Agility SM

Jyväskylä ja Tikkakoski olivat viime viikonlopun kohteemme. Molemmat pojat pääsivät kisaamaan lauantaina seuran joukkueisiin. Käytiin jo perjantaina illalla piipahtamassa kisapaikalla ja pystyttämässä tukikohta. Ahtaalta näytti ja telttapaikkaa saikin hakea melko kauan.

Yövyttiin Metsärannalla pienessä mökissä ja aamulla aikaisin oltiin jo kannustamassa ensimmäisiä starttaajia, ja tietysti katsastamassa radat, joita sitten spekuloitiin ja kyylättiin pahimmat virheet ;)
Jo yhdeksän aikaan aurinko alkoi tuntua. Lämpötila nousi kokoajan, ja taivaalla ei näkynyt yhden yhtä pilven hattaraa, tai edes tuulen virettä joka olisi oloa helpottanut.

Jaffa starttasi kassin joukkueesta toisena. Rata oli oikein hyvä meille. Olin jo valmistautunut pahimpaan, koska Tienhaaran radat eivät yleensä herätä kovin suurta hilpeyttä, mutta tällä kertaa ei radalla nähty kuin yksi vaikea osuus jossa tulokset tehtiin.

Ennen rataa kastelin koiran ja pidin teltassa mahdollisimman kauan. Yritin sytytellä koiraa mutta ei se jaksanut. Teki se pari harjoitus hyppyä hyvällä vireellä ja aika lailla tämän jälkeen lähdettiin radalle.

Vauhti ei päätä huimannut mutta se sentään juoksi. Aalta ei tahtonut tulla alas ja kepit madeltiin. Suoralla osuudella sitten tapahtui se mitä odotinkin, eli nokka maassa! Tässä kohtaa yleensä vain odotan että koira otta akontaktin, ja suorinta tietä maaliin, mutta eihän arvokisoissa voi ottaa tahallista hylkyä. Siispä paniikinomainen karjahnus koiralle ja taas mentiin.
    Puomin kontaktilla unohdin etsi käskyn, koska jouduin erkanemaan koirasta, mutta varmistin vaan sivu silmällä että se koskee kontaktin. Sitten tein suunnitelma B:n, eli huonomman vaihtoehdon 13 hypylle. Ajattelin vaan että en häpeä taas silmiä päästäni kun koiran keskittyminen herpaantuisi takaaleikkauskesta, joten päädyin valssaamaan. Loppu menikin hyvin.
   Ainoa miinus oli nyt vaan se että vedin kontaktit läpi. Tuolla vauhdilla se oli pakko tehdä, ja lopulta saatiinkin 2,12 sekuntia yliaikaa, mutta se nolla! Tämä olikin joukkueen paras tulos.
KAS MEDI joukkue sij. 24/54



Niilon kanssa oltiinkin vasta finaaliradalla myöhään iltapäivällä. Kolmen kierroksen jälkeen KAS oli sijalla neljä, ja siinä vaiheessa paineet alkoivat kasaantua niskaan. Jos tehtäisi nolla, mahdollisuudet mitalleille olivat hyvät. Mietin rataa kuitenkin liikaa, ja se kostautui juuri ennen lähtöä, kun aloin oikeasti hermoilla. Kuumuus ja jännitys eivät olleen hyvä yhdistelmä, kun tuntu että pyörryn!

 

Eka hermoileun aihe oli kepit, mutta niissä sisäänmeno onnistui kuitenkin hyvin. Sitten olisi pitänyt tehdä persjättö (kootut jossittelut), kun piti tehdä tooosi loiva valssi, ja olinkin ohjata koiran suoraan puomille. Keinu tuli koiran eteen liian myöhään, joten ohi meni. Tätä se on kyllä harrastanut ennenkin (muunmoassa viime keskiviikkona kisoissa), mutta melko äkkiä oltiin jo takaisin keinulla.

Hermoilu selvästi vaikutti koiraan. Se loppu radalla katseli yleisöä ja veteli kaarroksia, joten käskytys oli kovaa. Rengas onneksi meni ongelmitta, kun sitäkin hermoilin. Tuloksena 5 ja jotain 10 sekuntia yliaikaa. Joukkueen tulos oli lopulta 10/60, että kai tuohonkin saa olla ylpeä? Olihan nämä koiran ekat 3lk kisat sen keskiviikon läpijuoksun lisäksi. Jaffan kanssa noin haastava rata ei todennäkoisesti olisi onnistunut.

En siis kestänyt painetta, ja etenkään sitä yleisömäärää!
Täytyisi varmaan harrastaa noita etelän kisoja, kun eihän täälläpäin ole yleisönä kuin ratahenkilöt.



Hieno oli silti kokemus! Parin vuoden päästä toivottavasti uudestaan :)

Jaffa, Niilo & Pontus
(3 sukupolvea)