Blogi vaikenee

Olemme tulleet siihen pisteeseen että kapasiteetit ei riitä kirjoittelemaan blogia. Meillä tapahtuu aivan liikaa :D

Ajankohtaisimmat asiat, ja meidän kuulumiset löytää kuitenkin Facebookista.
https://www.facebook.com/matoniilojaffa/

Vuosi 2015

Kääk! Miten tämä blogin päivittely on näin venynyt? Kokoajan tuntuu olevan niin kiire ettei muka ehdi omia tekemisiä sen syvemmin miettimään. Talvi yrittää tulla ja vuosi on jo lopuillaan, joten käydäänpäs vähän läpi viimeaikaisia tekemisiä, sekä tämän vuoden kohokohtia.

Aksattu on ja paljon. Niilo on palaillut ratatreenien pariin kahden Active Dogin, sekä yksien Niina-Liina Linnan treenien verran. Tosi hyviä vinkkejä on saatu, ja nyt tuntuu että Niilo on alkanut syttymään lajiin. Se jaksaa painaa ihan täysiä koko 20min treenin, ja uskaltaa olla jopa röyhkeä. Itselläkin kunto kohenemaan päin, kun olen käynyt juoksutekniikkatreeneissä, sekä tehnyt erilaisia ketteryysharjoituksia. Vielä ei voi sanoa etteikö hengästyttäisi radan jälkeen ;)

Jaffa kävi 7.12. kisaamassa virallisesti, lainakuskin kanssa. Melko vähäisellä treenillä vetivät kaksi nollaa ja yhden hylyn. Sijoituivatkin yhdellä radalla kolmanneksi. Hienosti meni!

Mato täytti 28.11. 2-vuotta! Käytiin yksissä epiksissä öö joskus tässä, mutta sieltä ei mainetta ja kunnia tullut yhden kiellon takia. Kuva alla. Muutoin olemme tehneet paljon keppejä, sekä rallateltu viikkotreeneissä. Vaikeuksia on tällä hetkellä eniten paikallapysymisessä. Niin lähdössä, kuin kontakteillakin. Töitä siis tehdään jokaisella osa-alueella kokoajan.

Jarmo Risto

Vuosi on ollut täynnä tapahtumia. Iloa ja surua, mutta ennen kaikkea olen nauttinut tästä vuodesta täysillä. Meillä on ollut niin kivaa mudivahvistuksen kanssa, että vaikka osa asioista painaakin mieltä, niin ei se tarkoita etteikö me voitas mennä täysiä eteenpäin.

Miinukena sanottakoon madon maxiutuminen. Tai ei edes se, vaan jos koira ei ole terve, niin mikään muu ei enää sen jälkeen harmita yhtä paljon. Eli Madolla todettiin selässä LTV3, joka oireilee liikkeissä ja jumeina. Sydänvikaa ei ole tänä vuonna noteerattu. Jos saan rahaa niin pitäisi käydä se taas kuvauttamassa onko kaikki ok.

Molempien parsoneiden kanssa oltiin SM kisoissa. Sieltä Jaffalle sijoitus medien SM 21! Karsinnoissakin käytiin pyörähtämässä, mutta ehdoton kohokohta kesässä oli Ruotsin reissu, jossa Niilo pokas Ruotsin agivalion tittelin. Samoin Jaffalle FI AVA elokuussa. Kirsikkana kakupäälle Niilolle PP piirinmestaruus hopeaa mineissä, ja Jaffalle pronssia medeissä. Haikeaa jättää Jaffa agieläkkeelle, mutta ainakin me lopetettiin huipulle. Niilohan sai tänä vuonna ensikesän arvokisanollat kasaan, joten siltäkin osin N oli täydellinen paketti (lukuunottamatta SM kisojen karsitahyllyä).

Intopiukeena kohti vuotta 2016!

Peto on irti

Kattokaa! Ei kieltä!

Epäviralliset agilitykilpailut OKK:n hallissa 10.10. Ilmoitin Madon sekä mölleihin, että kisaaviin. Meillä oli vähän lähtöongelmia, koska Mato kuumui hallissa eniten ikinä, ja helvetti oli irti ku päästin sen hihnasta. Ei se mihinkään siitä lähteny mutta haukku ja kilju vaan. No, sain sen muutaman askeleen etumatkaa ja sitte jo mentiin.

