Maanantaina treenattiin hallilla Niilon kanssa tokon jääviä, ja sivulla olemsita piiitkäään.
Josksu jäävissä ei mennytt maahan joka käskylä, vaan jäis seisomaan (liikkeestä maahan epiksissä). Nyt sitten ollaan kokko viikko hinkattu tätä, ja hvin se sujahtaa maahan sillon kun tarpeeksi keskittyy.
Jopa vesisateessa N jäi oikein reippaasti maahan, ja paikkamakuussakaan ei pahemmin ongelmia ollut. Tosin Jaffa kuumuu jostain syystä sen paikkamakuista niin paljon että haukkuu, jollon Niilo nousee ylös pahimman paineen alla. Onneksi ollaan reenattu kaukoja, niin pystyn korjaamaan sen sitten "kokeessa" jos nousee.
Tiistaina oli Jaffan agireenit, mutta koutsia ei ollut. Siinä reenattiin itsenäisesti tosi kivalla vireellä, ja aatelkaa; se agitti yhtäaikaa toisen koiran kanssa! :O Edistystä on siis tapahtunut, kun ei mennyt sen toisen viereen rääkymään.Kahden viikon päästä on kisat, ja viikon päästä epikset, joissa haluisin käydä. MUTTA se hemmetin keinu!
Reenattiin nyt uudella rungolla, jossa voi säätää korkeutta, ja se olikin puolet matalemmalla normaalista.
Jaffa kiipee tosi nopeesti keinulle kun se on tuettuna, eli ei laskeudu. Nostan sen pois aina kun on kiivennyt tiettyyn rajaan asti. Se oli sen mielestä jo tosi kivaa, kunnes menin ottaman tuet pois, ja innostus lopahti ja epävarmuus tuli takas. Kyllä se sen menee, mutta joskus ei kiipee tarpeeks ylös jolloin pienikin paino takapäässä laskee keinun takapään maahan ja koira säikähtää.
Pitää nyt seuraavien treenien jälkeen sitten katsoa että mennäänkö vaan möllirata.
Torstaina aloittelin ruudun opettelun ihan tosissaan. Haluan kokeilla miten Niilo oppis sen niin, että aluksi on ihan pieni 0,5m X 0,5m ruutu ja lähtisin sitten suurentamaan sitä.
Alkuun laitoin nappulalaatikon kannen lattialle, ja pari pokaalia ruututolpiksi (pitänee vissiin hankkia paremmat). Naksuttelin kannen päälle menemistä, ja hoksasi korjata jos tassu meni yli kannen. Sitten otin kannen pois ja kosketusalusta tilalle. Naksutellaan näin alkuun vaan sen alustan koskettelua, ja lähden päivä kerrallaan suurentamaan ruutua. Nauhoja en jaksa alkaa väsäämään, joten saa luvan alkaa hahmottamaan sitä neliötä ilman niitä :D
Lauantaina Niilolla oli treffit ketturepolaisen kanssa. Haukkukeitaalla siis luolatreenien ensimmäisessä vaiheessa käytiin, eli katsottiin miten se syttyy ketulle.
Mun mielestä sillä ois potenttiaalia siihen hommaan, kun on paljon ärhäkämpi ja rohkeampi tapaus kuin Jaffa. Sitä ei ahdista ahtaat ja pimeät paikat, ja työntää nokkansa joka koloon.
Aluksi, kun päästiin halliin jossa kettu oli häkissä, se haisto ketun heti. Meni häkille haistelemaan, ja kettu sähisi. Yhtäkkiä se alotti räksyttämisen, mutta piti reilusti välimatkaa, ja halusi kiertä mun takaa. Häkin siirtelystä ei kuumunut, vaan välimatka miteni entisestään, joten kouluttaja ei sitten kamalasti sitä liikutellut. Kaikistä ylpein olin kuitenkin siitä että se uskalsi kädä 10cm lähellä häkkiö, ja vieläpä niin että kettu katsois sitä! Välillä kun kettu ei liikkunut, Niilo halusi tutustua paikkaan, mutta nopeesti tuli sitten takasi haukkumaan :D
Tarvitsee vielä ikää ja varmuutta lisää. Mutta kiinnostusta kuulemma on!
Sunnuntaina oltiin möllikoirien koulutuksessa Niilon kanssa. Se hoksasi että muut koirat kiinnostaa enemmän kuin makkara, ja pitihän sitä livahtaa sitten pinimmästäki rakosesta aidan toiselle puolelle. Ei ehditty tehdä paljoa, ja se vähäinenkin oli melko peestä.
Toisella radalla kiinnostus lopahti täysin, ku ne ihanant muut koirat oli sillä puole reenannaaet, ja herran oli pakko tarkistaa paikat jos ne ois vaikka merkannu johonki -.- SItä ei kiinostanu pätkääkään mitä ma huusin sille, ja jos pahemmin raivosin niin ei se ottanu sitä kuuleviin korviinsa.
Ihan loppuminuuteilla se tajus että en anna periks, joten löytyhän sitä intoa. Kettuwubba toimi jälleen. Vauhdin saaminen on tällähetkellä se päälimmäisin ongema, kun N ei osaa hakea rimaa vielä kunnolla, ja se hindastaa sen vauhtia.
