Kauheasti asiaa jäänyt kertoilematta, mutta jos kuitenkin palataan näihin terveysasioihin ihan ekaksi.
Jaffan antipilottikuuri on ohi, eikä ainakaan vielä ole oireet palanneet. Ihanaa jos tämä vidoin autaisi!
Nyt vaan toinen mutta kuvioihin - sen selässä on patti! Ihon alla nimenomaan. Joko se on rasvapatti tai sitten se on siru. Tämökin vielä...
Uusi ruokavalio maistuu koirille, ja värjäymä alkaa vähitellen kadota. Jouluna sorruin ostamaan lahjaksi puruluita. Eilen Jaffa oli niin tekemisen puutteessa, että oli pakko antaa yksi. Koko iltahan siinä sitten meni jyrsiessä, molemmilla. Lisäksi agitreeneissä olen luistanut myös makuvesiin, kun haluan että koirat juo kunnolla. Tonnikalaliemi on aina tehonnut, mutta dietin takia en sitä ole voinut antaa.
Muita joululahjoja oli uusi Wubba Tugga Niilolle, joka kyllä samantien lopetti vinkumisen. Jaffalle uusi motivointipatukka, kun haluaisin kokeilla uudenlaista palkkaustyyliä, eli pallo saa nyt vähäksi aikaa jäädä.
Parisen viikkoa sitten oltiin OSTY:n järjestämällä agilitynkoulutuspäivällä. Activen hallissa ja vetäjänä Anna Kilpiä. Teemana oli ennakoiva ohjaus. Osallistuin molempien kanssa. Ehdittiin reenata 10+8min/koira, ja meille olisi riittänyt se pelkkä 10min kun rata ei mitenkään haastava ollut. joitain pieniä juttuja tuli reenattua, mutta nekin sujui ihan hyvin. Niiloa sain vetää perässä ja Jaffa loisti räväkkyydellään. Se kyllä tykkää!
Ainoa kulmakivi oli niistosokkariin ehtiminen, ja siihen tulokulma. Tätä vielä reenaillaan.
Tänään vielä ehdittiin agittaa Activella epiksien merkeissä. Niilon kanssa käytiin reenamassa tuota pohjaa kisaavien radalla.
Rata oli melko katastrofi, vaikkei se hankala ollutkaan. Ekalla pätkällä putki/aa-erottelu meni mönkään, mutta ei haittaa, eteenpäin! Sitten kun piti oikeasti mennä aalle, Niilo jäi alastulokontaktille vaikka käskytin pois. Siinä sitten huomasin mikä oli vialla... se kusi alleen. Ei nostanut jalkaa tai mitään. Hirveällä lorinalla vaan teki lammikon! No, koira kainaloon ja ulos tarpeille.
Eihän tämmöistä ole koskana käynyt. Mielestäni sen pissatin ihan kunnolla kun lenkkeiltiin. Aamulla juotin sen ihan kunnolla mutta olis luullu ehtivän tulla jo läpi.
Uusittiin rata, koska eihän siinä mitän reeniä tullut. Tällä kertaa ohjasin rennommin putkeen, ja onnistui! Niin myös loppu rata, joten nolla! Onnistuin itsekin tekemään koirasta nopean ohjausvalinnoilla, joten näitä pitäisi uskaltaa tehdä enemmän. Sijoituttiin toisiski :)
Tämmöisistä kisoista olisi kiva saada jotain muutakin muistoksi kuin ruusuke ja pokaali, jota en todellakaan enää tarvitsisi. Etenkin kun tuohon nyt meni se 10e. Ei voi kun sanoa että hyvä KAS ja meidän epikset! Eiks vaan kamut? ;)
30. joulukuuta 2012
18. joulukuuta 2012
Allergioita(ko)
Tarina alkaa siitä kun kävin näyttämässä eläinlääkärissä pari-kolme kuukautta sitten koirien ientulehduksia. Siitä kirjoitin jo jossain postauksessa. Jokatapauksessa lääkäri huomasi Jaffan tulehduksen eturauhasessa ja määräsi antibiotit. Kuuri tuli ja meni. Kuukausi lisää ja se ilmeni taas, joten lääkärissä käytiin tuossa 21.11.
Tällä kertaa otettiin kunnon näyte joka lähetettiin eteenpäin analysoitavaksi, mitä antibiotteja tuo tulehdus tarvitsee. Sen verran paha bakteerikanta nimittäin oli. Nyt Jaffa on siis biottikuurilla, ja hyvältä näyttää.
Sen sijaan tämä samainen lääkäri löysi tälläkin kertaa jotain epäilyttävää, nimittäin nenän alla on Jaffalla nykyään ollut ruskeaa värjäymää. Samoten lääkäri tarkasteli etutassuja, kun karva oli aivan ruskeaa.
Otti tassuista pienetä näytteet ja totesi että normaalia se ei ole. Mutta kuitenkin tärkeintä on ettei sieltä löytynyt hiivaa, vaan ihan pieniä allergian oireita kuulemma. Jaffa ei kuitenkaan ole koskaan tassuja syönyt ja sitä lääkäri vähän ihmetteli, kun pitäisi kutista.
Sanoin syöttäväni vain Acanaa, ja lääkäri totesi että moni koira on tälle ruoalle allerginen. Ruoka siis meni vaihtoon - Trovet hypoallergenic rice & rabbit. RC:tä mulle tarjottiin ekana mutta kieltäydyin. Tätä ruokaa on nyt syötetty kohta kuukausi, ja minusta parta alkaa olla pikkuhiljaa taas valkoisempi, tassuista en ota selvää.
Lääkäri määräsi myös lääkeshampoota nuihin tassuihin. Vaikeinta on vain se että aineen pitäsii vaikuttaa 10min, ja Jafu raukka vaan liukastelee ja yrittää nuolla saippuaa pois. Mun ennätys on nyt 5min...
Samana iltana sitten katselin Niilon läpi, sehän syö myös Acanaa. Huomasin samanalista värjäymää alahuulien karvoissa, keskellä kuonoa, sekä aavistus viiksissä. Tassuista enota selkoa, kun minusta ne on aina näyttäneet sille. Kamalintahan tässä on se että jos koirat ovat koko ikänsä olleet allergisia. Aina on rokotuksissa ja luustokuvissakin lääkärin kopeloitavana olleet, mutta nyt vasta joku fiksu sen huomasi!
Tämän vuoksi en nyt yhtään tiedä ketä uskoa, onko "oireet" rodunomaisia, onko ruoka täyttä paskaa vaionko mun koirat jollekin raaka-aineelle allergisia?
Kahden kuukauden välein olisi tarkoitus vaihtaa ruokavaliota, ja selvittää onko allergia jossain tietyssä eläimessä. Toisaalta, tämä ruoka maistuu molemmille hyvin, mutta Jaffa joutuu tätä syömään enemmän kuin kykenee, koska laihtuu vaan.
Vaikeinta on se että koirat ei saa nyt syödä mitään ylimääräristä. Ei edes puruluita!
Tällä kertaa otettiin kunnon näyte joka lähetettiin eteenpäin analysoitavaksi, mitä antibiotteja tuo tulehdus tarvitsee. Sen verran paha bakteerikanta nimittäin oli. Nyt Jaffa on siis biottikuurilla, ja hyvältä näyttää.
Sen sijaan tämä samainen lääkäri löysi tälläkin kertaa jotain epäilyttävää, nimittäin nenän alla on Jaffalla nykyään ollut ruskeaa värjäymää. Samoten lääkäri tarkasteli etutassuja, kun karva oli aivan ruskeaa.
Otti tassuista pienetä näytteet ja totesi että normaalia se ei ole. Mutta kuitenkin tärkeintä on ettei sieltä löytynyt hiivaa, vaan ihan pieniä allergian oireita kuulemma. Jaffa ei kuitenkaan ole koskaan tassuja syönyt ja sitä lääkäri vähän ihmetteli, kun pitäisi kutista.
Sanoin syöttäväni vain Acanaa, ja lääkäri totesi että moni koira on tälle ruoalle allerginen. Ruoka siis meni vaihtoon - Trovet hypoallergenic rice & rabbit. RC:tä mulle tarjottiin ekana mutta kieltäydyin. Tätä ruokaa on nyt syötetty kohta kuukausi, ja minusta parta alkaa olla pikkuhiljaa taas valkoisempi, tassuista en ota selvää.
Lääkäri määräsi myös lääkeshampoota nuihin tassuihin. Vaikeinta on vain se että aineen pitäsii vaikuttaa 10min, ja Jafu raukka vaan liukastelee ja yrittää nuolla saippuaa pois. Mun ennätys on nyt 5min...
Samana iltana sitten katselin Niilon läpi, sehän syö myös Acanaa. Huomasin samanalista värjäymää alahuulien karvoissa, keskellä kuonoa, sekä aavistus viiksissä. Tassuista enota selkoa, kun minusta ne on aina näyttäneet sille. Kamalintahan tässä on se että jos koirat ovat koko ikänsä olleet allergisia. Aina on rokotuksissa ja luustokuvissakin lääkärin kopeloitavana olleet, mutta nyt vasta joku fiksu sen huomasi!
Tämän vuoksi en nyt yhtään tiedä ketä uskoa, onko "oireet" rodunomaisia, onko ruoka täyttä paskaa vaionko mun koirat jollekin raaka-aineelle allergisia?
Kahden kuukauden välein olisi tarkoitus vaihtaa ruokavaliota, ja selvittää onko allergia jossain tietyssä eläimessä. Toisaalta, tämä ruoka maistuu molemmille hyvin, mutta Jaffa joutuu tätä syömään enemmän kuin kykenee, koska laihtuu vaan.
Vaikeinta on se että koirat ei saa nyt syödä mitään ylimääräristä. Ei edes puruluita!
2. joulukuuta 2012
Kahdet kisat
Viime viikonloppuna 24.11. käytiin kisaamassa OKK:lla kuplahallissa. Tuomarina Kari Jalonen.
Rimat oli tapissa ja Jaffa kävi kuumana...
Niilon tulokset
A (agility) 10 (-0,33) sij.20/22
- taisi tulla renkaasta kehikon läpi ja muurin palikat tippu ku jaakotin.
B (agility) 10 (+8,83) sij.13/34
- yksi kielto, kun me ei nuita välistävetoja oikein hallittu. Toista vitosta en muista.
Jaffan tulokset
A (agility) HYL
B (agility) 5 (-1,53) sij.3/25
- keppivirhe. Meni toiseen väliin avokulmassa.
C (hyppy) 5 (+3,36) sij.8/20
- sama virhe ku edellisessä.
Että semmosta. No, kävin sitten seuraavalla viikolla reenaamsaasa nuo kepit kuntoon. Jaffalle on erittäin vaikea hahmottaa tuota avokulmaa, se ei vain pääse siihen ekaa väliin. Väänsin hieman rautalangasta, niin johan alkoi upota kaaliin tuo kepeille meno.
************************************
Tänään sitten kisattiin KAS:lla Kuivasjärven kylmässä heppamaneesissa. Tahtoi olla kisainto vähän hakusessa, kun samaisena yönä oli lumi tullut maahan, ja pakkasta reilu 10 astetta.
Tuomarina Jari Tienhaara
Niilon tulokset
A (agility) 0 (+1,18) sij.2/9
- Pyörittelin sitä vähän turhaa, ja aikaa kului varmaan siksi. Tosin ihanneajat olivat muutenkin tiukilla.
B (agility) 0 (+4,34) sij.4/13
- Oltiin muutenvaan hitaita
C (hyppy) HYL
- Meni renkaan kehikosta, en korjannut. Lähinnä tarkoitus oli kokeilla miten voisin ohjata Jaffan.
Jaffan tulokset
A (agility) 0 (-0,04) sij.1/10 SERT-A
- Aivan mahtava rata, ja kepit meni vaikeasta kulmasta tosi hyvin. Vähän tietty oli alkuintoa vähän liikaa, kun muutama hyppy pääsi hieman valumaan, mutta se sentään kuunteli, ja irtosi! Jaffan ensimmäinen agiserti siis.
B (agility) HYL
- Hyppäsi aan alas tosi rumasti, joten otin uudestaan.
C (hyppy) HYL
- Omaa sössimistä. Rata olis ollu tosi kiva mutta en taas keskittyny tarpeeksi.
Siinä oli tämän vuoden kisat. Onneksi sain molemmille nuo luokkavoitot kerättyä. Nyt puuttuu enää tuplanollat kesän arvokisoja varten.
Rimat oli tapissa ja Jaffa kävi kuumana...
Niilon tulokset
A (agility) 10 (-0,33) sij.20/22
- taisi tulla renkaasta kehikon läpi ja muurin palikat tippu ku jaakotin.
B (agility) 10 (+8,83) sij.13/34
- yksi kielto, kun me ei nuita välistävetoja oikein hallittu. Toista vitosta en muista.
Jaffan tulokset
A (agility) HYL
B (agility) 5 (-1,53) sij.3/25
- keppivirhe. Meni toiseen väliin avokulmassa.
C (hyppy) 5 (+3,36) sij.8/20
- sama virhe ku edellisessä.
Että semmosta. No, kävin sitten seuraavalla viikolla reenaamsaasa nuo kepit kuntoon. Jaffalle on erittäin vaikea hahmottaa tuota avokulmaa, se ei vain pääse siihen ekaa väliin. Väänsin hieman rautalangasta, niin johan alkoi upota kaaliin tuo kepeille meno.
************************************
Tänään sitten kisattiin KAS:lla Kuivasjärven kylmässä heppamaneesissa. Tahtoi olla kisainto vähän hakusessa, kun samaisena yönä oli lumi tullut maahan, ja pakkasta reilu 10 astetta.
Tuomarina Jari Tienhaara
Niilon tulokset
A (agility) 0 (+1,18) sij.2/9
- Pyörittelin sitä vähän turhaa, ja aikaa kului varmaan siksi. Tosin ihanneajat olivat muutenkin tiukilla.
B (agility) 0 (+4,34) sij.4/13
- Oltiin muutenvaan hitaita
C (hyppy) HYL
- Meni renkaan kehikosta, en korjannut. Lähinnä tarkoitus oli kokeilla miten voisin ohjata Jaffan.
Jaffan tulokset
A (agility) 0 (-0,04) sij.1/10 SERT-A
- Aivan mahtava rata, ja kepit meni vaikeasta kulmasta tosi hyvin. Vähän tietty oli alkuintoa vähän liikaa, kun muutama hyppy pääsi hieman valumaan, mutta se sentään kuunteli, ja irtosi! Jaffan ensimmäinen agiserti siis.
B (agility) HYL
- Hyppäsi aan alas tosi rumasti, joten otin uudestaan.
C (hyppy) HYL
- Omaa sössimistä. Rata olis ollu tosi kiva mutta en taas keskittyny tarpeeksi.
Siinä oli tämän vuoden kisat. Onneksi sain molemmille nuo luokkavoitot kerättyä. Nyt puuttuu enää tuplanollat kesän arvokisoja varten.
22. marraskuuta 2012
Jyväskylä KV
Vuoden viimeinen näyttely Jaffalle takana...
Tuomari: Ian Rasmussen, Australia
Tulos: VAL ERI3 SA
Arvostelu suomennettuna: Maskuliinen koira oikeilla mittasuhteilla. Hyvä pään muoto, oikeat korvat. Suora ylälinja. Hyvä rintakehä. Hyvin kulmautunut. Hieman ahdas takaa mennessä, hyvä tullessa. Ok profiili.
Olin itse töissä koko päivän joten Riikka handlasi Jaffan rotukehässä. Siis ekaa kertaa se oli jonkun muun vietävänä, ja makkaran voimalla kuulemma tuli.
Uroksia oli 17 (joista Jafu vika) ja valioita 5, joten todella tyytyväinen saa olla. Sitä en tosin tiedä että miksi se oli takaa niin ahdas, kun en itse sitä huomaa.
Tuomari: Ian Rasmussen, Australia
Tulos: VAL ERI3 SA
Arvostelu suomennettuna: Maskuliinen koira oikeilla mittasuhteilla. Hyvä pään muoto, oikeat korvat. Suora ylälinja. Hyvä rintakehä. Hyvin kulmautunut. Hieman ahdas takaa mennessä, hyvä tullessa. Ok profiili.
Olin itse töissä koko päivän joten Riikka handlasi Jaffan rotukehässä. Siis ekaa kertaa se oli jonkun muun vietävänä, ja makkaran voimalla kuulemma tuli.
Uroksia oli 17 (joista Jafu vika) ja valioita 5, joten todella tyytyväinen saa olla. Sitä en tosin tiedä että miksi se oli takaa niin ahdas, kun en itse sitä huomaa.
1. marraskuuta 2012
Seinäjoki KV
Junalla kärryyteltiin Jaffan kanssa Seinäjoelle viime viikonloppuna.
Perjantaina Riikka tuli vähän treenaileman hotellille, kun sen oli tarkoitus esittää koira rotukehässä. Sitten käytiin pieni lenkki Seinöjoen pimeydessä seuranamme Safia silkki.
Lauantaina tulikin hieman mutkia matkaan, kun kello alkoi lähennellä sen verta että urosten avoin luokka alkaisi (3 kokiraa), mutta Safian kehä oli edelleen kesken, eli Riikka oli jumissa kehässä. No, soittoa parille tyypille mutta eihän siinä melussa kukaan kuule mitään.
Minun kehässä oli juuri meneillään pieni tauko ja tuomari kysyi että mitä minä oikein hermoilen, niin sanoin että en saa koiralleni handleria ja sen pitäis olla kohta kehässä. Tuomari sanoi että mene nyt herran tähden siitä! Löin pöydälle kasan SA-ruusukkeita ja kirjuri nosteli värilappuja sen aikaa kun olisin poissa. Hirvitti hieman, mutta en voinut muutakaan. Onneksi en ollut poissa kun 5 minuuttia, ja kerkesin juuri ja juuri pyörittämään isommat luokat.
Eli nyt siis siihen kun olin poissa... urosten avoin luokka oli juuri alkamassa kun saavuin parsoneiden kehälle. Sihteeri huuteli koiria kehään mutta ketään ei kuulunut, joten kaikki kolme koiraa olivat poissa. Ei muutako kehään sitten. Valioita oli kolmesta paikalla kaksi. Jaffa oli vähän liian innoissaan kun pääsi häkistä ulos ja nyt sen pitäisi vaan seistä paikallaan. Tähän väliin voinen siis mainita että koira esiintyi kuin unelma!! Ehkä parhaiten mitä se on ikinä esiintynyt.
Nopea visiitti pöydällä, tuomari spannasi koiran alas ja sitten tarkasteltiin liikkeitä. Erinomainen ja se pieni sievä pinkki ruusuke kouraan. Kilpailuluokassa tultiin lopulta toiseksi. En tiedä olisinko saanut juosta taas lujempaa?
Yksi vetsku kävi vielä kehässä ja sitten parhaan uroksen valinta. Siellä oli yhteensä viisi koiraa.
Tuomari siirsi valiot jonon edelle ja siinä oli järjestys. Jaffan sijoitus PU2 ja ähäkuti eli varaCACIB.
Ette arvaakkaan minkälaisen karvataistelun minä kävin! Samalla viikolla koiralla oli vielä kalju niska ja 5cm pitka karva muuten. Menetin yöuneni, kun tiesin että se pitäisi kyniä, ja se ei ole kiva kun Jaffa omaa aika voimakkaan pigmenttinahan. Ei muuta ku veitsi käteen ja sahaamaan karvaa halki. Pahaa teki mutta pakko mikä pakko. Loppujenlopuksi siitä tuli aina kiva. Paljo lähti karvaa ihan kokonaisena, mutta nyt tiedän mitä se veitsellä trimmaaminen oikeasti tekee karvalle. Siinä on nyt lyhyt karkea sänki, niin ei tunnu aivan pumpulilta. Halusin kuulla vain kuulla että karva ei vaikuttanut sijoitukseen, näin ainakin uskon. Odotin todellakin jotain EH:ta, mutta yllätyin suuresti ettei tuomari mikään nipo ollut.
Tuomari Mats Lindborg, Ruotsi
Tulos VAL-ERI2 SA PU2
Arvostelu suomennettuna
Hyvät mittasuhteet, riittävä luusto, hyvänmuotoinen pää. Hyvä lantio, silmät ja korvat. Erinomainen kaula ja selkä. Tarpeeksi hyvä kroppa. Hyvät jalat ja tassut. Normaalit kulmaukset. Hyvät liikkeet. Hyvässä karvassa.
Jaffa oli aivan raivona mulle kun laitoin sen suoraan häkkiin kehästä tultuani. Se huusi ku syötävä, mutta onneksi rauhottui pian, vaikka pieni piippaus vielä kävi. Raukka.
Sunnuntaina Jaffa kävi myös JH-kehässä, mutta ilman sijoitusta koska oli (ylläri) itkenyt mun perään...
Perjantaina Riikka tuli vähän treenaileman hotellille, kun sen oli tarkoitus esittää koira rotukehässä. Sitten käytiin pieni lenkki Seinöjoen pimeydessä seuranamme Safia silkki.
Lauantaina tulikin hieman mutkia matkaan, kun kello alkoi lähennellä sen verta että urosten avoin luokka alkaisi (3 kokiraa), mutta Safian kehä oli edelleen kesken, eli Riikka oli jumissa kehässä. No, soittoa parille tyypille mutta eihän siinä melussa kukaan kuule mitään.
Minun kehässä oli juuri meneillään pieni tauko ja tuomari kysyi että mitä minä oikein hermoilen, niin sanoin että en saa koiralleni handleria ja sen pitäis olla kohta kehässä. Tuomari sanoi että mene nyt herran tähden siitä! Löin pöydälle kasan SA-ruusukkeita ja kirjuri nosteli värilappuja sen aikaa kun olisin poissa. Hirvitti hieman, mutta en voinut muutakaan. Onneksi en ollut poissa kun 5 minuuttia, ja kerkesin juuri ja juuri pyörittämään isommat luokat.
Eli nyt siis siihen kun olin poissa... urosten avoin luokka oli juuri alkamassa kun saavuin parsoneiden kehälle. Sihteeri huuteli koiria kehään mutta ketään ei kuulunut, joten kaikki kolme koiraa olivat poissa. Ei muutako kehään sitten. Valioita oli kolmesta paikalla kaksi. Jaffa oli vähän liian innoissaan kun pääsi häkistä ulos ja nyt sen pitäisi vaan seistä paikallaan. Tähän väliin voinen siis mainita että koira esiintyi kuin unelma!! Ehkä parhaiten mitä se on ikinä esiintynyt.
Nopea visiitti pöydällä, tuomari spannasi koiran alas ja sitten tarkasteltiin liikkeitä. Erinomainen ja se pieni sievä pinkki ruusuke kouraan. Kilpailuluokassa tultiin lopulta toiseksi. En tiedä olisinko saanut juosta taas lujempaa?
Yksi vetsku kävi vielä kehässä ja sitten parhaan uroksen valinta. Siellä oli yhteensä viisi koiraa.
 |
| (c) Hanna Vainionpää |
Ette arvaakkaan minkälaisen karvataistelun minä kävin! Samalla viikolla koiralla oli vielä kalju niska ja 5cm pitka karva muuten. Menetin yöuneni, kun tiesin että se pitäisi kyniä, ja se ei ole kiva kun Jaffa omaa aika voimakkaan pigmenttinahan. Ei muuta ku veitsi käteen ja sahaamaan karvaa halki. Pahaa teki mutta pakko mikä pakko. Loppujenlopuksi siitä tuli aina kiva. Paljo lähti karvaa ihan kokonaisena, mutta nyt tiedän mitä se veitsellä trimmaaminen oikeasti tekee karvalle. Siinä on nyt lyhyt karkea sänki, niin ei tunnu aivan pumpulilta. Halusin kuulla vain kuulla että karva ei vaikuttanut sijoitukseen, näin ainakin uskon. Odotin todellakin jotain EH:ta, mutta yllätyin suuresti ettei tuomari mikään nipo ollut.
 |
| (c) Hanna Vainionpää |
Tulos VAL-ERI2 SA PU2
Arvostelu suomennettuna
Hyvät mittasuhteet, riittävä luusto, hyvänmuotoinen pää. Hyvä lantio, silmät ja korvat. Erinomainen kaula ja selkä. Tarpeeksi hyvä kroppa. Hyvät jalat ja tassut. Normaalit kulmaukset. Hyvät liikkeet. Hyvässä karvassa.
Jaffa oli aivan raivona mulle kun laitoin sen suoraan häkkiin kehästä tultuani. Se huusi ku syötävä, mutta onneksi rauhottui pian, vaikka pieni piippaus vielä kävi. Raukka.
Sunnuntaina Jaffa kävi myös JH-kehässä, mutta ilman sijoitusta koska oli (ylläri) itkenyt mun perään...
24. lokakuuta 2012
Maitohappoja
Tästä on jo viikko aikaa, mutta yritetääs muistella.
Viikonloppu Niina-Liina Linnan koulutuksessa, molempien koirien kanssa. Olin sitten tyhmä enkä toivonut koiria eri ryhmiin, vaan samaan jouduttiin. Onneksi siinä oli 40min väliä kuitenkin vuorojen välissä, että ehti hetken huilia. Yksi koira reenasi aina 20min, joka tuntui ikuisuudelta.
Radassa oli 41 estettä, mutta itse esteitä taisi olla 14, joka hankaloitti muistamista. Tutustuin lauantaina kuitenkin vain 23 ensimmäistä estettä, koska tuohon saakka rata oli teknisesti haastavampi kuin loput radasta.
Aloitin Niilon kanssa. Meillä meni mielestä ni tosi hyvin. Koiralla oli potkua kokoajan, ja se oikeasti jakoi revittää. Niinu kuitenkin antoi vinkkejä miten tuosta pullataikinasta saisi terävämmän koiran. Se kehui koiran esteosaamista, nimenomaan hypyillä, joten helpotti kuulla että turha työ tässä ei ole mennyt hukkaan.
Ainoa kohta jota hinkattiin tosissan oli tulo poispäinkääntöön. Kulma oli haastava, mutta onneksi Niilo pelastaa tämmöisissä ohjauksissa, kun lukee esteitä niin hyvin. Vähän liiankin hyvin toisinaan, kun aluksi oli vaikea saada sitä tulemaan minua kohti, kun haki hyppyä kokoajan takaakiertona. Tähän saatiin vinkkejä, kun totesin muutenkin että tuo koira ei toimi tämänkaltaisissa tilanteissa. Päästiin siis esteelle 18.
Sitten Jaffa. Samat tohinat, ja se poispäinkääntö, argh! Lopulta totesin että reenaan tämän kotiläksynä, kun ei se oikein mennyt nappiin. No, en ole vieläkään saanut aikaiseksi...
Oltais päästy radassa pitkällekin, mutta yhtäkkiä kuulen takaa huuden KOIRA! Ja eiköhän Niilo tule sieltä ilmoisena häntää heiluttaen. Oli mokoma mennyt uudesta kestävän oloisesta kevythäkistä katon kautta läpi.
Sunnuntaina jatkettiin siitä mihin jäätiin, eli tutustuin loppurataan. Ainoa huono puoli oli se että olin koko kropalta jumissa. Vaikka venyttelin ja tein kunnon loppuverkat, jäi kunnollinen nesteytys tekemättä, vaikka urheilujuomia litkinkin. Totesin vaan ratojen jälkeen aina että ei tämä mun kunto ole sitä mitä se ennen oli.
Niilon radoista ei juuri kommentoitavaa ole, kuin se että päästiin ihan loppuun saakka!
Jaffan radalla Niinu huomautti sen kepeistä. Keskusteltiin niistä tovi ja päädyttiin siihen että alan reenaamaan niitä enemmän. Palkkaan vain nopeista, räjähdysmäisistä kepeistä.
Toisekseen takaakierto + päällejuoksu ei oikeen onnannu. Eipä tuo kyllä viime kisoissakaan ihan putkeen menny. vVideolta näkee että olen tuhottoman myöhässä...tämä vielä reenataan.
Viikonlopun aikana opin vauhdin säätelyitä, en oikeastaan muuta.
Viikonloppu Niina-Liina Linnan koulutuksessa, molempien koirien kanssa. Olin sitten tyhmä enkä toivonut koiria eri ryhmiin, vaan samaan jouduttiin. Onneksi siinä oli 40min väliä kuitenkin vuorojen välissä, että ehti hetken huilia. Yksi koira reenasi aina 20min, joka tuntui ikuisuudelta.
Radassa oli 41 estettä, mutta itse esteitä taisi olla 14, joka hankaloitti muistamista. Tutustuin lauantaina kuitenkin vain 23 ensimmäistä estettä, koska tuohon saakka rata oli teknisesti haastavampi kuin loput radasta.
Aloitin Niilon kanssa. Meillä meni mielestä ni tosi hyvin. Koiralla oli potkua kokoajan, ja se oikeasti jakoi revittää. Niinu kuitenkin antoi vinkkejä miten tuosta pullataikinasta saisi terävämmän koiran. Se kehui koiran esteosaamista, nimenomaan hypyillä, joten helpotti kuulla että turha työ tässä ei ole mennyt hukkaan.
Ainoa kohta jota hinkattiin tosissan oli tulo poispäinkääntöön. Kulma oli haastava, mutta onneksi Niilo pelastaa tämmöisissä ohjauksissa, kun lukee esteitä niin hyvin. Vähän liiankin hyvin toisinaan, kun aluksi oli vaikea saada sitä tulemaan minua kohti, kun haki hyppyä kokoajan takaakiertona. Tähän saatiin vinkkejä, kun totesin muutenkin että tuo koira ei toimi tämänkaltaisissa tilanteissa. Päästiin siis esteelle 18.
Sitten Jaffa. Samat tohinat, ja se poispäinkääntö, argh! Lopulta totesin että reenaan tämän kotiläksynä, kun ei se oikein mennyt nappiin. No, en ole vieläkään saanut aikaiseksi...
Oltais päästy radassa pitkällekin, mutta yhtäkkiä kuulen takaa huuden KOIRA! Ja eiköhän Niilo tule sieltä ilmoisena häntää heiluttaen. Oli mokoma mennyt uudesta kestävän oloisesta kevythäkistä katon kautta läpi.
Sunnuntaina jatkettiin siitä mihin jäätiin, eli tutustuin loppurataan. Ainoa huono puoli oli se että olin koko kropalta jumissa. Vaikka venyttelin ja tein kunnon loppuverkat, jäi kunnollinen nesteytys tekemättä, vaikka urheilujuomia litkinkin. Totesin vaan ratojen jälkeen aina että ei tämä mun kunto ole sitä mitä se ennen oli.
Niilon radoista ei juuri kommentoitavaa ole, kuin se että päästiin ihan loppuun saakka!
Jaffan radalla Niinu huomautti sen kepeistä. Keskusteltiin niistä tovi ja päädyttiin siihen että alan reenaamaan niitä enemmän. Palkkaan vain nopeista, räjähdysmäisistä kepeistä.
Toisekseen takaakierto + päällejuoksu ei oikeen onnannu. Eipä tuo kyllä viime kisoissakaan ihan putkeen menny. vVideolta näkee että olen tuhottoman myöhässä...tämä vielä reenataan.
Viikonlopun aikana opin vauhdin säätelyitä, en oikeastaan muuta.
8. lokakuuta 2012
9 startin rupeama
KAS kisat Virpiniemessä 6.-7.10. Tuomari Timo Vertanen
Lauantai aamupäivä lähti käyntiin jo kakkosluokasta, kun sain extemporee ohjata hyppyradalla wecoca Viskin Red Guard's Snowy Charm. Tämä koirakko on pitkään ollut mun ryhmässä, ja kerran treeneissä kokeilin sitä. Mitään muuta kokemusta tämän koiran ohjaamisesta ei ole, joten mututuntumalla mentiin. Onneksi Viski on suhteellisen varma menijä, joten rata sujui oikein hyvin.
Hienointa oli se että sain koiran pysymään lähdössä ongelmitta (Viski kun tahtoo aina pannan irrottamisen jälkeen vaan ampaista lähtöön.) Yhtään rimaakaan ei tippunut, mutta loppusuoralla ohjaajan moka. En tajunnut että renkaalla oli sille joku käsky, joten koira juoksi sen ohi. Tulos 5 sij.2. Ehkä minä kuitenin saan vielä jonain päivänä Viskiä ohjata.
Sitten päästiin katselemaan miltä kolmosluokan radat näyttivätkään, ja kivalta näytti, niinkuin koko viikonlopun. Ehdottomasti tälle tuomarille vielä jonain päivänä!
Niilon rata meni muuten hyvin mutta kun piti lähettää koira kaukaa hypylle, se ei kääntynyt sivusuunnassa, vaan pyörähti ympäri ja palasi hypyn takaisin, jotenka hylky.
Jaffan radalta tuloksena kymppi. En edes enää muista mitään muuta kuin että ärsytti ohjata sitä. Ei ollut mitään mielenkiintoa.
Toinen rata oli hypäri. Alku oli vaikea, mutta molempien radoilla onnistuivat saksalaiset yms. jotenka nollathan siitä repästiin. Jaffa jopa sijoittui toiseksi. Jos olisin kannustanut koiraa kepeillä, oltais ehkä kiritty se kaksi sekuntia joka olisi tarvittu voittoon, mutta tärkeintä että ihanneajat alittuivat roimasti.
Sunnuntaina eka rata oli ihan mielenkiinotinen alultaa, kun koira piti työntää muurille takaakiertoon, ja tehdä siihen samalla päällejuoksu. No, Niilo ei tullut yli, joten vitonen tulokseksi. Tyytyväinen olin jaakotuksiin joita tuli tehtyä peräti kolme peräkkäin. Jaffa ei reagoinut näihin yhtä hyvin, mutta onnistui kuitenkin.
Päätin siis tehdä samat kuviot Jaffanki kanssa. Muurin päällejuoksu oli kyllä ihan mielenkiintosen näkönen, ku vaan vedin koiran siitä yli (pelotti Niilon mokailun jälkeen). Kuva siitä alempana. Jaffalle siis nolla ja jälleen sijoitus 2. Ero voittajaan 0,80 sekuntia!!
Toinen rata oli ehkä helpoin koskaan näkemäni kolmosten rata. Aivan ihania linjoja ja sai juosta, pitää rytmin kokoajan samana sekä karjua koiralle. Nyt siis oli mahdollisuus Jaffan tuplanollaan.
Niilo oli jo aivan puhki viikonlopusta. Se ei enää jaksanut syttyä enne rataa, ja sen huomasi menostakin. Vähän sai vetää taas perässa, mutta sentään se juoksi, ja rimat pysy ylhäällä. Tulos 0 ja alle ihanteen.
Varmoin mielein mentiin siis Jaffan kanssa radalle, mutta mitä tapahtuikaan ennen aata? Sama persjättö, minkä tein Niilolle ei tehonnutkaan Jaffaan, vaan se jäi mun selän taakse, jolloin aloin latelemaan sille estekäskyjä joista mikään ei tainnut liittyä kontaktiesteeseen :D Koira hämmentyi ja tuli aasta ohi. Voi että turhauttaa tommonen. Olisin ihan hyvin voinut vaikka takaaleikata sen aan...
Kuvia kisoista otti Seppo Jounio.
Laitan videota joskus.
Lauantai aamupäivä lähti käyntiin jo kakkosluokasta, kun sain extemporee ohjata hyppyradalla wecoca Viskin Red Guard's Snowy Charm. Tämä koirakko on pitkään ollut mun ryhmässä, ja kerran treeneissä kokeilin sitä. Mitään muuta kokemusta tämän koiran ohjaamisesta ei ole, joten mututuntumalla mentiin. Onneksi Viski on suhteellisen varma menijä, joten rata sujui oikein hyvin.
Hienointa oli se että sain koiran pysymään lähdössä ongelmitta (Viski kun tahtoo aina pannan irrottamisen jälkeen vaan ampaista lähtöön.) Yhtään rimaakaan ei tippunut, mutta loppusuoralla ohjaajan moka. En tajunnut että renkaalla oli sille joku käsky, joten koira juoksi sen ohi. Tulos 5 sij.2. Ehkä minä kuitenin saan vielä jonain päivänä Viskiä ohjata.
Sitten päästiin katselemaan miltä kolmosluokan radat näyttivätkään, ja kivalta näytti, niinkuin koko viikonlopun. Ehdottomasti tälle tuomarille vielä jonain päivänä!
Niilon rata meni muuten hyvin mutta kun piti lähettää koira kaukaa hypylle, se ei kääntynyt sivusuunnassa, vaan pyörähti ympäri ja palasi hypyn takaisin, jotenka hylky.
Jaffan radalta tuloksena kymppi. En edes enää muista mitään muuta kuin että ärsytti ohjata sitä. Ei ollut mitään mielenkiintoa.
Toinen rata oli hypäri. Alku oli vaikea, mutta molempien radoilla onnistuivat saksalaiset yms. jotenka nollathan siitä repästiin. Jaffa jopa sijoittui toiseksi. Jos olisin kannustanut koiraa kepeillä, oltais ehkä kiritty se kaksi sekuntia joka olisi tarvittu voittoon, mutta tärkeintä että ihanneajat alittuivat roimasti.
Sunnuntaina eka rata oli ihan mielenkiinotinen alultaa, kun koira piti työntää muurille takaakiertoon, ja tehdä siihen samalla päällejuoksu. No, Niilo ei tullut yli, joten vitonen tulokseksi. Tyytyväinen olin jaakotuksiin joita tuli tehtyä peräti kolme peräkkäin. Jaffa ei reagoinut näihin yhtä hyvin, mutta onnistui kuitenkin.
Päätin siis tehdä samat kuviot Jaffanki kanssa. Muurin päällejuoksu oli kyllä ihan mielenkiintosen näkönen, ku vaan vedin koiran siitä yli (pelotti Niilon mokailun jälkeen). Kuva siitä alempana. Jaffalle siis nolla ja jälleen sijoitus 2. Ero voittajaan 0,80 sekuntia!!
Toinen rata oli ehkä helpoin koskaan näkemäni kolmosten rata. Aivan ihania linjoja ja sai juosta, pitää rytmin kokoajan samana sekä karjua koiralle. Nyt siis oli mahdollisuus Jaffan tuplanollaan.
Niilo oli jo aivan puhki viikonlopusta. Se ei enää jaksanut syttyä enne rataa, ja sen huomasi menostakin. Vähän sai vetää taas perässa, mutta sentään se juoksi, ja rimat pysy ylhäällä. Tulos 0 ja alle ihanteen.
Varmoin mielein mentiin siis Jaffan kanssa radalle, mutta mitä tapahtuikaan ennen aata? Sama persjättö, minkä tein Niilolle ei tehonnutkaan Jaffaan, vaan se jäi mun selän taakse, jolloin aloin latelemaan sille estekäskyjä joista mikään ei tainnut liittyä kontaktiesteeseen :D Koira hämmentyi ja tuli aasta ohi. Voi että turhauttaa tommonen. Olisin ihan hyvin voinut vaikka takaaleikata sen aan...
Kuvia kisoista otti Seppo Jounio.
27. syyskuuta 2012
Kun porsas liisi voittoon
Tämä postaus kertoo OKK:n kisoista 22.9. ja siitä kuinka ilhminen yllättyy parhaiten silloin kun sitä vähiten odottaa.
Niilon rata meni hyvin, vaikka siellä oli muutama hitaanlainen kohta, eikä keppikulma ollut helpoimmasta päästä. No, kepit meni hyvin kun menin ottamaan koiran sinne vastaan. Sen sijaan välistäveto ei ylläri toiminut. Koira lähti väkisellä esteen toiselle puolelle, ihan vaan siksi että sai käydä siellä, ja totella karjumistani vasta jälkeenpäin. Niin siinä kävi, ja radan jälkeen lähdin kiroamaan metsään kuinka mikään ei toiminut. Tulin takaisin lenkiltä, laitoin koiran häkkiin ja menin katselemaan tuloksia. No, katsokaa vaikka itse mitä näin edessäni:
Säikähdin - kuului iso kiljahdus, sen jälkeen tuli kyynel silmään ja lopulta tajusin että tuomari oli sokea!
Sitten piti yrittää keskittyä Jaffan ratoihin. Ohjasin radan ihan samalla lailla kuin Niilollekin, ja nollahan sieltä tuli! vieläpä ihan mukavalla aliajalla, mutta sijoitus taisi olla 5.
Toisesta radasta voisin sanoa että vitonen loppusuoralta tulleesta riman pudotuksesta ei voisyyttää kuin koiraa, joka lähti aalta huolimattomasti. Aika oli nopein kaikista medeistä, mutta lopulta sij.4.
Oli tuossa päivässä muutakin turhauttavaa, nimittäin en ilmoittanut Niiloa toiselle radalle ollenkaan, koska se tuppaa perseilemään kepit aina toisella radalla. Arvatkaapa sitä tunnetta kun tajusin ettei radalla ollutkaan keppejä!! Niin ja tietenkään ei ole yhtään videota...
Niilon rata meni hyvin, vaikka siellä oli muutama hitaanlainen kohta, eikä keppikulma ollut helpoimmasta päästä. No, kepit meni hyvin kun menin ottamaan koiran sinne vastaan. Sen sijaan välistäveto ei ylläri toiminut. Koira lähti väkisellä esteen toiselle puolelle, ihan vaan siksi että sai käydä siellä, ja totella karjumistani vasta jälkeenpäin. Niin siinä kävi, ja radan jälkeen lähdin kiroamaan metsään kuinka mikään ei toiminut. Tulin takaisin lenkiltä, laitoin koiran häkkiin ja menin katselemaan tuloksia. No, katsokaa vaikka itse mitä näin edessäni:
 |
| Kattokaa nyt sitä! Mun pieni porsas ♥ |
Toisesta radasta voisin sanoa että vitonen loppusuoralta tulleesta riman pudotuksesta ei voisyyttää kuin koiraa, joka lähti aalta huolimattomasti. Aika oli nopein kaikista medeistä, mutta lopulta sij.4.
Oli tuossa päivässä muutakin turhauttavaa, nimittäin en ilmoittanut Niiloa toiselle radalle ollenkaan, koska se tuppaa perseilemään kepit aina toisella radalla. Arvatkaapa sitä tunnetta kun tajusin ettei radalla ollutkaan keppejä!! Niin ja tietenkään ei ole yhtään videota...
19. syyskuuta 2012
RIP Elmo
Elmo oli hyvä lapsuudenystävä, vain vuoden minua nuorempi.
Nyt se pääsi jahtaamaan hiiriä vihreämmille niityille ♥
Nyt se pääsi jahtaamaan hiiriä vihreämmille niityille ♥
 |
| Vappuna 2012 |
5. syyskuuta 2012
Kahdeksan startin rupeama
Olipahan taas viikonloppu! Kisailtiin kassin kisoissa Virpiniemessä.
LAUANTAI aamu alkoi mölliradan tuomarointina. Siitä seuraavaksi tuomaria sihteeröimään ja lopulta koirat aamulenkille. Hienostihan nuo jaksoi häkissä odotella. Kylmäkään ei tullut kun oli kymmenenen takkia päällekäin.
Kolmosten tuomarina toimi Jarmo Jämsä.
A-rata oli agilityrata, ja samalla seuramestaruuskisa. Tulos siis piti tehdä että edes jotain pystyi saavuttamaan.
Niilo hyllytti jo neljännen hypyn jälkeen, kun huomasi kentän toisessa päässä puomin.
Jaffa hyllytti myös loppusuoralla, kun putki ja puomi olivat vierekäin. Koira valitis siis putken puomin sijasta.
Hypäri oli kinkkinen, mutta vauhtia otin lentävällä lähdöllä (tämä tuomari kun ei ihanneajoissa tingi).
Niilolle sain kuin sainkin väännettyä sen nollan, mutta harmillisesti 0,68 sekuntiä yliaikaa. Mielestäni koiralla oli oikeasti vauhtia, eikä se pahemmin kaartanut. Toisinkuin Jaffa, jolle myös nolla kuitenkin 1,56 aliajalla. Eli toinen SM-nolla jee!
SUNNUNTAIna sama härdelli kisapaikan pystytyksen kanssa. Tällä kertaa ilma oli sen verta kylmempi että vein koirat sisätiloihin häkkiin.
Tällä kertaa tuomarina toimi Mika Moilanen.
Ensimmäinen agirata oli erittäin kinkkinen aloitukseltaan. Nollat olivat harvassa, ja vain koira joka oikeasti osasi hakea kepit aan vierstä pytstyi siitä selviytymään (muunmoassa muutama maxi oli aika hieno). Minä tiesin että Niiloa ei aan ohi viedä, mutta videoltakin huomaa että mulla oli turhan kiire siihen keppiväliin. olisi pitänyt ottaa aikaisemmin haltuun.
Jaffan rata meni paremmin, mutta harmillisesti vedin koiran jotenkin tuosta keppejä ennen olevalta hypyltä ohi, joten tuloksena vitonen 0,55 aliajalla.
Toinen agirata oli ihana! Suoraa, suoraa, ja yksi kinkkinen valssi. Niilon kanssa pitäisi varmaan tuota suoraan menemistä rajoittaa, kun se ei aina hallitse itseään :D tuloksena hylkäys.
En tiedä oliko nuo kepit radan lopussa taktinen veto tuomarilta, mutta Jaffa ainakin räjähti radan aikana. Se varasti lähdön, ja ei ottanut puomin kontaktia. Jokatapauksessa se oli aivan liekeissä, ja kepeille mennessä jo niin kuumana ettei kyvennyt keskittymään. Minullakin kävi siinä mielessä, kun koira haukahteli keppien ajan, että nyt ei hyvää seuraa. Viimeinen keppi jäi ottamatta, mutta oltiin me nopeita! 5,60 aliaikaa.
Ihme ja kumma Jaffa oli se kisojen yllättäjä. Ei puhettakaan motivaation puutteesta tai haisteluista radan aikana. Sen kanssa oli aivan ihana kisata <3 :=":" br="br" ihan="ihan" kiva="kiva" niiloki="niiloki" no="no" oli="oli" se="se">
LAUANTAI aamu alkoi mölliradan tuomarointina. Siitä seuraavaksi tuomaria sihteeröimään ja lopulta koirat aamulenkille. Hienostihan nuo jaksoi häkissä odotella. Kylmäkään ei tullut kun oli kymmenenen takkia päällekäin.
Kolmosten tuomarina toimi Jarmo Jämsä.
A-rata oli agilityrata, ja samalla seuramestaruuskisa. Tulos siis piti tehdä että edes jotain pystyi saavuttamaan.
Niilo hyllytti jo neljännen hypyn jälkeen, kun huomasi kentän toisessa päässä puomin.
Jaffa hyllytti myös loppusuoralla, kun putki ja puomi olivat vierekäin. Koira valitis siis putken puomin sijasta.
Hypäri oli kinkkinen, mutta vauhtia otin lentävällä lähdöllä (tämä tuomari kun ei ihanneajoissa tingi).
Niilolle sain kuin sainkin väännettyä sen nollan, mutta harmillisesti 0,68 sekuntiä yliaikaa. Mielestäni koiralla oli oikeasti vauhtia, eikä se pahemmin kaartanut. Toisinkuin Jaffa, jolle myös nolla kuitenkin 1,56 aliajalla. Eli toinen SM-nolla jee!
SUNNUNTAIna sama härdelli kisapaikan pystytyksen kanssa. Tällä kertaa ilma oli sen verta kylmempi että vein koirat sisätiloihin häkkiin.
Tällä kertaa tuomarina toimi Mika Moilanen.
Ensimmäinen agirata oli erittäin kinkkinen aloitukseltaan. Nollat olivat harvassa, ja vain koira joka oikeasti osasi hakea kepit aan vierstä pytstyi siitä selviytymään (muunmoassa muutama maxi oli aika hieno). Minä tiesin että Niiloa ei aan ohi viedä, mutta videoltakin huomaa että mulla oli turhan kiire siihen keppiväliin. olisi pitänyt ottaa aikaisemmin haltuun.
Jaffan rata meni paremmin, mutta harmillisesti vedin koiran jotenkin tuosta keppejä ennen olevalta hypyltä ohi, joten tuloksena vitonen 0,55 aliajalla.
Toinen agirata oli ihana! Suoraa, suoraa, ja yksi kinkkinen valssi. Niilon kanssa pitäisi varmaan tuota suoraan menemistä rajoittaa, kun se ei aina hallitse itseään :D tuloksena hylkäys.
En tiedä oliko nuo kepit radan lopussa taktinen veto tuomarilta, mutta Jaffa ainakin räjähti radan aikana. Se varasti lähdön, ja ei ottanut puomin kontaktia. Jokatapauksessa se oli aivan liekeissä, ja kepeille mennessä jo niin kuumana ettei kyvennyt keskittymään. Minullakin kävi siinä mielessä, kun koira haukahteli keppien ajan, että nyt ei hyvää seuraa. Viimeinen keppi jäi ottamatta, mutta oltiin me nopeita! 5,60 aliaikaa.
Ihme ja kumma Jaffa oli se kisojen yllättäjä. Ei puhettakaan motivaation puutteesta tai haisteluista radan aikana. Sen kanssa oli aivan ihana kisata <3 :=":" br="br" ihan="ihan" kiva="kiva" niiloki="niiloki" no="no" oli="oli" se="se">
28. elokuuta 2012
Piirinmestaruudet
25.8.-26.8. kisattiin OKK:lla.
Ensin oli Niilon agirata. Tuomarina elpi.
Muuten hyvä mutta eka rima tippu. Tai no oli siinä paljon huonoakin. Koira ei pysähtyny kontakteille, ja minun liikkuminen tökki. Huomatkaa esim. muurin jälkeinen hyppy jossa tein jaakotuksen vaikka tarkoitus oli tehdä persjättö, mutta onneksi koira on niin hidas että ehtii siinä ajatellakin.
Sitten oli vuorossa joukkuekilpailut. Niilo tunaroi kepit, mutta en sitten korjannut. Tottakai ne ois pitäny korjata! Joten hylky, mutta muu rata meni oikein hyvin. Joukkue olisi ollut toinen jos olisin korjannut, että ei vituta ei.
Sitten Jaffa. Samaisilla kepeillä koira lakoi lahnaksi, jotenpitit hulluna kannustaa. Sitten huomasin että muutama askel olisi pitänyt olla edellä seuraavaa hyppyä ajatellen, mutta en ollut joten koira viilettää täysiä esteelle väärästä suunnasta. Minun ajatusmoka siis. Tälle joukkuelle myös hylky.
Sunnuntaina petrattiin.
Tuomarina Sari Mikkilä.
Niilon hypäri oli oikein hyvä. Putkijarrutuksia saisin harrastaa mutta en kehtaa noin hitaalla koiralla.
Tuloksena Niilon ensimmäinen aliaikainen nolla! -3,14. sij.10
Jaffan hypäri oli odotetusti vauhdikkaampi, mutta hyvä sekin. Kaarreltiin hieman mutta nolla sieltä pärähti.
Tuloksena Jaffan ensimmäinen nolla kolmosista! -4,52 sij.8
Sitten oli vuorossa agirata.
Niilo tuli ohi keinulta, ja lopussa kepit tuottii jälleen ongelmia. Nyt minä aloin korjailemaan, mutta neljännellä kerralla kun tuli vielä viimeisenkin keppivälin pois, annoin olla ja suoraan maaliin. Se ei saanut rytmiä päälle ja jätti keppejä pujottelematta. Laitetaan väsymyksen piikkiin. Mutta ihmeellistä on se että koira teki saman edellisenäkin päivänä, että tunaroi toisella radalla kepit. Tällä kertaa koira sentään pysähtyi kontakteille.
Jaffan rata kulki pitkästä aikaa hyvin. Samanlaista menoa kuin reeneissä, eikä sellaista takkuilevaa väkisin tekemistä. Edelleen kuitenkin huomaa että tuo koira ei saa hermojaan kasaan kisapaikalla, ja sen huomaa radalla. 9 hypyllä nokka kävi maassa ja pyörähti ympäri ennen hyppäämistä, joten siitä tuli kielto. Harmi sinänsä kun muu rata meni täydellisesti. Koira otti kontaktit ja aikaakin jäi vaikka muille jaettavaksi.
Tulos 5 aikaa ja sijoitusta en muista.
Jaffan tulos kokonaiskilpailussa riiti sijalle 7! Tasokkaita koiria oli hirveä määrä kisaamassa, joten saa olla tyytyväinen.
PS. Jaffa on ilmoitettu Seinäjoelle.
Ensin oli Niilon agirata. Tuomarina elpi.
Muuten hyvä mutta eka rima tippu. Tai no oli siinä paljon huonoakin. Koira ei pysähtyny kontakteille, ja minun liikkuminen tökki. Huomatkaa esim. muurin jälkeinen hyppy jossa tein jaakotuksen vaikka tarkoitus oli tehdä persjättö, mutta onneksi koira on niin hidas että ehtii siinä ajatellakin.
Sitten oli vuorossa joukkuekilpailut. Niilo tunaroi kepit, mutta en sitten korjannut. Tottakai ne ois pitäny korjata! Joten hylky, mutta muu rata meni oikein hyvin. Joukkue olisi ollut toinen jos olisin korjannut, että ei vituta ei.
Sitten Jaffa. Samaisilla kepeillä koira lakoi lahnaksi, jotenpitit hulluna kannustaa. Sitten huomasin että muutama askel olisi pitänyt olla edellä seuraavaa hyppyä ajatellen, mutta en ollut joten koira viilettää täysiä esteelle väärästä suunnasta. Minun ajatusmoka siis. Tälle joukkuelle myös hylky.
Sunnuntaina petrattiin.
Tuomarina Sari Mikkilä.
Niilon hypäri oli oikein hyvä. Putkijarrutuksia saisin harrastaa mutta en kehtaa noin hitaalla koiralla.
Tuloksena Niilon ensimmäinen aliaikainen nolla! -3,14. sij.10
Jaffan hypäri oli odotetusti vauhdikkaampi, mutta hyvä sekin. Kaarreltiin hieman mutta nolla sieltä pärähti.
Tuloksena Jaffan ensimmäinen nolla kolmosista! -4,52 sij.8
Sitten oli vuorossa agirata.
Niilo tuli ohi keinulta, ja lopussa kepit tuottii jälleen ongelmia. Nyt minä aloin korjailemaan, mutta neljännellä kerralla kun tuli vielä viimeisenkin keppivälin pois, annoin olla ja suoraan maaliin. Se ei saanut rytmiä päälle ja jätti keppejä pujottelematta. Laitetaan väsymyksen piikkiin. Mutta ihmeellistä on se että koira teki saman edellisenäkin päivänä, että tunaroi toisella radalla kepit. Tällä kertaa koira sentään pysähtyi kontakteille.
Jaffan rata kulki pitkästä aikaa hyvin. Samanlaista menoa kuin reeneissä, eikä sellaista takkuilevaa väkisin tekemistä. Edelleen kuitenkin huomaa että tuo koira ei saa hermojaan kasaan kisapaikalla, ja sen huomaa radalla. 9 hypyllä nokka kävi maassa ja pyörähti ympäri ennen hyppäämistä, joten siitä tuli kielto. Harmi sinänsä kun muu rata meni täydellisesti. Koira otti kontaktit ja aikaakin jäi vaikka muille jaettavaksi.
Tulos 5 aikaa ja sijoitusta en muista.
Jaffan tulos kokonaiskilpailussa riiti sijalle 7! Tasokkaita koiria oli hirveä määrä kisaamassa, joten saa olla tyytyväinen.
PS. Jaffa on ilmoitettu Seinäjoelle.
18. elokuuta 2012
Niilo 3v
Heh, unohdin koirani syntymäpäivät. No, parempi pari päivää myöhässä kuin ei ollenkaan. Itseasiassa muistelen että juuri 13.8. taisin nyppiä koiran parran kokonaan pois, että josko se olis hyvä lahja?
Nyt se näyttää lähinnä rotalta, tai joltain nartulta. Äitinsä näkönen se kyllä on.
Jaffan kuuri loppui tänän. Ell sanoi että jos ei auta niin pitää mennä uusiin testeihin. Katellaan nyt että mitä oireita ilmenee.
Nyt se näyttää lähinnä rotalta, tai joltain nartulta. Äitinsä näkönen se kyllä on.
Jaffan kuuri loppui tänän. Ell sanoi että jos ei auta niin pitää mennä uusiin testeihin. Katellaan nyt että mitä oireita ilmenee.
7. elokuuta 2012
Kuopio KV
Ilmoitin koiran vain perjantaille, koska ajattelin että olen muina päivinä töissä. No, olisihan tuo onnistunut kehäillä kaikki päivät. Vähän sattui huonot tuomarit vaan viikonlopulle, että ei sinänsä jäänyt harmittamaan.
Tuomari ei oikein koirasta tykännyt. Tuloksena VAL-ERI1 SA PU3 Sanoi että liian iso pää. Arvostelusta saikin siten lukea päinvastaista. Kaksi ekaa olivat kyllä pikkusia, aivan eri linjaa mitä Jaffa, mutta nuoria koiria molemmat, että varmaan siksi antoi sen SA:n. Toisaalta olisi voinut olla antamattakin, kun ei halunnut vara cacibia Jaffalle antaa, vaikka se oli mahdollista saada :o Enpä minä sillä olisi mitään tehnytkään.
Koira lähti sitten kehien jälkeen takaisin kyydillä kotiin, ja minä jäin mökkeilemään Kuopioon.
Kotiin palatessani jostain syystä aloin tarkastelemaan koirien purukalustoa. Sieltä löytyi suhteellisen pahat ientulehdukset. Tänään sitten oli aika Eläinkliniikalle, jossa ilmeni jotain aivan toista vaivaa. Ientulehdusta ei enää ollut kovin pahasti, mutta eläinlääkäri osasi yhdistää oireet ja otti koirilta esinahasta näytteet. Jaffalla oli kuulemma pahakin bakteerikasvusto siellä, ja tulehdusta. Niilolla myös mutta huomattavasti lievempänä. Jaffalle siis antibiottikuuri, ja molemmille alapäänhuuhtelulääkkeet, sekä hampaisiin desinfiointiainetta. Lisänä vielä maitohappobakteereja. Että ihan kivan pussukan kanssa kotiudutiin. Olihan tuo aikakin että Jaffassa jotain vikaa olisi. Koskaan sen kanssa ei oo tarvinu lekuriin mennä sairauden takia.
Nyt vain harmittaa kun agility jää vähän tauolle, edelleen. Activella alkaisi syyskausi, ja piirimestaruudet lähestyisi myös seuramestaruuksian kera. Riippuu miten Jaffa parantuu.
Tuomari ei oikein koirasta tykännyt. Tuloksena VAL-ERI1 SA PU3 Sanoi että liian iso pää. Arvostelusta saikin siten lukea päinvastaista. Kaksi ekaa olivat kyllä pikkusia, aivan eri linjaa mitä Jaffa, mutta nuoria koiria molemmat, että varmaan siksi antoi sen SA:n. Toisaalta olisi voinut olla antamattakin, kun ei halunnut vara cacibia Jaffalle antaa, vaikka se oli mahdollista saada :o Enpä minä sillä olisi mitään tehnytkään.
Koira lähti sitten kehien jälkeen takaisin kyydillä kotiin, ja minä jäin mökkeilemään Kuopioon.
Kotiin palatessani jostain syystä aloin tarkastelemaan koirien purukalustoa. Sieltä löytyi suhteellisen pahat ientulehdukset. Tänään sitten oli aika Eläinkliniikalle, jossa ilmeni jotain aivan toista vaivaa. Ientulehdusta ei enää ollut kovin pahasti, mutta eläinlääkäri osasi yhdistää oireet ja otti koirilta esinahasta näytteet. Jaffalla oli kuulemma pahakin bakteerikasvusto siellä, ja tulehdusta. Niilolla myös mutta huomattavasti lievempänä. Jaffalle siis antibiottikuuri, ja molemmille alapäänhuuhtelulääkkeet, sekä hampaisiin desinfiointiainetta. Lisänä vielä maitohappobakteereja. Että ihan kivan pussukan kanssa kotiudutiin. Olihan tuo aikakin että Jaffassa jotain vikaa olisi. Koskaan sen kanssa ei oo tarvinu lekuriin mennä sairauden takia.
Nyt vain harmittaa kun agility jää vähän tauolle, edelleen. Activella alkaisi syyskausi, ja piirimestaruudet lähestyisi myös seuramestaruuksian kera. Riippuu miten Jaffa parantuu.
26. heinäkuuta 2012
Oulu & Kemi KV
Noniin! 2/3 suomen näyttelyistä käytynä tälle vuodelle.
Nyt täytyy vaan kommentoida että kaikkia ei voi miellyttää.
Oulun intti oli vuorossa ensimmäisenä. Oltais käyty Piteåssakin, mutta tämävuotinen Kreikan reissu ei aivan sattunut samalle päivälle kuin viimevuotinen. Tällä kertaa kone saapui Ouluun vasta la aamuna, joten aivan ei keritty. No, oli sentään ilta aikaa laittaa koira kuosiin seuraavaksi aamuksi Äimärautiolle. Niin ja Niilokin piti kyniä kun se meni juniorhandleriin.
Parsoneita oli ilmoitettu 29, ja valio uroksia oli 4.
Tuomari Seymour Steven H Australiasta tykkäsi vähän eri tyyppisestä kuin Jaffa, mutta pitihän sille erinomainen antaa kun "onhan se sentään valio", pyh!
well balanced dog, in good condition. Very good masculine head, nice eyes.
Front is a little weak. Ribecage is easy to span. Topline and tailset is good. Good hard coat.
Profilegait is good. Neads a little more extension in front. VAL-ERI4
Hyvä arvostelu kaikenkaikkiaan, mutta niinhän se on että tuon koiran etujalat on ainainen ongelma esitettäessä. Tällä kertaa valitsin esitystavaksi vapaan esityksen, jossa seison koiran takana, ja koira katseli isukkia yleisössä. En siis nähnyt oliko etujalat taas rungon alla, mutta mielestäni se seisoi ihan ryhdikkäästi.
Tämä tuomari olisi tykännyt aivan varmasti Niilosta :D
Seuraavana viikonloppuna oli vuorossa Kemi. Tähän näyttelyyn panostin enemmän ehostamiseen. Kuvien perusteella koira näytti aivan kamalalta Oulussa, joten sakset heiluivat perjantaina, sekä la iltana.
Kävin lauantaina jo etukäteen näyttelypaikalla kun kirjoitin yhden kehän. Siinä kehässä riittäisikin kerrottavaa, mutta jätetään se marttakerhon puitavaksi ;)
Hanne ja keskarivillis Tito yöpyivät meillä, joten aamulla pakattiin kamat autoon ja suunnattiin ihanan vihreälle näyttelypaikalle.
Parsoneita oli ilmoitettuna 9, joista 8 oli uroksia. Valiouroksia oli kaksi.
Tuomari Leni Finne Suomesta oli hyvälä päällä kehässä, ja pusutteli jopa Jaffaa pöydällä :D Saipa Jaffa kuunnella myös vaakkuvan pehmoankan ääniä.
Oikeat mittasuhteet. Sopiva luusto. Hyvä kuono-osa ja purenta. Hyvät silmät ja korvat, kaula ja ylälinja. Riittävä eturinta. Hieman lyhyt ja pysty olkavarsi. Oikean mallinen rintakehä.
Hieman jyrkkä lantio. Oikea askelpituus. VAL ERI1 SA PU2 VA-CACIB
Voitettiin toinen valiouros. PU-kehässä oli kolme urosta (valiot, ja avoin). Tuomari kierrättää meidät kerran ympäri (olisi pitänyt ottaa tässä vaiheessa tilaa, koska liikuin tosi hitaasti), ja menee sihteereiden kanssa höpisemään minuuteiksi. Kohta hän tulee takaisin ja ilmoittaa että VAK2 liikkui nyt paremmin, joten voittaa PU:n. En ollut uskoa korviani, sillä valkoinen nauha viuhahti aivan silmieni alta! Kuinka lähellä se vimeinen CACIB oikein olikaan?!?
No, tätä nämä näyttelyt ovat. Aina sa jännittää vaikka voitto tuntuisi kuinka itsestäänselvyydeltä tahansa.
ROP-kehässä esitin Tallitontun Bellan, joka ei olisi oikein vieraan tädin kanssa halunnut esiintyä, mutta onneksi sain sen hetkeksi kävelemään, ja tuomari oli ymmärtäväinen, ja ojensi punaisen ruusukkeen.
Onnitelut Marikalle tuplavoitosta!
Läheltä liippasi mutta toivotaan että Kuopiossa liippaa vielä lähempää :) Ei jaksaisi enää kauaa metsästää.
Näyttelyiden välillä käytiin OKK:n iltakisoissa Niilon kanssa yhdellä hypärillä. Tuloksena meidän eka nolla, tosin 0,04 yliajalla :( No, tulihan tuota taas kaarreltua. sij.6/30 Kiitos Sarille videosta!
Nyt täytyy vaan kommentoida että kaikkia ei voi miellyttää.
Oulun intti oli vuorossa ensimmäisenä. Oltais käyty Piteåssakin, mutta tämävuotinen Kreikan reissu ei aivan sattunut samalle päivälle kuin viimevuotinen. Tällä kertaa kone saapui Ouluun vasta la aamuna, joten aivan ei keritty. No, oli sentään ilta aikaa laittaa koira kuosiin seuraavaksi aamuksi Äimärautiolle. Niin ja Niilokin piti kyniä kun se meni juniorhandleriin.
Parsoneita oli ilmoitettu 29, ja valio uroksia oli 4.
Tuomari Seymour Steven H Australiasta tykkäsi vähän eri tyyppisestä kuin Jaffa, mutta pitihän sille erinomainen antaa kun "onhan se sentään valio", pyh!
well balanced dog, in good condition. Very good masculine head, nice eyes.
Front is a little weak. Ribecage is easy to span. Topline and tailset is good. Good hard coat.
Profilegait is good. Neads a little more extension in front. VAL-ERI4
Hyvä arvostelu kaikenkaikkiaan, mutta niinhän se on että tuon koiran etujalat on ainainen ongelma esitettäessä. Tällä kertaa valitsin esitystavaksi vapaan esityksen, jossa seison koiran takana, ja koira katseli isukkia yleisössä. En siis nähnyt oliko etujalat taas rungon alla, mutta mielestäni se seisoi ihan ryhdikkäästi.
Tämä tuomari olisi tykännyt aivan varmasti Niilosta :D
 |
| Kuva - Heli Kangas |
Kävin lauantaina jo etukäteen näyttelypaikalla kun kirjoitin yhden kehän. Siinä kehässä riittäisikin kerrottavaa, mutta jätetään se marttakerhon puitavaksi ;)
Hanne ja keskarivillis Tito yöpyivät meillä, joten aamulla pakattiin kamat autoon ja suunnattiin ihanan vihreälle näyttelypaikalle.
Parsoneita oli ilmoitettuna 9, joista 8 oli uroksia. Valiouroksia oli kaksi.
Tuomari Leni Finne Suomesta oli hyvälä päällä kehässä, ja pusutteli jopa Jaffaa pöydällä :D Saipa Jaffa kuunnella myös vaakkuvan pehmoankan ääniä.
Oikeat mittasuhteet. Sopiva luusto. Hyvä kuono-osa ja purenta. Hyvät silmät ja korvat, kaula ja ylälinja. Riittävä eturinta. Hieman lyhyt ja pysty olkavarsi. Oikean mallinen rintakehä.
Hieman jyrkkä lantio. Oikea askelpituus. VAL ERI1 SA PU2 VA-CACIB
Voitettiin toinen valiouros. PU-kehässä oli kolme urosta (valiot, ja avoin). Tuomari kierrättää meidät kerran ympäri (olisi pitänyt ottaa tässä vaiheessa tilaa, koska liikuin tosi hitaasti), ja menee sihteereiden kanssa höpisemään minuuteiksi. Kohta hän tulee takaisin ja ilmoittaa että VAK2 liikkui nyt paremmin, joten voittaa PU:n. En ollut uskoa korviani, sillä valkoinen nauha viuhahti aivan silmieni alta! Kuinka lähellä se vimeinen CACIB oikein olikaan?!?
No, tätä nämä näyttelyt ovat. Aina sa jännittää vaikka voitto tuntuisi kuinka itsestäänselvyydeltä tahansa.
ROP-kehässä esitin Tallitontun Bellan, joka ei olisi oikein vieraan tädin kanssa halunnut esiintyä, mutta onneksi sain sen hetkeksi kävelemään, ja tuomari oli ymmärtäväinen, ja ojensi punaisen ruusukkeen.
Onnitelut Marikalle tuplavoitosta!
Läheltä liippasi mutta toivotaan että Kuopiossa liippaa vielä lähempää :) Ei jaksaisi enää kauaa metsästää.
15. heinäkuuta 2012
Agirotu + kettuja
Onpas minulla ollut kiireinen elämä viimeaikoina! Viime viikon loma Kreikan auringon alla ei yhtään edistänyt aikomustani päivittää blogia, mutta nyt ryhdistäydyn taas hetkeksi!
Käytiin siis tsekkaamassa agirotu Kuopiossa kesä-heinäkuun vaihteessa.
Minä idiootti en ollut kunnolla katsonut viikonlopun ohjelmaa, vaan sokeana ilmoitin koirat pelkkään epäivralliseen hömpänpömppä joukkueeseen. Siellä me sitten shillailtiin pe ilta ja koko lauantaipäivä. Sunnuntaillekin olisi ollut mahdollista ottaa vaikk amitä kivaa mutta en onnistunut edes jälki-ilmoittautumaan.
Yövyin koirien kanssa kaksi yötä teltassa, joka ei ollut kyllä mitään ruusuill atanssimista. Koirat nukkui tosi hyvin, ja lämmitti mua makkarin sisällä, mutta se lämpötilojen vaihtelu ja vesisade vei kyllä unet.
Sunnuntaina siis oli molemmat koirat kilpailevien joukkueissa. Radat oli molemmille tosi mukavia.
Lennosta lähtemistä olisi kyllä pitänyt hieman harjoitella, mutta ihan ok ne sujuivat.
Niilon kanssa tehtiin todella nopeaa rataa, mutta virhepisteitä sateli sitten loppusuoralla, kun koira kompastui okserin rimaan, ja rengas koitui siitä syystä kohtaloksi (meni taas kehikosta).
Parsoneiden Metsästäjät joukkue sijoittui kuitenkin hienosti 12/54!!
Medien rataantutustumisessa taivas repesi totaalisesti, eikä itse radallakaan kovin kuivaa ollut. Jaffa oli kuumana enen lähtöä, mutta peräti ihan hallittavissa kuitenkin. Radalla oli kuumana myös, mutta keskittyi äärimmäisen hyvin! Yhtään ei hajut vieneet mukanaan, vaan reagoi kaikkeen hyvin.
Virhe tuli 7 hypyltä kun en ohjannut tarpeeksi hyvin, joten kielto. Sitten tuli todella typerä moka kepeiltä, kun valssasin heti niiden jälkeen, ja koira ei ottanut viimeistä väliä. Tästä syystä, kun sitä ei korjannut niin tuli isot rangaistukset. Itse en siis edes nähnyt tätä virhettä.
Parsoneiden Pomppivat pastorit sijoittui myös kahdenneksitoista!
Heti seuraavana päivänä lähdettiin luolatreeneihin, kun niihin kerrankin pääsi!
Jaffa harjoitteli taas ahdinkoa. Tälläkertaa se emni paremmin, mutta ongelma on siinä että se ei malta laittaa itseään sivuttain, jotta mahtuisi paremmin. Nyt se vaan kiljuu ja yrittää ahtautua ryömimällä. Mutta heti kun putken laittaa sivuttain (eli asentoon jossa koiran pitäisi mennä) se vaan sujahtaa läpi ketulle. Eli nyt vaan pitäisi reenata tuota sivuttain menemistä. Ehdotuksia?!
Niilo oli vähän onneton sytyttelyssä :D Se on käynyt viimeksi 9kk ikäisenä (nyt 2,5v).
Häntä meni kyllä kippuraan heti ku päästiin halliin, mutta ei mukamas ollut näkevinäänkään. Yltiösosiaalisena se vaan meni moikkaamaan kaikki katsojat, ja jatkoi sitten kierrosta hallia ympäri.
Sitten kun minä menin lähemmäksi, se alkoi tuhista, ja lopulta haukkua, kun kettu liikkui ekan kerran.
Mitä lähemmäksi menin sitä lähemmäksi tuli koirakin. kun aloin kehua näkyi ikenetkin, ja otti katsekontaktia kettuun. Se kettumies sano että pitää vielä reenata, koska ottaa minusta turvaa, mutta muuten menee jo tosi lähelle.
Käytiin siis tsekkaamassa agirotu Kuopiossa kesä-heinäkuun vaihteessa.
Minä idiootti en ollut kunnolla katsonut viikonlopun ohjelmaa, vaan sokeana ilmoitin koirat pelkkään epäivralliseen hömpänpömppä joukkueeseen. Siellä me sitten shillailtiin pe ilta ja koko lauantaipäivä. Sunnuntaillekin olisi ollut mahdollista ottaa vaikk amitä kivaa mutta en onnistunut edes jälki-ilmoittautumaan.
Yövyin koirien kanssa kaksi yötä teltassa, joka ei ollut kyllä mitään ruusuill atanssimista. Koirat nukkui tosi hyvin, ja lämmitti mua makkarin sisällä, mutta se lämpötilojen vaihtelu ja vesisade vei kyllä unet.
Sunnuntaina siis oli molemmat koirat kilpailevien joukkueissa. Radat oli molemmille tosi mukavia.
Lennosta lähtemistä olisi kyllä pitänyt hieman harjoitella, mutta ihan ok ne sujuivat.
Niilon kanssa tehtiin todella nopeaa rataa, mutta virhepisteitä sateli sitten loppusuoralla, kun koira kompastui okserin rimaan, ja rengas koitui siitä syystä kohtaloksi (meni taas kehikosta).
Parsoneiden Metsästäjät joukkue sijoittui kuitenkin hienosti 12/54!!
Medien rataantutustumisessa taivas repesi totaalisesti, eikä itse radallakaan kovin kuivaa ollut. Jaffa oli kuumana enen lähtöä, mutta peräti ihan hallittavissa kuitenkin. Radalla oli kuumana myös, mutta keskittyi äärimmäisen hyvin! Yhtään ei hajut vieneet mukanaan, vaan reagoi kaikkeen hyvin.
Virhe tuli 7 hypyltä kun en ohjannut tarpeeksi hyvin, joten kielto. Sitten tuli todella typerä moka kepeiltä, kun valssasin heti niiden jälkeen, ja koira ei ottanut viimeistä väliä. Tästä syystä, kun sitä ei korjannut niin tuli isot rangaistukset. Itse en siis edes nähnyt tätä virhettä.
Parsoneiden Pomppivat pastorit sijoittui myös kahdenneksitoista!
Heti seuraavana päivänä lähdettiin luolatreeneihin, kun niihin kerrankin pääsi!
Jaffa harjoitteli taas ahdinkoa. Tälläkertaa se emni paremmin, mutta ongelma on siinä että se ei malta laittaa itseään sivuttain, jotta mahtuisi paremmin. Nyt se vaan kiljuu ja yrittää ahtautua ryömimällä. Mutta heti kun putken laittaa sivuttain (eli asentoon jossa koiran pitäisi mennä) se vaan sujahtaa läpi ketulle. Eli nyt vaan pitäisi reenata tuota sivuttain menemistä. Ehdotuksia?!
Niilo oli vähän onneton sytyttelyssä :D Se on käynyt viimeksi 9kk ikäisenä (nyt 2,5v).
Häntä meni kyllä kippuraan heti ku päästiin halliin, mutta ei mukamas ollut näkevinäänkään. Yltiösosiaalisena se vaan meni moikkaamaan kaikki katsojat, ja jatkoi sitten kierrosta hallia ympäri.
Sitten kun minä menin lähemmäksi, se alkoi tuhista, ja lopulta haukkua, kun kettu liikkui ekan kerran.
Mitä lähemmäksi menin sitä lähemmäksi tuli koirakin. kun aloin kehua näkyi ikenetkin, ja otti katsekontaktia kettuun. Se kettumies sano että pitää vielä reenata, koska ottaa minusta turvaa, mutta muuten menee jo tosi lähelle.
19. kesäkuuta 2012
Agility SM
Jyväskylä ja Tikkakoski olivat viime viikonlopun kohteemme. Molemmat pojat pääsivät kisaamaan lauantaina seuran joukkueisiin. Käytiin jo perjantaina illalla piipahtamassa kisapaikalla ja pystyttämässä tukikohta. Ahtaalta näytti ja telttapaikkaa saikin hakea melko kauan.
Yövyttiin Metsärannalla pienessä mökissä ja aamulla aikaisin oltiin jo kannustamassa ensimmäisiä starttaajia, ja tietysti katsastamassa radat, joita sitten spekuloitiin ja kyylättiin pahimmat virheet ;)
Jo yhdeksän aikaan aurinko alkoi tuntua. Lämpötila nousi kokoajan, ja taivaalla ei näkynyt yhden yhtä pilven hattaraa, tai edes tuulen virettä joka olisi oloa helpottanut.
Jaffa starttasi kassin joukkueesta toisena. Rata oli oikein hyvä meille. Olin jo valmistautunut pahimpaan, koska Tienhaaran radat eivät yleensä herätä kovin suurta hilpeyttä, mutta tällä kertaa ei radalla nähty kuin yksi vaikea osuus jossa tulokset tehtiin.
Ennen rataa kastelin koiran ja pidin teltassa mahdollisimman kauan. Yritin sytytellä koiraa mutta ei se jaksanut. Teki se pari harjoitus hyppyä hyvällä vireellä ja aika lailla tämän jälkeen lähdettiin radalle.
Vauhti ei päätä huimannut mutta se sentään juoksi. Aalta ei tahtonut tulla alas ja kepit madeltiin. Suoralla osuudella sitten tapahtui se mitä odotinkin, eli nokka maassa! Tässä kohtaa yleensä vain odotan että koira otta akontaktin, ja suorinta tietä maaliin, mutta eihän arvokisoissa voi ottaa tahallista hylkyä. Siispä paniikinomainen karjahnus koiralle ja taas mentiin.
Puomin kontaktilla unohdin etsi käskyn, koska jouduin erkanemaan koirasta, mutta varmistin vaan sivu silmällä että se koskee kontaktin. Sitten tein suunnitelma B:n, eli huonomman vaihtoehdon 13 hypylle. Ajattelin vaan että en häpeä taas silmiä päästäni kun koiran keskittyminen herpaantuisi takaaleikkauskesta, joten päädyin valssaamaan. Loppu menikin hyvin.
Ainoa miinus oli nyt vaan se että vedin kontaktit läpi. Tuolla vauhdilla se oli pakko tehdä, ja lopulta saatiinkin 2,12 sekuntia yliaikaa, mutta se nolla! Tämä olikin joukkueen paras tulos.
KAS MEDI joukkue sij. 24/54
Niilon kanssa oltiinkin vasta finaaliradalla myöhään iltapäivällä. Kolmen kierroksen jälkeen KAS oli sijalla neljä, ja siinä vaiheessa paineet alkoivat kasaantua niskaan. Jos tehtäisi nolla, mahdollisuudet mitalleille olivat hyvät. Mietin rataa kuitenkin liikaa, ja se kostautui juuri ennen lähtöä, kun aloin oikeasti hermoilla. Kuumuus ja jännitys eivät olleen hyvä yhdistelmä, kun tuntu että pyörryn!
Eka hermoileun aihe oli kepit, mutta niissä sisäänmeno onnistui kuitenkin hyvin. Sitten olisi pitänyt tehdä persjättö (kootut jossittelut), kun piti tehdä tooosi loiva valssi, ja olinkin ohjata koiran suoraan puomille. Keinu tuli koiran eteen liian myöhään, joten ohi meni. Tätä se on kyllä harrastanut ennenkin (muunmoassa viime keskiviikkona kisoissa), mutta melko äkkiä oltiin jo takaisin keinulla.
Hermoilu selvästi vaikutti koiraan. Se loppu radalla katseli yleisöä ja veteli kaarroksia, joten käskytys oli kovaa. Rengas onneksi meni ongelmitta, kun sitäkin hermoilin. Tuloksena 5 ja jotain 10 sekuntia yliaikaa. Joukkueen tulos oli lopulta 10/60, että kai tuohonkin saa olla ylpeä? Olihan nämä koiran ekat 3lk kisat sen keskiviikon läpijuoksun lisäksi. Jaffan kanssa noin haastava rata ei todennäkoisesti olisi onnistunut.
En siis kestänyt painetta, ja etenkään sitä yleisömäärää!
Täytyisi varmaan harrastaa noita etelän kisoja, kun eihän täälläpäin ole yleisönä kuin ratahenkilöt.
Hieno oli silti kokemus! Parin vuoden päästä toivottavasti uudestaan :)
Yövyttiin Metsärannalla pienessä mökissä ja aamulla aikaisin oltiin jo kannustamassa ensimmäisiä starttaajia, ja tietysti katsastamassa radat, joita sitten spekuloitiin ja kyylättiin pahimmat virheet ;)
Jo yhdeksän aikaan aurinko alkoi tuntua. Lämpötila nousi kokoajan, ja taivaalla ei näkynyt yhden yhtä pilven hattaraa, tai edes tuulen virettä joka olisi oloa helpottanut.
Jaffa starttasi kassin joukkueesta toisena. Rata oli oikein hyvä meille. Olin jo valmistautunut pahimpaan, koska Tienhaaran radat eivät yleensä herätä kovin suurta hilpeyttä, mutta tällä kertaa ei radalla nähty kuin yksi vaikea osuus jossa tulokset tehtiin.
Ennen rataa kastelin koiran ja pidin teltassa mahdollisimman kauan. Yritin sytytellä koiraa mutta ei se jaksanut. Teki se pari harjoitus hyppyä hyvällä vireellä ja aika lailla tämän jälkeen lähdettiin radalle.
Vauhti ei päätä huimannut mutta se sentään juoksi. Aalta ei tahtonut tulla alas ja kepit madeltiin. Suoralla osuudella sitten tapahtui se mitä odotinkin, eli nokka maassa! Tässä kohtaa yleensä vain odotan että koira otta akontaktin, ja suorinta tietä maaliin, mutta eihän arvokisoissa voi ottaa tahallista hylkyä. Siispä paniikinomainen karjahnus koiralle ja taas mentiin.
Puomin kontaktilla unohdin etsi käskyn, koska jouduin erkanemaan koirasta, mutta varmistin vaan sivu silmällä että se koskee kontaktin. Sitten tein suunnitelma B:n, eli huonomman vaihtoehdon 13 hypylle. Ajattelin vaan että en häpeä taas silmiä päästäni kun koiran keskittyminen herpaantuisi takaaleikkauskesta, joten päädyin valssaamaan. Loppu menikin hyvin.
Ainoa miinus oli nyt vaan se että vedin kontaktit läpi. Tuolla vauhdilla se oli pakko tehdä, ja lopulta saatiinkin 2,12 sekuntia yliaikaa, mutta se nolla! Tämä olikin joukkueen paras tulos.
KAS MEDI joukkue sij. 24/54
Niilon kanssa oltiinkin vasta finaaliradalla myöhään iltapäivällä. Kolmen kierroksen jälkeen KAS oli sijalla neljä, ja siinä vaiheessa paineet alkoivat kasaantua niskaan. Jos tehtäisi nolla, mahdollisuudet mitalleille olivat hyvät. Mietin rataa kuitenkin liikaa, ja se kostautui juuri ennen lähtöä, kun aloin oikeasti hermoilla. Kuumuus ja jännitys eivät olleen hyvä yhdistelmä, kun tuntu että pyörryn!
Hermoilu selvästi vaikutti koiraan. Se loppu radalla katseli yleisöä ja veteli kaarroksia, joten käskytys oli kovaa. Rengas onneksi meni ongelmitta, kun sitäkin hermoilin. Tuloksena 5 ja jotain 10 sekuntia yliaikaa. Joukkueen tulos oli lopulta 10/60, että kai tuohonkin saa olla ylpeä? Olihan nämä koiran ekat 3lk kisat sen keskiviikon läpijuoksun lisäksi. Jaffan kanssa noin haastava rata ei todennäkoisesti olisi onnistunut.
En siis kestänyt painetta, ja etenkään sitä yleisömäärää!
Täytyisi varmaan harrastaa noita etelän kisoja, kun eihän täälläpäin ole yleisönä kuin ratahenkilöt.
Hieno oli silti kokemus! Parin vuoden päästä toivottavasti uudestaan :)
 |
| Jaffa, Niilo & Pontus (3 sukupolvea) |
3. kesäkuuta 2012
Me tehtiin ihmeitä
Sanon sen suoraan... NIILO NOUSI KOLMOSIIN!
Eilinen päivä siis vietettiin Nokialla. Kyllä, lähdin Nokialle ihan vaan sen takia että saisin koiran nostettua kolmosiin, että päästäis SM-karkeloihin mukaan. Olisihan se tylsää lähteä Jyväskylään asti vaan Jaffan kanssa, ja jättää se parempi koira kotiin ;)
6:30 lähti juna, joka täyttyi pääosin valmistujaisiin menevistä hienohelmista. Meikäläinen siellä tuulihousut jalassa makas puolikuolleena penkillä ja yritti nukkua edes muutaman tunnin.
Niilolle junamatka oli ensimmäinen, mutta yllätti positiivisesti! Siinä se makas koko matkan häkin päällä (ei suostunut olemaan sisällä), tai välillä änkesi syliin.
Taksilla kisapaikalle, joka oli aika mutainen. Sadettakin riitti koko päivän. Koiralla ei ollut ekan radan jälkeen yhtään kuivaa takkia, mutta onneksi häkki pysyi kuivana, ja käärin sen sinne vilttiin aina odottelemaan kuraisine tassuineen. Olo oli kyllä melko masentunut koko päivän, mutta mielessä pyöri vain yksi asia; pakko onnistua.
Tuomarina toimi Harri Huittinen, joka radat olivat kerrassaan loistavia meille! Juuri sellaisia kuin kakkosissa pitääkin olla. Ei liika vaikeutta, vaan juuri sopivasti. Tässä tapauksessa radalla oli pari hankalampaa kohtaa jossa tulokset ratkaistiin, tosin monen kohdalla huomasin että estetekniikoissa on vielä hiomista.
Minua hirvitti rengas, joka on parissa kisassa koitunut meidän kohtaloksi. Tästä syystä annoin koiran hakea sen aina itse, enkä eseim. vedättänyt tai työntänyt oikeaan kohtaan. Onneksi tämä toimi.
Ensimmäinen rata oli hypäri. Tuomarinkin sanoi ennen tutustumista että nyt juostaan, ja niinhän me tehtiinkin. Vauhti oli ennenkuulumaton, ja ihanneaika alittuihin noin 15 sekuntia! Tällä mentiin ylivoimaiseen voittoon kera luvan.
Toisella radalla piti jo vähän enemmän kikkailla, mutta vauhti oli aivan samaa luokkaa kuin hypärilläkin. Koira pysyi kokoajan hanskassa, mutta kepeille mennessä sitä vauhtia taisi olla hieman liikaa, kun kolmas keppi jäi suorittamatta. Muuten rata oli loistava upeine kontaktineen. Sijoitusta en tiedä.
Tulos jäi harmittamaan, ja se hieman säikäyttikin. Ajattelin vain että tännekö asti me tultiin vain yksi nolla hakemaan?
Kolmannella rataantutustumisella alkoi päivä tekemään jo tehtäväänsä. En yhtään osannut keskittyä, ja kipeä polvi vaivasi hieman. Päätinkin sitten olla juoksematta, että voimia säästyisi radalle.
Voi mahoton mikä rata! Ensinnäkin A ja putki olivat vierekkäin, joten väkisellä väänsin koiran sinne putkeen. Toisekseen poispäinkääntö onnistui hienosti, ja enää ei olisi kuin loppusuora, mutta mitä tekee koira? Ohjasin sen huolimattomasti kolmanneksiviimeiselle esteelle, eikä se kääntynytkään, vaan tykitti eteenpäin. Juuri ennen kontaktille menoa sain sen karjuttua takaisin, ja päästiin maaliin juuri ja juuri ennen ihanneajan umpeutumista. Aika oli -0,81. Tällä mentiin kuitenkin voittoon kera luvan, ja sertin!
En osannut ajatella yhtään mitään. Olin päivästä väsynyt ja uskoin radan olevan yliaikainen. Toisekeen harmitti kun rata oli niin huolimaton, mutta nolla mikä nolla.
Vasta junassa sertikorttia katsellessani tajusin, että tämä koira on ihan oikeasti kolmosissa!
Harmittaa kun NPKH:n kisoissa ei voinut vaihtaa ilmaiskisoja pokaaliin. Olisi ollut kiva saada tällainen muisto, etenkin kun en ilmaiskisoilla mitään tee.
Palkintopose. Mamma söi jo suklaalevyt ja koira söi siansaparot.
Eilinen päivä siis vietettiin Nokialla. Kyllä, lähdin Nokialle ihan vaan sen takia että saisin koiran nostettua kolmosiin, että päästäis SM-karkeloihin mukaan. Olisihan se tylsää lähteä Jyväskylään asti vaan Jaffan kanssa, ja jättää se parempi koira kotiin ;)
6:30 lähti juna, joka täyttyi pääosin valmistujaisiin menevistä hienohelmista. Meikäläinen siellä tuulihousut jalassa makas puolikuolleena penkillä ja yritti nukkua edes muutaman tunnin.
Niilolle junamatka oli ensimmäinen, mutta yllätti positiivisesti! Siinä se makas koko matkan häkin päällä (ei suostunut olemaan sisällä), tai välillä änkesi syliin.
Taksilla kisapaikalle, joka oli aika mutainen. Sadettakin riitti koko päivän. Koiralla ei ollut ekan radan jälkeen yhtään kuivaa takkia, mutta onneksi häkki pysyi kuivana, ja käärin sen sinne vilttiin aina odottelemaan kuraisine tassuineen. Olo oli kyllä melko masentunut koko päivän, mutta mielessä pyöri vain yksi asia; pakko onnistua.
Tuomarina toimi Harri Huittinen, joka radat olivat kerrassaan loistavia meille! Juuri sellaisia kuin kakkosissa pitääkin olla. Ei liika vaikeutta, vaan juuri sopivasti. Tässä tapauksessa radalla oli pari hankalampaa kohtaa jossa tulokset ratkaistiin, tosin monen kohdalla huomasin että estetekniikoissa on vielä hiomista.
Minua hirvitti rengas, joka on parissa kisassa koitunut meidän kohtaloksi. Tästä syystä annoin koiran hakea sen aina itse, enkä eseim. vedättänyt tai työntänyt oikeaan kohtaan. Onneksi tämä toimi.
Ensimmäinen rata oli hypäri. Tuomarinkin sanoi ennen tutustumista että nyt juostaan, ja niinhän me tehtiinkin. Vauhti oli ennenkuulumaton, ja ihanneaika alittuihin noin 15 sekuntia! Tällä mentiin ylivoimaiseen voittoon kera luvan.
Toisella radalla piti jo vähän enemmän kikkailla, mutta vauhti oli aivan samaa luokkaa kuin hypärilläkin. Koira pysyi kokoajan hanskassa, mutta kepeille mennessä sitä vauhtia taisi olla hieman liikaa, kun kolmas keppi jäi suorittamatta. Muuten rata oli loistava upeine kontaktineen. Sijoitusta en tiedä.
Tulos jäi harmittamaan, ja se hieman säikäyttikin. Ajattelin vain että tännekö asti me tultiin vain yksi nolla hakemaan?
Kolmannella rataantutustumisella alkoi päivä tekemään jo tehtäväänsä. En yhtään osannut keskittyä, ja kipeä polvi vaivasi hieman. Päätinkin sitten olla juoksematta, että voimia säästyisi radalle.
Voi mahoton mikä rata! Ensinnäkin A ja putki olivat vierekkäin, joten väkisellä väänsin koiran sinne putkeen. Toisekseen poispäinkääntö onnistui hienosti, ja enää ei olisi kuin loppusuora, mutta mitä tekee koira? Ohjasin sen huolimattomasti kolmanneksiviimeiselle esteelle, eikä se kääntynytkään, vaan tykitti eteenpäin. Juuri ennen kontaktille menoa sain sen karjuttua takaisin, ja päästiin maaliin juuri ja juuri ennen ihanneajan umpeutumista. Aika oli -0,81. Tällä mentiin kuitenkin voittoon kera luvan, ja sertin!
En osannut ajatella yhtään mitään. Olin päivästä väsynyt ja uskoin radan olevan yliaikainen. Toisekeen harmitti kun rata oli niin huolimaton, mutta nolla mikä nolla.
Vasta junassa sertikorttia katsellessani tajusin, että tämä koira on ihan oikeasti kolmosissa!
Harmittaa kun NPKH:n kisoissa ei voinut vaihtaa ilmaiskisoja pokaaliin. Olisi ollut kiva saada tällainen muisto, etenkin kun en ilmaiskisoilla mitään tee.
Palkintopose. Mamma söi jo suklaalevyt ja koira söi siansaparot.
8 starttia ykkösissä, ja 11 starttia kakkosissa. On se melkonen litäjä <3
26. toukokuuta 2012
Näyttelybuudeli
Teen nyt erillisen postauksen, koska edellisestä olisi tullut piiiitkä.
Eräs sunnuntai päätin lähteä Niilon kanssa mätsäriin, koska se oli kohtuullisessa karvassa. Mitä nyt vähän liikaa karvaa kaulassa.
Pieniä aikuisia oli 50! Niilo viimeisenä, koska tulin suoraan koiria uittamasta. Tuomarina toimi Marjatta Pylvänäinen-Suorsa, eli arvostettu ulkomuototuomari.
Saatiin westie pariksi, ja voitettiin se. Pöydällä Niilo ei oikein suostunut hampaita näyttämään, mutta koska ollaan tätä kovasti harjoiteltu, pienen pakittamisen jälkeen ei enää rimpuillut. Palleja tuomari ei kokeillut.
Punaisten kehässä tuomari otti kuusi jatkoon, joista ensimmäisenä Niilon.
Sitten alkoi juoksu-urakka. En edes muista kuinka monta kertaa mentiin ympäri ja tehtiin eri kuvioita.
Lopuksi kuitenkin päästiin neljän parhaan joukkoon, ja loppujen lopuksi kehässä oli enää yksi meidän lisäksi!
Sitten, kun tehtiin vielä kerran edestakaisin, meni liikkeet plörinäksi, kun se kako namia jonka olin tyntänyt suuhun juuri ennen liikkeelle lähtöä. Siinä meni siis voitto, eli toiseksi tultiin.
Hävittiin kleinspitsille, mutta ei haittaa! Eritisen ylpeä olen siitä että tuomari näki koirassa jotain joka sitä miellytti.
Viikonloppuna lähdin Kempeleen 1&2 ryhmänäyttelyyn kera Niilon. Se sai odotella teltassa kolme tuntia ennen kuin Tessa tulisi hakemaan sen JH-kehään.
Välillä vilkuilin miten sillä menee, ja siellä kai se pntti menemään. Taisi se nähdäkuitenkin minut ja hieman itkeä perään mutta muuten oli kuulemma ihan esiintynyt, ja näyttänyt hampaat. Sijoitusta ei kuitenkaan tullut.
Tiistaina käytiin kassin iltakisoissa. Tuomarina Jarmo Jämsä.
Ei voi muuta sanoa kuin että hieno poika! Niin me vedettiin rata ongelmitta loppuun asti, ja ilman virheitä.
Tuloksena 0 (noin -6) LUVA sij.1
Keksiviikkona sama homma, mutta tuomarina Jari Tienhaara.
Tälläkertaa rengas koitui taas kohtaloksi. Lähestyminen ei ollut aivan suora, joten vetisen kehikon läpi. En jaksanut korjata koska nolliahan me vaan halutaan. Lopussatestasin miten vedätys puomin puolesta välistä onnistuu, mutta ei onnistunut, vaan koira iloisena tuli hyppimään mun viereen. hienoa menoa koiralta kuitenkin. Niilon kanssa on kyllä kiva kisata!
Kuninkuusluokassa
Jaffan kanssa korkattiin kolmoset. Minulle se oli erittäin hieno kokemus, sain tutustua kolmosluokan rataan, vihdoinkin!
Tiistaina Jarmon tuomaroima rata oli hempomi, ja keppikulma semi haastava. Ne ei kuitenkaan ressannut mua yhtään, josta olin aika yllättynyt. Muuten perus rata jota oli kiva mennä.
Heti alun valssi oli pari sadasosaa myöhässä ja koira ei kääntynyt kunnolla, mutta sain sen sitten seuraavalle esteelle, ja itselle hiukan etumatkaa. Päästiin 8 estettä kunnes ongelmat alkoivat. J alkoi ihmettelemään yleisöä, ja meni näin ollen putken ohi. Sitten tultiin puomillejossa hyvä kontakti mutta lähti liikkestä. No, ihan sama. Ansaesteet ohitettiin hyvin kunnes tultiin renkaalle, jota ennen J alkoi haistelemaan maata. Päästiin kuitenkin mekkeen heti eteenpäin, ja seisottelin sitten alla vähän enemmän, joka onnistui.
Keskiviikkona Jarin tuomaroima rata oli kauheampi. Rata oli vaikeampi mutta ei mitenkään mahdoton.
Lähtö oli räjähtävä ja sain oikeastaan koko radan ajan tehtyä hyvät ohjaukset. Ainoastaan loppupään takaaleikkauksessa J veti hypyn pitkäksi, ja ohitti seuraavan hypyn. En muistanut että se oli hyppy C, joten kun otin sen uudestaan tuli hyl. Loppu rata olikin sitten laukka-askelia ja haisteluja. Puomi oli erittäin hyvä, siitä pointsit koiralle!
Tunsin itseni onnistuneen ohjaajana, mutta koira pilasi ksenkin ilon. Suoritukset laittoivat minut erittäin pahalle tuulelle, ja se laittoi miettimään miksei koira toiminut yhtään. Oliko vika taas ulkokentässä, jossa ei olla reenattu, vai olivatko paineet sittenkin liian kovat? Vai eikö koiralle vain ole ratakestävyyttä?
Seitsemän starttia ykkösissä, vajaa kolmekymmentä starttia kakkosissa. Nyt kun ollaan kolmosissa, en enää tiedä mitä pitäisi tavoitella. Tämä on jo saavutus itsessään, sillä Jaffa on mun ensimmäinen agilitykoira, ja tiedän tehneeni sen kanssa useita virheitä, joita olen nyt Niilon kanssa ottanut opikseni. Näin ollen en usko että Jaffasta voisi koskaan valiota tulla, tai että nollia ylipäänsä voitaisiin havitella.
Jo viime vuonna jokaisen kisan jälkeen mietin että mitä me oikein pelleillään. Pitäisikö vaan lopettaa ja asettua pelkälle treenausasteelle ihan vaan koira aktivoidakseni. En siis edelleenkään hallitse koiraa kisaradalla samalla lailla kuin treeneissä, me ei osata kisata. Kuitenkin sitä vaan ilmoittaa koiraa kisoihin, koska olen itse erittäin kilpailuhenkinen, ja sitä vaan ajattelee että miksi harrastaa jos ei ole mitää tavoitteita. Mutta mitä nyt kun tavoitteet on täytetty?
Lisäksi pelottaa että olen rikkonut koiran. En ole huoltanut sitä alkuajoista lähtien niinkuin lajin perusteisiin kuuluisi. Luusto on terve ja olen sitä pari viimeistä vuotta huoltanut sen mitä kukkaro antaa periksi, mutta silti se antaa itsestään sellaisia merkkejä jotka laittaa ajattelemaan että miksi rasitan sitä. Etutassun nosteluun ja arasteluun en ole ikinä saanut vastausta. Asiantutevat ihimiset eivät siitä ole mitään vikaa löytäneet, ja tuntuukin että koira peittelee kipuja. kaiken huipuksi vilkkaassa perheessä tassujen päälle tulee astuttua vähän turhankin usein. En ole pitänyt kirjaa, mutta liian monta tallomista on tapahtunut, ja jo yksistään se riittäisi syyksi lajin lopettamiseen.
Suurin ongelma on minussa, koska en vain osaa päästää irti siitä mitä olen tehnyt jo neljä vuotta. Lisäksi Jaffa on erinomainen lajin opettaja. Se taisteluhalu ja tekemisen riemu mikä koirasta löytyy on sanoinkuvaamatonta, ja se tunne kun saa ohjata tällaista koiraa on äärimmäisen opettavasita, syy miski lajia harrastaa.
Nyt masentaa lähteä SM-kisoihin tai agirotuun. En vain haluaisi.
Video Jaffan uinnista.
Tiistaina Jarmon tuomaroima rata oli hempomi, ja keppikulma semi haastava. Ne ei kuitenkaan ressannut mua yhtään, josta olin aika yllättynyt. Muuten perus rata jota oli kiva mennä.
Heti alun valssi oli pari sadasosaa myöhässä ja koira ei kääntynyt kunnolla, mutta sain sen sitten seuraavalle esteelle, ja itselle hiukan etumatkaa. Päästiin 8 estettä kunnes ongelmat alkoivat. J alkoi ihmettelemään yleisöä, ja meni näin ollen putken ohi. Sitten tultiin puomillejossa hyvä kontakti mutta lähti liikkestä. No, ihan sama. Ansaesteet ohitettiin hyvin kunnes tultiin renkaalle, jota ennen J alkoi haistelemaan maata. Päästiin kuitenkin mekkeen heti eteenpäin, ja seisottelin sitten alla vähän enemmän, joka onnistui.
Keskiviikkona Jarin tuomaroima rata oli kauheampi. Rata oli vaikeampi mutta ei mitenkään mahdoton.
Lähtö oli räjähtävä ja sain oikeastaan koko radan ajan tehtyä hyvät ohjaukset. Ainoastaan loppupään takaaleikkauksessa J veti hypyn pitkäksi, ja ohitti seuraavan hypyn. En muistanut että se oli hyppy C, joten kun otin sen uudestaan tuli hyl. Loppu rata olikin sitten laukka-askelia ja haisteluja. Puomi oli erittäin hyvä, siitä pointsit koiralle!
Tunsin itseni onnistuneen ohjaajana, mutta koira pilasi ksenkin ilon. Suoritukset laittoivat minut erittäin pahalle tuulelle, ja se laittoi miettimään miksei koira toiminut yhtään. Oliko vika taas ulkokentässä, jossa ei olla reenattu, vai olivatko paineet sittenkin liian kovat? Vai eikö koiralle vain ole ratakestävyyttä?
Seitsemän starttia ykkösissä, vajaa kolmekymmentä starttia kakkosissa. Nyt kun ollaan kolmosissa, en enää tiedä mitä pitäisi tavoitella. Tämä on jo saavutus itsessään, sillä Jaffa on mun ensimmäinen agilitykoira, ja tiedän tehneeni sen kanssa useita virheitä, joita olen nyt Niilon kanssa ottanut opikseni. Näin ollen en usko että Jaffasta voisi koskaan valiota tulla, tai että nollia ylipäänsä voitaisiin havitella.
Jo viime vuonna jokaisen kisan jälkeen mietin että mitä me oikein pelleillään. Pitäisikö vaan lopettaa ja asettua pelkälle treenausasteelle ihan vaan koira aktivoidakseni. En siis edelleenkään hallitse koiraa kisaradalla samalla lailla kuin treeneissä, me ei osata kisata. Kuitenkin sitä vaan ilmoittaa koiraa kisoihin, koska olen itse erittäin kilpailuhenkinen, ja sitä vaan ajattelee että miksi harrastaa jos ei ole mitää tavoitteita. Mutta mitä nyt kun tavoitteet on täytetty?
Lisäksi pelottaa että olen rikkonut koiran. En ole huoltanut sitä alkuajoista lähtien niinkuin lajin perusteisiin kuuluisi. Luusto on terve ja olen sitä pari viimeistä vuotta huoltanut sen mitä kukkaro antaa periksi, mutta silti se antaa itsestään sellaisia merkkejä jotka laittaa ajattelemaan että miksi rasitan sitä. Etutassun nosteluun ja arasteluun en ole ikinä saanut vastausta. Asiantutevat ihimiset eivät siitä ole mitään vikaa löytäneet, ja tuntuukin että koira peittelee kipuja. kaiken huipuksi vilkkaassa perheessä tassujen päälle tulee astuttua vähän turhankin usein. En ole pitänyt kirjaa, mutta liian monta tallomista on tapahtunut, ja jo yksistään se riittäisi syyksi lajin lopettamiseen.
Suurin ongelma on minussa, koska en vain osaa päästää irti siitä mitä olen tehnyt jo neljä vuotta. Lisäksi Jaffa on erinomainen lajin opettaja. Se taisteluhalu ja tekemisen riemu mikä koirasta löytyy on sanoinkuvaamatonta, ja se tunne kun saa ohjata tällaista koiraa on äärimmäisen opettavasita, syy miski lajia harrastaa.
Nyt masentaa lähteä SM-kisoihin tai agirotuun. En vain haluaisi.
Video Jaffan uinnista.
13. toukokuuta 2012
Masennusta
Jaffa on ollut hirveässä kiimassa pari viikkoa sitten. Se valvoi 3 yötä piipaten, ja rampaten portaissa. Kukaan ei talossa nukkunut kunnolla ja se jos mikä pisti pinnat kireälle. Jafu kun ei ole koskaan ollut tuollainen. Ilmeisesti oli jollain naapurin nartulla niin vahvat juoksut.
Yks päivä sain nauraa maha kippuralla. Poika kun oli ulkona narun nokassa purkamassa sydäntään. Yhtäkkiä se alkoi ulvomaan oikein surkeana. Ikinä en ole sen kuullut ulvovan!
Tämän vuoksi ei olla edes reeneissä oltu. Nyt kun sitten päästiin eilen activen reeneihin, ei siitä oikein mitään tullut. Innostusta oli joo, mutta heti palkan jälkeen piti samantien lähteä merkkaamaan viereiseen pusikkoon, tai etsiä joku koira jota piipata. No, olihan ne ekat ulkoreenit sitten viime syksyn, mutta oli vähän pinna kireällä kun ei ole oikeen Jaffan tapaista. Tehtiin kuitenkin ihan kivaa rataa sen mitä koira malttoi keskittyä. kovin vaan väsyi taas lopussa, johtuneeko siitä että uinnit on parilta viikolta jäänyt, vai täsät tauosta?
Toinen ongelma on Niilo. Se oli tuossa viikko sitten niin angsti tuulella ettei ikinä olis Niilosta uskonu. Lenkeille se ei halunnut lähtä. Aika kun yritti innostaa sitä myös nameilla ja palloilla. Yleensä se alkaa hyppimään ovea vasten ja haukkuu, mutta nyt se vaan painui syvemmälle sohvan kulmaan tai valui muuten pois paikalta. ja auta armias jos menit nostamaan syliin! Murina vaan kuulu. Jaffalekin se oli tosi vihanen kooajan, eikä lelut kelvannu, makas vaan.
Jafflle tämä oli kreivin aikaa. Se sai joka ilta kerranki oman leikkituokion palloilla ja vetonaruilla. Ai että se nautti kun ei ollut ketään dominoimassa. Tuli aivan eri koira esiin Jaffastakin.
Vastausta Niilon masennukseen en saanut, mutta eräänä päivänä sen vaan piristyi, ja lähdin koittamaan onnea OKK:n kisoihin.
Viime viikonloppuna (5.5.) siis korkattiin virallisesti kakkosluokka. Tuomareina Elp ja Anne Savioja.
Eka rata oli hidas, mutta tuomarin mukaan kuulemma pisin mitä on koskaan tehnyt, 186m.
Virheitä tehtiin ainakin keinun kiellosta, toista vitosta en muista. 70 sekuntia meni, ja ihanne oli minuutti. No, kolmas sijoitus sillä irtosi, mutta tokalle radalle piti ryhdistäytyä.
Tokalla radalla otin lentävän lähdön, koska se oli aika pitkälti vaan suoraa. Se toimi ihan kivasti, kun N tykkää irrota. Keinukin mentiin jo ihan normaalisti, ja hankala keppikulmakin onnistui. Vaan sitten päästin koiran valumaan, ja kulma renkaalle oli vähän hassu, joten koira meni renkaan välistä. Muuten oli puhdas rata, ja aikakin alittui.
Roviksen kisat jäi välistä ja Tornioon ei mahda kyytiä löytyä, joten ei taida Niilo SM-mittelöihin lähteä.
Kovastiolen sen kanssa reenannut. Palkkailen nopeista suorituksista ja teen vain lyhyttä pätkää. Saisi vaan saman vireen sinne kisakentällekin niin tuo ois aika mahti liitäjä.
Yks päivä sain nauraa maha kippuralla. Poika kun oli ulkona narun nokassa purkamassa sydäntään. Yhtäkkiä se alkoi ulvomaan oikein surkeana. Ikinä en ole sen kuullut ulvovan!
Tämän vuoksi ei olla edes reeneissä oltu. Nyt kun sitten päästiin eilen activen reeneihin, ei siitä oikein mitään tullut. Innostusta oli joo, mutta heti palkan jälkeen piti samantien lähteä merkkaamaan viereiseen pusikkoon, tai etsiä joku koira jota piipata. No, olihan ne ekat ulkoreenit sitten viime syksyn, mutta oli vähän pinna kireällä kun ei ole oikeen Jaffan tapaista. Tehtiin kuitenkin ihan kivaa rataa sen mitä koira malttoi keskittyä. kovin vaan väsyi taas lopussa, johtuneeko siitä että uinnit on parilta viikolta jäänyt, vai täsät tauosta?
Toinen ongelma on Niilo. Se oli tuossa viikko sitten niin angsti tuulella ettei ikinä olis Niilosta uskonu. Lenkeille se ei halunnut lähtä. Aika kun yritti innostaa sitä myös nameilla ja palloilla. Yleensä se alkaa hyppimään ovea vasten ja haukkuu, mutta nyt se vaan painui syvemmälle sohvan kulmaan tai valui muuten pois paikalta. ja auta armias jos menit nostamaan syliin! Murina vaan kuulu. Jaffalekin se oli tosi vihanen kooajan, eikä lelut kelvannu, makas vaan.
Jafflle tämä oli kreivin aikaa. Se sai joka ilta kerranki oman leikkituokion palloilla ja vetonaruilla. Ai että se nautti kun ei ollut ketään dominoimassa. Tuli aivan eri koira esiin Jaffastakin.
Vastausta Niilon masennukseen en saanut, mutta eräänä päivänä sen vaan piristyi, ja lähdin koittamaan onnea OKK:n kisoihin.
Viime viikonloppuna (5.5.) siis korkattiin virallisesti kakkosluokka. Tuomareina Elp ja Anne Savioja.
Eka rata oli hidas, mutta tuomarin mukaan kuulemma pisin mitä on koskaan tehnyt, 186m.
Virheitä tehtiin ainakin keinun kiellosta, toista vitosta en muista. 70 sekuntia meni, ja ihanne oli minuutti. No, kolmas sijoitus sillä irtosi, mutta tokalle radalle piti ryhdistäytyä.
Tokalla radalla otin lentävän lähdön, koska se oli aika pitkälti vaan suoraa. Se toimi ihan kivasti, kun N tykkää irrota. Keinukin mentiin jo ihan normaalisti, ja hankala keppikulmakin onnistui. Vaan sitten päästin koiran valumaan, ja kulma renkaalle oli vähän hassu, joten koira meni renkaan välistä. Muuten oli puhdas rata, ja aikakin alittui.
Roviksen kisat jäi välistä ja Tornioon ei mahda kyytiä löytyä, joten ei taida Niilo SM-mittelöihin lähteä.
Kovastiolen sen kanssa reenannut. Palkkailen nopeista suorituksista ja teen vain lyhyttä pätkää. Saisi vaan saman vireen sinne kisakentällekin niin tuo ois aika mahti liitäjä.
 | ||
| Niilo 2v 9kk |
 |
| WappuNiilo |
25. huhtikuuta 2012
Oreniusta
Kauan odotettu Juha Oreniuksen koulutus oli viime viikonloppuna.
Lauantaina olin Jaffan kanssa. Rata oli aikas vaikea, ja sellainen että sai tosissaan juosta!
Saatiin monta hyvää pätkää, mutta loppua kohden alettiin molemmat hyytyä jo sen verran että kaunista katseltavaa se ei minun osaltani ollut. Jaffa kyllä jaksoi revittää, ja oli jopa vähän irtoavalla tuulella.
Toisella rupeamalla sain ajatukset paremmin kasaan, ja ohjauskin oli luontevampaa. Sitä ei tosin videolle tullut kun muisti loppui.
Sunnuntaina oli Niilon vuoro. Uusi lelu teki tehtävänsä, kun N jaksoi painaa ihan täysillä kokoajan.
Loppu vaiheessa se taisi kuitenkin vähän hyytyä, joten kotiläksynä sain tiheämmän palkkaamisen ja kehumisen radan aikana.
Rata oli huomattavasti helpompi, mutta oli siinäkin omat kommervenkkinsä. Tehtiin toisella rupeamalla kuitenkin nolla 28 esteen radalla!
Sain myös tietää että jos Niilo nousis toukokuun aikana kolmosiin (niin eihän siltä puutu kuin kolme nollaa kakkosista), niin päästäis SM-mittelöihin minijoukkueeseen. Tässä olen nyt puukannut kalenterin täyteen kisoja sen minkä töiltä kerkeän. Pakkohan se on yrittää.
Eilen oltiin ekoissa Activen reeneissä. Päästiin siis Jaffan kanssa virallisesti sinne reenaamaan valmennusryhmään. Oon niin intopiukeena ettei mitään rajaa!
Eilinen rata oli kyllä aika pliisu. Olihan siinä toki melkeen 30 estettä, mutta ei siinä ollut mitään ihmeellistä.
Tosin keppikulmat oli taas hyviä meille reenattaviksi.
Jaffa ei kulkenut. Ehkä se pohja oli taa suus juttu, kun on huomattavasti liukkaampi ku kassilla. Epäilen myös että se on jumissa. On nimittäin nyt viimepäivinä uinut paljon, ja tehnyt 10km juoksulenkkejäkin.
Lauantaina olin Jaffan kanssa. Rata oli aikas vaikea, ja sellainen että sai tosissaan juosta!
Saatiin monta hyvää pätkää, mutta loppua kohden alettiin molemmat hyytyä jo sen verran että kaunista katseltavaa se ei minun osaltani ollut. Jaffa kyllä jaksoi revittää, ja oli jopa vähän irtoavalla tuulella.
Toisella rupeamalla sain ajatukset paremmin kasaan, ja ohjauskin oli luontevampaa. Sitä ei tosin videolle tullut kun muisti loppui.
Sunnuntaina oli Niilon vuoro. Uusi lelu teki tehtävänsä, kun N jaksoi painaa ihan täysillä kokoajan.
Loppu vaiheessa se taisi kuitenkin vähän hyytyä, joten kotiläksynä sain tiheämmän palkkaamisen ja kehumisen radan aikana.
Rata oli huomattavasti helpompi, mutta oli siinäkin omat kommervenkkinsä. Tehtiin toisella rupeamalla kuitenkin nolla 28 esteen radalla!
Sain myös tietää että jos Niilo nousis toukokuun aikana kolmosiin (niin eihän siltä puutu kuin kolme nollaa kakkosista), niin päästäis SM-mittelöihin minijoukkueeseen. Tässä olen nyt puukannut kalenterin täyteen kisoja sen minkä töiltä kerkeän. Pakkohan se on yrittää.
Eilen oltiin ekoissa Activen reeneissä. Päästiin siis Jaffan kanssa virallisesti sinne reenaamaan valmennusryhmään. Oon niin intopiukeena ettei mitään rajaa!
Eilinen rata oli kyllä aika pliisu. Olihan siinä toki melkeen 30 estettä, mutta ei siinä ollut mitään ihmeellistä.
Tosin keppikulmat oli taas hyviä meille reenattaviksi.
Jaffa ei kulkenut. Ehkä se pohja oli taa suus juttu, kun on huomattavasti liukkaampi ku kassilla. Epäilen myös että se on jumissa. On nimittäin nyt viimepäivinä uinut paljon, ja tehnyt 10km juoksulenkkejäkin.
15. huhtikuuta 2012
Luokkanousuja
Tänään kisattiin kotikisoissa. Tuomarina Seppo Savikko, joka oli muuten ihana ja piti joka luokan rimat alarajalla. Eikä radoissakaan moittimista ollut. Kaikki radat simppeleitä ja loogisia.
Ammulla aloitettiin Niilon kanssa hypärillä, vaikka sillä on jo tuolta radalta nolla.
Hylky tulikin jo heti toisella esteellä, kun en nähnyt sen menevän renkaan sivusta. Tätä se ei ole ikinä tehnyt, joten ihmettelen suuresti! Muuten koko rata oli puhdas :)
Toisella radalla keskityttiin sitten vähän enemmän. Rengas meni tällä kertaa aivan kuten pitääkin, ja kontaktit oli lennokkaita, sekä pysähdykset terviä, eikä varasteluja tapahtunut. Suoritettiin rata puhtaasti, reulu 10 sekunnin alituksella, joten tästä hyvästä irtosi serti ja siirto 2-luokkaan!
Niilo mini1 agi
Sitten pitikin odotella kakkosten alkua, ja Jaffan saapumista kisapikalle.
Ensin oli agirata, joka näytti alkuun toivottomalle vaikean aloituksen, sekä keppikulman takia. Rataantutustumisen jälkeen myös selvisi, että olin tutustunut rataan väärin :D
Jaffan kanssa kuitenkin meni odotettua paremmin, ja se jopa oli kuulolla kokoajan, eikä kaarrellut hyppyjä. Kontaktitkin se otti oikein hyvin, ja odotti vapautusta! - aivan kuten pitääkin.
Puhtaasti saavuttiin maaliin, joka on edelleenkin hyvin historiallista ekasta radasta. Tällä nollalla irtosi serti, eli siirto 3-luokkaan! Aivan mieletöntä! Harmi vaan kolmoset oli jo edellisenä päivänä, joten kaksi ilmaiskisaa korvasi puuttuvat radat.
Sitten oli vuorossa Niilo, ja edelleen sama rata. Vähän hermostutti kun se oli jo aivan poikki, ja tosiaan ensimmäinen startti kakkosissa. Rata oli vähän huolimatonta menoa. Kaarreltiin joka esteen jälkeen, ja N haki muutenkin vähän turhan innokkaasti esteitä. Nolla se kuitenkin oli, mutta 0,81 sekuntia yliajalle meni.
Kaiken tämän lisäksi sijoitukset olivat aika kivoja, kaikilta radoilta toinen sija!
Upea päivä kertakaikkiaan!
Äskön myös selvisi että me lähdetään SM-kisoihin kassin medi joukkueeseen! Täytynee vissiin käydä vähän kisaamassa ennen sitä...
Ammulla aloitettiin Niilon kanssa hypärillä, vaikka sillä on jo tuolta radalta nolla.
Hylky tulikin jo heti toisella esteellä, kun en nähnyt sen menevän renkaan sivusta. Tätä se ei ole ikinä tehnyt, joten ihmettelen suuresti! Muuten koko rata oli puhdas :)
Toisella radalla keskityttiin sitten vähän enemmän. Rengas meni tällä kertaa aivan kuten pitääkin, ja kontaktit oli lennokkaita, sekä pysähdykset terviä, eikä varasteluja tapahtunut. Suoritettiin rata puhtaasti, reulu 10 sekunnin alituksella, joten tästä hyvästä irtosi serti ja siirto 2-luokkaan!
Niilo mini1 agi
Sitten pitikin odotella kakkosten alkua, ja Jaffan saapumista kisapikalle.
Ensin oli agirata, joka näytti alkuun toivottomalle vaikean aloituksen, sekä keppikulman takia. Rataantutustumisen jälkeen myös selvisi, että olin tutustunut rataan väärin :D
Jaffan kanssa kuitenkin meni odotettua paremmin, ja se jopa oli kuulolla kokoajan, eikä kaarrellut hyppyjä. Kontaktitkin se otti oikein hyvin, ja odotti vapautusta! - aivan kuten pitääkin.
Puhtaasti saavuttiin maaliin, joka on edelleenkin hyvin historiallista ekasta radasta. Tällä nollalla irtosi serti, eli siirto 3-luokkaan! Aivan mieletöntä! Harmi vaan kolmoset oli jo edellisenä päivänä, joten kaksi ilmaiskisaa korvasi puuttuvat radat.
Sitten oli vuorossa Niilo, ja edelleen sama rata. Vähän hermostutti kun se oli jo aivan poikki, ja tosiaan ensimmäinen startti kakkosissa. Rata oli vähän huolimatonta menoa. Kaarreltiin joka esteen jälkeen, ja N haki muutenkin vähän turhan innokkaasti esteitä. Nolla se kuitenkin oli, mutta 0,81 sekuntia yliajalle meni.
Kaiken tämän lisäksi sijoitukset olivat aika kivoja, kaikilta radoilta toinen sija!
Upea päivä kertakaikkiaan!
Äskön myös selvisi että me lähdetään SM-kisoihin kassin medi joukkueeseen! Täytynee vissiin käydä vähän kisaamassa ennen sitä...
31. maaliskuuta 2012
Askeleen lähempänä
Jejsjesjesjes me saatiin LUVA! Toinen sellainen, eli vielä yksi niin ollaan siellä mistä olen haaveillut koko agiurani ajan, eli kolmosissa!!
Tänään siis kisattiin OKK:lla. Tuomarina Anne Savioja.
Nolla, ja luokkavoitto tuli heti ekalta agiradalta. Hypärillä nolla oli lähellä, mutta Jaffa teki sen mitä ei normaalisti harratsa, eli irtoaa väärille esteille, jotka eivät edes ole liitolinjassa :D Tämä rata oli teknisesti parempi kuin eka rata. Tosin molemmilla radoilla kepit oli aivan priima tavaraa, etenkin hypärin avokulma.
Nollaradan minnukset: keinulla vietettiin taas tovi ihmetellen tuomaria. Keinun kontaktia ei otettu. Puomin kontaktia ei otettu. Karrokset (ainakin jotkut) pitkiä.
Sitten palatkaamme viimevuoteen:
OSTY, eli Oulun Seudun Terrieriyhdistys julkaisi vuoden 2011 terrierikilpailussa sijoittuneet.
Jaffa on vuoden agilityterrieri sij.1, lajimestari sij.6, sekä showterrieri sij.18
Niilo on vuoden agilityterrieri sij.2, TOKOterrieri sij.1, sekä rallytokoterrieri sij.2
Ja hyvät uutiset senkun jatkuu. Sain vihdoin hankittua lisää kuvauskalustoa kittiputkeni rinnalle
Samyang 85mm/1.4 odotti kotona kun palasin Norjasta, ja se on aivan ihana kapistus! Vielä on opettelua käsitarkennuksessa ja kiinteässä polttovälissä, mutta erittäin kivalta se näinkin vähäisellä käytöllä on tuntunut.
Niilo sai uuden Paavopannan KanaShopilta. Se on niiiin ihana!
Tänään siis kisattiin OKK:lla. Tuomarina Anne Savioja.
Nolla, ja luokkavoitto tuli heti ekalta agiradalta. Hypärillä nolla oli lähellä, mutta Jaffa teki sen mitä ei normaalisti harratsa, eli irtoaa väärille esteille, jotka eivät edes ole liitolinjassa :D Tämä rata oli teknisesti parempi kuin eka rata. Tosin molemmilla radoilla kepit oli aivan priima tavaraa, etenkin hypärin avokulma.
Nollaradan minnukset: keinulla vietettiin taas tovi ihmetellen tuomaria. Keinun kontaktia ei otettu. Puomin kontaktia ei otettu. Karrokset (ainakin jotkut) pitkiä.
Sitten palatkaamme viimevuoteen:
OSTY, eli Oulun Seudun Terrieriyhdistys julkaisi vuoden 2011 terrierikilpailussa sijoittuneet.
Jaffa on vuoden agilityterrieri sij.1, lajimestari sij.6, sekä showterrieri sij.18
Niilo on vuoden agilityterrieri sij.2, TOKOterrieri sij.1, sekä rallytokoterrieri sij.2
 |
| Serkku halusi antaa Niilolle aamuruuan :) |
Samyang 85mm/1.4 odotti kotona kun palasin Norjasta, ja se on aivan ihana kapistus! Vielä on opettelua käsitarkennuksessa ja kiinteässä polttovälissä, mutta erittäin kivalta se näinkin vähäisellä käytöllä on tuntunut.
Niilo sai uuden Paavopannan KanaShopilta. Se on niiiin ihana!
20. maaliskuuta 2012
Utstilling
On norjaa ja tarkoittaa näyttelyä. Perjantaina 16.3. pakattiin auto täyteen koiria ja lähdettiin porukalla valloittamaan Norja. Jaffan 5v synttäritkin tuli juhlittua siinä samalla :)
Revontulet loimusi koko menomatkan, ja kun lauantai aamu sarasti viiden aikaan, alkoivat vuoristot jo kohota, eikä väsy enää painanut kun sai maisemia ihastella. Kohta oltiinkin jo määränpäässä, eli kauniissa Harstadin rantakaupungissa. Huristimme suoraan näyttelypaikalle, jossa minä sain totutella koiraa alueeseen sillä aikaa kun muut käyttivät koiria kehässä. Meidän vuoro oli vasta sunnuntaina.
Yövyimme loistavalla kamping alueella, vain 3km päässä näyttelypaikasta. Harmillisesti sää ei suosinut enää illalla samoten kuin aamulla, joten retkeilyt ja kuvailut jäivät mökissä höpöttelyksi.
Yöllä pahimmat univelat pois, ja sunnuntaina herättiin aikaisin. Pakattiin auto ja lähdettiin taas näyttelypaikalle. Jaffan kehä oli heti yhdeksältä. Parsoneita ilmoitettuna 5, joista 3 uroksia. 2 junnua. Minä ainoana suomalaisena. Tuomarina Tanya Ahlman-Stochmari, jolta lähdin hakemaan EH:ta, sillä turkki ei ollut parhaassa mahdollisessa kunnossa, jakoira näytti muutenkin vähän hassulta.
Kehässä Jaffa liikkui erinomaisesti, mutta oma hermostuneisuus taas pilasi seisotukset.
Kuitenkin, vaikka huono ruotsi minulla onkin, kuulin tuomarin sanovan ERI+SA, ja siinä vaiheessa tiesin että ainakin CACIB ansaittu!
Paras uros kehässä oli toinen junnuista, ja erittäin komea sellainen. Tuomari kuitenkin osoitti minulle ykköstä, ja siinä vaiheessa olin aivan pilvissä, kun sihteeri löi minulle cacibin ja valioruusukkeen käteen. Hetken kesti tajuta että herran jumala, sehän valioitui!
Kohta olikin rotunsa parhaan valinta, jossa toinen nartuista oli vastassa. Kerran kehä ympäri ja tuomari ojensi minulle puna-keltaisen ruusukkeen. Jiiihaaa! Tällaista en kyllä osannut edes unelmoida.
Itseasiassa toivoin että Jaffa olisi ollut maximissaan VSP, koska emme voineet jäädä ryhmiin pitkän kotimatkan vuoksi. Harmitti siis, että kerrankin kun ryhmäkehään olisi saanut mennä, emme sinne päässeet.
Rodunomaisesti kulmautunut, erinomainen turkinlaatu. Mukava temperamentti. ? näyttää hyvältä. Hyvä pigmentti.
Tulos: VAL-ERI1 PU1 ROP CACIB SERT --> NO MVA (Norjan muotovalio)
Kotimatkalla pysähdyttiin ihastelemaan maisemia ja ottamaan koirista kuvia. Itse en juuri kameraan koskenut.
Hallissa oli huono valo ja laiskuus iski totaalisesti muutenkin.
KAIKKI KUVAT
Kiitos kaikille ihanille ihmisille matkaseurasta!
Revontulet loimusi koko menomatkan, ja kun lauantai aamu sarasti viiden aikaan, alkoivat vuoristot jo kohota, eikä väsy enää painanut kun sai maisemia ihastella. Kohta oltiinkin jo määränpäässä, eli kauniissa Harstadin rantakaupungissa. Huristimme suoraan näyttelypaikalle, jossa minä sain totutella koiraa alueeseen sillä aikaa kun muut käyttivät koiria kehässä. Meidän vuoro oli vasta sunnuntaina.
Yövyimme loistavalla kamping alueella, vain 3km päässä näyttelypaikasta. Harmillisesti sää ei suosinut enää illalla samoten kuin aamulla, joten retkeilyt ja kuvailut jäivät mökissä höpöttelyksi.
Yöllä pahimmat univelat pois, ja sunnuntaina herättiin aikaisin. Pakattiin auto ja lähdettiin taas näyttelypaikalle. Jaffan kehä oli heti yhdeksältä. Parsoneita ilmoitettuna 5, joista 3 uroksia. 2 junnua. Minä ainoana suomalaisena. Tuomarina Tanya Ahlman-Stochmari, jolta lähdin hakemaan EH:ta, sillä turkki ei ollut parhaassa mahdollisessa kunnossa, jakoira näytti muutenkin vähän hassulta.
Kehässä Jaffa liikkui erinomaisesti, mutta oma hermostuneisuus taas pilasi seisotukset.
Kuitenkin, vaikka huono ruotsi minulla onkin, kuulin tuomarin sanovan ERI+SA, ja siinä vaiheessa tiesin että ainakin CACIB ansaittu!
Paras uros kehässä oli toinen junnuista, ja erittäin komea sellainen. Tuomari kuitenkin osoitti minulle ykköstä, ja siinä vaiheessa olin aivan pilvissä, kun sihteeri löi minulle cacibin ja valioruusukkeen käteen. Hetken kesti tajuta että herran jumala, sehän valioitui!
Kohta olikin rotunsa parhaan valinta, jossa toinen nartuista oli vastassa. Kerran kehä ympäri ja tuomari ojensi minulle puna-keltaisen ruusukkeen. Jiiihaaa! Tällaista en kyllä osannut edes unelmoida.
Itseasiassa toivoin että Jaffa olisi ollut maximissaan VSP, koska emme voineet jäädä ryhmiin pitkän kotimatkan vuoksi. Harmitti siis, että kerrankin kun ryhmäkehään olisi saanut mennä, emme sinne päässeet.
Arvostelu suomennettuna:
Erinomainen rotutyyppi. Hyvä ?, hyvä pää ja ilme. Hyvä kaula ja ?.Rodunomaisesti kulmautunut, erinomainen turkinlaatu. Mukava temperamentti. ? näyttää hyvältä. Hyvä pigmentti.
Tulos: VAL-ERI1 PU1 ROP CACIB SERT --> NO MVA (Norjan muotovalio)
 |
| (c) Maija Laine |
Kotimatkalla pysähdyttiin ihastelemaan maisemia ja ottamaan koirista kuvia. Itse en juuri kameraan koskenut.
Hallissa oli huono valo ja laiskuus iski totaalisesti muutenkin.
KAIKKI KUVAT
Kiitos kaikille ihanille ihmisille matkaseurasta!
11. maaliskuuta 2012
Ruoho on vihreämpää rajan toisellapuolen
Ollaan tehty pari visiittiä Haukiputaalle viimeaikoina. Activelle nimittäin.
Ostin pari viikkoa sitten extemporee valmennusryhmään 2-3lk tasoisiin yhden treenin. Kouluttajana oli Kaplaksen Mari, ja tuona kyseisenä kertana olikin vuorossa tekniikkatreenit radan sijaan. Kävi kyllä aikamoinen tuuri! Onhan tuota rataa nyt kassin treeneissä tehtykin, ja ainakin tämän treenin jälkeen minusta tuntui että opin enemmän kuin kymmenellä kassin treenillä yhteensä!
Tehtiin takaaleikkauksia ja poispäinkääntöjä. Yhteen väliin tuli myös mielenkiintoinen ihmisnuoli, jota reenattiin sitten hieman myös yksiksemme. Jaffa oli iskussa, ihan sairaan terävällä tuulella. Takaaleikkauskethan ovat meidän heikkous, mutta tämän treenin aikana ehdittiin käydä takaalaikkauksen perusteet niin hyvin läpi että ei niissä juuri ongelmia ollut. Jaffa reagoi käännöksiin hyvin, myös niin poispäin meneviin. Ainoastaan yksi poispäinkäännös oli niin kinkkinen ajoittaa että piti muutaman kerran yrittää ennen kuin hiffasin.
Treeneistä jäi niin hvyä mieli että pakko ottaa ehdottomasti joskus uusiksi, jahka vaan on ihmisillä treenejä myytävänä. Niin ja jos sitä hakisi kesän ryhmiin nyt kun kerrankin olis varaa. Onhan se vähän outoa mennä toisten treeneihin, mutta siellä se on vissiin ihan yleinen jutu...
26.2 oli Activella kisat. Lauantaina kävin busseilemasa Niilon kanssa kisapaikalla, ja katsomassa kun maailmankuulut ottivat mitta toisistaan. Sunnuntaina sitten oli meidän vuoro.
Otin vain yhden startin, koska epäilin ettei koira liiku siellä ollenkaan, niinkuin prt leirillä kävi. Toisekseen Niilolta puuttuu enää yksi nolla kakkosia varten, joten en halunnut vielä startata kakkosissa jos nolla ekalta sattuisi tulemaan.
Tuomarina toimi Heidi Viitanen, ja radat olivat ihan kivoja, mutta mutkikkaita.
Lähtö oli Niilolta räjähtävä, ja koko radan oli kokoajan hallinnassa, eikä irtoillut turhia. Ainoa moka joka harmittaa on oma muistikatkos heti nelos esteen jälkeen. N on kuitenkin hidas putkissa, joten siinä ehti tovin miettiä mikä tulikaan seuraavaksi. Kontaktit meni hyvin aata lukuunottamatta, jossa pysähtyi vast akun tuli alas... argh! (sitä se on harrastellut viimeaikoina). Tehtiin radalla sitten sama moka mitä muutkin tekivät, eli hankalan keppikulman takia valssi ennen keppejä, joka kostautui kielloksi. Koko radan ajan mietin että riskeeraanko, mutta näin jälkikäteen harmittaa että otin sen riskin. N ei sii nähnyt keppejä, ja juoksi ohi.
Muuten virheetön rata alle ihanneajan. Sijoitus 5/14
Laitetaas kuvapostaukseksi vähän koiramaisia ostoksiani viimepäiviltä...
+ ostin vihdoin näyttelyteltan kesän agiliitoja ja näyttelyreissuja varten, sekä hurtan agilityliivin <3
Jaffa sai myös oman pedin Wallilan Jaffa-tyynynpäällisestä ;)
Tällähetkellä menossa on koiran trimmausoperaatio nimeltäepätoivo.
Perjantaina suuntaamme Norjaan Tanya A-S:n tuomaroitavaksi.
Ostin pari viikkoa sitten extemporee valmennusryhmään 2-3lk tasoisiin yhden treenin. Kouluttajana oli Kaplaksen Mari, ja tuona kyseisenä kertana olikin vuorossa tekniikkatreenit radan sijaan. Kävi kyllä aikamoinen tuuri! Onhan tuota rataa nyt kassin treeneissä tehtykin, ja ainakin tämän treenin jälkeen minusta tuntui että opin enemmän kuin kymmenellä kassin treenillä yhteensä!
Tehtiin takaaleikkauksia ja poispäinkääntöjä. Yhteen väliin tuli myös mielenkiintoinen ihmisnuoli, jota reenattiin sitten hieman myös yksiksemme. Jaffa oli iskussa, ihan sairaan terävällä tuulella. Takaaleikkauskethan ovat meidän heikkous, mutta tämän treenin aikana ehdittiin käydä takaalaikkauksen perusteet niin hyvin läpi että ei niissä juuri ongelmia ollut. Jaffa reagoi käännöksiin hyvin, myös niin poispäin meneviin. Ainoastaan yksi poispäinkäännös oli niin kinkkinen ajoittaa että piti muutaman kerran yrittää ennen kuin hiffasin.
Treeneistä jäi niin hvyä mieli että pakko ottaa ehdottomasti joskus uusiksi, jahka vaan on ihmisillä treenejä myytävänä. Niin ja jos sitä hakisi kesän ryhmiin nyt kun kerrankin olis varaa. Onhan se vähän outoa mennä toisten treeneihin, mutta siellä se on vissiin ihan yleinen jutu...
26.2 oli Activella kisat. Lauantaina kävin busseilemasa Niilon kanssa kisapaikalla, ja katsomassa kun maailmankuulut ottivat mitta toisistaan. Sunnuntaina sitten oli meidän vuoro.
Otin vain yhden startin, koska epäilin ettei koira liiku siellä ollenkaan, niinkuin prt leirillä kävi. Toisekseen Niilolta puuttuu enää yksi nolla kakkosia varten, joten en halunnut vielä startata kakkosissa jos nolla ekalta sattuisi tulemaan.
Tuomarina toimi Heidi Viitanen, ja radat olivat ihan kivoja, mutta mutkikkaita.
Lähtö oli Niilolta räjähtävä, ja koko radan oli kokoajan hallinnassa, eikä irtoillut turhia. Ainoa moka joka harmittaa on oma muistikatkos heti nelos esteen jälkeen. N on kuitenkin hidas putkissa, joten siinä ehti tovin miettiä mikä tulikaan seuraavaksi. Kontaktit meni hyvin aata lukuunottamatta, jossa pysähtyi vast akun tuli alas... argh! (sitä se on harrastellut viimeaikoina). Tehtiin radalla sitten sama moka mitä muutkin tekivät, eli hankalan keppikulman takia valssi ennen keppejä, joka kostautui kielloksi. Koko radan ajan mietin että riskeeraanko, mutta näin jälkikäteen harmittaa että otin sen riskin. N ei sii nähnyt keppejä, ja juoksi ohi.
Muuten virheetön rata alle ihanneajan. Sijoitus 5/14
Laitetaas kuvapostaukseksi vähän koiramaisia ostoksiani viimepäiviltä...
 |
| BOT verkkoloimi |
 |
| Molemmille Hurtta pannat ja Jokke nahkaremmi |
 |
| BOT koiraloimi |
 | ||
| Jokke metsästysliivi |
Jaffa sai myös oman pedin Wallilan Jaffa-tyynynpäällisestä ;)
Tällähetkellä menossa on koiran trimmausoperaatio nimeltäepätoivo.
Perjantaina suuntaamme Norjaan Tanya A-S:n tuomaroitavaksi.
11. helmikuuta 2012
Kohti kisoja
Liikaa asiaa yhteen blogipostaukseen, mutta kai se pitää vaan rustata kun nykyään en ehdi tätä päivittämään yhtään tiheämpään.
Meillä on uusi motivaatio reenata nykyään, sillä seura hankki lämpimän hallin! <3 Eihän sitä odotettukaan kuin kolmisen vuotta. Hiukan on kyllä opetteleminen askelluksissa niin itsellä kuin koirillakin, mutta ero entiseen hiekka/hakepohjaan on kyllä huomattava. Ihan tuntui oudolta kun lelut ei ole kokoajan hiekassa tai kädet jäässä. Jaffankin silmät säätyy hiekkamyrskyltä kun ottaa palloa kiinni :D
Treenailtu ollaan joka viikko, ja lähinnä vain rataa. Alkuvuoden kisoja on kovasti suunniteltu, joten omalla ajalla käydään sitten treenaamassa keppejä ja kontakteja.
Viime viikonloppuna oli jälleen koulutusviikonloppu, ja tälläkertaa kouluttajana toimi Harri Katainen.
Valitettavasti pääsin koulutukseen vain lauantaina Jaffan kanssa, mutta onneksemme saimme juuri sen vaikeamman radan reenattavaksi, ja tulihan sitä asiaa taas!
Olin super tyytyväinen jo siihen että vedettiin ekalla yrittämällä tosi hieno pätkä virheettömästi maaliin! Puhumattakaan siitä kun viilattiin vielä pilkkua ja koira oli kerrassaan loistava! Jaffa ei ole pitkään aikaan ollut niin terävänä, ja jaksoi samaa tahtia koko koulutuksen ajan, vaikka jouduttiin paljon hinkkaamaan joitain kohtia. Miinuksena minun varovaisuus, koska kaaduin kerran aika pahasti (kiitos tasapohjaisten lenkkareiden - hankin kyllä kunnon aksakengät), joten melkoista tepsuttelua havaittavissa.
Loppuun tehtiin hieno leijeröinti, jonka Harri ei uskonut onnistuvan, mutta räjäytettiin heti ekalla yrittämällä, ja sopi meille paremmin kuin hyvin tuolle suoralle (joka näkyy videolla).
Tässä videomateriaalia Harri Kataisen koulutuksesta:
Sitten videota parista edellisestä treenistä. Joissain kohti huomaa kuinka puhki sitä on kun on päivän altaassa lillunut, mutta näillä mennään, en ala sen koommin raportoimaan.
Niilo
Vuoden ensimmäiset kisat!
Lauantaina 11.2. käytiin kisailemassa OKK:n kuplahallissa, jossa tuomarina toimi Sami Topra. Radat olivat varsin suoraviivaisia, mutta juuri sellaiset radat ovat omaan päähäni liian vaikeita, kun helppoa rataa ei tule nykypäivänä enää (harmi sinänsä) treenattua. Ja huomasinhan minä taas että mikä niissä kisoissa oikein mättää, ja se on se kiire ja huolimattomuus, joka näkyy sitten ohjauksessa.
Niilolle agilityradalta nolla ja LUVA sijoituksella 3.
Raukka oli kyllä vähän säälittävä. Se kipitti tyyliin koko radan menemään ja jouduin kokoajan kannustamaan sitä. Vähän jo toivoin että se olisi ollut yliaikanolla, mutta ihan kiva kun kuitenkin vaan yksi rata mentiin, eikä koira ole koskaan kyseisessä hallissa edes ollut.
Jaffa oli oikein hyvässä vireessä molemmilla radoilla. Ainoastaan kepit tuotti minulle taas kerran päänvaivaa. Ei olla keritty kunnolla näihin paneutumaan, vaikka treeneissä sujuukin ihan kivasti, ainoastaan paineen alla nämä eivät tunnu onnistuvan.
Hypäri oli keppien osalta kiva, mutta en taas käyttänyt käskyjä ollenkaan, joka näkyi esimerkiki loppusuoralla. Vaikka pitäisihän koiran itsekin esteitä lukea. En edes tiedä miksi lähdin korjaamaan kiellon tuolla kyseisellä radalla joka meni lopulta täysin perseelleen ja annoin mennä seuraavan esteen ohi. Ehkä se takaaleikkaus persjätön sijaan olisi ollu tparempi vaihtoehto. Tuloksena HYL
Agiradalla ohjaukset oli vähän hukassa taas, mutta tehtiin silti puhdasta rataa siihen asti kunnes päätin vaihtaa keppien ohjauspuolta koiralle helpommalle puolelle, ja vielä viimehetkellä. Ei olisi pitänyt, sillä koira tuli aivan vinossa kepeille, ja oma sijoittuminenkin kusi. Siinä meni taas sekin nolla.
Jaffa jää huhtikuuhun asti kisatauolle treenaamana keppejä ja muutenkin lihashuoltotauolle. Niilon kanssa käydään activen kisoissa koittamassa viimeistä nollaa. Tuloksena 5 ja liikaa yliaikaa.
NIILO ON LIHAVA! Hävettää viedä se mihinkään kisoihin ku en saa laskettua sen painoa. Ruoka on vaihdettu acanaan light & fit- kuivanappulaan, mutta vielä en osaa sanoa onko se tehonnut mihinkään ruuan vähentämisen lisäksi. Elänlääkärillä käytiin piikillä, ja siinä samalla punnitsin pojan. Mittari näytti huimat 9,6kg! Jaffakin painaa jotain reilu seittemän, että kyllä se vaan on melkonen porsas.
Kovasti olen poikaa käyttänyt uimalassa että liikkuis enemmän mitä söis.
Meillä on uusi motivaatio reenata nykyään, sillä seura hankki lämpimän hallin! <3 Eihän sitä odotettukaan kuin kolmisen vuotta. Hiukan on kyllä opetteleminen askelluksissa niin itsellä kuin koirillakin, mutta ero entiseen hiekka/hakepohjaan on kyllä huomattava. Ihan tuntui oudolta kun lelut ei ole kokoajan hiekassa tai kädet jäässä. Jaffankin silmät säätyy hiekkamyrskyltä kun ottaa palloa kiinni :D
Treenailtu ollaan joka viikko, ja lähinnä vain rataa. Alkuvuoden kisoja on kovasti suunniteltu, joten omalla ajalla käydään sitten treenaamassa keppejä ja kontakteja.
Viime viikonloppuna oli jälleen koulutusviikonloppu, ja tälläkertaa kouluttajana toimi Harri Katainen.
Valitettavasti pääsin koulutukseen vain lauantaina Jaffan kanssa, mutta onneksemme saimme juuri sen vaikeamman radan reenattavaksi, ja tulihan sitä asiaa taas!
Olin super tyytyväinen jo siihen että vedettiin ekalla yrittämällä tosi hieno pätkä virheettömästi maaliin! Puhumattakaan siitä kun viilattiin vielä pilkkua ja koira oli kerrassaan loistava! Jaffa ei ole pitkään aikaan ollut niin terävänä, ja jaksoi samaa tahtia koko koulutuksen ajan, vaikka jouduttiin paljon hinkkaamaan joitain kohtia. Miinuksena minun varovaisuus, koska kaaduin kerran aika pahasti (kiitos tasapohjaisten lenkkareiden - hankin kyllä kunnon aksakengät), joten melkoista tepsuttelua havaittavissa.
Loppuun tehtiin hieno leijeröinti, jonka Harri ei uskonut onnistuvan, mutta räjäytettiin heti ekalla yrittämällä, ja sopi meille paremmin kuin hyvin tuolle suoralle (joka näkyy videolla).
Tässä videomateriaalia Harri Kataisen koulutuksesta:
Sitten videota parista edellisestä treenistä. Joissain kohti huomaa kuinka puhki sitä on kun on päivän altaassa lillunut, mutta näillä mennään, en ala sen koommin raportoimaan.
Niilo
Vuoden ensimmäiset kisat!
Lauantaina 11.2. käytiin kisailemassa OKK:n kuplahallissa, jossa tuomarina toimi Sami Topra. Radat olivat varsin suoraviivaisia, mutta juuri sellaiset radat ovat omaan päähäni liian vaikeita, kun helppoa rataa ei tule nykypäivänä enää (harmi sinänsä) treenattua. Ja huomasinhan minä taas että mikä niissä kisoissa oikein mättää, ja se on se kiire ja huolimattomuus, joka näkyy sitten ohjauksessa.
Niilolle agilityradalta nolla ja LUVA sijoituksella 3.
Raukka oli kyllä vähän säälittävä. Se kipitti tyyliin koko radan menemään ja jouduin kokoajan kannustamaan sitä. Vähän jo toivoin että se olisi ollut yliaikanolla, mutta ihan kiva kun kuitenkin vaan yksi rata mentiin, eikä koira ole koskaan kyseisessä hallissa edes ollut.
 | |||
| Palkintopossu |
Hypäri oli keppien osalta kiva, mutta en taas käyttänyt käskyjä ollenkaan, joka näkyi esimerkiki loppusuoralla. Vaikka pitäisihän koiran itsekin esteitä lukea. En edes tiedä miksi lähdin korjaamaan kiellon tuolla kyseisellä radalla joka meni lopulta täysin perseelleen ja annoin mennä seuraavan esteen ohi. Ehkä se takaaleikkaus persjätön sijaan olisi ollu tparempi vaihtoehto. Tuloksena HYL
Agiradalla ohjaukset oli vähän hukassa taas, mutta tehtiin silti puhdasta rataa siihen asti kunnes päätin vaihtaa keppien ohjauspuolta koiralle helpommalle puolelle, ja vielä viimehetkellä. Ei olisi pitänyt, sillä koira tuli aivan vinossa kepeille, ja oma sijoittuminenkin kusi. Siinä meni taas sekin nolla.
Jaffa jää huhtikuuhun asti kisatauolle treenaamana keppejä ja muutenkin lihashuoltotauolle. Niilon kanssa käydään activen kisoissa koittamassa viimeistä nollaa. Tuloksena 5 ja liikaa yliaikaa.
NIILO ON LIHAVA! Hävettää viedä se mihinkään kisoihin ku en saa laskettua sen painoa. Ruoka on vaihdettu acanaan light & fit- kuivanappulaan, mutta vielä en osaa sanoa onko se tehonnut mihinkään ruuan vähentämisen lisäksi. Elänlääkärillä käytiin piikillä, ja siinä samalla punnitsin pojan. Mittari näytti huimat 9,6kg! Jaffakin painaa jotain reilu seittemän, että kyllä se vaan on melkonen porsas.
Kovasti olen poikaa käyttänyt uimalassa että liikkuis enemmän mitä söis.
 |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)