Mölleissä kaikki toimi hienosti, eikä tehty ylimääräisiä kaaria. Nollavoitto lähes 30:stä maxista!

VIDEO

Kisaavien rata oli kivan suoralinjainen, mutta kepeille lähestyminen oli vähän turhan vauhdikas, ja siinä kohti levis pakka. No korjauksen jälkeen M pujotteli kaikki 12 keppiä ekaa kertaa ilman ohjureita! Ottihan se kontaktit myös, mutta keinulta varasti. A oli tosi hyvä juokuna. Tästä on hyvä lähtee eteenpäin :)

Kuva Jarmo Risto

Kuva Jarmo Risto

Meillä on syyskauden hallitreenit lähteny ihan kivasti rullaamaan. Me molemmat yritetään lukea rataa paimenelle sopivasta näkökulmasta. Aina ei olla samalla aaltopituudella, ja M vielä tulee jonkin verran käsille, mutta tarvittaessa irtoaa niin hyvin että parsonin kanssa voisi vain haaveilla moisesta.

Tässä vielä viimeviikon puomitreeniä loppukevennykseksi.

Pikkupaimen

Ihan ekaksi hehkutetaan sitä että Jaffan AVA on tullu koiranettiin, ja sain tuon kesäkuisen saavutuksen ikuistettua kuvaksi asti.

Toisekseen paimennuksurssi on nyt taputeltu, joten avataas sitä hieman. Minulle uusi laji tuotti hieman tuskaa, koska A vaikeat lampaat ja B vaikea koira.

Viideltä viikolta käteen jäi aika paljon koiran hallintajuttuja. Mato tykkää tehdä itse töitä jos se ei saa minulta ohjeita kokoajan. No, ilman ohjeitakin saattaa kuumua jos lampaat hyökkii päälle. Viimeisellä kerralla sillä oli jo korvat mukana, ja minä ohjeistin koiraa myös. Mulla vaan tahtoo oma äänensävy olla turhan tiukkaa, koska koira haukkuu kokoajan. Eilen koira purki turhautumistaan keppiin, varsinkin kun harjoiteltiin rauhallista ajaoa. Piti keppiä visusti suussaan aina kun laitoin sen koiran lähelle, joten tätä on vielä treenattava.

Ylpeä olen siitä kuinka hyvin Mato hoksaa homman jujun, ja pystyy rauhoittmuaan kun käsken sen maahan. Kuitenkin, ylienergisyys koko touhussa on mulle aivan liikaa ja pakka leviää herkästi. Keltä lie periny? ;P Madon äiti paimentaa Unkarissa. Kurssin videoitaei saanut julkaista.

Kesä meni, syksy tuli

Madon kanssa treenattiin kesä ohjatussa ryhmässä. Radasta jätettiin väliin aina aa ja kepit, koska ne vaatii vielä hiomista. Eilen sitten aloitettiin syyskausi, ja pystyttiin tekemään radasta kepit kuudella ohjurilla. Vielä kun saisi sen aan kuntoon niin me päästäis rokkaamaan!

Ollaan käyty parissa epävirallisessa kisassa. Toisella mölliradalla mato voitti maxit (rimat 40cm) hienolla nollalla VIDEO, ja toinen hyllytettiin lauantaina Animagi areenalla VIDEO. Estevälit oli aika lyhyet ja madon askel liian pitkä, niin hyppykaaret mentiin sitten sujuvasti kiertämällä. Mutta hyvin tuo eläin kyllä työskentelee häiriössä ja paineessa. Edelleenhän meillä on vaikeuksia lähdössä pysymisen kanssa, mutta sekin on edistymään päin.

Sunnuntaina oltiin Niina-Liina Linnan valmennuksessa. 20min treeniajasta meni käytännössä yhteen valssiin ja yhteen päällejuoksuun. Palaamme siis takaisin perusasioihin. Tehtiin me rataakin, mutta mato kuumuu niin paljon vieraan ihmisen koulutuksissa, että sen työskentely ei ole normaalia. Eilen lämppäesteillä kokeilin kohtia jotka eivät silloin onnistuneet, ja eilen ei ollut mitään ongelmia?!

Syksyn kohokohta on ehdottomasti uusi laji, nimitäin paimennus! Ollaan käyty nyt kaksi kertaa Utajärvellä (tunnin ajomatka) Koirakoulu Merkilliset nimisessä koulussa. Ensimmäisenä pitää vaan todeta että lampaat ovat todella vaikeita. Ne ei häävillä liiku, eivätkä tule ihmisen luo. Karkaavat myös herkästi joten siinä onkin tekemistä niin itsellä kuin koirallakin. Vähän on nimitäin itsellä ollut ongelmia päästä ideasta jyvälle. Koira on ihan super, mutta niin nopea ja omatoiminen että vähän turhauttaa itse juosta siellä kun ei tiedä minne pitäisi :D Eka kerta mentiin liinassa ja viimeksi oltiin jo irtaallaan. Hyvä tästä tulee, mä ainakin olen ihan rakastunut.

Kiitos Jaffa

137 starttia. Koskaan ei saisi sanoa ei koskaan, mutta kyllä se Jaffan kisaura taisi nyt tulla tiensä päähän. Ainakin tavoitteellisesti. Eihän sitä koskaan tiedä josko meidät vielä joskus kentällä nähdään, mutta en jaksa enää panostaa tuohon koiraan, on se sen verran vaikeaa korjata ensimmäisen aksakoiran kanssa tehtyjä virheitä. Voin kuitenkin ylepänä todeta että me lopetettiin huipulle. Jaffa kulki tänä vuonna parhaiten mitä koskaan, eikä sillä ollut esteosaamisessa isoja aukkoja. Sillä ei ole koskaan ollut minkäänlaisia fyysisiä vaivoja tämän kuusivuotisen uran aikana. Joskus se on saattanut olla jumissa, mutta ei ikinä pahasti. Nyt on siis hyvä lopettaa, kun kaikki on annettu ja koira pystyy vielä nauttimaan elämästään täysin rinnoin.

Jaffa antoi minulle kaiken sen mitä ensimmäiseltä aksakoiralta voi toivoa. Se ei ollut hitaimmasta päästä, eikä mitenkään helppo ohjattava. Se ei antanut ohjausvirheitä anteeksi, joten jouduin opetella ohjaamista. Jaffa opetti myös miten epäonnistumiset kohdataan. Jos meillä ei koskaan olisi ollut aikoja kun kaikki menee mönkään, olisinko tälle lajille niin nöyrä kuin nyt?

Aloitimme Jaffan kanssa kisaamisen tammikuussa 2010. Täytin silloin 17, ja Jaffa taas oli paria kuukautta vaille 3. Rauno Virta mittasi Jaffan mediksi, ja mentiin yksi Risto Ojanperän agilityrata, josta napsahti nollavoitto. TÄSSÄ video. Olen säilyttanyt ruusukkeen ja pokaalin muistona.

Kuva Sari Eskelinen

Hailuodossa juhannuksena 2010 noustiin kakkosiin. VIDEO. Ja siitä se alamäki sitten alkoikin. Säätämisellä ei ollut asiaa radalle, vaan piti oikeasti osata. Nyt vasta tajuan kuinka hukassa Jaffa (ja minä) oli radan aikana. Kisaamisen paine tuntui, ja olin tosi kova jännitäämään vielä tuolloin. Olen aina ollut kilpailuhenkinen ihminen, joten en raaskinut panostaa perusasihoihin kisoissa. Eniten tökki kepit, ja kontaktiti oli vähän sinnepäin. Mutta sitten kun vaatii, ja panostaa niin myös onnistuu VIDEO.

9/2010 oli Tampereella nuorten SM. Sitä reissua en koskaan unohda. Meillä oli kivaa, mutta suoritus jäi jälleen kerran paineen alla työskentelyksi, eikä koira liikkunut. Se esim. oli useita kymmeniä sekunteja keinulla, joka oli silloin meidän hunoin este. En muista mitä muuta siellä tapahtui, mutta olin murheen murtama, ja syytin silloin koiraa. Toisaalta. Mitä voi odottaa kun treenaa yksin?

