Takapakkia

Niin, tällä viikolla kävin vain Niilon kanssa reeneissä, eikä kyllä olisi pitänyt.
Lämmittelin koiran ensin lenkillä, sitten siirryin halliin ja kävelin kenttää rauhallisesti ympäri. Samalla harjoiteltiin sitä nokkaa pois maasta, ja muutenkin rauhoittumista, vaikka kentällä oltinkin. Kaikki meni priimasta siihen asti kun päätin ottaa yksittäistä hyppyä ilman rimaa lämmittääkseni kylkiä. Koiralla oli mantteli päällä, ja pyöritin sitä siivekkeirä ympäri. Yhtäkkiä manttelin remmi osui huonosti kiinnitettyyn riman kannattimeen. Koira pääsi siitä irti, mutta siiveke kuitenkin kaatui perässä. N jäi nipin napin alle, mutta ehti juosta alta pois.

Säikähti niin että siitä tuli ihan apaattinen. Yritin olla niinkuin mitään ei olisi tapahtunut, mutta N halusi vain syliin. Päätin etten ala lohduttelemaan, vaan innostin sitä makupaloilla ja yritin koittaa vielä hypyttää. Ei. Se meni aina lukkoon kun piti lähestyä siivekkeitä. Putkissa meni ihan ok, mutta ei hyväksynyt lelupalkkoja. Yleensä se menee hulluksi kun edes näkee ketun hännän, mutta nyt sitä ei voinut vähempää kiinnostaa.

Niilo kuitenkin innostui tokoiluista, joten yritin vähän ajaa sen ajatuksia muualle. Hienosti sujui aina siihen asti kun lähestyttiin siivekettä, jolloin häntä ja korvat menivät luimuun.
No, ainoa mistä saataisiin onnistumisia olisi kontaktit, jota N tykkää ylikovaa. Tehtiin pari huippua aata ja puomia, jonka jälkeen lopetettiin reenit kunnon kävelylenkillä.

Saa nyt nähdä miten alan totuttamaan sitä noihin siivekkeisiin. ARGH! Tämmöistä takapakkia en osannut odottaa...

Sitten muutama kuva hiihtoloma-ajoilta, kun kamera sattui kaulaan. Pojat ne rakastaa juoksennella sahalla, ja upea auringon laksukin katsottiin yhtenä iltana meren jäällä...ja laadusta ei sitten välitetä :)