Kaksi viikkoa ennen kisoja kävin totuttuun tapaan uimassa koirien kanssa. Yhtäkkiä Niilo nosti takajalkansa ilmaan ja ravisteli sitä. Sitten näin että vertahan siitä tulee. En siis tiedä osuiko terävään kiveen vai lasinsiruun, mutta jokatapauksessa anturaan lähelle kynttä tuli haava. Kannoin koiran kotiin noin kilometrin verran. (Jaffa ei tajunnut että jotain oli hätänä eikä oikein olisi halunnut lähtä, joten päätin että se jää sinne, mutta tuli sitten parin sadan metrin jälkeen perästä). Oltiin molemmat ihan verisiä kun päästiin kotiin.
Päivittäin huuhtelin rusnaalla vedellä, jodiliuoksella ja alkoholipitoisella desillä. Kaks kertaa päivässä vaihdoin siteen, ja yhden päivän oli pelkästään teipattuna. Haava pääsi kokoajan aikeamaan entistä enemmän, koska antura nyt vaan on vaikea haavapaikka. Opiskelin haavarsta päivittäin netistä, ja kokemusten perusteella päätin olla menemättä eläinlääkäriin, koska siellä he sisivat vain tikattua sen, enkä sitä halunnut.
Niilo antoi pakettien olla, mutta aina kun olin juuri vaihtanut siteen alkoi läähätys, tärinä ja jalan nuoleminen. Tuo johtui varmasti kirvelystä puhdistuksien jälkeen, ja kestikin sitten muutamia minuutteja aina rauhoittua - raukka. Tassu oli kisapäivien lähestyessä muilta osin melko arka, ja punainen. Johtui siitä että olin ajellut tassun karvat pois, ja jatkuva teippien repiminen, kaikki se liima ja pieniä havoja jalka täynnä sai Niilon nuolemaan sitä jatkuvasti kisapaikalla.
Vielä lauantai aamuna mietin että olenko aivan hullu jos menen koiran kanssa radalle. En ollut reenannut kahteen viikkoon kummankaan koiran kanssa, koska fiilikset eivät juuri pilviä hiponeet tapaturman jälkeen. Haava oli ihan hyvä kisa-aamuna, ja pidinkin edellisen yön kokonaan ilman siteitä, että saisi paremmin arpea pintaan. Pelkäsin vain että se pääse aukeamaan maastossa kävellessä, tai radalla.
Päätin kuitenkin mennä radalle, ja ottaa sen harjoituksena. Jos koira ei halua liikkua otan sen pois keksen kaiken. Vuoroni kohdalla joukkue ei olisi saanut tulosta jos en olisi radalla käynyt, joten sekin patisti starttaamaan.
Koira oli radalla vähän vaisu, mutta kulki kohtuullisesti. Tehtiin nolla ja -2,23 aliajalla! Se olikin sitten joukkueen ainoa nolla, eikä joukkue saanut tulosta.
Jaffan kanssa tehtiin myös nolla -2,30. Joukkue teki kaksi nollaa ja yhden yliaikavitosen. Sij. 26/67
Huippu päivä siis!
Sunnuntaina oli mun ekat yksilöässämmit, enkä aikonut missata niitä Niilon jalan takia! Tehtiin hypärillä vitonen, joka oli täysin oma moka. Olin liian ajoissa pukkaamassa koiraa takaakiertoon niin sehän seuras mua juuri niin että nokka ehti käydä siivekkeen väärällä puolella. sij. 120, mutta koira kulki nyt huomattavasti paremmin kuin edellisenä päivänä. Ehdittiin juuri lähteä kotiin kun alkoi sataa. Finaalit jäi siis näkemättä.
