Vuoden ensimmäinen

Vuosi on lähtenyt kohtalaisesti käyntiin. Uusivuosi vietettiin kaukana rakettien paikkeesta, joten sitähän luulisii että koirat eivät kotona enää säikkyisi satunnaisia paukahduksia. Nyt eletään kuitenkin jo reilusti yli tammikuun puoltaväliä, eikä Niilo suostu edelleenkään pihaa kauemmaksi kävelylle. Monta kertaa olen yrittänyt vetää väkisin perässä, mutta se vaan laittaa hanttiin. Jossain vaiheessa se aina väsyy, ja kävlelee korvat luimussa tarkkailleen ympäristöä, mutta kohta taas vetää kotiin päin. Onneksi se sentään juoksee heti kotiin jos pääsee irti, ettei tarvii mennä saattelemaan (okei, se ei ole hyvä). Taloyhtiön piha on siis aika kivan näköinen, kun herra ei muualle tarpeilleen lähde...

Treenikausi on myös korkattu! Päästiin molempien kanssa kilpa 2 ryhmään. Laitisen ryhmään ei enää mahtunut, ja Activelle unohdin ilmoittautua. Pakko tähän kehittymiseen on pantava vauhtia, alkaa jo ittiäkin tympäseen kun näkee alkeistasoisten nkehittyvän niin lujaa. Etenkin kun jaffa on alkanut arkailemaan kepeillä sisäänmenoa avokulmasta, huoh. Muutenkin uskomattomia ongelmia Jaffalla, että alkaa tuosta koirasta kohta usko loppua, vaikak se meiningiltään onkin paljon kivempi aksakaveri kuin Niilo. Jos vaikak seuraavassa postauksessa niistä enemmän, kun saadaan vähän enemmän treenikertoja.

Niilo olis tosi kiva viedä jo kisaamaan. Keinu alkaa olla jos sen verran hyvä. Maaliskuussa olis ne kassin kisat joihin mennään ihan varmasti, mutta helmikuun alussa olis OKK:lla kolme rataa. Ainoa vaan että en tiedä miten Niilo liikkuu pallohallissa, kun ei olla koskaan käyty. Activellakin olis kisat mutta siellä N ei liiku mihinkään.

Uimiseen ollaan saatu suuri edistysaskel! Eräs päivä vaan päätin että nyt koirat menee sinne altaasen. Löin liivit päälle ja remit kaulaan, sekä vinkupallot veteen. Jaffaa piti pakottaa aluksi, eikä ekalla kerralla hakenut palloa. Tokalla kerralla haki, muttei mennyt itse veteen. Kolmannella vähän autoin, mutta meni jo ite, ja neljännellä ei empinyt yhtään! Niilo oli vähän samanlainen, mutta tarvi enemmän toistoja. Sitte vaan molemmilta liivit pois ja nakkelin palloa taukoamatta veteen. Yllätyin Niilosta, kun se ei luonnossa hae mitään vedestä, vaan kahlailee rannalla.





Sain vihdoin hankittua lisäkalustoa kameraan. Nikkorin pikkuinen salama komeilee nyt kameran päällä.
Ainakin eron rungon salamaan huomaa heti!

Niilo the officedog

AA kerhon uusi jäsen

Koirien lluustokuvat saapuivat kennelliitosta, ja olin tippua tuolilta kun näin tulokset! Eläinlääkäri kun nimenomaan sanoi että jos jossain on vikaa, niin Jaffan lonkissa, mutta toisin kävi.
Jaffan tulokset: lonkat A/A & kyynärät 0/0
Niilo tulokset: lonkat B/B & kyynärät 0/0

Niilon huonot uutiset jatkuivat tällä viikolla, kun se pääsi paisumaan yhtäkkiä. Leikkauksen jälkeen hormoonitoiminta on nyt alkanut laskea, joten ruokamäärää on vähennettävä. Pojalla on kuitenkin sen verran hyvä (tai sanoisinko että mieletön) ruokahalu, että tämä tuntuu joskus mahdottomalta, koska en osaa vielä arvioida paljonko se tarvitsisi ruokaa päivässä, etenkin kun viikkoon mahtuu niitä päiviä jolloin liikunta on erittäin vähäistä, sekä niitä päiviä kun ollaan jatkuvasti liikkeessä.

Onneksi ratkaisu tähänkin ongelmaan saadaan lähiaikoina, kun Ouluun avataan koirauimala.
Niilo pääsi tänään testaamaan altaan ensimmäisenä koirana, mutta vesi oli vielä melko kylmää. Allekirjoittanut pääsi uimalaan töihin, joten pitihän minunkin testata märkäpuku, ja siinä samalla sitten uitin kolmea (Niilo, Noomi, Jaffa) koiraa yhtäaikaa. Pojat eivät aivan innostuneet hakemaan palloa, johtuen varmaan kylmyydestä, mutta uitin niitä sen verran että edes vähän väsyisivät. Niilohan nukkuikin sitten koko päivän kun kotiin päästiin.

Alla Jennan ottamia kuvia. Lisää täällä.

Kulunut vuosi ja tavoitteet 2012

On tullut aika muistella kulunutta vuotta, sillä meillä valmistaudutaan nyt jouluun.

Katsellaanpas viimevuonna tekemääni tavoite listaa, mitäs siellä lukikaan?
Aloitetaan Jaffasta
EE MVA - Toteutui siltä osin, että käyttötulosta vaille valio.
CACIB Suomesta - Ei onnistunut
CACIB Virosta - Toteutui!
Käynti Ruotsissa - onnistui, mutta sieltä ei irronnut kuin lämmintä kättä.
Pari nollaa kakkosista - no, pari nollaa tuli mutta vain yksi LUVA, siihen olen hyvin tyytyväinen.

Jaffa kisasi tänävuonna 12 virallista starttia medi2 luokassa. Paljon sijoituksia irtosi, mutta vain yksi luva. No, jäihän käteen sentään KAS-seuramestaruus.

Näyttelyistä kävimme viidessä tuloksin.

VAL-ERI 3/5 SA PU4 Kajaani KV 08.01.2011
VAL-ERI 1/1 PU3 SERT Tallinna terrieri erkkari 12.02.2011
VAL-ERI 1/1 PU2 CACIB Tallinna KV 13.02.2011
VAL-ERI 2/2 Piteå KV 17.072011
VAL-ERI 3/4 SA PU3 Tornio KV 24.07.2011

Niilolle en asettanut muita tavoitteita kuin että päästäisi kisaamaan mineissä, ja että päästäisiin toko-kokeeseen. Molemmat toteutuivat, N kisasi 4 starttia, joista kahdesta tulos, ja joista yksi oli luvan arvoinen. Ja olihan se minien möllimestari kolmas.
TOKO-kokeeseen päästiin (ts. mentiin) tuloksella ALO3. Pisteenä iin päälle käytiin rallytoko-kokeessa ALO1 tuloksella!
Tavoitteena oli myös kastroida Niilo, ja se onnistui myös käytännössä.

Lisäksi sain kuvattua molempien luustot, ja Jaffan silmät todettiin jälleen terveeksi :)

TAVOITTEET 2012

JAFFA
Hyväksytty luolatulos --> EE MVA

NO MVA
SE MVA
CACIB Ruotsista
CACIB Norjasta
CACIB Suomesta
Agility SERT (kolmosiin)
RTK1 (tai ainakin kisaaminen rallytokossa)

En kuitenkaan lähde kiertämään jokaista KV näyttelyä, vaan pyrin samaan näyttelymäärään mitä tänäkin vuonna.

NIILO
Agility SERT
RTK1
TOKO-kokeeseen (joo edelleen etsin motivaatiota treenata koiraa koevalmiiksi)

Laitetaan nyt vielä tavoitteeksi se että koirat pysyis yhtä terveenä kun ovat tähänkin asti olleet, ja että Niilo kasvaisi henkisesti. Tavoitteena olis myös hakeutua jonnekkin tasokkaaseen koulutukseen, kuten Activelle.

Jäämme odottamaan ensivuoden alkuun yhdistysten kautta tulevia titteleitä ;)

Töttelöpää

Heti teholeirin jälkeen maanantaina oli Niilolle aika varattuna Oulun eläinlääkärivastaanotolle kartraatioon, piilokiveksen poistoon, sekä samalla hoidettiin ientulehdusta poistamalla hammaskivet.
Itse olin päikanpäällä vasta hakemassa sitä iltapäivällä takaisin kotiin. Voi herrtinen sitä ilmettä jolla poika katsoi heräämön häkistä. Aivan kuin herra olisi vähän aineisa, ja samalla hiukkasen vihainen.

Päivä meni koiraa valvoessa. Herra tötteröpää ei tahtonut pysyä pystyssä eikä nukkuakaan voinut kun kaulus häiritsi. Yöllä valvoin melkoisesti kun oli niin kipeänä että piti vinkua. Rimadylin voimalla mentiin.

Aamulla Niilo oli taas oma itsensä, ja sehän se olikin vaikeaa kun ei saanut hyppiä ja pomppia. haava on oikein siisti eikä ole punoittanut ollenkaan. Oikeastaan se taitaa olla jo kohta ummessa.

PRT teholeiri

Viime viikonloppuna oli parsonyhdistyksen järjestämä teholeiri, jonne ilmoittauduin jo maaliskuussa! Asiassa olikin sitten pieni pulma, kun oletin tämän leirin olevan vasta seuraavalla viikolla, ja puusilmänä ilmoitin koirat kisoihin samaiselle viikonlopulle, kun leiri oikeasti oli.
Aluksi ajattelin että ehdin käydä vetämässä parit startit taukojen aikana, mutta perjantaina muistinkin että pojat on käyneet luustokuvissa, eli rauhoittavat aineet jyllää edelleen. Onneksi näin kävi, koska eihän nuo olisi jaksanut millään enää mitään kisoja, hyvä jos itsekään. Nämä olisivat olleet vuoden viimeiset kisat, joka tarkoittaa sitä että meidän kisat on tältä vuodelta kisattu (niistä lisää seuraavassa postauksessa).

Lauantaina aloitettiin aikaisin aamulla rataantutustuminen Mikko Aaltosen treenissä. Ratoja en viitsi julkaista, mutta sen verran voin sanoa että vaikea oli hahmottaa, ja saada päähän (niinkuin kaikki muutkin viikonlopun radat). Tunnin tutustumisen jälkeen lähdin hakemana Jaffaa, ja puolilta päivin päästiin radalle.



Koira oli aivan huippu viimeisille metreille asti, ja siksi mulla jäi niin hyvä mieli treeneistä. Mikko on kyllä aivan huippu kouluttaja! Se tsemppaa, opettaa ohjauksen tarkasti, mutta ei selitä turhia, jos huomaa ettei ohjaaja oikeasti kykene, ja näin varmistaa että koirakko onnistuu radalla. Mikolta ainakin itse opin hirveasti sitä kropan käyttöä, ja liikettä, sekä rytmitystä, joka olikin koko viikonlopun teema.
Luulin etten selviä viimeisestä pätkästä, mutta niin me se vaan vedettiin, eikä loppujenlopuksi ollut yhtään vaikea, vaikka numerot paperilla kertoikin toista.

Heti kun olin käynyt jäähdyttelemässä koiran, päästiin verhon toiselle puolelle Mari Kaplaksen oppeihin.
Rata oli tosi hauska, ja juuri Niilolle sopiva juoksurata, josta ei kuitenkaan puuttunut ohjaustekniikkaa.
Pari tuntia odottelua ja päästiin sitten radalle.
Niilo oli tosi vaisuna, ja ientulehduksen vuoksi ei kovinkaan motivoitunut leluista. Luulen että se myös arasti pohjaa, koska kuumui aina lähdössä, mutta lahnaili sitten tehdessään. Se on vuosis sitten käynyt viimeksi activen hallilla, ja tottunut ottamaan vauhtia hiekasta, joten ihan ymmärrettävää...kai.
Saatiin me jotain kuitenkin irti, mutta tosi tahmeeta menoa se kyllä oli. Videota en lopusta enää halunnut, ja siellä ne spurtit olisi sitten kuitenkin ollut.

