kiireinen elämä viimeaikoina! Viime viikon loma Kreikan auringon alla ei yhtään edistänyt aikomustani päivittää blogia, mutta nyt ryhdistäydyn taas hetkeksi!

Käytiin siis tsekkaamassa agirotu Kuopiossa kesä-heinäkuun vaihteessa.
Minä idiootti en ollut kunnolla katsonut viikonlopun ohjelmaa, vaan sokeana ilmoitin koirat pelkkään epäivralliseen hömpänpömppä joukkueeseen. Siellä me sitten shillailtiin pe ilta ja koko lauantaipäivä. Sunnuntaillekin olisi ollut mahdollista ottaa vaikk amitä kivaa mutta en onnistunut edes jälki-ilmoittautumaan.

Yövyin koirien kanssa kaksi yötä teltassa, joka ei ollut kyllä mitään ruusuill atanssimista. Koirat nukkui tosi hyvin, ja lämmitti mua makkarin sisällä, mutta se lämpötilojen vaihtelu ja vesisade vei kyllä unet.

Sunnuntaina siis oli molemmat koirat kilpailevien joukkueissa. Radat oli molemmille tosi mukavia.

Lennosta lähtemistä olisi kyllä pitänyt hieman harjoitella, mutta ihan ok ne sujuivat.
Niilon kanssa tehtiin todella nopeaa rataa, mutta virhepisteitä sateli sitten loppusuoralla, kun koira kompastui okserin rimaan, ja rengas koitui siitä syystä kohtaloksi (meni taas kehikosta).
Parsoneiden Metsästäjät joukkue sijoittui kuitenkin hienosti 12/54!!

Medien rataantutustumisessa taivas repesi totaalisesti, eikä itse radallakaan kovin kuivaa ollut. Jaffa oli kuumana enen lähtöä, mutta peräti ihan hallittavissa kuitenkin. Radalla oli kuumana myös, mutta keskittyi äärimmäisen hyvin! Yhtään ei hajut vieneet mukanaan, vaan reagoi kaikkeen hyvin.
    Virhe tuli 7 hypyltä kun en ohjannut tarpeeksi hyvin, joten kielto. Sitten tuli todella typerä moka kepeiltä, kun valssasin heti niiden jälkeen, ja koira ei ottanut viimeistä väliä. Tästä syystä, kun sitä ei korjannut niin tuli isot rangaistukset. Itse en siis edes nähnyt tätä virhettä.
Parsoneiden Pomppivat pastorit sijoittui myös kahdenneksitoista!

Heti seuraavana päivänä lähdettiin luolatreeneihin, kun niihin kerrankin pääsi!

Jaffa harjoitteli taas ahdinkoa. Tälläkertaa se emni paremmin, mutta ongelma on siinä että se ei malta laittaa itseään sivuttain, jotta mahtuisi paremmin. Nyt se vaan kiljuu ja yrittää ahtautua ryömimällä. Mutta heti kun putken laittaa sivuttain (eli asentoon jossa koiran pitäisi mennä) se vaan sujahtaa läpi ketulle. Eli nyt vaan pitäisi reenata tuota sivuttain menemistä. Ehdotuksia?!

Niilo oli vähän onneton sytyttelyssä :D Se on käynyt viimeksi 9kk ikäisenä (nyt 2,5v).
Häntä meni kyllä kippuraan heti ku päästiin halliin, mutta ei mukamas ollut näkevinäänkään. Yltiösosiaalisena se vaan meni moikkaamaan kaikki katsojat, ja jatkoi sitten kierrosta hallia ympäri.
    Sitten kun minä menin lähemmäksi, se alkoi tuhista, ja lopulta haukkua, kun kettu liikkui ekan kerran.
Mitä lähemmäksi menin sitä lähemmäksi tuli koirakin. kun aloin kehua näkyi ikenetkin, ja otti katsekontaktia kettuun. Se kettumies sano että pitää vielä reenata, koska ottaa minusta turvaa, mutta muuten menee jo tosi lähelle.