Kiireen keskellä ehdit aina treenata!

Vaikka mikä olis, en tingi treenaamisesta! En missään muodossa. Okei, koiran (ja itseni) peruskuntotreenaus on jäänyt vähän varjoon pakkasten takia, mutta senkin pyrin täydentämään pitkillä metsälenkeillä. Nyt kun tarkemmin ajattelen, niin Niilohan vetää kuin päätön kana Neulamäen metsissä, ja hädin tuskin saan sitä pois kaivamasta hiirenkoloja. Dobo auttaa syvien lihasten treenauksessa, ja aktivointina pitkiin päiviin. Tosin tasapainotyyny on enemmän Niilon mieleen.



Palatakseni treeniasiaan, jo projektin takia ei saa jättää taukoja. Kerta viikkoon aata on nykyinen tahti + ohjatut reenit. Sitä vaan löytää aikaa jostain koulutehtävien keskeltä, ikäänkuin virkistääkseen mieltä. No, sitähän se taitaa ollakin.

Edellistä postausta jatkaakseni kerron hieman etenemisestä. Ensinnäkin en ymmärrä miksen ole opetanut tätä tapaa jo sillon 3 vuotta sitten kun kontaktit astui kuvioihin. Tosin voi olla ettei tämä tekniikka ollut aivan number one siihen aikaan. Nykyään näkee jo enemmän tekniikkaan paneutuneita, ja osa kaupallisista kouluttajistakin suosittelevat ponnareita aalle.

Painotan treenauksessa kovaa virettä, joka johtaa siihen että ekat suoritukset olisivat merkityksellisiä, joten mahdollisimman vähän toistoja. Koira lähtee alle ainakin 20m päästä saadakseen kovan vauhdin, ja lelu lentää samoin, pitkälle eteen ilman suurempia esteitä. Niilon kohdalla itse juoksen edellä ja kannustan suullisesti.

Harjan ponnarin laitoin siihen kohtaan johon halusin sen laskeutuvan (ennen ei ole lentänyt harjan yli), ja alimman siihen kohti josta ennen ponnisti alas. Ylimääräiset siksi että estän "vanhan kaavan" palaamasta takaisin.

Kolmas treenikerta



Vielä haetaan tuota harjalta hyppäämistä, ja perämään hallintaa. Hämmennystä kuitenkin aiheutti videoita katsellessa tuo ettei aina osu askelmerkit kohdalleen.

Neljäs treenikerta



Nyt vähän muutin harjan ponnarikohtaa tarkastellakseni lentoa harjan yli. Osoittautui huonoksi ideaksi, sillä nyt ponnistusvälistä tuli liian pitkä.

Viides treenikerta



Otin opikseni ja palautin harjan palikat lähtöasemiin. Sen sijaan muutin alaponnaria hieman ylemmäksi lyhentääkseni ponnistusväliä. Auttoi, mutta tämä enteilee hieman huonoa sen suhteen mitä alunperin lähdin tekniikalla opettamaan, eli viimeistä ponnistuskohtaa. No, sen näkee sitten kun on aika ottaa pomput pois.

Joka treenikerralla tulee mietittyä tuota tilannemuunneltavuutta. Viimeksi testasin että miten se irtoaa palkalle joka on jo valmiina odottamassa, mutta selvästi se laskee vireen ja lopulta ei edes koske palkkaan. Oma liike on tärkeä ja pitäisi alkaa miettimään tilanteita jossa joudun vähän jarruttelemaan.

On tammikuu'uu'uu

Nippeli on kotiutunut Kuopioon, joten treenikalenteri on melkoisen täynnä. Päästiin Hukka-Putken ohjattuun ryhmään, joten olen aivan innoissani siitä kun joku vihdoin katsoo mun tekemisiä! Kouluttajina Päivi Huuskonen ja Oili Komulainen. Torstait onkin agilityä täynnä, kun heti omien jälkeen alkaa treenien veto, eli reilu 3h hallilla yhteen putkeen. Ja siihen lisäksi olen ottanut tavoitteeksi vähintään kerran viikkoon omatoimista treeniä.

Niilon kanssa riittää tekemistä ennen kuin korkataan kisakausi. Kontakteista A opetellaan ihan uudestaan, ja hyppytekniikkaa katsellaan maaliskuussa uusiksi.

Olen alkanut opettamaan aata ponnareilla, koska boximenetelmästä ei tullut mitään, sillä suoritustapa oli jo ehtinyt pureutua lihaksistoon. Nyt näyttää siltä että sadannella treenikerralla tää on ehkä valmista kauraa :D

"Äiti tää lähti irti!"

Niin ja saatiinhan me pakkasetkin! Käytiin ekat pakkaset testaamassa kajaanissa 10.-12.1. Siellä Niilo oli turistina koiranäyttelyssä. Onneksi mulla oli lyhyet kehät, ja varsinkin lauantaina pidettiin kolme puolen tunnin taukoa päivän aikana, joten poika ei jäätynyt häkkiin. Tuliaisena ostin koiralle elämäni ensimmäisen pedin!!! Toistaiseksi yhden kerran kuulin kun N yöllä käväisi siinä :)