Pari muuttujaa

Aloitetaas 26.4. Kajaanin kisoista. Lähdin maakuntamatkalle junalla. Rataantutustuminen oli jo menossa kun astuin halliin sisään, joten iso kiitos Saralle joka nappasi koirat siksi aikaa jotta juoksin radalle! (niin ja kiitos Suski kun hait mut asemalta!) Valmistautuminen ei mennyt ihan rutiinien mukaan kun olin puolessa välissä osallistujia. Sain kuitenkin muutaman hyvän kohdan joita kokeilla kisanomaisena, ja esim. kepit harmittaa kun en ohjannut kunnolla! Toiselle radalle keskityttiin enemmän ja siellä koin jotain aivan uskomatonta, kun Niilo päätti olla röyhkeä ja hallitsematon, jota se ei normaalisti kisoissa ole. Olin erittäin onnellinen että tehty työ tuottaa vihdoin tulosta. Kaiken huippuna aa oli ihan juoksarin näköinen ja puomille saatiin hyvä treeni. Nämä oli parhaita ratoja joita Niilon kanssa on tehty.



Heti toisen radan jälkeen, kun olin palkannut koiran, Niilo lopetti laikkimisen ja alkoi kuikuilla hallin kattoon ja napsi ilmasta jotain - ehkä hiekkaa? Lähdin sen kanssa ulos jossa se paikallaan ollessaan taas katseli ympärilleen. Itselläni tuli heti mieleen että mikäs pörriäinen siinä lentelee mutta mitään ei näkynyt.
Muutama tunti vielä hallilla ja lähdettiin suunnistamaan asemalle ja kotiin. Kotona molemmat pisti nukkumaan ja kun siinä siten heräilivät Niilo oli taas outona, ja ihmetteli ilmassa leijuvia pörriäisiä. Ja kyllä, ei siinä mitään pörriäisiä ollut! Seuraavana päivänä pari lyhyttä sesiiota taas, mutta siihen ne jäivät. Soitin Ouluun Animagiin josko tarkastaisivat silmät, ja saatiin kolmen päivän päähän aika.

Oulussa olimme jo maanantaina ja keskiviikkona päästiin Kaisa Wickströmin vastaanotolle. Siellä peilattiin silmät terveiski, jatsotiin jopa silmän paineet eikä mitään epänomaalia havaittu. Korvat ja nenä ok. kaisa oli sitä mieltä että se saattoi olla epileptis tyyppinen kohtaus. Mitään jatkotutkimuksia ei tehy vaan tultiin siihen tulokseen että elämä jatkuu ja jos kohtauksia ilemee lisää niin sitten voidaan harmita lääkitystä. Nyt minun pitää vaan tarkailla koiraa treeneissä, sillä kohtaus puhkesi rasituksesta.

Oulun loma oli ja meni, mutta viikonloppuna aika meni Ulla Kaukosen hyppytekniikkakurssilla.
Kuten kisavideosta saattaa huomata Niilo on alkanut hakemaan ponnistuspaikkoja joillekin hypyille korkeudesta riippumatta. Kurssilla ei kuitenkaan selvinnyt mistä se johtuisi koska hyppääminen oli Niilolla hanskassa kaikilla harjoituksilla. Fyssarille mennään 20.5. jospa sieltä löytyisi syy.

Oulusta otin Jaffan mukaan muutamaksi viikoksi. Hieman on härdelliä kolmen aktiivisen hurtan kanssa mutta kaikista on toisilleen seuraa :) Jaffa nauttii, ja agility on alkanut taas leikkauksen jälkeen kiinnostamaan.

Hallilla ilme kirkastui :D

Mä osaan istua!