Viikon häiriö-tokot

huom! tästä tekstistä et löydä nimeä Jaffa!

Perjantaina käytiin KAS treeneissä. Meidän lisäksi oli 2 koirakkoa.
Aluksi ruvettiin työstämään liikeestä seisomista. Eli peruutin, ja heitin namin kun annoin käskyn "seis". Niilo kun ei aina hoksannut että se nami putoaa maahan, niin otetaan kotilksyksi.
Toisekseen luoksepäästävyys. Se kouluttaja on niiiiin ihanan kun se tulee siihen viereen nii pakkohan siinä on pyllyä vispata lja ähtä pois perusasenosta, että pääsee kunnolla pusailemaan. Kuitenki toisella yrittämällä keskittyi enemmän namien syömiseen.
Louksi vielä perusasentoon tulemista eri kumista. Tässä haki melko paljon, ja varsinkin alussa se pylly ei lösähtäny oikeaan kohtaan.

Loput 5 minuuttia muut alko reenaamaan agia, niin minäkin sitten päätin ottaa sen Niilon ensimmäisen agilityesteen työn alle. Harjoiteltiin aitaa rima maassa. Käytin lelupalkkaa, ja hyvin hokasi, että siiveke pitää kiertää. Haki myös rimalle, ja muka hyppäsi ylikin :D Käskynä "hyppy", ja ei tarvinu ees käsiohjausta kun jo tiesi mitä piti tehä. Hertsyykker se on nopee oppimaan! sen ilmeestä näkee kuinka se miettii ja keskittyy, eikä vaan hyppele sinnetänne, vaikka kunnareita tekikin hiiri suussa.

Lauantaina kokoonnuttiin pitkästä aikaa petsieporukan kanssa ouluhallin parkkikselle. Niilolla oli tänään sellanen "pois alta, täältä tullaan" paivä, niin alussa murisi ja ärhenteli narunpäässä.
Sitten kun se sai alkaa touhuta namien perässä niin hyvin keskytti, eikä ottanut toisista häiriötä.
Vahvistelin perusasentoa, ja luoksetuloa. Kokeilin myös tunnarin noutoa, mutta vähän heikosti meni. Kokeilin myös liikkeestä seisomista, sis sitä mitä eilen mölleissä opetettiin. Hyvin jo hoksasi että käsiliikkeestä seis, ja nami maasta.
Lopuksi vielä riemukkaat ketuntappoleikit.


©Jenna

Sunnuntaina olitiin OSTY treeneissä.
Tälläkertaa vahvisteltiin maahan menoa, ja pientä paikallaoloa. Niilo hoksasi hyvin, mutta aina ei laskeutunut suoraan, sitä siis reenataan vielä. Pää pysyi maassa kohtalaisen hyvin (mitä nyt säpsähti aina kun lähdin pois, mutta käskytin kaukona pään maahan).

Seuraamista alettiin myös työstämään askelaskeleelta. Ompa muuten ihanaa kun sain tietää mikä Niilon seuraamisessa on vikana. Se ei nää mua kunnolla, niin taivutin itteä aavistuksen vasemmalle jollon seuras ku unelma.
Lopuksi siksakkia muitten koirien ohi, ja jätä-käsky oli taas tosi tehokas.
Kotimatka tultiin bussilla, jossa Niilolla riitiki ihailijoita vaika muille jakaa. Nyt on kirput poissa :D

Huomenna taas petsie-miittiin. siihen asti, moro!