Alussa oli vaikeuksia ylösmenossa, koska tuolla koiralla on korkeanpaikan kammo ollut aina. Mihin tahansa tason päälle nostaakin niin menee luimuun ja pakenee tilannetta. Onneksi kova vire syö pelkoa pois ja nyt sitä voi lähettää kauempaakin ilman että kieltää juuri ennen ylösmenoa. Harmittaa vietävästi ettei mulla ollut mahdollisuutta treenata matalalla puomilla. Vauhtikin olisi varmasta aivan eriluokkaa nyt korkealla.
Eli sohvatyynytreenistä pöydältä laskeutuvaan puominpalaseen, jonka kautta puomin päälle nosteluun ollaan vihdoin siinä tilanteessa että voidaan vaan alkaa kasvattaa vauhtia. 2on/off on sen verta vahva että nyt vaan erilaisia kulmia ja lähestymisiä sekä omaa sijantia. Nyt kolmannella kerralla oli putki ylösmenon vieressä, ja se olikin aluksi vähän haastava. Rentoutui selvästi kun toisella puoliajalla otettiin se pois.
Mato kävi mökillä tammikuun ekana viikonloppuna. Lähinnä juoksi kelkan perässä, ja olihan se puhki. Nyt sitten ollu pakkasta aika reilusti, joten parsoneitten kanssa ei paljoa ulkoilla. Mutta minä olen riemuissani kun aurinko paistaa! Kaamos oli nimittäin aika tuskallista aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti