Me tehtiin ihmeitä

Sanon sen suoraan... NIILO NOUSI KOLMOSIIN!

Eilinen päivä siis vietettiin Nokialla. Kyllä, lähdin Nokialle ihan vaan sen takia että saisin koiran nostettua kolmosiin, että päästäis SM-karkeloihin mukaan. Olisihan se tylsää lähteä Jyväskylään asti vaan Jaffan kanssa, ja jättää se parempi koira kotiin ;)

6:30 lähti juna, joka täyttyi pääosin valmistujaisiin menevistä hienohelmista. Meikäläinen siellä tuulihousut jalassa makas puolikuolleena penkillä ja yritti nukkua edes muutaman tunnin.
Niilolle junamatka oli ensimmäinen, mutta yllätti positiivisesti! Siinä se makas koko matkan häkin päällä (ei suostunut olemaan sisällä), tai välillä änkesi syliin.

Taksilla kisapaikalle, joka oli aika mutainen. Sadettakin riitti koko päivän. Koiralla ei ollut ekan radan jälkeen yhtään kuivaa takkia, mutta onneksi häkki pysyi kuivana, ja käärin sen sinne vilttiin aina odottelemaan kuraisine tassuineen. Olo oli kyllä melko masentunut koko päivän, mutta mielessä pyöri vain yksi asia; pakko onnistua.

Tuomarina toimi Harri Huittinen, joka radat olivat kerrassaan loistavia meille! Juuri sellaisia kuin kakkosissa pitääkin olla. Ei liika vaikeutta, vaan juuri sopivasti. Tässä tapauksessa radalla oli pari hankalampaa kohtaa jossa tulokset ratkaistiin, tosin monen kohdalla huomasin että estetekniikoissa on vielä hiomista.
   Minua hirvitti rengas, joka on parissa kisassa koitunut meidän kohtaloksi. Tästä syystä annoin koiran hakea sen aina itse, enkä eseim. vedättänyt tai työntänyt oikeaan kohtaan. Onneksi tämä toimi.

Ensimmäinen rata oli hypäri. Tuomarinkin sanoi ennen tutustumista että nyt juostaan, ja niinhän me tehtiinkin. Vauhti oli ennenkuulumaton, ja ihanneaika alittuihin noin 15 sekuntia! Tällä mentiin ylivoimaiseen voittoon kera luvan.

Toisella radalla piti jo vähän enemmän kikkailla, mutta vauhti oli aivan samaa luokkaa kuin hypärilläkin. Koira pysyi kokoajan hanskassa, mutta kepeille mennessä sitä vauhtia taisi olla hieman liikaa, kun kolmas keppi jäi suorittamatta. Muuten rata oli loistava upeine kontaktineen. Sijoitusta en tiedä.
   Tulos jäi harmittamaan, ja se hieman säikäyttikin. Ajattelin vain että tännekö asti me tultiin vain yksi nolla hakemaan?

Kolmannella rataantutustumisella alkoi päivä tekemään jo tehtäväänsä. En yhtään osannut keskittyä, ja kipeä polvi vaivasi hieman. Päätinkin sitten olla juoksematta, että voimia säästyisi radalle.
   Voi mahoton mikä rata! Ensinnäkin A ja putki olivat vierekkäin, joten väkisellä väänsin koiran sinne putkeen. Toisekseen poispäinkääntö onnistui hienosti, ja enää ei olisi kuin loppusuora, mutta mitä tekee koira? Ohjasin sen huolimattomasti kolmanneksiviimeiselle esteelle, eikä se kääntynytkään, vaan tykitti eteenpäin. Juuri ennen kontaktille menoa sain sen karjuttua takaisin, ja päästiin maaliin juuri ja juuri ennen ihanneajan umpeutumista. Aika oli -0,81. Tällä mentiin kuitenkin voittoon kera luvan, ja sertin!
   En osannut ajatella yhtään mitään. Olin päivästä väsynyt ja uskoin radan olevan yliaikainen. Toisekeen harmitti kun rata oli niin huolimaton, mutta nolla mikä nolla.

Vasta junassa sertikorttia katsellessani tajusin, että tämä koira on ihan oikeasti kolmosissa!
Harmittaa kun NPKH:n kisoissa ei voinut vaihtaa ilmaiskisoja pokaaliin. Olisi ollut kiva saada tällainen muisto, etenkin kun en ilmaiskisoilla mitään tee.

Palkintopose. Mamma söi jo suklaalevyt ja koira söi siansaparot.

8 starttia ykkösissä, ja 11 starttia kakkosissa. On se melkonen litäjä <3