Kisakausi lopuillaan

Niilo on kotiutunut Kuopioon erinomaisesti. lenkkipolut ovat aivan mahtavat, ja treenaamsassakin ollaan hallissa käyty muutman kerran. Niilohan on erittäin helppo koira. Se ei vaadi ihmeitä, nukkuisi kaiket päivät jos haluaisi. Lenkillä se kuitenkin riehaantuu ja tunkee päänsä jokaiseen koloon, järsii keppejä ja kiipeilee tässä ihmeellisessä mäkimaastossa, jota ei Oulun merenrannassa ole.

KAS kisat 15.9.2013

Valitettavasti 8:sta startista toteutui vain 2. Seuramestaruudetkin jäivät väliin :(
Molempien kanssa siis juostiin yksi agirata, harjoittelija Hilpi Ylijaskarin käsialaa.

Niilon rata meni aivan perseelleen. Tajusin että mulla on sille liian iso palkka, joten kävin viemässä sen maalin tutunmaan. Eihän koira sitten muuta tehnytkään kuin ennakoinut palkalle menoa. Muuten tehtiin puhdasta rataa, mutta kieltoja tuli loppusuoralla niin että lopulta vaan juostiin palkalle. Eihän koiralta voi vaatia jotain sellasita jota ei olla juurikaan reenattu. Tuota tapaa joskus yritin ottaa ihan rutiiniksi asti, mutta koirasta tuli hidas.

Jaffan rata oli huomattavasti parempi. Rontti vaan teki saman kuin elokuussa Virpiniemessä - A:sta ohi!  Ja se oli vielä ihan suoraan mentävissä. Liilen että se inhoaa sitä suorittaa, vaikkei koskaan ole sitä erityisemmin hidastellut, tai muuten kieltäytynyt tekemästä.

Kuva: Pirkko Riekki (nuccalagotto.1g.fi)

OKK kisat 21.-22.9.2013

Niilon kanssa piipahdettiin Oulussa kisaamassa. Pitihän se lähteä yrittämään josko se viimeinen serti napsahtaisi. nimittäin tasan vuosi sitten samaisissa OKK:n kisoissa 22.9.2012 Niilo sai sen ensimmäisensä. No, ei ihan onnannu. Valitettavasti koira ei liikkunut aivan halutulla tavalla. Parannettiin raivoa sunnuntaille kuitenkin.

A-agility Minna Väyrynen 0 (-3,jotain) sij.4/33
B-agility Minna Väyrynen HYL
C-agility Minna Räsänen 0 (+0,83) sij.4/28
D-hyppy Minna Räsänen 0 (+3,38) sij.8







B-radalla sähläsin pahasti, sillä olin avain liian edellä A:n jälkeen. Koira luuli että teen poispäinkännöstä.
C-rata oli erittäin mystinen, sillä siellä oli kaksikin aivan selvää kiellon paikkaa. Ärsyttää kun ei menty täysiä maaliin. Hypäri oli viikonlopun paras rata. Lujempaa ei oltas päästy.

Uusi sivu aukaistu

Terveisiä Kuopiosta! Kyllä vain, pääsin opiskelemaan Kuopion muotoiluakatemiaan, ja kohta kaksi viikkoa eleillyt pienessä solussani. Jos hyvin käy niin 4 vuotta elellään täällä kaavalla.
Tarkoituksena on hieman pohtia tässä postauksessa tätä päivää, tulevaisuutta, ja erityisesti sitä miten saan koirat upotettua tähän kaikkeen.

Kuopiolaiset tietää Neulamäen ihanuuden - piiitkä ylämäki. Mutta nyt kun täällä on vähän pyörinyt ei se ole yhtään haitaksi, koheneepa kunto ;) Lenkkipolut on ihan vieressä, rauhallinen alue ja mikä parasta, Hukka-Putken halli heti mäen alapuolella. Ja asuupas samassa taloyhtiössä nuori parsonuroskin. Heti tuli omia ikävä kun pääsis sitä rapsuttelemaan. Toisaalta kerrankin riittää aikaa johonkin muuhun kuin että pitäsi olla kokoajan lenkillä!

Hupulaisuus on alkanut oikeen kivasti, kun ekat reenitkin on takana. Sain kuusi kisavalmista koirakkoa, joissa kieltämättä riittää työtä kolmosluokkalaisiin verrattuna. Viikonloppuna asennettiin uusi kumirouhematto halliin, jota en malta päästä testaamaan!

