Heeei kuuraparta!

Meidän lauma toivottaa kaikille ihanaa joulunaikaa! Ouluun saatiin vihdoin kunnolla lunta, ja pakkasta sen verran että tänään tehtiin eka takkilenkki.

Välipäivinä olisi tarkoitus vielä treenata aksaa, mutta tässä matskua viimepäivien treeneistä.
Takaaleikkauksia, irtoamista ja esteille fokusointia. Viimeisintä ollaan treenattu lähinnä puilla, ja siellä homma sujuu millä eteisyydellä ja kulmalla tahansa. On se pätevä eläin!

Messarissa

Itsenäisyyspäivä tuli vieteetyä Helsingissä. Perjantaina Norjalaisin siivin lennettiin, eli Mato pääsi kokemaan ruumassa matkaamisen. Onhan se 10-viikoisena lentänyt matkustamossa, mutta nyt jännitti selvästi kun sain sen matkatavara-aulaan hesassa. Läähätti kovasti, vaikkei se mitään itkenyt kun koppiin laitoin. Tasisi minua kuitenki jännittää enemmän. Sunnuntaina oltiin avain viimetipassa lentokentällä. Juuri ja juuri sain koiran vielä koneeseen.

Lauantaina Salla oli aamupäivän Matosen kanssa. Itsehän siis olin molempina päivinä töissä kehässä, mutta onneksi tuomari oli hitaamaan puoleinen niin pääsin anatamaan viimehetken neuvot. Salla handlasi Madon Katrin sijasta, mutta kai se meni hyvin kun ei väistellyt tai mitään. Sitähän minä pelkäsinkin, että Mato syö tuomarin tms. Mutta ilmeisesti se tekee hölmöyksiä vaan minun kanssa.

Tuomari Juha Putkonen (mudeja ilmoitettu 17, joista 4 jun-urosta)
Hyvä koko. Erinomaiset mittasuhteet. Lupaava pää. Hyvät korvat. Silmät saisi olla tummemmat. Hyvä purenta. Hyvä rintakehä. Hyvä väri ja krav. Tasapainoiset kulmaukset. Saisi liikkua vapautuneemmin. Saisi nostaa häntäänsä paremmin.
JUN ERI 4

Tämä oli jo lottovoitto! Vaikka hävisikin kanssakilpailijoille niin olen eritäin ylpeä siitä että Mato sai suomalaiselta mies tuomarilta erin.

Sunnuntaina handlerina toimi minulle ja koiralle ennestään tuntematon tyttö, mutta hyvin niillä synkkas. Mato ei räyhännyt koko messariviikonloppuna juuri kenellekään koiralle. Odotustilanteissa ja muutenkin silloin kun oli minun kanssa niin isommat piti häätää pois. Helpotti siis huomattavasti handlerin työtä.

Tuomari Elina Haapaniemi (mudeja 22, joista 4 jun-urosta)
12kk vanha. Kovin hento kokonaisuus ja luonteeltaan liian varautunut sekä hankalasti käyttäytyvä. Keskiruskeat silmät. Oikea purenta. Liian hento luusto. Vielä kovin kaita runko. Heikko takaosa. Ylälinjan tulisi olla tyypillisempi. Heikot liikkeet. Tarvii paljon enemmän aikaa kehittyäkseen ja luonteen täytyy parantua.
JUN T (tyydyttävä)

Sanotaanko että oli ihan odotettavissakin. Se miten handleri on handlannut tai tuomari on käyttäytynyt/ennakkoluulot rotua kohtaan, ei juuri aja alas sitä tosiasiaa että Mato on kehittymätön, karvaton, pieni ja laiha. Kaikenlisäksi se halutessaan väistää jos sitä ei nosteta pöydälle, niinkuin nyt kävi. Arvostelussa ei kuitenkaan ole sivussa raksia vihaisesta tai väistävästä koirasta, vaan on rodunomainen lähestyttäessä. No, tiukka tuomarihan se Elina on, ja me jäädään nyt kasvamaan aikuisisksi ;)

Tässä vielä muutama kuva tiistailta.

Yksvee

Tähän on tultu. Mato vietti 28.11. ensimmäisiä synttäreitään, ja mamma vaan ihmettelee mihin tämä aika on oikein kadonnut? Jotain aikuistumisen merkkejä on jo havaittavissa. Lenkillä se haistelee pissoja ja merkkaa reviiriään. Joskus tarpeiden teko pitää tehdä kuin tytöt, ja joskus jos mamma ei jaksa herätä aamulla kukopnlaulun aikaan saattaa kylpyhuoneessa olla lammikko.

Mato, Manman, Mandels Miumau, Mamu (heh) osaa olla myös ihanan helppo kotikoira, vaikka välillä pitääkin asentaa yhtäsun toista paikkaa. Poitsu luulee että hänestä tulee isona sähköasentaja, sisustusssuunnittelija tai anorektikko, koska ruoka ei tahdo ajoittain maistua.

Mato on siis messarissa vuoden ja yhden viikon. Tällähetkellä eritäin karvaton, vaikka bioiinia ja sinkkiä olen tuputtanut urakalla. No, se taitaa olla huolista pienin sillä en itse pääse esittämään joten Katri on Matoa treenaillut. Eiköhän se hyvin mene, ellei sitten syö Putkosta siltä seisomalta.

Mato 12kk

Yksvee pääsi eilen aksaamaan One Mind Dogsin ohjaustekniikkakurssille. Tämä oli kurssin toinen osa neljästä. Tehtiin Kaplaksen kanssa poispäinkääntöä ja fokusointia esteille. Aaltosen kanssa persjättöjä ja saksalaisia. Muutaman kerran kävi kertomassa ohjuksille mielipiteensä radalla seisoskelusta, mutta ei ei yhtään niin pahasti mitä alkuaikoina. Kunhans aadaan paikallaolo ja estehakuisuus paremmaksi niin palaset olis kohillaan treenata näitä tekniikoita radalla. Kotiläksyjä jäi taas niin paljon että hengästyttä jo valmiiksi.

Vuoden viimeiset kisat

Ja niin on saatu päätökseen vuoden viimeiset aksakisat. Nämä pidetiin Oulun koirakerhon uudenkarheassa hallissa, Animagi areenalla. Pohja oli vähän vieras, hiekkatekonurmi, joten ainakin Jaffan käännöksissä tuntui mieni epäröinti. Otin molemmille kaksi starttia, agiradat.

Päivä alkoi Jaffan kanssa vähän huonolla menestyksellä, kun putki-aa erottelu ei toiminut (tälläkään kertaa). Itseasiassa näin siitä unta, mutta en kuitenkaan tajunnut sulloa putkeen kunnolla. Poispäinkääntöä 180 astetta pitäs treenata enemmän myös. No otti sentään kontaktin (epävarmasti).

Toisella radalla ei juhlittu kontakteilla. Typerä minä kun annan sen perseillä! Varasti sekä puomin että aan. Nyt kaivattais kunnon kisanomaisia treenejä näihin, koska treeneissä tulee lujaa mutta pysähtyy, ainakin 80%:sti ;) Vitonen puomin alastulolta.

Niilon radat oli huomattavasti hauskempia profiililtaan. Rallattelu moodi oli vähän hassu, kun en saanut kunnon rytmityksiä aikaiseksi. No puomilla sentään mentiin lujaa, vähän liiankin, kun unohtui ihan käskyt seuraavalle esteelle. Toisella radalla N meni renkaan kehikosta, vaikka kyseinen rengas on samanlainen kuin kassilla. What??

Mato täyttää viikon päästä vuoden, ja kovasti se on tiputellut karvaa. Messari on parin viikon päästä, ja kovasti olen handleria etsiskellyt. Yksi jo kokeili kisapaikalla, vaan voi mahoton kuinka lapsi onkaan äitin perrään. Toivottavasti siitä jotaki tullee, eikä söis tuomaria elävältä. Näyttelytreeneissä ollaan ravattu kyllä, ja lentokentälläkin piipahdettiin kun piti hakureissu tehdä. Mato tärisi ku haavanlehti kun ihmisiä alkoi tulla lennolta. Pelkäsi että joku tulee ja koskee, huoh.

Agilityä ollaan tehty myös, peräti yksissä ohjatuissa käyty, kun Matosella tahtoo olla hyökkimisongelaa paikallaanseisovia ihmisiä kohtaan. Irtoamista ja valseeja, niistä on treenit tehty.

http://instagram.com/p/vjdwk0C5xL/?modal=true

Triplat

Olin mukana järjestämässä KASsin kisoja 8.-9.11. Haukiputaalla Active Dogin hallilla. Totesin jo viime kisojen jälkeen että en talkoile yhtään, koska se vie veronsa omasta suorituksesta radalla. Suunnitelma toimi, sillä kävin vain perjantaina pystyttämässä kisapaikalla, lauantaina olin oikeissa töissä ja sunnuntaina nukuin pitkään. Onhan se kuusi starttia pitkän kisatauon jälkeen paljon, mutta kokemuksen kautta niistä selvittiin, ja osasin hyvin rytmittää kisapäivän myös koirille sopivan stressittömäksi. Molempien työmotivaatioon olen tyytyväinen, ja meillä oli oikeasti hauskaa kisaradalla. Näköjään treenaaminen ohjatuissa auttaa asiaan, ja eikös se ole aika hyvä onnistumisprosentti, jos tekee neljä nollaa kuudesta? ;)

Jaffan kanssa päästiin aloittamaan radat, joten Niilon kanssa oli helppo mennä "uusimaan", kun toisella oli jo tehnyt virheet. Jafulle kohtaloksi koitui kontaktit, koska niitä on treenattu ihan liian vähän. Kuitenkin sain väkisellä väännettyä sille kontaktit kuosiin vikalle radalle. Muutama ohjausmokakin eksyi matkalle.

Niilon kanssa homma kulki, ja ai etä sitä tunnetta kun saan tosissaan juosta koiraa kiinni puomin aikana. Niilolle on tullut rutkasti itsevarmuutta suorittaa esteitä, ja nykkyään joudunkin miettimään tarkasti miten sitä ohjaan, ettei se ehtisi käyttämään omaa päätänsä liikaa. Triplanolla sieltä sitten tuli, ja samalla SM-nollat kasassa :)

Jaffa
C HYL
B HYL
A (-2,66) 4/21

Niilo
C 0 (-1,48) 13/26
B 0 (-3,18) 11/29
A 0 (-3,56) 6/27

Syysmasennusta

Pahoittelut! Lupasin kertoa Kataisen juoksu A kokemuksista, mutta koska ei olla treenattu sitä, postaus jääköön seuraavaan kertaan. jaffa nimittäin satutti tassunsa metsälenkillä. Anturaan tuli haava, ja on ontunut sitä nyt reilun viikon. Onneksi meillä on kokemusta näistä tassuäksidenteistä, niin tykötarpeita kyllä löytyy millä se saadaan hoidettua. Katsotaan nyt miten kassin kisojen käy kun ei pystytä treenaamaan.

Viime viikonloppuna (25.-26.10.) oli Pete Huotarin agilitykoulutus. Lauantaina olin Niilon kanssa.
Teemana tietysti koiraan vauhtia, ja kai sitä vähän saatiinkin. Olennaisena Pete piti sitä että hartiat ovat kokoajan avoimet koiralle. Tämä näkyi sitten valsseissa joihin en ollut tottunut, mutta kai sekin saatiin kaaliin iskostettua. Videolla näytän aivan dorgalta, kankikaikkonen. Estekäskyjäkin pitäis vissiin alkaa sanomaan, mutta miten sen oppii yhtäkkiä kin en ole koskaan sanonut?

Sunnuntai oli todellinen fiasko. Matosen aknssa tehtiin kolmea hyppyä, joista viimeiseen olisi pitänyt keretä valssaamaan. Niin, olisi pitänyt, mutta yhtään kunnon valssia en saanut aikaiseksi. Turhauduin koska niin monta toistoa meni mönkään, enkä yhtään tiennyt minkälaista ohjausta Pete olisi toivonut. Mielestäni totetutin kaiken mitä hän halusi, mutta palaute oli aina negatiivista. Koirakin on vielä niin kokematon että se hankaloitti tilannetta. Toisella puoliajalla sitten vähän rallateltiin. Siinäkin sitten tuli kommenttia minun ohjaustyylistä, jossa pyrin olemaan koiran edelleä. Eli jalat pitäisi saada kuriin ja antaakoiran irrota. Matonen oli niin pätevä että ihan harmitti se säätäminen. Halusin kuitenki osallistua sen takia, että Pete on kokenut bortsuohjaaja, ja haluan oppia tuon paimenohjauksen salat. Mieltä kuitenkin lämmitti se että Pete totesi lopussa Pitävänsä Madosta, ja että siitä kuullaan vielä.

Treeneistä jäi paha mieli senkin takia, että Mato ei jättänyt Peteä rauhaan koko 20min treenien aikana. Ei olla ennen oltu ohjatuissa treeneissä, joissa vieras ihminen, saatika mies seisoo vieressä. Vähän väliä kävi härppimässä lahkeissa, ja kerran nipsaisi Peteä pohkeesta ajakseen sen pois. Ärsyttävää!! Tätä esiintyy aina silloin kun olen palkannut koiran, ja keskustelen koutsin kanssa. Vieran ihmisen kosketus on yhä enemmän epämukavaa Madolle. Se saatta ihan vaan ohikävelevää imistä näykätä. Nameja syö mielellään toisilta, ja kosketustilanteet saadaan onnistumaan vain jos laitan sen näyttelyasentoon, eli persutan tilanteen näyttelytreeneissä tehtyyn harjoitukseen jossa palkka odottaa edellä. korvat on silti luimussa ja huomaan kuinka epävarma se on tilanteesta. Ohikulkijat eivät onneksi ole enää ongema, mutta vastaantulevat koirat kyllä. Remmiräyhääjänä vetää kierrokset tappiin, mutta jos on vapaana, ei koirassa ole juuri ongelmaa.

Tässä videota Peten treeneistä, ja samalla se ääliö-Mato.

Mato 11kk

One mind

Niilon kanssa ollaan nyt vihdoin ja viimein vakituisessa treeniryhmässä KASsilla. Kouluttaja on ulkopuolinen, Heidi-Maria Puolakka. Heti ekoissa treeneissä oli vain yksi ajatus, saada koira kulkemaan ja miten pystyn siihen vaikuttamaan. Eli maxilinjoja ja kovasti koiran odottelua. Niistä taitaa olla seuraavatkin treenit tehty.

Mato 10kk

4.10. Oli Activella ohjaustekniikkakurssi, joka perustui One Mind Dogsin ajatusmaailmaan. Kouluttajina Mikko ja Mari.

Matosella oli aluksi vaikeuksia keskittyä uudessa hallissa, ja tietysti remmirähjääjänä kun koiria vilisi ympärillä. No, oli se välillä hiljaakin, mutta kyllä sai taas hävetä sen käytöstä. Onneksi sentään keskittyi aina kun piti tehdä, vaikka treenit oli toteutettu niin että kaksi on yhtäaikaa kentällä ja lennosta vaihdot. Vaan heti kun silmä vältti se otti liikkuvan kohteen ja lähti ajamaan pois. Onneksi loppuakohden alkoi jo ymmärtää ettei se räyhääminen edistä mitään. Väsykin jo painoi pitkien treenien takia, ja jätinkin osan harjoituksista tekemättä, kun raasu nukahti kekselle treenikenttää.

Mutta olipa suorastaan virkistävää lähteä agilityssä taas sieltä ihan perusasioista, ja opettaa koiralle alusta alkaen kaikki perusteellisesti. Mudi oli oikein pätevä, ja suoriutui uusistakin asioista paremmin kuin kokeneet kisaajat. Se sai paljon kehuja koutseilta, kuinka fiksu eläin onkaan. Ääripäänä se kun otin ensmmäistä kertaa riman käyttöön, kun treenattiin niistoja. Siinä sitten pysähdyin leikittämään koiraa ja yks vaan tarjoaa on/offia rimalle. No eihän ne tassut kovin siinä pysyny, niin Matonen kokeili vielä josko äiti haluaisikin ne takajalat siivekkeelle. Kurssia on jäljellä vielä 3 kertaa, mutta viimeinen on vasta maaliskuussa. Seuraava joulukuussa, enkä malttais odottaa!!

Tässä videota kotiläksyistä. Paljon on vielä tekemättä..

Eilen sitten tuli korjattua se syntysyys jota olen potenut viimeisen vuoden ajan, eli Kataisen Harrsin treeneissä käyminen. Kuinka olenkin osannut olla menemättä Kuopion aikana hänen treeneihin? Olen menettänyt aika paljon ja ihan liikaa asioita.

Piti mennä Niilolla mutta ajattelin että eniten on opittavaa Jaffan kassa. Meillä meni tosi hyvin. Vähän liiankin, kun olin ohjauksellisesti kokoajan 6m edellä. Osoittain mun koirat on jo tottunu siihen, mutta toisaalta Jaffa ei edelleenkään lue kunnolla persjättöjä, vaan ohjautuu väärille esteille. Keskityttiin sitten vain siihen että liikun oikealla nopeudella ja edelleenkin odotan sitä koiraa. Yhdessä välissä Jafu keksi että takaakiertoon ei voi mennä. Uskomatonta kuinka se aina keksii näitä. Harrikin yritti sitä ohjata, mutta ei onnistunut. Siitä siis kotiläksy. Päästiin 33 esteen radalla (huom! meidän halli on 1/3 osa kisakentästä) loppuun asti, ja teemana oli toisaan ne persjätöt. Ihana Jaffa-pappa ♥

Nyt sitten yritän opetaa Jaffan juoksu A:n Harrin menetelmällä. Palaan siis asiaan.

Liero 10kk

Mudieläin jo 10 kuukautta! Tässäpä hieman videomateriaalia meidän puuhailuista. Olen siis keksinyt miten lähden etenemään kontaktitreenissä. Palattiin takaisin perusasoihin, ja opetin etupalkan erillä tavalla. Vielä ei oikein kestä lähetellä kovassa vireessä, mutta kokoajan enemmän ja enemmän keksittyy kiihkeänäkin.

Mulla on ollut yksi vapaa viikonloppu tänä syksynä, ja sen päätin viettää mökillä Louejoella.