FI AVA Mercedes

Fiilistelläänkö vielä vähän?

Suomen agilityvalio!

Kolminkertainen hurraahuuto Niilolle! Hurraa! Viimeinen serti napsahti vuoden ensimmäisestä startista. Onneksi maltoin mieleni ja aloitin kisaamisen vasta nyt, koska koira ei olis aijemmin ollut kisakunnossa. Vihdoinkin!

Kyseessä Pellon kisat 28.2. Tuomarina Lee Gibson GB
Junalla mentiin ja illalla takasi. Palkintojenjakoon ei kerity jäämään :(

Videota ei ole, mutta voin kertoa ettei paljoo naurattanut se rata. Ahtaat estevälit ja tiukkoja kulmia ja ansoja. Mentävä se kuitenki oli, että ihan hyvä fiilis sinällään. Siivekkeet siellä on aika kaameet. Leveyttä piisaa ja tukipuut melkosesti koiran laskeutumisen tiellä. Siivekkeenpyöritykset jäivät siis kököiksi. Tein japanileisen 12 ja 13 väliin joka onnistui molemmilla koirille erinomaisesti. Käytin smantyyppiseen kohtaan japanilaista myös hyppyradalla. Monella tuo kohta kosahti, koska tekivät päällejuoksuna tai välistävetona. Niilohan olisi kaahottanut puomilta suoraa aalle, tai aalta suoraa puomille, mutta pieni äänenkorotus ja intensiivinen tuijotus hypyn taakse toimi ;) Kaikinpuolin hieno rata tehtin. Jaffalla kosahti 7 hypylle, kun en ohjannut. Oli neljäs. Siitä hypäristä ei sitten puhtakaan. Molemmat hyllytti, mutta treeninä sen otinki.

FI AVA Mercedes 5,5 vuotiaana

Mitäs me voittajat

Kassin kisat 15.2. tuomarina Tomas Berglund.

Kisakaverina Jaffa. Niilolle iski edellisenä iltana kovat kivut. Oli ihan vuoteenoma ja vingahti aina jos vahingossa koski tai kulki ohi, koska säikähti että sitä satutettais kipeään paikkaan. En kuitenkaan päässyt perille mistä se olis kipeä. Kuitenkin lähti iloisena ulos ja söi sekä ulosti normaalisti.

Huomattiin että alakulmuri on osittain katki, joten olisiko kipu johtunut siitä? Päivystykseen aika seuraavalle päivälle eikä mitään löytynyt. Hampaasta löytyi niin pieni pala ettei se voinut olla kivun aiheuttaja. Päädyin siihen että se on jumissa, nikamalukko tai muu vastaava, esimerkiski niskassa jota Mato on viimeaikoina kovasti härppinyt. Yritän saada sen kiireesti hoitoon.

Eli Jaffalla oli kisoissa omaa aikaa ja sehän nauttii aina kun saa olla yksin reissussa. Mentiin kaksi agirataa sillä periaatteella että tehdään kontaktit rennonrauhallisesti. Seuraavissa kisoissa sitten otetaan raivolla, koska nää alkaa nyt sujua. Tehtiin taas tuplat! Ekalla radalla sen verta vei kontaktit aikaa että sija 5, mutta toisella radalla tapahtui jotain mitä en ihan hetkeen olisi uskonut.

Radalla oli heti alussa putki/puomi erottelu johon monella kosahti. Itsekin vain ajattelin että Jaffahan valitsee mieluummin putken. Vaan onneksi olin itse eleetön ja vein käskyllä, niin se toimi. Myös keppien leijeröinti toimi, josta olin iloinen. Videolla tosin voi huomata kuinka varmoin ottein otan sen pakkovalssiin, kun koira ihan pysähtyy... heh. Eikä siinä kaikki, unohdin keppien aikana mikä oli seuraava este, ja viimesekunneilla kun olen ohjaamssa koiraa putkeen muitan että aalle vois mennä.

Näistä palasista Jaffa teki toisena lähtijänä kärkituloksen, enkä voinut uskoa korviani kun kuuluttaja kertoi kärkikolmikkoa muutaman koirakon välein. Melkein tuli itku, ja kiitin koiraa vielä toistamiseen sen hyvästä suorituksesta. Sitten jännättiin. Vielä pari koiraa jäljellä, ja kyllä!