Koirat ovat tällä hetkellä Oulussa porukoiden luona. Viikonloppuna piipahdan kotona, ja siinä samassa pitäisi yrittää järjestä kisat, kisata ja juhlia häiden merkeissä. Sunnuntai-iltana otan sitten Niilon tänne ainakin viikoksi kokeiluun. Niilo kun sopeutuu uuteen ympäristöön huomattavasti paremmin kuin Jaffa, joka usein ressaa. Solussa kun on se ongelma että joudun pitämään koiraa (ainakin aluksi) pienessä huoneessani, joten pitkät koulupäivät Niilo kestää paremmin.

Nyt kun treenihalli on lähellä, tarkoitus olisi päästä treenaamaan itsenäisesti. Talven projeksti taitaa olla keppien tekninen vahvistaminen/kestävyys, sekä opettaa koira eri ohjaustekniikoihin. Erityisesti minua kiinnostaisi lähteä ACE.lle treenimään, mutta kukkaro/treenimatka autottomana hieman rajoittaa. Niilon kynsi on nyt tosiaan parantunut siihen kuntoon että siellä voi treenata/kisata. Meidän kisakausi on kuitenkin mennyt sen verran mönkään sairastelujen takia että tekisi mieli jatkaa sitä talveen saakka. Saas nähdä. Jaffan olen jättämässä pikkuhiljaa eläkkeelle kisamisesta.

Pitkään vannoin että tässä tulee nyt taukoa treenaamisesta/kisaamisesta sekä seuraavasta koirasta. Nyt kun olen päässyt koulun makuun ja kuviot on selvillä, en aijo poissulkea ajatusta uudesta projektista. Huomioiden ikäni ohjaajana, kuinka paljon on lajista vielä opittavaa, ja jos joskus aijon päästä huipulle, vaatii se paljon työtä. Työ vaatii paimenen, joka minua opettaisi, sillä on todettu että ainoa rotu jolla pääsee huipulle on bordercollie. Muissa roduissa se on sattumanvarassa, saako superhyvän yksilön. Bortsussa voit saada superhyvän tai semihyvän, mutta semilläkin pääsee jo eteenpäin.

Jos kuitenkin ajatellaan että haluaisinkin maxin, niin mikä voisi olla sellainen paimen joka maxi-luokkaan sopisi ilman että se menisi rikki tai pärjäisi ajoille ylipäänsä? Mieleen tulee vain belgialaiset ja hollantilaiset, mutta valitettavasti niiden rakenne ei miellytä, tai sitten vika on luonteissa. Ainoa rotu joka pärjää maxeissa on bortsu, ja se vain on valitettava tosiasia. kelpie tulee hyvänä kakkosena, mutta on valitettavasti liian pieni, ja liian hallitsematon. Kelpie (käyttölinjainen) on tosin rotu joka fysiikalta on täydellinen. Jos joku pyytäisi minua piirtämään koiran, se muistuttaisi hyvin pitkälti kepoa.

ESIMERKKI 1
ESIMERKKI 2

Kuitenkin koen että bortsu on minulle vielä aivan liian vaativa. En ole koskaan omistanut paimenta, enkä ohjannut maxia. Ennen bortsua haluan hieman helpomman paimenen. Paimenen joka on kuitenkin sopiva fysiikaltaan agilityyn, luonteeltaan sellainen joka sopii jo olemassaolevaan ajatusmaailmaani (terrieri), ja rodun joka ei ole ylijalostettu tai sairas. Olen siis tullut siihen tulokseen että mudi voisi olla se mitä haen, etenkin jos haluaa nartun. Mudilla en kuitenkaan kisaisi jos se olisi maxi. Medi sen olla pitää, ja nartusta saa aika hyvin sellaisen.

Mielenkiinto heräsi Joensuussa jossa olin kehätoimitsijana elokuussa. Mudit tuli vuoroon ja katselin niitä "silläsilmällä". Kovin montaa ehdokasta ei ollut mutta yksi narttu pisti silmään. Myöhemmin menein jututtamaan omistajaa ja hän kertoi koiran emän olevan sheltin ja kelpien risteytys, joka sittemmin on otettu rotuun. Ilmankos siis kiinnosti. Tuosta pentueesta on kuitenkin vain kaksi jälkeläistä, ja jäi epäselväksi miksi tämä 4-vuotias narttu ei ole vielä pentuja tehnyt, kun sisko on jo kerennyt yhdet pyöräyttää. Mielenkiinnolla jäämme seuraamaan.

Ihan hyvin voisin pienen koiranpoikasen tähän ottaa, mutta luulen ettei Niilo ole aivan samaa mieltä.
Se mitä tapahtuu neljän vuoden päästä... ei mitään hajua.

NÄIHIN KUVIIN JA TUNNELMIIN

Jaffa is back!

Niilon kynsiepisodin vuoksi jäi piirinmestaruudet väliin. Oli siis pakko ottaa Jaffa sohvan nurkasta pölyttymästä ja lähteä kisaamaan Virpiniemeen 17.-18.8.

Lauantaina

A-agility 5rv (+2,33) sij. 11/24 Minna Räsänen
B-hyppy 0rv (-8,27) sij.4/29 Tuija Kokkonen
E-joukkue 0rv (-13,19) sij.1/27 Tuija Kokkonen (tuuli 15m/s ja vettä satoi kuin saavista kaataisi)
KAS medi1 joukkue hopealle!!

Sunnuntai

C-agility 5rv (-7,97) sij.16/40 Salme Mujunen

D- hyppy 0rv (-5,53) sij.4/35 Martti Salonen

Pohjois-Pohjanmaan piirimestaruus yhteistulos 5 (-13,50) sij.4/28

OKK:n kisat oli 24.-25.8.

A-agility HYL Kati Wala (Jaffa osaa yllättää)
B-agility 0 (-0,12) sij.3 Kati Wala (erittäin paskaa menoa, mutta väkisellä tehtiin nolla)
C-agility 0 (-2,82) sij.4 Kati Wala
D-hyppy 0 (+0,17) sij.2 Eeva-Liisa Pohjanen
Pitkä päivä teki tehtävänsä tuolla hypärillä, mutta olisi kiva ollut saada se nolla, sillä tuossa meni nyt tupla, ja hyppyserti! Radalla oli paljon putkia, ja jaffahan ei niistä tunnetusti kuumu jos on paljon peräkkäin.

Kynsiepisodi

Niilolla on jälleen tassuongalma. Käytiin Activen hallitreeneissä 8.8. Repäistiin rata kerran läpi ja siinä sitten koutsin kanssa vaihdettiin muutama sana. Koira oli mulla irti as usual, kunnes kävi eteisen puolella astuen kynnykseen hunosti, ja vinkaisi. Näin siinä tapahtuneen ja huomasin kun joku valkoinen lensi ilmassa. Koira tuli mun luo ja nosti takajalkansa ilmaan. Siitä valui verta, ja pljon valuikin. Äkkiä koira lavuaariin ja tassu kylmän hanan alle. Ei tyrehtynyt millään. No, koira autoon ja 20km kotia. Auton penkit on punaisia laikkuja täynnä kun eihän mun pösöön mitään häkkiä mahu!

Kotona saatiin vuoto tyrehtymään ja tässä kuva matkamuistosta hallilta. Koko kynsi lähti erittäin siististi. Jäljelle jäi vain pieni nysä ydintä.

Oikean takajalan oikea etukynsi.

Mainittakoon että kyseessä on saman varpaan kynsi jossa Niilolla oli alkukesästä haava. Luulen että haava kuolletti kynttä niin että se on heikosti irtoavainen.

Jokatapauksessa lähdin Joensuuhun kehätoimitsijaksi seuraavana aamuna. Kun tulin takaisin 3 päivää myöhemmin varvas oli turvonnut, ja koko ydin oli huomattavasti suurempi mitä irrotessa. Koira varoi tassua, tärisi ja läähätti aina kun vaihtoin sitet. Ketoriinia siis naamaan. Soittelin kaikki eläinlääkärit läpi ja vain yhdeltä sain ajan samalle päivälle.Animagissa Anu Tulokas totesi että se on erittäin pahasti tulehtunut, ja löis amantien koiralle rauhoittavan että sai tutkia paremmin. Siitä otettin röntgenkuva, josta ilmeni kynsiluun murtuma. Viikon antibiotit kouraan ja toivo siihen että helpottaisi. No, viikko myöhemmin, eli eilen 20.8. kontrollikäynnille. Turvotus oli nyt laskenut entiselleen, mutta kynsiluu on edelleen tulipunainen. Päätettin että katsotaan vielä viikko tai pari, ja jos minusta tuntuu että haluan sen leikata, niin milloin tahansa saan sinne soittaa ja varata ajan. Kynteen on jo nyt palanut rahaa 300e, ja leikkaus maksaisi 350e. leikkaukseen ei ole varaa mutta jos tilanne sen vaatii niin pakkohan se on leikata. Niiloa ei ole vakuutettu.

Niilo täytti 13.8. 4 vuotta!

Eloralli

Tornion elorallissa käytiin 5.8. Niilo oli vain mukana.

Tehtiin melkeen tripla! Valitettavasti erittäin kuuma ilma, pitkä päivä ja aavistuksen tiukat ihanneajat eivät olleet meidän puolella. Tuomarina Jarmo Jämsä

Viimeinen agirata oli ainoa aliaikainen nolla. Ensimmäisellä kului aikaa kun Niilo päätti kiertää hieman putkea. Hypärillä aikaa vei kun hukkasin koiran valssin jälkeen. Radat olivat kuitenkin puhtaita ja kontaktit sitä mitä siltä voi tässä vaiheessa vaatia.

Olen käynyt nyt pari kertaa activella treenailemassa. Mielettömän hyvin on reenit menny.

Maajoukkuekarsinnat 2013

Erittäin ihana, rento, jännittävä, tunteikas... ei vaan mieletön viikonloppu Seinäjoella takana.

Koskaan en uskonut että päästäis näihinki pippaloihin joskus, ja tuskin vähään aikaan päästään uudestaan. Ihan vaan turistina oleminen oli niin päätä huimaavaa että voitte kuvitella mitä mun hermoilla oli siirtyä lähtöalueelle? "jos juoksen nyt niin kukaan ei huomaa että puutun"

Tavoitteena oli pitää pää kasassa, ja tehdä mahdollisuuksien mukaan nolla. Mutta se nollakin oli jo täysin extraa. Paineen alla en osaa ohjata sievästi, joten teknisesti hyvään rataan en oikein osannut asettaa tavoitteita. Joitan riskejä oli otettava, mutta loppujenlopuksi ohjasin vähän liiankin varmoin ottein, johon olen vähän pettynyt.

Niilo kulki yllättävän hyvin. Kuumui jonkinverran lähdössä ja teki tosi hyvää työtä. Nopeutta (verrattuna viimeaikaisiin reeneihin) taisi hieman lisätä hieronta pari päivää ennen kisoja. 35 rimat eivät kolisseet ja kaikinpuolin meillä oli oikein hauskaa radalla, ja se oli mulle tärkeintä. Niilo oli aivan ihana kisakaveri!

Kuvat Jukka Pätynen (luvallinen kopiointi)

Hypyrata oli teknisesti haastavampi kuin agirata. Hypäri olikin meidän osalta melko taistelutanner, kun pelastelin takaakierrot melkolailla. Agiradalla taisinn kerran hukata itseni mutta se ei paljoa näy.

Ihanneajat olivat suhteellisia, joten meidänkin aika muuttui kokoajan. Aikoihin olen kuitenkin tyytyväinen.

Viimehetken mietteitä

Maajoukkuekarsintojen kisakirje tullatupsahti.
Niilo starttaa la 20.7. 8:00 numerolla 41.

Taustatyötä on tehty. Suurimpana ongelmana palkkaus. Niilo ei kestä sitä jos palkka jää maaliin. Se ei lähde täysillä, lyllertää suurimaksi osaksi, mutta kun pääsee maaliin palkkautuu tosi hyvin. Tätä kokeiltiin Tornion kisoissa, jossa palkkana oli aito-karva hihna. Sitten kun pallo on taskussa tullaan niin lujaa että välillä ei järki pysy mukana.


Tulos HYL

Hypärillä tehtiin viiden sekunnin yliaikanolla, johtuen keinusta, jonka teki huonosti agiradalla.

No, sitten on haettu hieman lisäsekunteja juoksukontakteilla. Tai no ainakin ne yrittää olla sellaiset.
Viimeviikolla niitä hinkattiin, ja tiistaina oli iltakisat OKK:lla.



NOLLA! Ei aivan täydelliset mutta heti olis menny yliaikaa jos se olis jarrutellu kontakteilla.
Hypäriltä vitonen, joka kuitenkin oli tuloksissa nolla. Yliaikaa meni korjatessa.

Ihmeiden aika ei ole ohi!

Juhannuksena Rovaniemen näyttelyssä hypistelin ruusukkeita showlinkin teltalla. Sieltä tarttui mukaan CIB-ruusuke. Ajattelin että pakkohan se on ostaa jos arvo on kerta olemassa. Seuraavana päivänä postista tuli ihmeellinen pahvikäärö, lähettäjänä FCI Liettuasta. Siellähän oli A3 kokoinen juliste, jossa oli merkitty kaikki Jaffan cacibit sekä tietysti se tärkein, eli "Le Titre dé Campion International de Beauté".

Heräsi miljoona kysymystä. Miten tämä voi olla mahdollista? Kennelliitossa eivät halunneet edes laittaa anomusta eteenpäin, koska neljännessä polvessä on er-rekattu koira. Selasin foorumeita ja näin oli käynyt monelle muulekin. Sitten äkkiä koiranet auki, ja melkein purskahdin itkuun...

Vielä puuttuu pojasta poset mutta eiköhän tässä jokupäivä aleta kuvia räpsimään :))