Matka meni yllättävän nopeasti, ja yhden maissa olimmekin perillä Jonnan ja parson Veetin luona. Minä ja Jaffa siis jäimme Viitasaareen, ja muu lauma suunnisti Jyväskylään.
Kohtaaminen koirien kanssa suunnitelmista huolimatta meni niinkuin samanikäisillä uroksilla kuuluukin mennä :D Lenkillä kuitenkin
uskallettiin päästämään Jaffa ja Veeti irti, mutta yhteenhän ne ottivan, ja pahastikkin, mutta naarmuitta. Tämäkin sota sytty kun Jaffalla oli Veetin rakas lelu.
Jaffaahan en ollut siistinyt näyttelyä varten, vaan Jonnan kanssa yritettiin Jaffa siistiä ylimääräisitä törrättävistä karvoista. Kovasti se taas kerran pisti vastaan, mutta olihan se itselle helpompaa kun joku oli pitelemässä :D Hännän pyöristyskin onnistui...jotenkin.
Veeti ja Jaffa ovat siis serkuksia, ja sen kyllä huomaa, kun ei kuvista menaa erottaa kumpi on kumpi...
Jaffaahan en ollut siistinyt näyttelyä varten, vaan Jonnan kanssa yritettiin Jaffa siistiä ylimääräisitä törrättävistä karvoista. Kovasti se taas kerran pisti vastaan, mutta olihan se itselle helpompaa kun joku oli pitelemässä :D Hännän pyöristyskin onnistui...jotenkin.
Veeti ja Jaffa ovat siis serkuksia, ja sen kyllä huomaa, kun ei kuvista menaa erottaa kumpi on kumpi...
tässä näkyy kuinka koirat varoivat katsekontaktia...
----------------------------------------------
Viiden maissa sunnuntaina lähdimme ajamaan kohti Jyväskylää, josta hyppäsimme jonnan ja veetin kanssa meidän autoon kohti Hyvinkäätä, ja parsoneiden erkkaria.
Näyttely paikalla oli tooosi kylmä! reilusti pakkasen puolella, eikä oloa helpottunut kylmässä Aptus hallissakaan. Kuitenkin ihmis ja koirapaljous lämmiti tunnelman kattoon =) parsoneita olikin ilmoittautunut yli 200 joka on tietääkseni ennätys!
----------------------------------------------
Viiden maissa sunnuntaina lähdimme ajamaan kohti Jyväskylää, josta hyppäsimme jonnan ja veetin kanssa meidän autoon kohti Hyvinkäätä, ja parsoneiden erkkaria.
Näyttely paikalla oli tooosi kylmä! reilusti pakkasen puolella, eikä oloa helpottunut kylmässä Aptus hallissakaan. Kuitenkin ihmis ja koirapaljous lämmiti tunnelman kattoon =) parsoneita olikin ilmoittautunut yli 200 joka on tietääkseni ennätys!
Meidämän tuomarina toimi Karen Rimer Iso Britanniasta. Hän ei kovin herkästi erejä jaellut, mutta Jaffalle sellasen antoi. Täsä arvostelu: Hyvä päänmuoto~oikea purenta~tummat silmät~kivat pienet/sirot jalat~hyvä karkea karva~spannattavissa.
Avoimessa luokassa 24 koiraa.
Avoimen luokan kilpailuluokassa oli monta menestynyttä koiraa. Siinä kun sitten seisotin Jaffaa, niin katsoin kuinka tuomari tuli kohti ja ojensi kätensä. (tässävaiheessa ajattelin että siinä oli erkkari meidäosalta)Yhtäkkiä tuomari nostikin sormen pystyyn, joka tarkoittikin ykköstä! Ensin en meinannut uskoa sitä todeksi, jaolinkin pienoisessa shokissa :O Jaffa siis tässävaiheessa AVK1 eli päihitti
Meidänhän piti sitten jäädä odottelemaan parasuros kehää. odotellessa pääsin juttelemaan kasvattaja Anjan kanssa, jota siis en koskaan aijemmin olekaan nähnyt :)
Muutaman tunnin kuvailimme jonan kanssa koiria, ja sitten se H hetki lähestyikin.
PU-kehässä oli todella monta urosta, ja heti alkuun tuomari valitsi meidät jatkoon :O kuvitelkaa!
Loput jatkoonpäässett olivat jo muotovalioita, eli tiesin että sieltä se serti tulee, oli sijoitus mikä hyvänsä! Viimeiset ravaukset, ja eiköhän pitänyt tämänkin sitten epäonistua. remmi jäi jotenkin hankalasti kaulaan, niin liikket jäivät hyppelyksi.
Tuomari sitten sijoitti meidät neljänneksi, ja se SRTI <3>
Erkkariin lähdimme lähinnä siksi että Jaffa pääsisi urosluetteloon, mutta paremmin kävi. eipähän ollut mikään turha reissu.
Iso kiitos Jonnalle & Veetille mahtavasta seurasta <3
ISOT onnittelut huipusta sijoituksesta! Teillä oli todella loistava päivä :) t. merru&lauma
VastaaPoistaOnnea teillekin erkkarimenestyksestä sekä perheenlisäyksestä!! Niilolla on samanlainen ilme, kuin Enzolla tuossa iässä.:)
VastaaPoista