Jartsan toinen agiserti, SM nollat kasassa, ja voiton myötä myös MM-karsintanollat. Olen vieläkin aivan ihmeissäni että miten tässä näin kävi? Ei Jaffa ole ikinä voittanut kolmosissa, saati saanut arvokisanollia kasaan. Täytynee täsät alkaa treenaaman :D

Väsynyt voittaja

Jarmo Risto - www.riffzi.kuvat.fi

Jarmo Risto - www.riffzi.kuvat.fi

Peitsille piste

Montakohan vuotta mää olen juoksumatosta haaveillut? Ainakin niin kauan kuin Niilo on mulla ollut, koska se on aina peitsannut. Peitsaa remmissä ja laukka vapaana. Nykyään ehkä joitain raviaskelia havaittavissa, mutta ei niin paljon että kroppa vois paremmin.

Niinpä eräänä päivänä käytin 2h netissä surffaillen ja 3 päivää myöhemmin olin juokumaton onnellinen omistaja. Testailuun meni yks lenkkimakkara, ja muuten olenkin juoksuttanut palkatta, koska se vain sekoitti rytmiä eikä meno ollut rentoa siinä vaiheessa kun nopeutta lisättiin.

Myös Matosen ongelma on juurikin tuo peitsaus. Lenkillä se vaan pomppii menemään, ja remmissä kiskoo. Luojankiitos saisn sen matolla ravaamaan. Pitäisi käyttää fyssarilla hierottavana.

2.2. Laatuaikaa Matosen kanssa koirauimalassa. Vuosi sitten käytiin allaspuolella sillä periaatteella että Mato menee jos menee. Oli sillon vielä uintikokematon, mutta nyt kun ollaan koko kesä uitu niin voitte vaan arvata mitä se sano ku näki pallon lentävän? Aluks tietty vähän arkaili, mutta ei parsoneitten lailla ottanut paniikkikohtauista ja takapakkia. Ihanan rento pikkupaimen tekee kun käsketään ♥ Dinolle ja Oonalle kiitos seurasta!

Vuoden ekat kisat

Jaffan kanssa ollaan taisteltu kisakontakteista. Korkea vire kasvattaa vauhtia ja sitä myöten yliloikkimisia. Treeneissä ei enää ole juurikaan ongelmia, mutta enpä muista kisoja joissa olisin ollut tyytyväinen Jaffan kontakteijhin. Ilmoitin sen OKK:n kisoihin 18.1., jotta saisin katsauksen tämähetkisestä kontaktitilanteesta. Niilo aloittelee kisoja helmikuun puolella, kun on nollat jo kasassa.  Senkin jälkeen varmaan pidetään taukoa.

Ritva Herralan radat oli tosi mukavan meneviä. Jopa niin helppo että olin radalla ihan pihalla kokoajan, eikä tuntunu yhtään sujuvalta (huom. startti 8:00). Lisäksi Jaffan vauhdista huomasi ettei se ole juurukaan päässyt esteille, liekö ollut jumissakin. Intoa sillä kuitenkin piisasi. Ekalla radalla nähtiin onnistunut puomi, josta olin haljeta onnesta. Mietin siinä nanosekunnin ajan että voiko olla totta, ja että saispa tähän nyt palkata ja lähteä kotiin iloitsemaan. Matka jatkui aalle jossa pysähtymisen merkkejä oli havaittavissa, muttei sitten kuitenkaan pysähtynyt, vaikka alas asti laskeutui. En jaksanut nipottaa vaan jatkoin maaliin. NOLLA!



Toisella radalla molemmat kontaktit onnistui, vaikka seisottelinkin tovin. 0,90s alle ihanteen, joten tuplanolla päivän saaliiksi. Me oltiin Jafun kaa yhtä hymyä, koska treenikisoissa teen aina kaikkia siistejä juttuja, joita en normaalisti tekisi. Ja sitten kun ne jutut onnistuu, ei voi kun palkata koiraa. Vielä yks nolla niin Jaffakin pääsee elämänsä ekoihin ässämmeihin!



Parsonit kävi hierottavana 28.1. Niilolla alaselkä ja niska juntturassa Matosen hyökkimisten takia. Onneksi olen saanut sitä kuriin mutta en niitä kaikista pienempiä härppimisiä. Jaffalla selkä jumissa, joten selittänee kisavauhdin. Toisaalta Jafu kompuroi alastulot muutamaan otteeseen, joten syy voi olla myös vieraassa alustassa.

Ohjatut treenit alkaa pyöriä maanantaisin, joten ehkä se saa treenaamisen taas uudelle tasolle. Edes mato ei oo treenannu kuin epäsäänöllisen säännöllisesti jotain suoraa.

Tässä muutama kuva mun uudella lapsosella, eli SIGMA 50mm/1.4 EX DG HSM
Ihana kapistus, kun kaipaa hieman lyhyempää 85mm tilalle. + tässä on tarkennin! Eikä kuvat olis mitään ilman salamaa, joten sellainenkin nyt löytyy. Vähän on vielä hakemista :P

Puomipohdintaa

Ollaan päästy puomitreenissä siihen pisteeseen että voidaan tehdä kokonaista puomia. Nyt sitä on tehty 3 kertaa, ja joka kerta paranemaan päin.

Alussa oli vaikeuksia ylösmenossa, koska tuolla koiralla on korkeanpaikan kammo ollut aina. Mihin tahansa tason päälle nostaakin niin menee luimuun ja pakenee tilannetta. Onneksi kova vire syö pelkoa pois ja nyt sitä voi lähettää kauempaakin ilman että kieltää juuri ennen ylösmenoa. Harmittaa vietävästi ettei mulla ollut mahdollisuutta treenata matalalla puomilla. Vauhtikin olisi varmasta aivan eriluokkaa nyt korkealla.

Eli sohvatyynytreenistä pöydältä laskeutuvaan puominpalaseen, jonka kautta puomin päälle nosteluun ollaan vihdoin siinä tilanteessa että voidaan vaan alkaa kasvattaa vauhtia. 2on/off on sen verta vahva että nyt vaan erilaisia kulmia ja lähestymisiä sekä omaa sijantia. Nyt kolmannella kerralla oli putki ylösmenon vieressä, ja se olikin aluksi vähän haastava. Rentoutui selvästi kun toisella puoliajalla otettiin se pois.

Mato kävi mökillä tammikuun ekana viikonloppuna. Lähinnä juoksi kelkan perässä, ja olihan se puhki. Nyt sitten ollu pakkasta aika reilusti, joten parsoneitten kanssa ei paljoa ulkoilla. Mutta minä olen riemuissani kun aurinko paistaa! Kaamos oli nimittäin aika tuskallista aikaa.

Vuosi 2014

Vuosi 2014 takana. Paljon hyviä ja huonoja muistoja, mutta ennen kaikkea kokemuksia rikkaampana.
Ei tullut meriittejä, titteleitä tai edes hyviä sijoituksia. Vuosi 2014 oli ennen kaikkea pentuelämää. Se oli Madon vuosi. Uuden oppimista.

Uuteen vuoteen lähdemme rennolla meiningillä. Suurempia tavoitteita ei ole, mutta ainahan voi haaveilla, että Niilosta tulisi aksavalio ja Jaffa saisi onnellisen lopun agilityuralleen SM-kisoista. Uudenvuodenlupauksena maltan pitää Matosen poissa kisaradoilta ja edetä yhtä maltillisesti kuin tähänkin asti. Ehkä muutamat möllit syksyllä, sekä paimennuksen opettelua.

Omalta osaltani mieleen jäi vain koulun keskeyttäminen keväällä, ja muutto takaisin kotikonnuille työelämään. Me ollaan kaikki voitu huomattavasti paremmin nyt, ja olen erittäin onnellinen siitä kuinka paljon pystyin käyttämään aikaa koiraharrastukseen ja itse koiriin. Toivotaan että myös tänä vuonna, vaikka koulu taas syksyllä kutsuisikin.

Vuosi oli.....

Hauskanpitoa

Uusia ystäviä

Uuden opettelua

Ja täynnä rakkautta

Kiitos niille jotka olivat mukana.

Heeei kuuraparta!

Meidän lauma toivottaa kaikille ihanaa joulunaikaa! Ouluun saatiin vihdoin kunnolla lunta, ja pakkasta sen verran että tänään tehtiin eka takkilenkki.

Välipäivinä olisi tarkoitus vielä treenata aksaa, mutta tässä matskua viimepäivien treeneistä.
Takaaleikkauksia, irtoamista ja esteille fokusointia. Viimeisintä ollaan treenattu lähinnä puilla, ja siellä homma sujuu millä eteisyydellä ja kulmalla tahansa. On se pätevä eläin!