Kuva Sari Eskelinen

Kaksi vuotta kakkosissa, ja sitten tuli se päivä kun piti tutustua kolmosluokan rataan. Se oli minulle niin suuri asia että en ikinä osannut kuvitella itseäni niin ylhäällä. Olin aina ihaillut kolmosluokassa kisaavia joten jännitin suunnattomasti sitä kisaa. Ekasta startista ei ole vdeota, eikä ensimmäisestä nollasta 26.8.2012, mutta tässä vähän meidän menoa. VIDEO. Kolmosluokka ei ollut kovin menestyksekäs. Ensimmäisenä vuonna arvokisanollat jäi kiinni tuplasta, vaikka kerättiinkin yhteensä 13 nollaa! Toisella kaudella tehtiin vain neljä, koska lähdin syksyllä opiskelemaan ja Jaffa jäi porukoiden luokse. Siihen tulikin 10kk kisatauko väliin.

Kesäkuussa 2014 alettiin taas kisata ja Jaffa alkoi olemaan parempi nollakone mitä Niilo. 19 nollaa, joista 5 tuplaa! Luokkavoittoja vaivaiset yksi, mutta sillä päästiin kisaamaan karsintoihin tänävuonna. Fiilis oli sanoinkuvaamaton. Jaffa? Siis oikeasti karsinnoissa? Oma pää oli jo sinänsä selvänä, koska olin jo edellisenä vuonna Niilon kanssa karsinnat korkannut, mutta olihan tämä meille lottovoitto. No, suorituksista voi lukea muutama postaus alaspäin. Me käytiin vain viihdyttämässä yleisöä, mutta eipä minulla tavoitteita ollutkaan. Sensijaan SM-kisat menivät yli odotusten. Siellä tehtiin finaalissakin nolla, ja sijoitus SM 19! Sillä hetkellä tajusin kuinka upottavasta ja vaikeakulkuisesta suostame ollaankaan päästy etenemään. Eihän SM-tasoistesta koirasta voi kuin haaveilla?

Kotikoirasta tuli harrastuskoira, ja harrastuskoirasta tuli kisakoira. Kisakoirasta tuli agilityvalio. Mutta kaikenkaikkiaan Jaffan kanssa töitä tekee siksi että se rakastaa lajia. Halu nähdä hullun kiilto silmissä saa ohjaajankin motivoituneeksi tästä hommasta. Siitä olen nyt kuitenkin varma, että agilitykoira on parhaimmillaan 7-8 ikävuonna, sillä Jaffa oli silloin paras.

Kuva Jarmo Risto

Ruotsin agilityvalio

FI & SE AVA Mercedes

Että semmonen debyytti Ruotsissa (15.-16.8). Neljä nollaa kahdeksasta, jokaisella sijoitus, yks voitto Niilolle ja kaksi kolmos-sijaa Jaffalle. Niilolle sekä hyppy- että agiserti. Kuuma oli, ja Jaffalle se 8:00 rataantutustuminen oli liian aikaista, kun ei vaan jaksanut. Videoita ei ole.

Koko kööri oli mukana Luleåssa. Mato siksi että se mitattaisi Ruotsin kisakirjaan, nyt kun suomessa se on kerran maxi. Huonolla kielimuurilla minun ei onneksi tarvinnut alkaa tuomaria kisoissa kalastamaan, vaan paikalla oli onneksi suomalaistuomari Timo Vertanen, joka pystyi kirjan varmentamaan. Käytössä oli kaarimitta (joku uus), joka laitetaan suoraan rajamittaansa, eikä mitata koiralta korkeutta. Säkäluun päältä mitattuna 43cm ei osunut pöytään, joten Timo varmensi kirjan Ruotsin erikoissäännön mukaan, eli 43-45cm medi. Tässä luokassa saa kisata medinä vain Ruotsissa, ja arvokisat maxina (jos on Ruotsin kansalaisuus). Eli paremminkin olisi voinut mennä, mutta ensi kesänä nähtävästi sitten pyöritään Ruotsissa. Luulajaan on meiltä 300km.

