Ensimmäinen viikko on hurahtanut vauhdilla. Lähinnä ollaan keskitytty arkeen, sisäsiisteyteen, lenkkeilyyn ja suhteen luomiseen sekä minun että Niilon välille. Hallilla ollaan käyty kolmesti. Eka kerta oli ihan kamala, kun häkkiinkin teljettiin! Toisella kertaa jo nukutti kovin että ainoa joka huusi oli jäsen N. Kolmannella kerralla jo uskalsi tulla itse hallin ovesta sisään leikkiä kentällä.
Onhan se sellainen sydäntenmurskaaja että kouluaamut on vähän venyny omalta osaltani, koska päätän aina jäädä ihastelemaan nukkuvaa murmelia. Hereilläolo on joka kerta kauheampaa, kun se reipastuu päiväpäivältä. Vaatteita on kiva varastaa ja kaikkea pitää muutenkin mutustaa.
Madon ja Niilon suhdeoli aluksi toivoton. Niilo ei huomioinutkaan Matoa, ja murahti jos himaisikaan sitä. Niilo ei kyllä ollut yhtään mustasukkainen joten kävi vähän sääöliksi kun se luuli että hylkäsin sen. Sitten edettiin vaiheeseen jossa se sai jopa koskea, eli Madon näkökulmasta hyökkiä päälle. Kolme päivää meni, kun Niilo eräänä iltana oli villissä itsekin, jolloin se tajusi että tuo loinen on jäädäkseen. Siinä tehtiin vähän tuttavuutta noin niinku alistusmielessä, ja Mato kun testaili hampaitaan Niilon kaulaläskeihin niin siitähän seurasi vain kiljuva Mato.Seuraavana päivänä Niilo jo kiinnostui Madon leikeistä ja päätti kokeilla tuota sosiaalista kanssakäymistä itsekin. No, vähän aikaa se jaksaa mutta kohta jo lähtee hermo piikkihampaisiin ja turhan höselöön enikkaan. Lelut on silti pop ja muutaman kerran annoin niiden revitellä kahdestaan ihan vaan tuon suhteen luomisen takia. Madostakin alkaa löytyä pieni terrieri ;)
En tiedä mitä tuo pentu olisi ilman Niilon esimerkkiä. Ihmeellistä miten se ottaa mallia ja palvoo kuin jumalaa. Kokoajan on huoli siitä missä N menee ja mitä se tekee. Suurin ero on ulkoillessa, jossa ekana päivänä se ei uskaltanut lähteä jaloista kauemmas, mutta nyt saa jo kokoajan olla kutsumassa kaksikkoa tutkimusretkiltään.