VIDEO TULOSSA.

Sunnuntaina sama meno jatkui, eli ensiksi Mikon reenit.
Tämä rata oli myös hauska. Teknisesti hieman vaativa, mutta sai kunnolla revitellä ja oikeasti ohjata koiraa.
Pakko myöntää että jos mulla olis yhtään nopeampi koira, en millään pystyisi muistamaan näitä ratoja. Se on ollut aina mulle tosi vaikeeta, vaikkei sitä aina huomaisikaan.

Jaffa oli taas niin super. Se jopa irtosi! Ja tehtiin taas kaikkee hienoa radalla.



Iltapaiävällä pääätin etten enää ota Niiloa, vaan jatkan Jaffan kanssa.
Tälläkertaa sain treenistä enemmän irti. Mari puuttui ohjausongelmaani, jossa rintamasuunnat heittelee, kädet lentää taivaissa ja vispaan kädelläni (huomaa videossa). Koiran ongelma taas on se että J ei uskalla irrota, koska pidän siitä liikaa "kiinni".

Luustokuvat

Tänään oltiin reippaana jo aamulla ennen kahdeksaa kaakkurin eläinkliniikalla molempien poikien kanssa, luustokuvien merkeissä. Eläinlääkäri oli Ilkka Lakovaara.
Kaikki lähti puhtaana kennelliittoon. Asia erikseen minä ne sieltä tulevat takaisin...

Ensimmäisenä Niilon kuvat.
Näissä ei ollut mitään ihmeellistä. Kaikin puolin siistit nivelet ja syvät lonkkamaljat.

Vasen kyynärä

Oikea kyynärä

Lonkat

Selkä

Selkä

Sitten Jaffan kuvat.
Näitä tarkasteltiin vähän tarkemmin. Kuulemma toinen lonkka (en muista kumpi) voisi olla B, mutta sekin on aivan siinä rajoilla että kumpana tulee takaisin. lonkkamaljat ovat kuitenkin syvät eikä nivelissä ole mitään huomattavaa vahinkoa. Koiralla on vuosia sentään jo kohta 5 takana. Lonkkakuvia joutui ottamaan kolmet, ja Niilolta vain yhdet. Mun muskelipoika ;)

Oikea kyynärä

Lonkat

Selkä

Selkä

Aimo annos Niinua

Lauantaina päästiin Jaffan kanssa Niina-Liina Linnan koulutukseen.

Rata ei tänävuonna ollut niin haasteellinen kuin viimekerralla, vaan enemmän uskottavampi kisarata, tosin 3lk tasoa kuitenkin.

Aiheena oli rytmitys, juuri sitä mitä toivoinkin. Alku oli yllättävän helppo meille. Vaikak muutama kerta tehtiinkin pilkun viilausta, ei minun tarvinnut kovin suurta vekkiä vitoselle tehdä. Sensijaan 13 oli kompastuskivi. Jaffa on alkanut niin herkaksi, ettei lähtenyt pituudelle ollenkaan. Tein tähän siis valssin, mutta ajoitus oli aina väärä, tai koira sitten koira ei vaan halunnut olla omatoimisella tuulella. Pari kertaa se hyppäsi pituuden yli, ja muina kertoina tallusteli päältä. Alettiin sitten palkkaamaan lelujja jne. Ei siis kovin hyvä maku jäänyt suuhun tästä ekasta puoliajasta.

Jatkettiin sitten pienen tauon jälkeen puomilta edespäin. Tämä sujui jo paljon paremmin. Vekkejä olen mielestäni osannut tehdä aina, ja Niinu vielä kertoi tarkkaan kuinka saan niistä vieläkin paremmat. Ainoastaan 17-18 valssi jäi aina jotenkin vajanaiseksi,  mutta saatiin tositoilla siitä hyvä.
Harmitti kun jätettiin kepit välistä ajan puutteen vuoksi. Olisin halunnut vinkkejä siihen miten lähetän tuota koiraa kepeille. No, se aika ei mennyt hukkaan, koska tehtiin viimeistä suoraa varmaan 50 kertaa.

24, ennakoiva valssi, josta sain (tai ainakin olisi pitänyt saada) etumatkaa 36-27 persjättöön. Vasta viimeisillä kerroilla tajusin mitä siinä haettiin takaa, ja saatiin se onnistumaan! Koira oli kyllä ihan rättipoikki tuon reenin jälkeen, ja niin olin minäkin.

Sunnuntaina tykkäsin radasta kovasti. Juuri sopiva Niilolle.
Alussa meniin 2 esteen uloimman siivekkeen kohdalle seisomaan, ja tökkäsin koiran 1 hypylle. Tämä oli aika hauska testata niilon kanssa, ja hyvin se sujuikin. Ansaputki puomin alla tuottin päänvaivaa, mutta ei se langennut siihen kertaakaan!
Kepeillä menin ottamaan ekaväliin vastaan, eikä se ollut niin helppoa kuin luulin, koska ei olla tehty näitä Niilon kaa, mutta parin toiston jälkeen sujui.
Hauskinta oli tehdä 13-14 väliin persjättö, vau! Eikä tästäkään reenistä puuttunut kunnon astmakohtaus ja hikinen selkä. 23-29 väli tehtiin varmaan 20 kertaa erilaisilla ohjauskuvioilla. N haki kepit taas niin mallikkaasti <3 Toivottavasti saisin jotain videonpätkää...

Silmätarkastus

Vihdoin ja viimein sain varattua ajan Akuuttiin silmätarkastukseen. Jonkun yhdistyksen joukkotarkstus, ja oli siis viime torstaina. Tarkastushan vanheni jo huhtikuussa, mutta niinkuin meillä yleensäkin, kaikki menee aina viimetippaan. No, pääasia että saatiin tälle vuodelle tuo tarkastus.
Terveet oli silmät, mutta inhiottavinta oli se odottaminen. Lääkäri oli vahingossa hypännyt meidän yli, joten tunteroinen koirien keskellä kävi pikkuhiljaa hermnoille.
Ehkä joku kaunis päivä Niilokin pääsee peilaukseen.

Heti Akuutista päästyämme kävin pikaisesti kotona ja vaihdoin koiran, suuntana aksareenit.
Niilo teki aivan loistavia ratoja! Siihen oli syynä galna daagareilta osatamani lelu, joka on ainoa lelu josta tuo koira on ikinä niin paljon seonnut. Silmät kiilui, kuola valu, ja se tärisi. Mutta herranen aika sitä menoa! Sain tosissani vaihtaa askellusta että ehdin ohjaamaan. Yllätyin positiivisesti siitä että koira malttoi kuunnella, koska sillä on taipumusta sählätä jos lelu on ylitsepääsemättömän ihana.

Perjantaina jaffa pääsi piiitkästä aikaa vähän liitämään. Sillä on ollut jokin oksennustauti kausi nyt meneillään, niin en ole viitsinyt halliin tuoda. tehtiin samaa rataa kuin Niilon kanssa edellisenä päivänä. Huomasin selvän eron näiden koirien välillä, koska ohjausta piti vaihtaa huomattavasti.
Keskityttiin lähinnä keppeihin. Ei mitään ongelmaa. Tai no, heti kun alettiin reenaamana keppejä ilman rataa, koira ei enää hakenut avokulman ekaa väliä, vaan aina toiseen. Mikä tuota koiraa riivaa!?!?!?

PS. Kurkatkaapas uusi blogi! En tiedä olenko seonnut, mutta jostain köyhän opiskelijan on tuloja saatva :D
www.pikapannat.blogspot.com/