Kuvan on ottanut Jarmo Risto

Seuraavana viikonloppuna olikin seuran omat kisat Virpiniemessä. Helle oli vielä karmeampi! Silti jaksettiin koko pitkä päivä kisata. Niilolle viisi starttia. Yksi puominalastulovitonen, yksi muurin palikkavitonen, yksi hylky, ja kaksi nollaa. Lauantaina hyppyradalla kävikin ikävä tuuri, kun tein nollan, ja minulle ilmoitettiin ettei radalta saatu aikaa. Oli siis vielä jaksettava tehdä rata uudestaan. Siinä sähläsin yhden valssin, joten luulen ettei rata ollut sen nopeampi kuin originelli. 1,8 sekuntia hävittiin voittajalle. Niilo oli siis toinen. Sunnuntain aginollalla neljäs sija mutta mini3 seuramestaruus!

Matokin pääsi kisaamaan seuramestaruudesta mölliradalle, jossa oli vain putkia ja hypyjä 15. Me repästiin maxien nollavoitto! Eli seuramestaruus siinä samalla :)

Jaffa oli kisaamassa vain yhden radan verran, mestaruuden toivossa. Viimehetkellä tein liian tiukan valssin haltuunoton ja koira ajautui esteen väärälle puolelle. Tulos HYL.

Tämä olikin ensimmäinen ja viimeinen kerta kun mulla kaikki kome kisaa samana päivänä. Jaffa nimitäin lopetti nyt. Koskaan ei saa sanoa ei koskaan, mutta mitään tavoitteita en enää Jaffalle aseta. Aiheesta lisää seuraavassa postauksessa.

MUTTA! Niilolla menee nyt lujempaa kuin koskaan. Meillä on ensikesän arvokisanollat takataskussa! Tässä kuvia piirimestiksistä kahden viikon takaa.

Kuvan on ottanut Jarmo Risto

Kuvan on ottanut Jarmo Risto

Piirin parhaimpia

Pohois-Pohjanmaan piirinmestaruuskisat taputeltuna. Aika huigea päivä takana, ja sempä johdosta koko eilisillan rapsuttelin ja pussailin noita mun pikku ärrierejä (sen minkä Niilo ehti uuden lelun tappamiselta olla rapsuteltavana).

Lauantai-iltana oli vähän niinku lämmittelykisat, kun käytiin Niilon kanssa juoksemassa joukkuekisassa. Jaffaa en joukkueeseen antanut kun ajattelin että säästelen sitä. Tehtiin joukkueen ainoa miinusnolla ja sillä ylsi minien hopealle! Tiimi oli sama kuin SM-kisoissakin :)

Eilen sitten tosiaan ne yksilökisat. Päivä alkoi kovin helteisesti ja sen näki Jaffan ekassa suorituksessa. Hyppyradalta kuitenkin nolla molemmille koirille. Niilolle ois voinu sen yhden sekunnin nipistää pituuden jälkeen kun kartturi oli myöhässä. Jaffalle sijoitus 7, ja Niilolle toinen sija kera HYPPYSERTIN!! Se olikin Nippelin ensimmäinen :)

Agirata oli meidän bravuuri. Jaffa veti hienosti nollan (vähän tökeröillä kontakteilla), ja yhteistuloksissa hienosti pronssille! Tuplanollan tehneitä oli vain kolme.

Niilo veti jäätävää kyytiä. Tehtiin meidän etenemäenkat, 4,59m/s!! Tosin radaltahan puuttui keinu, mutta edes hypärillä ei olla tuollaisiin lukemiin ikinä päästy. Radalta sijoitus 4, mutta yhteistuloksissa hopeaa!! Oltiin radalla voittajaa nopeampia, joten se hypärin kaarros harmittaa perfektionistiä.

Ikinä ei olla ylletty PM-sijoituksiin yksilöissä, ja aivan ihanaa oli käydä molempien kanssa palkintopallilla :)