Tasoeron homasi heti jatkokurssin reenien jälkeen.
Niilohan ei osaa vielä seurata ulkona, koska ottaa kengistä häiriötä, paitsi kontaktikävelyä. Tämä siis tuotti hankaluuksia kun tehtiin liikkeitä joissa pitää seurata. Niilo muutenkin otti silmäteräksi yhden tappijalan, jonka touhuja piti tarkkailla kokoajan.
Luoksetulokiin meni pipariksi, kun kyseinen jacki oli Niilon takana, eikä se siis voinut keskittyä muhun kun jätin sen istumaan. Leikkiä olisi vain pitänyt.
Luoksepäästävyys oli jotenkin outo. Kontakti säilyi kun koutsi kävi silittämässä, mutta otti aina askeleen taaksepäin. Eli se väisti, mutta ei pelännyt. Otettiin sitten niin ettei koske, jollon pysy paikallaan.
Tänään kun on taas reenit, niin otan makkaraa, että kontakti säilyis kauemmin.
Viikolla sain myös uuden kulkupelin treeneihin. Pyörään kinnitettävän vaunun lapsille, johon sitten upotin autohäkin. Ihan sikä kätevä, mutta Jaffa ei oo samaa mieltä.
Se kilju ja huusi koko sen matkan kun kävin testaamas kärryä. Niilo vaan tyynenä nokka kalterissa nautti tuulessa, kun toinen pelkäs kuollakseen. Täytyy vielä kehitellä jotain että treeneihin asti pystyis ajamaan, Jaffaa varten kun sen hankin.
Lauantaina olin koko päivän kisoissa talkoilemassa. Harmitti kyllä tosi paljon kun en älynnyt ilmottaa Jaffaa. Tosi hyvä ilma oli, ja radat vaikutti helpoilta. No, jos sita kesäkuussa menis hailuotoon liitelemään.
Illalla sitten rätti väsyneenä raahauduin Anitan ja Luton kanssa tokoilemaan.
Niilo keskittyi suht hyvin, vaikak Luto olis ollut kivempaa seuraa. En sitten mitään suurta ottanutkaan, ehkä sitä seuraamista koitin, mutta edisti pahasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti